Taannoin kerroin tästä:
Oisko ollut 1999 kun mieheni laittoi silloisiin stereoihini soimaan klassisen levyn. Olin huoneessa yksinäni ja ajattelin että enpä jaksaisi tuota kuunnella. Sillä hetkellä stereoiden digitaalinäyttöön välähti sana HELLO ja värkki pimeni ja vaikeni tyystin.
Kerrottuani tuon seikan netissä meni pari päivää ja ukko kertoi että hänelle kävi yöllä tällainen juttu: hän heräsi siihen että hänen kaukoputkensa tärisi lattialla itsekseen. Mies ajatteli käskevästi että LOPETA ja kapistus asettui.
Saman päivän iltana seisoskelin tämän tietokoneeni vierellä ajatellen kohtapuoliin survaista starttinappulaa. Kone humahti itsestään käyntiin. Nyt on niin että hajamielisyyksissäni saatoin toki painaakin nappulaa, mutta mitään muistikuvaa moisesta minulla ei ole, ja lisäksi jos niin teinkin niin tokihan koneen olisi pitänyt käynnistyä heti eikä vasta 30 sek päästä jolloin yllätyn että mitäs se nyt itsestään. Koskaan aiemmin tämä kone ei ole käynnistynyt itsestään, eikä siinä koskaan ole ollut mitään viivettä käynnistymisessä jos ja kun nappulaa sörkkään.
Kyllä minä sanoisin että 75 % todennäköisyydellä en todellakaan painanut... Oli miten oli, niin hassua että tässä nyt muodostui tällainen "sarja" elekroniikan käyttäytymisestä mahdollisesti mielen ohjauksessa.
(Eikä ole eka kerta kun samankaltaisuuksia tapahtuu nimenomaan mieheni ja minun elämissä. Onpa telepatiaakin esiintynyt välillämme harva se päivä.)
Oisko ollut 1999 kun mieheni laittoi silloisiin stereoihini soimaan klassisen levyn. Olin huoneessa yksinäni ja ajattelin että enpä jaksaisi tuota kuunnella. Sillä hetkellä stereoiden digitaalinäyttöön välähti sana HELLO ja värkki pimeni ja vaikeni tyystin.
Kerrottuani tuon seikan netissä meni pari päivää ja ukko kertoi että hänelle kävi yöllä tällainen juttu: hän heräsi siihen että hänen kaukoputkensa tärisi lattialla itsekseen. Mies ajatteli käskevästi että LOPETA ja kapistus asettui.
Saman päivän iltana seisoskelin tämän tietokoneeni vierellä ajatellen kohtapuoliin survaista starttinappulaa. Kone humahti itsestään käyntiin. Nyt on niin että hajamielisyyksissäni saatoin toki painaakin nappulaa, mutta mitään muistikuvaa moisesta minulla ei ole, ja lisäksi jos niin teinkin niin tokihan koneen olisi pitänyt käynnistyä heti eikä vasta 30 sek päästä jolloin yllätyn että mitäs se nyt itsestään. Koskaan aiemmin tämä kone ei ole käynnistynyt itsestään, eikä siinä koskaan ole ollut mitään viivettä käynnistymisessä jos ja kun nappulaa sörkkään.
Kyllä minä sanoisin että 75 % todennäköisyydellä en todellakaan painanut... Oli miten oli, niin hassua että tässä nyt muodostui tällainen "sarja" elekroniikan käyttäytymisestä mahdollisesti mielen ohjauksessa.
(Eikä ole eka kerta kun samankaltaisuuksia tapahtuu nimenomaan mieheni ja minun elämissä. Onpa telepatiaakin esiintynyt välillämme harva se päivä.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sarjassamme villkuvia katuvaloja ja muuta elektronista kummaa, sattui tässä viime viikolla, että lukasin leffapalstalta juttua, jossa jengi pisti kammoleffoja paremmuusjärjestykseen. Mietin siinä sitten, että olen tainnut vahingossa kokonaan skipata tuon Ring kakkosen. Joku sitä kehui ja aprikoin, josko tuo pitäs vuokrata.
Tuota aprikoidessani, videoprojarini hurahti yhtäkkiä itsekseen käyntiin! Siis ilman YHTÄÄN MITÄÄN järkevää syytä!
Voin vakuuttaa, että parimetrinen kuva seinällä on vielä kammompi efekti kuin itsestään suhiseva televisio...
Hehee...todennakoisesti sapsahdit hieman...
Hassua, mutta mina olen jo tainnut ruveta "tottumaan" naihin "sahkoisiin hairioihin"...pitaa oikein ruveta fiilistelemaan, etta saa samanlaiset kiksit niista kuin aikanaan.
Tervetuloa "sahkomanipulaatiokehroon" joka tapauksessa.
Niin siis "kerho" piti sanomani.
By the way - mika on sinun mielipiteesi: Onko kyseessa henkimaailman kontaktiyritys vai oma sahkomagneettinen sateilysi, joka aiheuttaa "naita ilmioita"?
Kerran olin häätämässä demonia erään ystäväni asunnosta, jossa se tavallaan kummitteli ja häiristi häntä. Kun käskin sen liukeron Jessen nimessä häipyä ja kielsin tulemasta ikinä takaisin, se näyttäytyi huoneen läpi viuhahtavana tummana varjona, joka poistui olohuoneen seinän läpi ja mennessän ikäänkuin "täräytti" vihaisenoloisesti stereot päälle. Eli stereot rävähtivät soimaan samaan aikaan, kun varjo humahti pakoon seinän läpi. Stereot olivat kirjahyllyllä samalla seinällä, minkä läpi pahis poistui.
Eli ei telepatiaa, mutta saastaisen hengen viimeinen kiusantekoyritys periaatteella "kiusa se on pienikin kiusa"?
-Keefu-
Enpä pahemmin noita saastaisia henkiä harrastele, joten en sitten voi varmuudella tietää mitä kaikkea semmoiset tekevät ja kenelle, mutta uskon että ihminen itse voi tiedostamattomasti vaikuttaa esineisiin ympärillään. Esim. mieheni tapauksessa hänhän nukkui kun esine alkoi täristä, joten hän oli ollut tiedottomassa tilassa ja on saattanut siinä vaikuttaa ympäristöönsä. Ties vaikka kehosta irtautuneena potkinut sitä värkkiään.
On minulla kyllä ehkä eräs henkiystävä joka säteilee minua kohtaan rakkautta ja sympatiaa, joten saattoi olla hänen taholtaan vitsi se HELLO - minä kun joskus unissani käytän engl.kieltä. Siis EN tarkoita että puhun oikeasti ääneen yöllä, vaan unessa puhun unen hahmolle englantia. En vain ikinä näe että miltä se toinen näyttää, jolle puhun.
Jos sinä uskot kaikkien henkien olevan saastaisia, niin pliis, älä vastaa tähän ja alkaen sättiä kokemuksiani tai näkemyksiäni. Nykyään yritän välttää negatiivisuutta ja neg. ihmisiä. (Helpommin sanottu kuin tehty *katsoo peiliin*.)
Enhän toki usko kaikkien henkien olevan saastaisia.
Enkä toki ole aikeissa alkaa sinua sättimään.
Kertomani tapaus vain oli ehkä ainoa vastaava oma kokemukseni, jossa henki vaikuttaa suoraan elottomaan aineeseen (stereot).
***
Mulle ei olekaan todella pitkään aikaan tapahtunut mitään outoa, mutta viime sunnuntaina näkyi valoa tunnelin päässä. Olin poikaystäväni luona, ja menossa vessaan, kun huomasin eteisessä erään yläkaapin oven olevan poikkeuksellisesti auki. Se näytti synkältä ja mietin että mitähän siellä on..tuli jotenkin omituinen olo. Ajattelin, että laittaisinko oven kiinni häiritsemästä, mutta luovuin ajatuksesta ja käännyin ympäri vessan ovelle päin. Kaapin ovi takanani pamahti kiinni ja sain melkein slaagin! Mietin että minäkö sen tein, mutta pidin ajatusta liian uskomattomana. Laitoin yläkaapin oven takaisin samaan auki-asentoon, ja heiluttelin vessan ovea rajusti, testaten josko se olisi mennyt kiinni ilmavirran voimasta. Mutta kaapinovi ei hievahtanutkaan! Se oli mennyt lukkoon asti. En oikeastaan vieläkään usko että minä olisin laittanut sitä kiinni..olikohan se joku muu voima..
Sulkeutuva ovi... Mistähän se voisi olla enne? Ehkäpä siitä että jotakin elämässäsi päättyy?
Mainos:
http://www.freeforum101.com/forum/kuutamo.html
Ainakin toivottavasti!