kaukorakkaus...toimiiko?

hmm...mulla on pienoinen ongelma, tai ei tää nyt oikeestaan ongelma oo..mut kuitenkin, toivottovasti te ymmärrätte...
No, mä just sain pitkäaikaisen haaveitteni kohteen napattua itselleni, niin nyt on iskeny kamal epäilys, et entä jos jätkäni pettää mua, tai löytää omasta koulustaan uuden tytön, kun asutaan 200 km.päässä toisistamme.
Aina jos ei tuu siltä viestii joka päivä, tasi jossei se soita, mietin, että rakastaako se mua enää..?!Et aika sairasta,vai miten..tuntuu vaan että en ennen oo ollu näin vainoharhainen..tiiän että välimatka vaikuttaa..mutta rakastan jätkääni, hän rakastaa mua...Meillä on aina kamala ikävä ja ihana aina tavata joka viikonloppu..Onko tervettä olla näin mustis..mut kaipaan sitä vaan ihan sikana...toivoisin koko ajan olevani sen kainalossa...Ollaan olut yhessä jo pidemmän aikaa...Flirttaillahan aina saa, mutta pettäminen on asia, jota en ikinä hyväksy, en edes suudelmaa, koska en itse voisi koskaan pettää..tilaisuuksia on aina ollut, mutta rakkaus omaan kultaan vie voiton..
Ja voiko mielestänne tämmöinen suhde toimia?
5315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

jaa-a omalta osalta oli näin että tyttöystäväni asui 160 km päässä minusta ja sillon hän piti puhelimella kovasti yhteyttä ja tapasimme aina melki joka viikko toisemme niimpä sitten 1 kk myöhemmin sain tietää että se petti mua ja sitten erosimme sanoisin että pitkä matkaiset suhteet eivät kestä kovin hyvin mutta jos rakastat häntä paljon käy hänen luonaan useesti ja soittele niin saattaa vaikuttaa paljonkin asiaan

Äänestä

Nii mullakin alko just suhde välimatka on n140km. Ni mä en pysty ainakaan pettämään rakastani koska rakastan häntä erittäin paljo. Olen jo suunnitellut muuttoa.

Äänestä

Tottakai voi! Teidän täytyy oppia vain luottamaan toisiiinne!!
Rakkaus voittaa kaiken! Välimatka ei tapa rakkautta. Jos tappaa
ni se ei ole rakkautta! Puhukaa yhdessä tästä.
Ehkä löydätte ratkaisun ongelmaan...

HYVIÄ JATKOJA!!!!

Äänestä

Voihan se toimia, mutta sen vaan sanon että tollanen jatkuva huolissaan oleminen heikentää mahdollisuuksia kummasti. Pitemmän päälle sellanen epävarmuus vie kyvyn olla oma ittensä ja nauttia niistä yhteisistä hetkistä. Luottamuksen täytyis ehdottomasti olla 100% kunnossa, muuten ei hyvältä näytä. Ja puhukaa tulevaisuuden suunnitelmistanne säännöllisesti, se on oikeesti parasta lääkettä välimatkaan.

Äänestä

kuulostat ihan multa! oma jätkäkaveri asuu 220 kilsan päässä musta (tai ihan miten vaan, mä siitä!:)) ja kyl tosiaan aika useinkin tulee tälläsiä mustisteluja jne! tiiän hyvin tunteen..eikä se oo kivaa..ja itekkin haluaisin olla vaikka koko ajan kultsin kainalossa ja halittavana..mut se ei ihan vielä onnistu ja tässä odotellaan, että voidaan samaan kämppään muuttaa..:)
ollaan oltu kohta vuosi ja 2 kk yhdessä, joskus tulee ongelmia ja joskus menee hyvin..mutta kaikesta ollaan selvitty ja kaikki on hyvin! :)
ja miksei onnistuis! jos on luotettavuutta ja sitä rakkautta, ni kyllä sen viikon jaksaa odottaa kultaa! (vaikka onkin vaikeeta, tiedän!)

puhelinlaskut kasvaa ja ikävä on ja usein tippa linssissäki..mut aika menee nopsaan, ja pian sitä onki jo samas kämpäs kullan kans..tai jos ei mennä ihan niin pitkälle, niin ainakin voi sanoa, että ylihuomenna sen kullan taas näkee! ja mitään muuta ei odota niin paljoo! :)

koitahan jaksella! saa muuten mailia: [email protected] jos haluut keskustella asiasta..oon luultavasti melko samas tilantees sun kans! :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


leppis kirjoitti:

hmm...mulla on pienoinen ongelma, tai ei tää nyt oikeestaan ongelma oo..mut kuitenkin, toivottovasti te ymmärrätte...
No, mä just sain pitkäaikaisen haaveitteni kohteen napattua itselleni, niin nyt on iskeny kamal epäilys, et entä jos jätkäni pettää mua, tai löytää omasta koulustaan uuden tytön, kun asutaan 200 km.päässä toisistamme.
Aina jos ei tuu siltä viestii joka päivä, tasi jossei se soita, mietin, että rakastaako se mua enää..?!Et aika sairasta,vai miten..tuntuu vaan että en ennen oo ollu näin vainoharhainen..tiiän että välimatka vaikuttaa..mutta rakastan jätkääni, hän rakastaa mua...Meillä on aina kamala ikävä ja ihana aina tavata joka viikonloppu..Onko tervettä olla näin mustis..mut kaipaan sitä vaan ihan sikana...toivoisin koko ajan olevani sen kainalossa...Ollaan olut yhessä jo pidemmän aikaa...Flirttaillahan aina saa, mutta pettäminen on asia, jota en ikinä hyväksy, en edes suudelmaa, koska en itse voisi koskaan pettää..tilaisuuksia on aina ollut, mutta rakkaus omaan kultaan vie voiton..
Ja voiko mielestänne tämmöinen suhde toimia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu