Jos sijaiskasvattajalla on uupumusoireita,
onko avun saanti järjestetty yhteiskunnan taholta?
Nuo biofoorumin häiriköt käyttävät jotkut sijari tai muuta vastaavaa nikkiä, tuo yksi väittää olevansa yh. Mutta jos ovat todellisia henkilöitä, heidän kirjoituksistaan kuvastuu sellainen viha, joka ei enää tunnu olevan terveen rajoissa.
Ihmetyttää millaisissa olosuhteissa lapset ovat, jos tilanne on todellinen. Perheille yleensä on apua saatavissa, miten on sijaisperheiden laita?
onko avun saanti järjestetty yhteiskunnan taholta?
Nuo biofoorumin häiriköt käyttävät jotkut sijari tai muuta vastaavaa nikkiä, tuo yksi väittää olevansa yh. Mutta jos ovat todellisia henkilöitä, heidän kirjoituksistaan kuvastuu sellainen viha, joka ei enää tunnu olevan terveen rajoissa.
Ihmetyttää millaisissa olosuhteissa lapset ovat, jos tilanne on todellinen. Perheille yleensä on apua saatavissa, miten on sijaisperheiden laita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
että perheille yleensä on apua saatavilla, eikö se ollut ihan päinvastoin, niin biot ainakin valittelevat jatkuvasti, apua ei saa kun tarvitsee...
Päättäkää jo.
päättäjiä. Päättäjät on jossain muualla. Me ollaan biovanhempia, joille "apua" on annettu ja lapset viety. Eli ei ole oikeanlaista apua annettu. Sitten jotka ovat pyytäneet apua, eivät ole apu saaneet.
Etkö sinä Kielo ymmärrä, että on monenlaisia tapauksia.
Voiko sijaisperhe edes kertoa sossuun tms. olevansa uupunut, vai otetaanko lapset heti pois!?
mahdollisiin palstalla olleisiin asioihin, joissa uupumus mahdollisesti näkyy, mutta haluan vain sanoa: Yhtä vähän me sijaisvanhemmat saamme sosiaalitoimelta apua, kuin biovanhemmat. Nykyään sosiaalitoimet on niin ylityöllistettyjä, ettei ole mitään mahdollisuuksia heillä avun tarjoamiseen.
Kun tähän sijaisvanhemmaksi lähtee, on vain jaksettava tai rakennettava oma tukiverkosto, jos sitä ei sitten jo ole.
Kun kohdallemme sattui vakava läheisen sairastuminen ja tämä ihminen tarvitsi apuamme suuresti ja sairastuminen kosketti meitä todella paljon, niin sosiaalitoimi vetosi siihen, että meillehän maksetaan tällaista lomanjärjestämis korvausta, jolla voimme lomittajan palkata. Mietin vaan, että kuinka moni tulee perheeseen auttamaan, vaikka tunniksi pariksi päivässä, jos palkkiota on mahdollisuus maksaa alle 20 e kuukaudessa.
Eikä näitä sijoituksessa olevia lapsia useinkaan voi jättää ihan kelle tahansa hoitoon. Lapsilla on niin moninaisia sosiaalisia ongelmia, että pitää tuntea lapset, että heidän kanssaan pärjää todellakin.
Ei ole tavatonta ollenkaan nykyään, että sijaisvanhemmat eivät jaksa ja joutuvat "laittamaan kiertoon" nämä sijoitetut lapset. Käytin tuota kiertoon laittamista tuossa, koska tältähän se varmaan lapsesta tuntuu.
Olisiko tässä järjestelmässä hieman tarkistamisen varaa, että myös sijaisvanhemmille olisi tarvittaessa mahdollisuus antaa tukea, että he voisivat jatkaa lapsen kanssa. Ei ole ollenkaan järkevää perheelle eikä lapselle eikä kellekään yleensä purkaa sijoituksia sen takia, että perheessä on ohimenevä kriisi joita tulee varmasti jokaiselle jossain elämän vaiheessa.
Niinkuin nykyään työntekijät väsyvät töissä ja palavat loppuun, niin hyvin suuri riski, on että myös jotkut sijaisvanhemmat palavat loppuun. Onhan meidän "työmme" myös rankkaa ja ympärivuorokauden kestävää vuodesta toiseen.
-Aikoinaan alettiin lapsille vanhemmiksi, nykyään täytyy olla jo moniammatillinen, että pystyy lapsia hoitamaan-
...mistä tämä kertookaan...
huostaanoton bioperheestä, joka sentään on PALJON TÄRKEÄMPI kuin korvausta saavat sijaisperheet. Sijaisperheet vaan suurempaan syyniin, niin eiköhän lapset palaa kotiin.
jos lapset joutuvat huostaanotetuiksi ohimenevän kriisin vuoksi (ja uskon tällaista tapahtuvankin joskus). Mutta meidän kohdallamme sijoitukseen tulleet lapset ovat sellaisista perheistä, joita on tuettu avohuollon keinoin useita vuosia, ennenkuin on todettu, että tilanne on sellainen ettei voida enää auttaa.
Toivottavasti ei mentäisi siihen, että kun perheessä tapahtuu jotain "silmiin pistävää" ja se onkin seuraamusta hetkellisestä erittäin raskaasta kriisistä, että lapsia huostaanotettaisiin pysyvästi, eikä vanhemmille annettaisi riittävästi tukea jaksaakseen.
Onhan normaalia, että kaikissa perheissä on kriisejä jossain vaiheessa elämää ja silloin olisi sosiaalipuolenkin oltava herkkänä, miten juuri sillä hetkellä tulkitsee tilanteen. Esim. kriisistä johtuvan ohimenevän masennuksen vuoksi voi äiti tai isä sanoa, että hänelle on ihan sama mitä tapahtuu, mutta ei se sitä tarkoita. Ihminen on todella haavoittuvainen kriisinaikana, eikä toimi välttämättä ollenkaan johdonmukaisesti ja järkevästi.
Ihmisillä on voimia erilailla kestää erilaisia tilanteita ja joillakin ei ole minkäänlaista tukea saatavilla kriisien aikaan ja huostaanoton pelossakin saatetaan olla tukea hakematta (tai siksi, että koetaan itsensä huonoksi tai ei edes huomata todellista tilannetta).
Meistä sijaisperheistä on niin suuri pula, että toivottavasti huostaanottoja tehdään vain todellakin silloin kun on tarpeen.
Lyhyt aikainen kriisisijoitus on mielestäni hyvä ratkaisu silloin, kun vanhemmat tarvitsevat aikaa järjestääkseen ohimenevän kriisin vuoksi asiansa kuntoon.
Paras ratkaisu olisi tietenkin, että perhetyöntekijä kävisi perheessä olemassa päivät, auttamassa vanhempia nousemaan. Lapset kuitenkin tukisivat olemassa olollaan vanhempien jaksamista, mutta perhetyöntekijä voisi pitää lapset arjessa kiinni, etteivät he alkaisi oirehtia. Kuitenkin näillä sosiaalipuolen resursseilla tällainen tukeminen on mahdotonta.
Onko tällaisiakin sijaisäitejä olemassa. Sydän on niin iso, että sinne sopii varmasti sijaislapsetkin omine persoonallisuuksineen kaikkineen.
Täällä kai kirjoittelee ahdistuneet, rasittuneet tai bio-ongelmien kanssa painivat.... Eikä monikaan viitsi kirjoitella kun loka lentää.
Sijaisvanhemmuus vaatii rohkeutta.
Pohjimmiltaan kysymys on halusta auttaa, ja jos arvioi omat voimansa riittäviksi ja perheen elämäntilanteen sopivaksi niin hommaan ryhtyy. Ruusuista se ei varmasti koko ajan ole, mutta motivoivaa, kun voi auttaa pientä tai ei niin pientä lasta. Siitä se palkka tuleekin, että näkee tuloksen. Vaikka kiikareilla :)
Tuttuni kritisoi meitä ja sanoi että ei hän ainakaan katso olevansa niin hyvä äiti että voisi ottaa vastuun toisen lapsesta.
Mikä luulen olevani kun voin niin tehdä?
Minusta lapsi on arvokas, on se sitten oma tai muiden tekemä.
Onko jotenkin muiden lapset arvokkaampia kuin omat?
Tai onko omat muka arvokkaampia kuin muiden?
Jos lapsesta vastuun ottaa, ei sillä ole väliä kenen se on.
Minä olen bioäiti joka hänen suurta sydäntään ihmettelin. Minulta on lapset otettu huostaan hyvästä perheestäni huonoihin oloihin sijoitusperheeseen. Olen todellakin nähnyt ne olot ja lapset ovat kertoneet lisää.
Loan heittäminen on aivan eri asia kuin puhua siitä mitä näkee ja kokee.
PP täällä kertoilee millaisessa sijaisperheessä hänen lapsensa ovat joutuneet olemaan ja sijaisvanhemmathan niitä minun nähdäkseni ovat jotka kippaavat lokaa hänen niskaansa tukehduttaakseen häntä kirjottamista kokemuksistaan sijoituksista ja sosiaalityöntekijöistä.
Ompa PP sitten ahkera.
En voi kun valittaa jos sanani satuttivat. Kyllä moni tänne kirjoittelee kun on ongelmia sijoitettujen lasten biovanhempien kanssa. En tiedä muista tietenkään mitään, en sinusta, en muista kirjoittajista. Ja vaikka tietäisin, en lietsoisi vihaa, ainakaan tarkoitus ei ollut sellainen.
On vaikea yrittää puhua yleisellä tasolla, siis harjoittelen vielä kotona enkä kirjoita enään.
Jos lapsi huostaanotettiin (pakolla)
lapsen omasta perheestä
syynä;
vanhempiem burn out, työuupumus, masennus jne?
sijaisperheeseen, jossa sijaiset kokevat saman omassa elämässään
ja huostaanotettu lapsi siirtyy seuraavaan sijaisosoitteeseen.........
Missähän välissä ja keneltä (sosiaaliviranomainen) unohtui se kuuluisa
LAPSEN ETU?
Tulee väkisinkin tunne, että lastensuojelun osalta ei kaikki ole kunnossa kun lukee näitä palstoja.
Lapsia huostaanotetaan mikä lie -perustein, sijoitetaan sijaisperheisiin, eikä taata mitenkään vanhempien jaksamista uudessa perheessä. Sekö nyt sitten on vastuullista lastensuojelutyötä?
Lapsille sijoitus on aina rankka kokemus, voivat oireilla kauankin pelkästä ikävästä biovanhempiinsa. Se jo pelkästään tekee sijaisvanhempien työn varmasti raskaaksi ja vaativaksi, joten on se ihme, ettei apua ole saatavilla jos uuvuttaa.
Mihinkähän se laissa mainittu lapsen etu unohtuu sosiaalipuolella sijoituksen jälkeen? Jos sijaisvanhempia ei tueta väsymyksen yllättäessä ja lapsi laitetaan kiertoon, ei tilanteella ole lapsen edun kanssa enää yhtään mitään tekemistä.
Mikähän olisi paras keino saada päättäjät kiinnittämään yleensä koko lastensuojelun asiaan niin paljon huomiota, että räikeimmät epäkohdat saataisiin pois päiväjärjestyksestä? Onko ehdotuksia?
että sossu ttaa lapset huostaan ja viskaa ne sinne, missä joku vaan otta lapset vastaan, ja se on siinä. Ei lapsen etua kukaan ajattele, ainoa mistä ollaan kiinnostuneita on sijaispeheen hyvinvointi. Jos lapselle ei sijaisperhe ole hommannut edes välttämättömiä perustarpeita, silloin biovanhempien pitää joko itse ostaa ja ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä.
Ei sossut välitä lapsesta. Kuhan se lapsi on otettu huostaan ja heitetty hevonkuuseen.
Täytyy olla pirullinen, itsepäinen ja todella huutaa lasten etua, ennenkuin jotain tapahtuu.
lastensuojelu viranomaiselta tilannetta sijaisperheiden avun saannista.
Kertoi, että Helsingissä kyllä apua saa jos sijaisvanhemmat väsyvät. On kuulema sijaisjärjestelmä, joka toimii kun on perustellut syyt avun tarpeelle.
Se jäi epäselväksi, millä tavalla syyt pitää perustella ja miten pitkäksi ajaksi apua voi saada vai saako tarpeen mukaan.
Kysyin vielä pienten kuntien tilannetta, mutta siitä hän ei osannut kertoa mitään.
tuollaista uskalsi mennä lupaamaan.. Meidän viranomainen kyllä lupaili, tai oikeastaan uhkaili ihan muuta, kun väsymyksestä ja työnohjauksesta puhuttiin. Ja mikä kumman sijaisjärjestelmä? Höpöhöpö. Meillä on ollut Helsingistä sijoitettuja 8 vuotta eikä moisista olla kuultukaan.
toimiston lastensuojelu työntekijä Helsingistä. Voit ottaa yhteyttä ja kysyä lisää.
"parhaimillaan" käy näissä sijaisten "kriisitilanteissa",
burn out, uupumistilanteissa niin,
että lahtevät sijaisperheen
sijaislapset ja
sijaisen omat lapset kiertoon (=huostaanottoon).
Jos "pikkukriis" yllättää tavallisen lapsi perheen ja lapset lähtee huostaanottoon,
miten se "pikkukriisi" eroaa sitten sijaisperheen lasten kohdalla.
Eikö sijaisperheenkin lasten kohdalla
pidä sosiaaliviranomaisten ottaa ja ajatella
sijaisperheen lasten etua
ihan samalla tavoin
kuten sosiaaliviranomaiset ovat ajatelleet jne......?
Ja sittenhän on sijaistenkin helpompi samaistua sijaislasten vanhempien tunteisiin ja olotilaan, ei tarvitse ihmetellä, että mitä kiukkuavat ja puhuvat lapsen edun valvomisesta jne.