Minulle oli kunnia päästä kummiksi hyvän ystäväpariskunnan tyttärelle. Olen mielestäni ollut ihan tavanomainen, mutta esimerkillinen kummi mitä tulee käytöstapoihin(kin). Vanhemmat eivät ole opettaneet niitä alkeellisimpiakaan käytöstapoja kuten kiitos, anteeksi, ole hyvä.. ja tämä ärsyttävyys iskee aina jouluaikaan.
Ostan mielelläni lahjoja, mutta minua ärsyttää kuinka ne kielipitkällä otetaan suu auki vastaan vaan ei sieltä kiitosta tule. Ei ennen eikä jälkeen. Minua on alkanut nyrppiä tuo! Kyselin joulun jälkeen tekstarilla kylläkin, että oliko kummilapseni tyytyväinen lahjaansa ja muutenkin kuulumisia. Niin vastaukseksi ei tule mitään.
Tietysti minun pitäisi saada suuni auki, että keskustelisin tai ottaisin puheenaiheeksi asian mutta kun se minusta olisi niin noloa. En minä kiitosta kerjää vaan hyviä tapoja.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Ostan mielelläni lahjoja, mutta minua ärsyttää kuinka ne kielipitkällä otetaan suu auki vastaan vaan ei sieltä kiitosta tule. Ei ennen eikä jälkeen. Minua on alkanut nyrppiä tuo! Kyselin joulun jälkeen tekstarilla kylläkin, että oliko kummilapseni tyytyväinen lahjaansa ja muutenkin kuulumisia. Niin vastaukseksi ei tule mitään.
Tietysti minun pitäisi saada suuni auki, että keskustelisin tai ottaisin puheenaiheeksi asian mutta kun se minusta olisi niin noloa. En minä kiitosta kerjää vaan hyviä tapoja.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yhden lapsen äiti oli tosi iloinen lahjoista lapselleen, kiitteli ja minulle tuli siitä tosi hyvä mieli,
Toinen äiti kiitti myös, mutta siitä jäi jotenkin paha maku suuhun ja kas kummaa neljän lapsen vanhemmat ei ole reagoineet mitenkään....
kyllä tässä tuntee itsensä ihan vaan lahjojen ostajaksi.
no onneksi tääkin homma joskus loppuu,
miehen kanssa päätin, ettei meidän lapsille tule yhtään kummia, luottoaikuiset on löydettävä muuta kautta!
ei nää joululahjat vielä niin riso, mutta kun vien kuitenkin kummilapsia mökille moneksi päiväksi otan kotiimme esim . viikonlopuksi niin esim . yhden lapsen äiti ei edes kiitä tai esim. kysy, että voisiko laittaa vaikka jotain mukaan...
no , siinä ne nähdään ihmisten käytöstavat....
huh,huh
ole nykyään samanlaista kuin ennen. Ei ennen pidetty kummia vaan hienojen lahjojen ostajana, oli paljon muutakin.Kaikki kummiuden perusasiat on unohdettu.Kuinkahan moni arvostaa kummia joka antaa aikaa lapselle eikä osta hienoja kalliita lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna.Onhan se mukavaa pyytää kummilta sellainen lahja johon itsellä ei rahat riitä, luullaan että kummilla sitä rahaa on. Vanhemmat ovat syypäitä tuskin lapsi osaa edes kummilta mitään vaatia, ellei vanhemmat vähän auta.
Kummius ei todellakaan ole samanlaista kuin ennen. Ainakin vanhempieni kummit eivät ole millään tavoin enää olleet tekemisissä heidän kanssaan ja mitä olen kuulostellut muidenkin samanikäisten kohdalla niin samanlaista se on.
Nykyään kummius on melkein yhtäkuin avoin lompakko, ja lähinnä kummilasten vanhempien odotusten mukaan. Kummit on sponsoreita karkeasti sanottuna. Kummille aina vihjaillaan.. ja joskus se on tarpeenkin ja kummille helpotus, että hankkii tarpeeseen vaan on silläkin rajansa. Eräs kummilapseni äiti pyysi vihjaillen osallistumaan ponin hankintaan. Minusta se oli liikaa, mutta osallistuin kuitenkin varusteiden hankintaan yhdessä muiden kummien kanssa.
Erittäin ikävää, että kummius on enemmän materialistista.. kyllä minä mielelläni ostan varojeni mukaan, mutta mielelläni kuulisin sanan KIITOS.
Saman tyyppisiä kokemuksia on mullakin. Milloin se pelkkä lahjojen ostelu oikein saa luvan loppua, rippikoulun käytyäkö?? Onko teillä muilla tietoa tästä asiasta? Päätin, että heti kun vaan mahdollista, tuo kyllä loppuu!!
täällä taas eripäin, yhden lapsen äiti ei kommentoinut mitenkään ja 4 lapsen äidiltä tuli kiitokset ja takasin lahja kummilapsen nimellä.
lahjojen ostelun lopettanut ripille pääsyyn. Kortteja olen lähetellyt en muuta.Eipä kummilapsi ole ikinä kortilla muistanut.
Kyllä kummin lahjojen ostaminen on täysin vapaaehtoista. Missään ei ole minkäänlaista sääntöä siitä, että kummin täytyy ostaa lahjoja. Kukin harkitsee itse, minkä verran ostaa ja mihin ikään asti.