Kuinka monesti olenkaan törmännyt ajatukseen, että vasta aikuisiällä se rakkaus olisi "oikeaa" rakkautta. Oman aviomieheni kuitenkin löysin jo ollessani 14-vuotias, ja nyt 13 vuotta myöhemmin sitä samaa rakkautta eletään.
Olen aina pitänyt ajatusta omituisena. Ei kenelläkään ole rakkauteen etuoikeutta, se kuuluu yhtä lailla teineille kuin rollaattorimummoillekin. Toki eroja on sen suhteen miten kannattaa ja sopii ilmaista sitä rakkauden seksuaalista puolta, mutta se on vain yksi puoli asiasta.
Olen aina pitänyt ajatusta omituisena. Ei kenelläkään ole rakkauteen etuoikeutta, se kuuluu yhtä lailla teineille kuin rollaattorimummoillekin. Toki eroja on sen suhteen miten kannattaa ja sopii ilmaista sitä rakkauden seksuaalista puolta, mutta se on vain yksi puoli asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jotkut löytävät sen oikean aika nuorena (niin kuin sinä) mutta suurin osa vasta täysikäisenä. Asian voit helposti todeta muista oman ikäisistä (kyselemällä minkä ikäisenä ovat löytäneet sen oikean)!
Totta, totta, ei se oikea ihan helposti teinivuosina nenän eteen kävele. Mutta siitä huolimatta se rakkaus tai lähinnä rakastuminen voi olla ihan yhtä oikeaa ja arvokasta, jos suhde kestää puoli vuotta teini-iässä kuin jos se kestäisi sen saman keski-iässä. Sitä tarkoitan... Kyllähän monet aikuisetkin tapaavat, tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat ja eroavat, eikä kukaan väitä sitä heidän rakastumistaan leikiksi yhtä ankaralla kädellä.
Sanoisin tähän, että aikuisten (tai "aikuisten", sillä heitäkin on niin moneen lähtöön) tietynlainen puuttuminen teinien rakkauselämään tai sen arvosteleminen "heikoilla jäillä kävelemiseksi" johtuu suurimmilta osin siitä, että teini ihastuu usein liian helposti ja heppoisin perustein (useimmiten pelkkä ulkonäkö), eivätkä he (juuri tytöt) osaa vielä pitää täysin puoliaan, vaan ovat helposti vietävissä/vieteltävissä. Kyse on siis huolesta. JOS/kun teinin suuri rakkaus särkyy, teinin maailma murenee täysin ja elämänhalu katoaa. Aikuinen osaa käsitellä surunsa ja katsoa eteenpäin. Siinä selitys kysymykseesi. Kyse on huolenpidosta, vaikkakin sen voisi ehkä toisinkin ilmaista. Vanhemmat tietysti ovat myös huolesta helisemässä tyttäriensä mahdollisista yllätävistä raskausuutisista.
Kyllä, ymmärrän täysin tämän näkökulman. Mutta sen ilmaisemisessa ollaan pahasti hakoteillä. Se murtunut teini kaipaa jotain ihan muuta kuin "noh, kyllä niitä poikia/tyttöjä vielä tulee, olethan vasta nuori" ja "no se nyt oli vain sellainen ihastus". Tätä nyt sitten vuorostaan kirjoittelen ammattiopintojen pohjalta, en pelkästään mielipiteenä. Toivoisin että nuorten rakastuminen, rakkaus ja parisuhteen harjoittelu osattaisiin ottaa tosissaan, koska mistä muuten saadaan niitä tällä elämänalueella tasapainoisia aikuisia?
Ja toisaalta toivoisin myös että nuoret itse osaisivat ottaa sen oikeassa vaiheessa vakavissaan. Se oikea vaihe tuskin on 14-vuotiaana, mutta toisaalta sinkkuuden ja kokeilemisen arvostaminen lähemmäs kolmeakymppiä voi tehdä sen, että se hyvä suhde on jo mennyt ohi... ja tarkoitan näillä niitä jotka antavat sen mennä ohi vain koska nyt "kuuluu" olla sinkku ja kaikki sanovat että nyt "pitää" nauttia itsenäisyydestä, ei nyt vielä voi olla tosissaan. En niitä, jotka vielä kolmekymppisenä etsivät sitä oikeaa, koska eihän se kaikille kävele nenän eteen kovin nuorena.
harkitsin jo tekeväni melkeinpä samasta asiasta uuden keskustelun :D
minustakin tuntuu että kun olen 14 ja poikaystävä 18 niin ihmiset jotenkin ajattelevat että hän ei voi rakastaa minua, ikään kuin en olisi ihminen ollenkaan koska olen alaikäinen. ei minua voi rakastaa, enkä minä vielä tiedä mitä rakkaus on.
ei me olla kauaa seurusteltu, vuoden vasta, mutta siitä huolimatta ihmettelen sitä asennetta. miksei nuoretkin voisi rakastaa, ja miksei nuoria voitaisi rakastaa, vaikka muutamaa vuotta vanhempi olisikin :P
Niin ja maailman kuuluisimmassa rakkaustarinassa, Shakespearen Romeossa ja Juliassa, Julian kerrotaan olevan vasta 14-vuotias. Miksei teini muka voisi rakastua oikeasti? Nuorethan usein tuntevat aikuisia voimakkaammin.
aivan samaa olen aina pohtinut. ihmiset ovat (siis tietyssä määrin) aivan samanlaisia, siihen ei vaikuta ihonväri, terveyden tila, uskonto, alkuperä, kieli, koulutus eikä ikä. Ei mikään, voisi sanoa. Kaikki saavat tuntea aivan sitä miltä heistä itsestä tuntuu. totta kai teineillä on sellaista isona olemisen viehätykseen liittyvää hätiköintiä parisuhteissa ym., mutta se ei poista oikeaa rakkautta.
olen täysin samaa mieltä asiasta!! ärsytää minuakin ne sellaiset parikymppiset jotka sanovat että ei voi teini-iässä vielä tietää mitä rakkaus on.. kyllä sen voi tuntea!
Olen aivan samaa mieltä sun kanssas! 5-vuotias voi rakastua, 32-vuotias, 14-vuotias, 97-vuotias...Kaikki.
Monet kysyvät täällä miten toimia erilaisissa tilanteissa, ja jos he kertovat iäksi esim. 14, niin heti joku on sanomassa "Hahhhaah kuule kasva vähän" tms. Todella ärsyttävää!
Itse oon 15-vuotias ja rakastan erästä poikaa, eikä se ole enään mitään tykkäämistä...vaan rakkautta (2-vuotta jo koukussa)..
Eli siis rakkaus kuuluu kaikille! Sitäpaitsi, eihän rakkaus liity pelkkään ihastukseen, vaan esim. perhe, ystävät, lemmikit.. :) Rakkaus kuuluu elämäämme.. Voisin jopa väittää, että KAIKKI rakastavat jotain! :o