taasen alkaa ahdistaa, ei nukuta ajatuksetkin karkailee. en tiedä mikä auttaisi... tuntemukset on sitä luokkaa että mulla ei yksin kertasesti ole mitään eikä ketään... kukaan ei välitä... oma äitikin pitää mua alempi arvoisena kuin muita siskoja... kävin lääkärissä ja sain mun unettomuuteen eka jotain nukahdus lääkkeitä ja kun ne ei auttanu niin sain nukkumis ongelmaan tenox20mg joita en uskalla ottaa... kaiken lisäksi sain tarpeekseni lääkäristä joka ei käytä omia aivojaan vaan katsoo tietokoneella haku sanoilla tieto mitä pitäis tehdä... mä en vaan jaksa... ajatukset siitä miten helppoa olisi kun vaan laittais itsensä narun jatkoksi houkuttaa suuresti... mua pelottaa että mä teen sen joku päivä kun mua tarpeeksi pahasti ahdistaa.
pahaolla
ahdistaa
7563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ramasee Masentaa ja Vituttaa-olo.
Käy katsomassa esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuja (www.mll.fi), sieltä löydät Lasten ja Nuorten netin. Toinen vaihtoehto on Helppimesta (www.helppimesta.fi) ja sieltä "Kysy Meiltä"-osio. Saat varmasti kullanarvoisia neuvoja sieltä, miten tästä eteenpäin.
Myös esimerkiksi (nuoriso)psykologi voisi auttaa. Psykologilla käynti ei merkitse sitä, että on hullu. Se on lääkäri siinä missä muutkin :) Kaikilla on joskus vaikeaa ja on parasta hakea apua ajoissa.
Asiasi järjestyvät kyllä.
Mulla on usein samanlainen olo. Tuntuu että ei oo mitään minkä avulla jaksais elää. :( Iltaisin mä mietin vaan kaikkee ikävää ja uni ei meinaa tulla silmään. Päivisin mua väsyttää ja koska oon väsyny en jaksa tehdä mitään. Siitä seuraa että tulee huono omatunto ku vaan löhöän sohvalla ja katon telkkua vaikka pitäis tehä läksyjä ja liikkuakkin vähän. Lisäks mun veriarvot (hemoglobiini siis, jos noin ees kirjotetaan...) on anemian rajamailla, joten aivot ei saa tarpeeks happea.
Usein mulla on sellanen olo, että voi kun kuolis. Kaikki huolet loppuis. Mutta sitten mietin etten voi tehä sellasta mun lähimmäisille. Mun äiti on menettäny jo yhen lapsen eikä se voi menettää enää toista. Yritän elää päivä kerrallaan ja toivoa, mutta usein tuntuu että kaikki on turhaa. Mulla ei oo haaveita tai unelmia, ihan ku ei olis juuria lainkaan eikä mitään mikä pitäis kiinni elämässä. En enää jaksa yrittää päästä irti masennuksesta, oon yrittäny monta kertaa, ja yks vastoinkäyminen vaan ja oon taas pohjalla... Mä taidan tarvita apua...
Samanlaisia tuntemuksia on täälläkin. Naurettavan syyn takia, muttei se tee mun oloani yhtään helpommaksi. Tuntuu, ettei ole ketään ,vaikka mulla onkin. Mies lähti maanantaina armeijaan, ja oon asiasta (siinä kyllä ollut muitakin mahdollisia masennuksen aiheuttajia) ollu jo tosi pitkän aikaa masentunut... Tosi paljon huono vointisuutta ja levottomuutta. Nyt kun tuo sitten oikeasti sinne lähti, niin lähti nyt kolmas päivä käyntiin etten oo syöny oikeen mitään... Maanantaina en syöny mitään, tiistaina kaksi pikkusta leivän palaa ja eilen yhen piltin. Ei mulla ole edes nälkä, jano vain mutta nestekään ei meinaa mennä alas.
Mietin, että kehtaako sitä mennä lääkärille hakeen apua ainaki uniongelmaan, ku tämä on jo aika mones yö ku ei tuu kahta tai kolmea tuntia enempää nukuttua. Jos varaan ajan terveyskeskuksesta päivystykseen, niin mitähän siinä pitäisi sanoa? Että olen tullut hulluksi vai??
Mene vain käymään lääkärissä ja kerro pahastaolostasi totuuden mukaisesti lääkärille.
Ei noin lyhyillä yöunilla kukaan jaksa ja syödäkin pitäisi monipuolisemmin. Rohkeasti vaan lääkäriin !
Voit aivan rauhassa käyttää niitä tenokseja - ei ne mitään merkillisiä lääkkeitä ole - itse käytän niitä.
Voisit myös pyytää lääkäriltä jotain lääkettä masennukseesi, jota mielestäni podet. Myöskään masennuslääkkeet eivät ole mitään merkillisiä niiden tehokin tulee esiin vasta usean viikon käytön jälkeen.
tenoxejen lisäksi masennus lääkkeen efexor depot toivotavasti se alkaa auttaa. sain myös lähetteen psykologille ja nyt odottelen että saan aikaa sinne.
ja taas kolmen viikkon päästä lääkäriin.