että huostaanotetulla lapsella on " paremmat" etuudet kuin avohuollon tukena olevalla lapsella.Sossu ostaa huonekalut ja maksaa vuokrat ja muut menot kun on huostaanotettu. Avohuollossa oleva lapsi joka tarvitsee samanlailla tukeá opiskellessaan ei saa mitään..huhhuh....onko näin oikeasti, yrittävät tuota hustaanottoa ja siihen emme totta j...lauta aio suostua vaikka kuinka kovasti yrittävätkin houkutella meitä siihen.Lapsella normi työssäkäyvä perhe jossa ei ole ongelmia viinan eikä muittenkaan asioitten suhteen. Sanovat että kyllä olisi hyvät edut teillä sitten...plaaplaaplaa hah onneksi olen täällä käynyt vähän lueskelemassa näitä asioita.Jotta nyt meitä ei pääse kyllä kukaan ku...aan
kunka voi olla tämä totta????
ei halua uskoa
7810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oliskohan muita syitä huostaanottoon kuin etujen tarjoaminen? Ei taida riittää perusteeksi.
Totta kyllä jälkihuolto nuo etuudet antaa. Lapsista todellakin pidetään huolta, niin sijaishuollossa, kuin sen jälkeenkin.
Ei sitä tarvitse pelätä. Yhteistyö tuo hyvän tuloksen.
Sulla ei taida olla kyse lapsesta vaan nuoresta? Jos näin niin näe se lapsesi paras jota tarjotaan.
Meilläkään ei ole alkoholi- tai muita ongelmia mutta nuori on sijoitettuna väärän kaveriporukan vaikutuksen takia. Me molemmat olemme onnellisia että saimme apua.
Älä missään nimessä torju apua täällä olevien kirjoitusten perusteella, täällä on tosi sairasta menoa eikä kerro todellisuudesta.
Riippuu sosiaalityöntekijästä, minkälaista hoitoa lapsi tai nuori saa. Onko sosiaalityöntekijä ja sijoituspaikka yhteistyökykyinen.
Jos on paskamainen sosiaalityöntekijä, yhteityö loppuu siihen, kun lapsi otetaan huostaan. Ja silloin ei ole sananvaltaa lapsesi asioihin. Et edes saa koulutodistusta allekirjoittaa kun "oikeat" vanhemmat kirjoittaa sen alle. Mutta kyllä pitää kengät ja vaatteet ostaa, koska sijaisperhe on köyhä, vaikka itse elät alle minimitoimeentulon.
Kokemusta on molemmista tapauksesta.
Terveisin Pirjo Pietilä
Olemme samasta kaupungista eli Espoosta eikä välimatkaakaan ole paljon, vaan onneksemme kuulumme Leppävaaran sosiaalitoimiston piiriin.
Ei kai se riipu sos.työntekijästä vaan paikasta johon pienokaisemme saamme sijoitettua. Itse sain onnekseni valita paikan, nuori kokeili lastenkotia joka oli yhtä tyhjän kanssa koska kaveripiiri pysyi samana ja kulkeminen oli täysin vapaata annettiin jopa bussilippu jotta pääsee kavereiden kanssa kulkemaan ja juuri kaverit olivat se ongelmien aiheuttaja.
Minäkin kuulun Lappävaaran asiakkaisiin. Kyllä minä ainakin voin kehua meidän sosiaalityöntekijää. Hän on hyvin inhimillinen ja on auttanut minua kun olenollut hyvinkin epätoivoinen.
Minullakin nuori sijoitettuna paikkaa, metsän keskelle. Muuta kritiikkiä en voi antaa paikasta, kuin ehkä rakennus. Mutta siellä on osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta.
Kyllä minun lapseni sieltä alussa karkuun pääsi, tietenkin kavereidensa noutamana. Tilanne on nyt rauhoittunut ja kohta hän pääsee omaan asuntoon.
Kun lapseni otettiin silloin aikoinaan 1997 asuin Espoon keskuksessa. Ja sen alueen asukkaat muistavat sosiaalityöntekijämme. Ei hänen kanssa voinut mistään neuvotella.
Mutta ne ajat ovat ohi, pahaolo sisälläni ei kuitenkaan ole pois. Ja menetin niin paljon kun en saanut elää tyttöjeni kanssa ja ohjata heitä haluamallani tavalla, eli monipuolisesti kulttuuri- ja muita juttuja.
lasten vanhemmilta ennen kuin "tapasivat" sosiaalityöntekijän, niin jotenkin "tuntuu", että vanhemmuus saattaa helpostikin "kadota" sosiaaliväen tullessa lapsen/nuoren perheen kuvioihin mukaan.
Jokaisen äidin ja isän on tehtävä juuri siltä miltä itsestä tuntuu oman lapsen kohdalla "oikealta". Kannattaa muistaa, että äiti ja isä (onneksi vielä) tuntevat oman lapsensa/nuorensa yli kymmenen-viidentoista vuoden ajalta. Sosiaalitäti muutaman kuukauden tai max. vuoden.
Ja tilanne voi olla myös se, että perhe on joutunut asioimaan jopa useamman sosiaalitädin kanssa.
Ja mikä sopii yhden perheen lapselle/nuorelle,
ei välttämättä sovellukaan toiselle lapselle.
Yksilöllisyys kannattaa pitää varsinkin oman lapsen kohdalla mielessä.
Lastensuojelussakaan ei ole todellakaan kyse mistään lasten/nuorten massakasvatuksesta,
vaikka sosiaalitäti välillä tuntuu mielellään niin ajattelevan ja jopa toimivankin sen mukaan.
Itseasiassa huostaanotetulla ja laitokseen sijoitetulla on pienemmät taloud. resurssit käytössään kuin avohuollon tukitoimenpiteellä laitokseen eli 14:lla pykälällä sijoitetulla lapsella. Ja vuokra maksetaan vasta kun nuori on jälkihuollon piirissä, eli ns. omassa asunnossa.