on hyvä tapaamisväli biovanhempien / muiden sukulaisten ja sijaisperheen välillä?
Jos tapaa vaikka viikottain, onko näin että lapsi ei tiedä paikkaansa ja on enemmän hämmennyksissään kuin iloinen omien vanhempiensa tai muiden sukulaistenkin tapaamisesta. Nyt siis kyse lapsista, jotka ovat vasta tulossa sijaisperheeseen.
En siis missään nimessä ole estelemässä tapaamisia, mutta mietin vain mikä on lasten kannalta parhain ratkaisu!
Jos tapaa vaikka viikottain, onko näin että lapsi ei tiedä paikkaansa ja on enemmän hämmennyksissään kuin iloinen omien vanhempiensa tai muiden sukulaistenkin tapaamisesta. Nyt siis kyse lapsista, jotka ovat vasta tulossa sijaisperheeseen.
En siis missään nimessä ole estelemässä tapaamisia, mutta mietin vain mikä on lasten kannalta parhain ratkaisu!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuntakohtaiset erot ovat hyvin suuret.
minulle sanottiin että kerran viikossa tapaaminen on haitaksi lapselleni, vaikka meillä on ollut lapsen syntymästä saakka hyvin kiinteä suhde. vaurioittaa lasta jos näin tiheään riepotellaan.
kun taas toisaalla tapaaminen voi olla viikottain. mutta se ei vaurioita lasta...
toki riippuu lapsesta ja tapauksesta.
joillakin on tapaaminen vain kerran kuussa.
hyvin pienelläkin lapsella on uskomaton muistikapasiteetti. en tavannut poikaani 2,5 kuukauteen ja silti hän muisti minut ihan täysin.
kaikesta huolimatta en ymmärrä enkä hyväksy meidän tapauksessa kahden viikon välein tapahtuvaa tapaamista. minun päähäni ei mene se että se jotenkin vaurioittaa lasta. hänen vakaat olot eivät kärsisi viikottaisesta tapaamisesta. päinvastoin, vahvistaisi vain entisestään äiti-poika suhdetta.
ihmetyttää että eikö noista asioista ole ihan virallisia suosituksia ja toimintaohjeita, hankittu esim. lastenpsykiatreilta.
Ovatko ne mielivaltaisesti sosiaalityöntekijöiden yksinään päätettävissä?
Puhut asiaa Ferozza!
Meidän poika ei rasitu siitä, että näkee mummiansa viikottain ja viellä yleinsä vuorokauden putkeen. Poju on innoissaan! Viimeksi, kun mummi tuli kyläilemään esitteli poju teatteritaitojaan mummilleen ;) Eli kaatuili tahalteen ja kiljahteli ilosta. Poju on nyt 1.6-vuotias.
Tyttäreni "siskopuoli" (isän puolelta siis, käytämme kuitenkin nimitystä sisko) ei häiriinny siitä, että näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. Tosin typy on nyt 2.6-vee. Hiukan isompi siis. Samainen typy on ollut tarhassa 2-vuotiaasta lähtien.
Joskus mielestäni nuo tapaamis jutut ovat kyllä ihan pehvasta. Toki tajuan, että lapsi reagoi eritavalla, kun kyseessä on vanhemmat joista on erotettu ja että on myös tapauksia, joissa lapsi pelkää vanhempiaan ja tapaaminen rasittaa lasta alusta loppuun asti ja vie hirveän määrän voimia.
Mutta sinun tapauksessa Ferozza ei todellakaan pitäisi olla mitään, mikä estäisi tiheämmät tapaamiset!
Toivottavasti saat pian lapsesi kotiin!
poikani oli n. 6kk kun lähti sijaisperheeseen. olisiko näin pieni mennyt rikki jos olisi nähynyt äitiään viikottain? tai olisiko hänellä jotenkin mennyt käsitteet sekaisin mihin kuuluu, sijaisperheeseen vai äidilleen.
sosiaaliasiamies minulle nimenomaan sanoi että juuri näin pienen lapsen kohdalla usein tapaamiset tiheitä. hän kuulemma tietää monta tapausta jossa on toimittu näin.
minusta tuo olisi ollut alusta asti tärkeää siksi, että minun ja poikani side olisi säilynyt yhtä vahvana kuin se synnytysosastolta lähtiessä oli.
nyt poikani siis juurtunut sijaisperheeseen ja ottanut heidät äidikseen ja isäkseen (siis sanoo äidiksi ja isäksi), ja minä olen vain jokin muu tärkeä henkilö hänelle. lapsen muistikapasiteetti on uskomaton vaikka tapaaminen olisi harvemminkin, minut poikani tunsi 2,5kk jälkeenkin. mutta onhan se selvä ettei meidän side ole kuitenkaan samanlainen kuin poikani arkivanhempien. toki tämän kiintymyksen sijaisvanhempiin pojalleni suon, mutta haluaisin itse olla pojalleni jokin muu kuin vain "se hauska heppu", jonka luona hän käy "kylässä" muutaman tunnin.
tänään(kin) elämä on taas *erseestä!
Saimme sijaislapsen marraskuussa, olimme olleet hänelle tukiperhe jo ennen sijoitusta. Aluksi tarkoitus oli että hän kävisi aiemmassa kodissaan jokatoinen viikonloppu, mutta se suunnitelma oli huono, koska hänen bio-isänsä pyrki kaikin tavoin manipuloimaan lasta tapaamisten aikana kertomalla suoranaisia valheita mm. meistä (itse ei koskaan ole myöntänyt olevansa syyllinen lapsen sijoitukseen) ja tyttö oli "sekaisin" useamman päivän tapaamisviikonlopun jälkeen. Nyt kerran kuukaudessa tapaaminen on huomattavasti parempi, ja tytön sopeutuminen on sujunut hyvin. Muita sukulaisia näkee satunnaisesti, soittelemme myös heidän kanssaan viikottain, joten siteet eivät pääse katkeamaan.
Mielestäni aina sijoituksen jälkeen olisi hyvä pitää alkuun n. 4viikon tauko ettei lapsi näe biovanhempia, jotta lapsen ei tarvitse heti kotiutumisvaiheessa kokea olevansa kahden tulen välissä. Myöhemmin biovanhempiin voi pitää tiiviimmin yhteyttä jos he osaavat ajatella lapsen parasta, eivätkä halua sekoittaa lapsen päätä manipuloimalla ja valehtelemalla, kuten meidän tapauksessa kävi.
kerran kuukaudessa...4-viikon välein..
Meillä on yksi sijoitettu, jonka vanhemmat ja sukulaiset, sekä kummit haluavat lasta tavata.
Tapaamisista on sovittu huoltosuunnitelman teon yhteydessä, siten, että molemmat vanhemmat ovat olleet samaa mieltä asiasta.
Lapsi tuli meille elokuussa ja silloin sovittiin, että toista vanhempaa tavataan kolmen viikon välein ja toista kerran kuussa, muita sukulaisia ja kummeja syntymäpäivillä ja mahdollisesti joidenkin vanhempien tapaamisten yhteydessä.
Ensimmäiset tapaamiset sujuivat kotonamme suunnitelman mukaisesti, kun sosiaalityöntekijä toi vanhemmat mukanaan lastaan tapaamaan. Sitten oli monta tapaamista joihin vanhemmat eivät tulleet ja ennen joulua onnistui taas muutama tapaaminen - kaikki tapaamiset ovat kolmen tunnin mittaisia ja muualla kuin biologisten vanhempien asuinnoilla.
Viimeksi molemmat vanhemmat esittivät tapaamisten harventamista omaan elämäntilanteeseensa vedoten - lapsi tapaisi mielellään vanhempiaan vaikka viikottain.
Ei kukaan voi sanoa, mikä on oikea tiheys tavata biovanhempiaan. Minun lapseni asuu perhekodissa ja joka toinen viikonloppu hän käy kotona. Esim. joululomalla tietysti oli pitkään ja kesälläkin enemmän. Mutta joka viikonloppu käyminen olisi mielestäni liian tiheää. Koska hänet on sijoitettu perhekotiin, pitää hänellä olla mahdollisuus elää senkin perheen elämää viikonloppuisin. Me olemme kokeneet, että joka toinen viikonloppu on hyvä rytmi meille.