Paniikkihäiriötä ei kenties olisi olemassakaan, jos ihmiset eivät pelkäisi tulevansa hulluksi.
Silloin se kuittantuisi sydämen ylitoimintana tms. mutta koska ihmiset ovat jotenkin omassa mielessään tuominneet hullut ja leimanneet heidät, heillä tulee paniikin aikan pelko- he itse ovat tulossa hulluiski!
Tiedän tämän henkilökohtaisesti, koska olen asunut paikkakunnalla jossa on PÖPILÄ, ja olin leimannut mielessäni sen tarvitsijat hulluiksi, joita ei mikään lääketiede voi auttaa ja että he ovat hulluja ja tulevat aina sellaisia olemaan...
Hulluuden pelko tuli vaivihkaa siitä. En hyväksynyt hjulluja tavallisiksi ihmisiksi vaan joiksisikin, jotka ovat poikkeavia, pöpejä! Ja tuomitsemisesta tulee vaivihkaa pelko, etten minä vaan olisi sellainen. Tätäkö tarkoittaisivat Jeesuksen sanat "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"
Te paniikkihäiriöiset, millaine suhtautumisenne on totaaliseen hulluuteen? Sitähän te pelkäätte! Jos voit hyväksyä hulluuden eräänä olemisen muotona, voit päästä vapaaksi omasta paniikkihäiriöstäsi.
Kentis sen myötä luovut kahvista, tupakasta, amalgaamipaikoistasi, itsesyytöksistäsi, naapurisi haukkumisesta jne.
Palautetta kaipaan. Kiitos.
Silloin se kuittantuisi sydämen ylitoimintana tms. mutta koska ihmiset ovat jotenkin omassa mielessään tuominneet hullut ja leimanneet heidät, heillä tulee paniikin aikan pelko- he itse ovat tulossa hulluiski!
Tiedän tämän henkilökohtaisesti, koska olen asunut paikkakunnalla jossa on PÖPILÄ, ja olin leimannut mielessäni sen tarvitsijat hulluiksi, joita ei mikään lääketiede voi auttaa ja että he ovat hulluja ja tulevat aina sellaisia olemaan...
Hulluuden pelko tuli vaivihkaa siitä. En hyväksynyt hjulluja tavallisiksi ihmisiksi vaan joiksisikin, jotka ovat poikkeavia, pöpejä! Ja tuomitsemisesta tulee vaivihkaa pelko, etten minä vaan olisi sellainen. Tätäkö tarkoittaisivat Jeesuksen sanat "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"
Te paniikkihäiriöiset, millaine suhtautumisenne on totaaliseen hulluuteen? Sitähän te pelkäätte! Jos voit hyväksyä hulluuden eräänä olemisen muotona, voit päästä vapaaksi omasta paniikkihäiriöstäsi.
Kentis sen myötä luovut kahvista, tupakasta, amalgaamipaikoistasi, itsesyytöksistäsi, naapurisi haukkumisesta jne.
Palautetta kaipaan. Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei me.. siis en ainakaan minä pelkää hulluksi tulemista koska paniikkihäiriöstä kärsiminen jo luokitellaan hulluudeksi siinä mitta kaavassa että vika on mielessä mutta loppujen lopuksi ei hullut luule olevansa hulluja tai eivät ainakaan myönnä sitä koska hulluiksi synnytään eikä tulla, sekoaminen on asia erikseen mitä pelkään ja joka luokitellaan hulluksi tulon pelkona.
sanottakoot se vielä että olen ihan alku vaiheista lähtien ollu sairaala hoidossa ja sitä mukaa oppinu suvaitsemaan ns hulluja, ja ei ne skitsofreenikotkaan ihan sekoja ollu kun samassa huoneessa pari kuukautta tuli asuttua semmosen kanssa.
Itse ainakin pelkään sitä, että paniikkikohtauksen tullessa menetän tavallaan itseni ja tilanteen hallinnan. Hulluksi siinä ei olla tulossa, mutta tietyllä tavalla seotaan. Ja kun asian tiedostaa, niin sen ymmärtää, että kunnon hulluus on paniikista kaukana.
mukana myös kuoleman pelkoa.
..jolla diagnoosina olisi "hullu".
Sehän on vain vanhankansan yleisnimitys kaikelle poikkeavalle.
Mun lapsuudessa hulluiksi sanottiin jopa niitä joita nyt kutsutaan lukihäiriöisiksi tai vaikka r-vikainen oli "hullu".
On mielenkiintoista kuinka jotkut esim. julkkikset kertovat, että "pitää kai olla vähän hullu kun näyttelijäksi, taiteilijaksi ym. alkaa".
Hullu on täysin hullu sana, se ei kuvaa mitään.
Varsinkin kun nykyään löydetään oikea diagnoosi melkein mihin vaivaan tahansa, joskus jopa vaikkei vaivaa olisi.
Joten, en pelkää hulluksi tulemista kun saan paniikkikohtauksen.
Joo, siis aikaismmin tosiaan ajattelin mielisairuksista aika karusti. Sitten napsahti omalle kohdalle ja huomasin että mielisairauksissa on "Mieltä" aika paljonkin.
Juuri sosiaalinen leima ja se miten ihminen itse mieltää asiat omassa päässä ovat ne jotka määräävät onko ihminen "omituinen" vai "mielisairas".
Itse olen parantunut täydellisesti - uskon niin ja käyttäydyn niin. Hoitojaksoni siellä suljetulla katson olleen lähinnä "Varmuuden vuoksi".
Sensijaan sukulaiseni on originaali "skitsofreenikko" joka tietoisesti eristää itseään, pohtii toisten suhtautumista, yrittää ja epäonnistuu ja on ainaisessa mielenterveydellisessä kierteessä. Hän ikäänkuin lisää oman sairaudensa määrää tarpeettomasti omalla toiminnallaan. Tuskin ne lääkkeetkään asiaa auttaa.
En tuomitse ihmisiä näiden juttujen takia. Olen saanut huomata että he tekevät sen ihan itsekin, jopa siinä määrin että se mitä minä olisin valmis ihmisenä tarjoamaan kielletään. (ts. tämä sukulaiseni ei koskaan piipahda kahville ja juttelemaan vaikka hänet kutsuisikin).