En voi vastustaa Leena Lehtolaista, Seppo Jokista, Reijo Mäkeä saatikkä Jarkko Sipilää. Kaikki pyörii elämän ympärillä, ei suinkaan liioiteltuna vaan hyvin pohjolamaiseen tapaan ja monesti haluaa tietää kuinka hahmoilla menee aina seuraavassa kirjassa, koska heillä on eroa, rakkautta ja niin normaaleja ongelmia joita on poimittu suoraan eletystä elämästä.
Pidän kotimaisista dekkareista
joissa on tarinaa kotipohjo...
91081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enkä ole viime vuosina juuri muita lukenutkaan.
Tutkin aina Dekkarinetistä,mitä uutuuksia kultakin kirjailijalta on tulossa ja varaan ne kirjastosta, jolloin saan ne aika tuoreeltaan luettavakseni.
Näitä elämänmakuisia kirjoittajiahan on myös: Joensuu,Haataja,Numminen,Vuorio,Korhonen,Parkkonen,Somppi,Nykänen ,Kokkonen ,Risto Juhani jne.
Ari Paulow taas kirjoittaa samantyylistä kuin Reijo Mäki.
Tavallaan omia teitään kulkevat Tapani Bagge,Hannu Vuorio,Pentti Kirstilä...
Vanhoista kirjailijamestareista kannattaa lukea Marko Tapion,Mika Waltarin ja Matti Rossin(Olavi Kokko) dekkarituotannot.
Dekkarinettisivu on hyvä lähde loistavien kotimaisten,miksei muidenkin, etsintään.
Kiitti dekkarinetti-vinkistä. Kotimaisista minäkin pidän. Yhtä paljon pohjoismaisista ja muunkin maalaisista. Onneksi on tarjontaa!
Minäkin tilaan kirjastosta suurimman osan, jotkut ostan divareista tai kirppiksiltä. Hgissä on hyvät mahdollisuudet siihen.
Sipilä on hyvä, hänhän avustaa ihan konniakin. Miten käyttää prepaid-juttuja ja muuta. :-)
Onpas hyvät sivut! Mulla menee nyt kaikki aika niiden tutkimiseen, hahhah. Mutta en ole kaikkien näiden vuosien aikana tiennyt, että Agatha Christie oli alias... Mutta sen oikea nimi onkin vähän pliisu.
Niin että päivän hyvä työsi tuli linkkivinkin ansiosta tehtyä :-)
Kiitos!
Meikätytölle kiitoksista.Hyväntekeväisyys onkin ollut aina lähellä sydäntäni.
...tuo prepaid-juttu ollut konnien tiedossa jo ennen kuin Sipilä otti asian kirjoissan esille. Eli taitavat ne konnat pikemminkin antaa vinkkejä kirjailijalle. Konnat kun tuppaavat olemaan aika kekseliästä väkeä. :-)
Onhan näistä prepaid liittymistä se hyöty, että nyt nämä venkulat, joiden luottotiedot eivät ole kunnossa ,voivat hankkia ihan laillisenkin puhelimen ja käyttää sitä , eikä tarvitse luuria ensimmäiseltä ohikulkijalta ryöstää silloin kun asiallisten asioiden soittotarve tulee.
Kirjoitti yli puolivuosisataa takaperin, mutta yhä lukukelpoinen.
Hauska erikoisuus kotimaisen dekkarin saralla on alunperin Suomen Dekkariseura ry.:n juhlapainoksena ilmestynyt 15 kotimaisen dekkaristin yhteistyön tuloksena syntynyt ketjudekkari, Kultainen peura. Kukin kirjailija on kirjoittanut tarinaan pätkän, jatkanut aina tarinaa siitä, mihin edellinen on lopettanut. Aika vänkä juttu!
Muista kotimaisista kannattaa ehdottomasti tutustua Anja Angeliin, jonka Kuoleman sokea piste jo esittelee erikoisen yksityisetsivä Laitisen, sivuosassa tosin. Marokkolaisessa makeisessa Laitinen on sitten pääosassa ja pääsee todella vauhtiin... Ihan mielettömän hauska dekkari. Harvinaista kotimaisessa dekkarissa, että huumori kukkii.
Eniten tykkään kirjoista, joissa rivien väliin on saatu mukaan yhteiskunnallista sanomaa. Kuten Matti Yrjänä Joensuu, joka jo työnsä puolesta näkee elämän varjoisaa puolta ja siitä huolestuneena kirjoittaa dekkareita, joissa on selvä kannanotto hyvinvointiyhteiskunnan huonompiosaisten puolesta. Pahan papissa näkyi huoli nuorista, siitä, missä jamassa perheinstituutio on nyky Suomessa. Ne, jotka tipahtavat sosiaalisesti ja taloudellisesti hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle jäävät täysin yksin. Puhumattakaan mielenterveysongelmaisista, joita ei auta kukaan. Onneksi Joensuu sai ansaitsemaansa huomiota eri palkintojen muodossa tällä kirjallaan. Se nostaa dekkarikirjallisuuden profiilia ja antaa sille kaunokirjallista arvostusta ts. antaa ymmärtää, ettei dekkareissa kyse ole mistään kioskikirjallisuudesta. Teemat ovat usein vakavia ja antavat ajattelemisen aihetta.
Myös Seppo Jokisen kirjat kuuluvat mielestäni huippudekkareiden joukkoon. Niissäkin on taustalla usein jokin inhimillinen tragedia, jolla on selvä kytkös tämän ajan tapahtumiin: ts. tämäntyyppiset kirjat heijastavat ajan kuvaa, elämänmenoa Nyky-Suomessa.
Joku sanoi mielipiteessään, että on mukava lukea suomalaisia dekkareita, kun niissä liikutaan tutuissa paikoissa. Joensuulla rikosmiljööt ovat Helsingissä ja Jokisella Tampereella. Outi Pakkasen Anna Laine elää vahvasti Helsingin keskustan tuntumassa, Lauttasaaressa ja Kampissa. Pakkanen ei hirveästi "murhaa" henkilöitä enää tätä nykyä, vaan jännite syntyy toisentyyppisillä elementeillä. Itse asiassa vasta hänen viimeisimmän kirjansa lopussa löytyi listitty divarinpitäjä, (joka tosin oli kadonnut jo aiemmin). Vaikka olen armoton Pakkasfani täytyy tunnustaa, että vähän jäi pohtimaan, olisiko kukaan kustantaja julkaissut koko kirjaa, jos sen olisi joku aloitteleva "no name" kirjailijanalku kustantajille lähettänyt. Melko heppoisista aineksista tämä(kin, viimeiset ovat olleet valjuja verrattuna aiempiin) keitos oli kokoon keitetty. Mutta sehän tuottelijoilla kirjailijoilla tuppaa vaivaamaan: tuoreitten ideoiden puute, ehkä väsymys tai sitten vaan laiskuus. Sääli kuitenkin, että taso laskee. Se antaa kuvan, että alalle tulevalta ei hirveästi vaadita ja kuitenkin kirjakaupan hyllyjä katsoessa voi todeta, että samat vanhat tyypit uutuuskirjoillaan ovat tarjolla. Ei ole uusia suomalaista dekkaria kirjoittavia kirjailijoita missään! Se ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei jännäreitä kirjoittavia uusia kirjailijoita olisi alalla tai yrittämässä alalle: kustannuskynnys on niin korkealla isoissa taloissa että lottovoiton saaminen olisi helpompaa. Pikkukustantajien kirjoja ei ole saatavilla, ainoastaan kirjastoissa saattaa hyvällä tuurilla törmätä jonkun pienen kustantamon uutukaiseen. Sellaisen luin juuri viimeksi, Donna MaDonna -muotitalon murha ja kirjailija ilmeisesti aivan uusi: Tiina Kallionpää. Ilahduin, sillä tässä kirjassa myös seikkaillaan Helsingissä, aika lailla samoissa maisemissa missä Pakkasen Lainekin viihtyy. Sitä paitsi tämä kirja oli tarinaltaan ehyt, hyvä ja raikas kokonaisuus, ja siitä tuli mieleen Pakkasen vahvimpien kirjojen tyyli ja tunnelma. Kirjassa oli raflaava kansi ja se jäi senkin takia hyvin mieleen. Olen kummastellut miksi sitä ei ole tarjolla yhdessäkään kirjakaupassa, siitä ei ole kirjoitettu yhtäkään arvostelua? Isot kustantamot mainostavat kalliisti lehdissä, joten on selvää, että niiden kirjoja myös arvostellaan jota kautta kirja saa näkyvyyttä. Jos meillä ei olisi niin upeaa kirjastoverkkoa olisi tämäkin pikkukustantajan kirja saanut hautautua kustantajan takahuoneeseen pölyttymään, eikä se olisi löytänyt minkään kanavan kautta lukijoita.