Hei!
Heräsi mieleen eräs kysymys.
Te lihavat, joilla on huono itseluottamus ja joille lihavuus tuottaa pahaa oloa:
Oletteko onnettomia nimenomaan siksi, että olette lihavia, vaiko siksi, miten muut ihmiset teitä kohtelevat, teille puhuvat ja teistä ajattelevat?
Sen takia, ettette mahdu viimeisen muodin mukaisiin lantiofarkkuihin vaiko siksi, että miehet/naiset eivät kelpuuta teitä kumppaneiksi?
Olisi kiva saada vastauksia. :)
Heräsi mieleen eräs kysymys.
Te lihavat, joilla on huono itseluottamus ja joille lihavuus tuottaa pahaa oloa:
Oletteko onnettomia nimenomaan siksi, että olette lihavia, vaiko siksi, miten muut ihmiset teitä kohtelevat, teille puhuvat ja teistä ajattelevat?
Sen takia, ettette mahdu viimeisen muodin mukaisiin lantiofarkkuihin vaiko siksi, että miehet/naiset eivät kelpuuta teitä kumppaneiksi?
Olisi kiva saada vastauksia. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
On myönnettävä, että minulla lihavuuden suurin haitta on muiden ihmisten kohtelu.
Kuulun näet niihin onnettomiin, joilla läski tulee kasvoihin, eli piirteet ovat tuolla jossain läskin alla. Lihomisen jälkeen kohtelu muuttui täysin erilaiseksi.
Totta kai vaatteiden ja kumppanin löytäminenkin ovat vaikeita, mutta oikeastaanhan ne kaikki kuuluvat samaan kategoriaan: muiden ihmisten aiheuttamat ongelmat.
What's that got to do with you?
Minun näkökulmani.
Olen ollut huippukuntoinen ja näköinen entinen urheilija euroopan tasolla.
Nyt olen todella ylipainoinen ja läski.
Mutta, jos olisi huono itsetunto niin joutuisin todellakin seuraamaan syömisiäni ja kroppaani, koska en hyväksyisi itseäni sellaisena kuin olen.
Ja varmasti vetäsin läskini pois, mutta kun mun ei tarvi. Saan vastakkaista sukupuolta todella hyvin ja kaikki muukaan ei mitenkään haitta läskejäni ym.
Kuule ei itsetunto ja itsensä tunteminen ja hyväksyminen ole todellakaan mistään suppeasta ulkonäkökulmasta kiinni.
Näen saleilla ja kuntoilupaikoissa maailman epävarmimmat ihmiset vapisemassa, ja heillä ei todellakaan ole grammaakaan liikaa , häpeäviä ja puhumattomia ruttunaamoja ei varmuuden häivääkään olemassa, toki on paljon fiksuja positiivisia ihmisiäkin.
Ainoa kohdallani olisi terveysnäkökulma jonka vuoksi alankin laihduttamaan.
Mieti tätä: Oletko pohjimmiltasi ja luonteeltasi erilainen lihavana tai laihana ??
Tässä näkökulmaa hieman , ole hyvä !
Voi miten vähän olet maailmaa nähnyt ja kokenut, no annetaan se mennä lapsellisuutesi piikkiin.
Moni tuttavani joka on todella ylipainoinen , saa todella hyvin naisia. Voi kuule, puheista ja itsevarmuudesta on enemmän kiinni kuin läskeistä.
Huumori auttaa ja tietenkin älykkyys, ei auta vaikka olis rasvaprosentit 5, jos osamäärä on samaa luokkaa!
Ei myöskään muutenkaan nämä asiat ole ulkonäöstäsi kiinni, muut kohtelee sinua niinkuin annat ja sallit heidän kohdella.
Tottakai et usko, kunhan kasvat niin ymmärrät kyllä? ( kai )
kun yrität niin kauheasti lohduttaa itseäsi.... vaikka selvästikin lihavuus häiritsee sinua.... voi sinua....
Sehän on vain ja ainoastaan sinun väärä mielipiteesi muiden onnellisuudesta, ei mikään fakta.
Jos onnellisuus olisi jostain laihuudesta kiinni, niin ei suomi olisi maailman kärkimaita mielenterveysongelmissa ja itsemurhissa, hyvä ihminen.
Voi miten suppea näkökulma onnellisuuteen?
Minähän kysyinkin kysymyksen NIILTÄ lihavilta, joilla on paha olla. Ei kysymykseni ollut mielestäni näin ollen mitenkään suppea. Omista näkökulmistani asioihin en ole puhunut mitään.
Keskustelu taisi hieman karata, edelleenkin toivon vain vastauksia alkup. kysymykseeni. :) Kaikki lihavat vastailkaa :)
vastauksiahan tuli , siinä luettavaksi.
et saa mitään nyyhkytarinoita jos niitä odotat.
et semmoista
Olen laihdutuskuurilla ja miettinytkin välillä että miksi, mikä muuttuu jos laihdun, mutta silti sun kysymys sai mut miettimään taas asiaa eri kantilta. Aivan varmasti mulla suurimmat kärsimykset johtuu muiden neg. asenteista. Mä oon ollut lapsesta asti lihava ja oon aina saanut kuulla olevani vääränlainen. Kouluaikana en edes saanut mitään luottamustehtäviä vaikka olin luokan lahjakkaimpia oppilaita. Jopa nyt äitinä muhun suhtaudutaan eri tavalla kuin muihin äiteihin hiekkalaatikon laidalla. Koko yhteiskunta viestittää että lihava on plösö, saamaton ja epäluotettava, ei auta vaikka omat ominaisuudet olisi ihan päinvastasia. Hassua jos jotkut lihavat ei tätä myönnä tai itse edes tiedosta!
Ja siis mä en ole mikään epävarma maan matonen enkä yritä sulautua tapettiin! Vaan olen aina pukeutunut rohkean naisellisesti ja värikkäästi,ehkä muodikkaastikin, olen puhelias ja iloinen ja saan suuni avattua kun moni muu seisoo vaivautuneena hiljaa. Eli en ainakaan itse käytökselläni näytä epävärmalta läskiltä.
En odottanutkaan mitään nyyhkytarinoita, että älä vedä omia johtopäätöksiä.
Mä halusin vain yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaisen vastauksen, en mitään todisteluja vahvasta itsetunnosta.
Olen onneton siksi, että tässä ruumiissa en ole kotonani. Tuntuu, kuin minulla olisi laihan tytön sielu lihavan tytön ruumiissa. Tämä keho ei ole kotini, se tuntuu vieraalta.
Olen siis kolme vuotta sitten lihonut kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena.
Olen onneton toki myös siksi, että en mahdu mihinkään vaatteisiin ja olo on aina puristava ja epämukava.
Seurustelen onnelliseti, ja mieheni tuntuu rakastavan ja haluavan minua minkä näköisenä ja kokoisena tahansa. En myöskään kaipaa muiden miesten huomota. Minua ei ole kiusattu painostani (sitten ala-asteen). Joskus kyllä vähän naurattaa miten ympärilläni pyöri miehiä haitaksi asti silloin kun olin alipainoinen ja ihan laihimmillani -silloin meinaan olin bulimiani vaikeimmassa vaiheessa, hemmetin sairas ja varmasti huonoa seuraa.
Hei!
Mulle tuli kans painoa hyvin nopeasti yli 30 kiloa vajaatoiminnan takia. Ärsyttävintä on ollut se, että ihmiset LUULEVAT minun vain löhöävän ja mässäilevän, vaikka teen kaikkea muuta!
Harmillisinta ylipainossa onkin muiden ihmisten suhtautuminen, vaikka eivät aina edes tiedä tosiasioita. Aina löytyy niitä, jotka kivenkovaan väittävät, ettei mikään sairaus voi lihottaa. Eivät ole tutkineet asioita, vaan luulevat olevansa oikeasssa ja ottavat sitten oikeudekseen tulla sanomaan jotain läskistyneelle. Se raivostuttaa!
Itse laihdutan perheenlisäyksen toivossa ja vaatteiden löytämisen helpottamiseksi. Oma rakas mieheni on myös täysillä tukemassa minua.
Kannattaa siis nauttia niistä ihmisistä, jotka pitävät sinusta itsesi takia, eivätkä kiinnitä ulkonäköseikkoihin aina ensimmäisenä huomiota. Kunpa joskus tulisi niin röyhkeäksi, että voisi heittää nälvijöille yhtä pahasti takaisin, mutta toisaalta heidänlaisten tasolle ei kannata vajota! :) Pitää vaan ajatella, että ehkä heillä on pahempia ongelmia omassa päässään, kun ottavat muiden kilot niin raskaasti ongelmakseen.
..että onko muiden ihmisten suhtautuminen ennen kaikkea sitä että he pelkäävät itse lihovansa? Jollakin tavalla lihavuus on monille ihmisille niin pelkoa aiheuttava..
Olen itse noin 30 kg ylipainoinen. Olen lihonut ihan "lohtusyömisellä" vaikeiden elämäntilanteiden aikana. Tällä hetkellä olen vaikean masennuksen takia sairaslomalla jo kolmatta kuukautta. Laihtuminen ei ole ihan ensimmäisiä asioita joihin jaksaisin keskittyä. Olen kuitenkin jo vuosia lihonut lihomistani ja syynä siihen on ollut ennen kaikkea omat ongelmani muissa asioissa. Olenkin ajatellut että olen ihan turhaan kiusannut itseäni kun olen muutamia kertoja laihduttanut reilut kymmenkiloa. Tärkeintä on saada pää ensin kuntoon, ehkä sitten ei olisi tarvettakaan syöpötellä..?
Luulisin että koska olen edelleen ihan kivan näköinen niin ihmiset eivät kovin ole kiinnittäneet huomiota lihavuuteeni. Kaikkein vaikeita onkin ollut itse hyväksyä itseni tälläisenä. Kunto on tippunut suorastaan surkeaksi ja vaatteet kiristävät. Päällimmäisenä ajatus etten kelpaa kenellekään, en muille enkä itselleni vaikka ihan selvästi kelpaan muille..=D Joten pitää vain koettaa kerätä niitä pudonneita ruuveja..