Jos on monet kutsut ja kattaukset laitellut, laskeutuu mielellään tavalliseen menoon -tietäen, että syntymäpäiväkutsuja ym. on tiedossa, minullakin jo yksi kutsu tullut.
Kaikkein pienin kävi eilen ensi kertaa kylässä, nukkui melkein koko ajan paitsi syödessään, oli sylissä lämmin kuin pieni lämpöpatteri, hymyili nukkuessaan välillä vähän. Katselin kasvonpiirteitä, huulien selkeitä linjoja, hymyä, mietin, keneltä eniten periytyviä...En silti ulkonäköasioita ääneen puhunut, - enkä puhu, sillä tärkeämpää on kaikki muu.
Illalla ehdin avata sp:n ja sen katsottuani tuli tieto Windowsin päivityksistä, sanottiin: "Älä sulje konetta, teemme sen itse päivityksen loputtua".
Kaikkein pienin kävi eilen ensi kertaa kylässä, nukkui melkein koko ajan paitsi syödessään, oli sylissä lämmin kuin pieni lämpöpatteri, hymyili nukkuessaan välillä vähän. Katselin kasvonpiirteitä, huulien selkeitä linjoja, hymyä, mietin, keneltä eniten periytyviä...En silti ulkonäköasioita ääneen puhunut, - enkä puhu, sillä tärkeämpää on kaikki muu.
Illalla ehdin avata sp:n ja sen katsottuani tuli tieto Windowsin päivityksistä, sanottiin: "Älä sulje konetta, teemme sen itse päivityksen loputtua".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Haikeus valtaa mieleni. Tänään on se päivä jolloin joulukoristeet ja -jouluseimi pakataan laatikkoon odottamaan joulua 2006. Mitä tiedetään kun ensi joulussa olemme?
Joulu 2005 oli todella perhejoulu, olimme kaikki koko perhe yhdessä. Tuntui todella mahtavalta katsella oikeaa joulukuusta monen vuoden muovikuusen jälkeen. Emme muistelleet mennyttä, keskustelimme tulevaisuudesta valoisin mielin, olimme yksi perhe.
Jotenkin suuret juhlat herkistävät mieliä, avaavat uusia näköaloja tulevaisuuteen. Nyt parhe on lentänyt maailman tuuliin jatkamaan elämäänsä. Näinhän elämä jatkuu, jokainen päivä on erilainen, alati vaihtuvana uusia tuulia tuovana.
uusia näköaloja tulevaisuuteen."
Tosiaankin yhdessä ollessa saa uusia näkökulmia, jotka avaavat silmiä ja antavat ajattelemisen aihetta...
Vaikka juhlien järjestäminen kysyy voimia ja niistä on etukäteen vaivaa, niin ei kyllä koskaan kadu, että sen on tehnyt. Palkinto tulee heti viihtymisenä, ja sitten on tunne siitä, että on vuorostaan osoittanut ystävyyttään ja rakkauttaan ihan konkreettisesti.
Mitä tämä elämä olisi ilman niitä, kyllä ne rytmittävät vuoden tosi hyvin.
Sitten muistin Han Suyinin kirjan "Päivien kimallus". Sen alku: "Oli rakkauden jälkeinen hetki..." (En jaksa nyt etsiä, joten virhevarauksella!)
on niin valtava!
On iso työ purkaa joulu pois ,kun sitä pikkuhiljaa laittelee itsenäisyys päivästä asti ei huomaa,mutta pois kootessa on iso työ. Tänään keräsin viimeiset joululiinat ja vaihdoin joulu verhot pois.
Silti ei harmita ,sillä lapsenlapsilta sain kiitoksen : Mummulassa on joulun tunnelmaa ja he itsehän laittoivat paljon joulua ,joka koriste piti laittaa johonkin.Osan jo älysin panna piiloon.
Juhlista jää aina mukavat muistot,vaikka tuntuu esim. jouluna otetuista valokuvista että samoja ovat ,vaan kun vuosien päästä katsoo huomaa oman muutoksen ja etenkin lapsien kasvamisen.
olemme pitäneet ovikoristeet kynttilänpäivään saakka!
Talo on kolme vuotta vanha, enkä laittanut mitään naulaa tai muuta oveen, vaan kiinnitin ovikoristeen ohuilla vaaleilla langoilla oven yläreunaan nastoilla. Se on ollut tosi hyvän näköinen sillä tavalla, eikä tarvi tehdä lisää reikiä.
Siinä on jo turvalukon, varmuusketjun ja ovisilmän kiinnitykset. Sukulaismies ,(jolla on alan firma),halusi ne laittaa. Kun kysyin laskua, han sanoi: "No lasku tulee sitten myöhemmin.-Jos tulee!"
Mutta muuten ikkunakyntteliköt ja muut joulukoristeet pitäisi tässä ensi viikon aikana keräillä, pakata, ja viedä häkkikomeroon kellariin.
Lasten lasten takia on hyvä laittaa ne esiin, ja muutenkin. Valokuvat joulusta ovat ihania,nekin, joissa oma tytär mummolassa istuu joulupukin (isoisänsä) sylissä 1-vuotiaana, posket punaisina hehkuen.
Näin luodaan muistoja !
osakkeessa eikä se ollut sen huonompi kun omakotitalossa joita on ollut kaksi.
Talossa on sauna alkerrassa iso ja puhdas joku pesee sen.
Saa lämmittää milloin haluaa ja kirkko lähellä missä laulaa.Naapuritkin oli kaupungissa että ei tarvinnut ikävöidä niitäkään.
Joulukuusen vien aina mielellään pois siitä saa tarpeekseen.Samoin kaikki muukin joulu tavara.
Alkaa niin innokas päivän oottelu kun valostuu.
Pääsee hiihtamaan.Nyt on lapsetkin katsottu. Kuinka mukava alkaa kotona omia asioita puuhaamaan.
Tanssi katsottu oulussa kahtena iltana niin joutaa jo kotiin lähteä.
Tuntuu arkiselta ja tyhjältä.
ei kestä kauaa, kohta alkaa kevään odotus, taimien kasvatus päivien pidetessä.
Saisi vaan pidetyksi näppinsä kurissa vielä muutaman viikon, ettei alkaisi ihan vielä kylvää purjon ja orvokin siemeniä.
kun lapset lähti lomilta oli vähän aikaa tyhjä olo.
Nyt oli epätodellinen olo kun ajettiin oulun kuusamon väliä.Pudasjärven ja taivalkosken välillä muuttui värit,ei pimeää mutta valoisa hämärä.
Sitä kesti tunnin kotiin asti,on hämärää koko päivän täällä valo tulee pilvistä.
Kissa oli särkeny ikkuna koristeen minkä toin ikeasta.
Miksihän kissoille ei anneta enää maitoa vaan kalkki tabletteja se olisi syönyt mieluummin vaikka mitä ,mutta ei omia muroja.
Joka kerta on erilainen tunnelma joulun jälkeen.
Minusta se on yksi kaikkein kauneimpia kuukausia. Talvista maastoa, lunta, jäätä. Paljon valoa, josta joskus ei näe ollenkaan, mistä se tulee. Ei varjon häivääkään missään. Valo tulee joka puolelta.
On ne vaan ihania, ei minulla ihan noin pieniä lapsenlasia ole, mutta Tapanina oli kyllä pirtti täysi lapsia ja lapsenlapsia, kun kaikki Suomessa olevat tulivat juhlalounaalle. Oli siinä papparaisella juttukavereita. Olisi vielä pitänyt mennä pelaamaan jalkapalloa lumihankeen.
näytti ukin suun seutu ja molempien ukkien tukan tummuus periytyneen. Mutta kuten sanoin, kaikki muu on mielestäni tärkeämpää kuin ulkonäkö. Toivottavast musikaalisuus menee geeneissä, siitä on niin paljon iloa elämässä. Se on ainakin muille lapsieni lapsille 'langennut luonnostaan'. Tuntuu kivalta se, että hekin nauttivat musiikista.
Tuntuu vähän harmaalta ja tyhjältä nyt *härkäviikkojen* alettua. HUOKS
kirjoitat, Satu, lapsenlapsestasi.
Ja musikaalisuudesta. Sitä todella aina toivoo jälkipolvilleen, siitä kun on niin paljon iloa elämässä.
Onnellisia päiviä meille kaikille, härkäviikoista huolimatta! - Kohti kevättä!
Helena
emmeköhän näe toiveidemme toteutuvan !
{Nythän on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse surra, että kohta tämä menee ohi, niinkuin on asia joskus loppukesällä!}
Onnea päiviimme, iloa sydämiimme!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tänään meilläkin sitten kuusi vietiin pois, pois, pois, mutta ensi vuonna se kannetaan taas sisälle ja on joulu taas meillä.
Sanoin tuon ukolleni, mutta hänpä lakoonisesti vastasi, että ollaankohan me enää sitä tuomassa.
Niin, kukapa sitä tietää, mutta kyllähän sitä täytyy ajatella optimistisesti. Niinhän nuo joulutavaratkin pakkasin huolella, että ensi jouluna on sitten helppo ottaa taas kaikki esille.
Nuuttina vielä kyntteliköt palavat ikkunoilla ja sitten pannaan nekin odottamaan ensi joulua.
Hyvää alkanutta vuotta kirjoittelijoille ja lukijoille.
on 5. helmikuuta, eli parin viikon päästä.
"Hyvä Tuomas joulun tuopi,
paha Nuutti poies viepi."
"Kevättä kyntteliltä!"
Nämä näitä esi-isiemme ja -äitiemme päivämääriä!
Kuuttakymppiä juhlineet miehet kertokaa mitä saitte 60-vuotislahjaksi ystäviltä ja kavereilta ym. ym.
En tiedä, miksi kysyt, mutta vastaan mieheni puolesta. Hän tuolta pilven päältä katselee tänne alas näppikselleni, ja tuntuisi nyökkäilevän minulle.
Oli keskitalvi, poikani tyttöystävineen heitti meidät lentoasemalle, ja koneessa tutustuimme pariskuntaan, jonka kanssa lomamme kaksiviikkoinen osaksi sujui. Hotelli Iberostar oli keskellä kukkivaa puutarha-aluetta ja syntymäpäivän aamiaisen jälkeen harjoittelimme uima-altaan luona makarenaa, tanssia, jonka olimme oppineet kohtuullisen hyvin. Minulla on iso värikuva tästä, ei pääse unohtumaan.
Iltapäivällä teimme retken turistibussilla lähiseuduille, ja bussissa miehelleni laulettiin : "Happy birthday to you..." sekä ojennettiin rommipullo lahjaksi. Tunnelma nousi yli katon, naurettiin, juteltiin... En tiedä, mikä olisi voinut olla parempi lahja. (Lahja tai lahja, meillä oli yhteiset palkkatilit...)
Mitä muuta siitä kertoisin? Muistoissani ainakin matka on ainutlaatuinen.