Helsingistä lokkipeippoja?

Lokkipeipon kummallinen nimi johtuu siitä, että oikeasti sitä ei lajina ole olemassakaan. Lokkipeipon kantamuoto on valkoperämanikki (Lonchura striata), mutta tämä lemmikkinä pidetty lintu on resteymä useiden eri manikkien kesken, joten tuoksi kantalajiksi sitä ei enää voi lukea, eikä esim rengastustoimisto suosittele lemmikkimuodosta käytettävän valkoperämanikin nimeä (vastaava tilanne on kanarialinnulla, jonka kantalaji on kanarianhemppo Serinus canaria, mutta domestikoitu muoto on risteytetty niin moneen muuhun lajiin matkan varrella ettei siitä enää puhtaan kantalajin nimeä oikeastaan voi käyttää.)

Mistä lie tuo nimi "lokkipeippo" sitten lienee alkunsa saanut (mahdollisesti suora käännös ruotsin "måsfinken"istä), mutta se nyt tuolle manikkiristeymälle on (valitettavasti) nimeksi vakiintunut. Parempi olisi minustakin jokin linnun sukulaisuussuhteisiin viittaava, vaikka "lokkimanikki". (Ulkomaisten nimien perusteella ei kyllä käännöksiä kannata tehdä, ne ovat vähintään yhtä harhaanjohtavia kuin monet vanhentuneet kotimaiset lintujen kauppanimet). Tieteellinen nimi lokkipeipolle on mielumminkin Lonchura sp. (="manikkilaji") kuin tuo kantalaji tai jokin sen alalaji.

Lokkipeippo varsin helppo ja vaatimaton laji, ei senkään laulu nyt mitenkään kauhean kummoista ole, mutta kauniimpaa kyllä kuin seeprapeipolla. Pärjää hyvin kanarialinnun kanssa samassakin häkissä, ruokavaliokin on ihan vastaava (siemenet/pelletti, tuoreruoka, lisukkeena voimaruokaa/universalruokaa/hyönteisruokaa), ainoa ero on että jos linnuille syöttää perusruokana pääasiassa siemeniä pellettien sijaan niin kannattaa pitää yhteishäkissä kanariaseoksen lisäksi tavallista peiponseosta tarjolla.

Viimeksi olen itse lokkipeippoja nähnyt Itäkeskuksen Faunattaressa, joskin tosiaan ovat yllättävän harvinaisia meillä verrattuna helppohoitoisuuteensa ja yleisyyteensä muissa maissa.