jos isä ei halua tavata lapsiaan säännölisesti silloin kun on sovittu, muutama tunti viikossa on se hänen oikeutensa ja minä ex vain katkera akka joka en ymmärrä ettei mun muksut kiinnosta miestä. Kun mies haluaa tavata lapsia hän ilmoittaa ajan jonka on sopinut uuden naisensa kanssa ja minun on silloin lapset annettava vaikka olisi muutakin menoa muuten olen katkera akka joka hankaloittaa isän ja lapsen tapaamisia ja suhdetta. Onko se niin vaikea ymmärtää, ettei minun elämäni(ja lasteni) pyöri lasteni isän elämän mukaan, vaan isi voisi huolehtia lapsistaan silloin kun on lapset hänen vastuulleen sovittu... Miehen ja uuden mielestä ongelma olen vain minä.
tapaamisista.
ninni
383639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
silloin kun se on merkitty niin oma vikansa.Minä noudatan exäni kanssa sitä ja jos hänelle ei sovi,tapaaminen siirtyy seuraavaan tapaamispäivään.Kenenkään ei tarvitse alistua pompoteltavaksi.
Sinun ei tarvitse "alistua" lasten isän pompoteltavaksi. Jos sovituista tapaamisista ei pidetä kiinni, niistä sovitaan uudelleen niin, että aika sopii teille molemmille. Kummallakin vanhemmalla on oikeus suunnitella tekemisiään etukäteen, joten toinen osapuoli ei voi vain ilmoitusluontoisesti sanelemalla säädellä tapaamisia.
jotenkin vaan ottaa päähän kun minä olen aina se paha jos en jousta toisten mielen liikkeiden mukaan vaikka oikeasti mies ei vaan hoida velvollisuuksiaan.. Yritän olla ystävällinen, mutta joskus tekis mieli karjua, kuten juuri nyt.
Ja mä haluisin oikeesti eroon tuosta manipuloivasta ihmisestä niin ettei tarvitsisi soitella edes sitä että milloin niitä lapsia tavataan (sekin tosin tulkitaan joksikin lähentely yritykseksi) vaan olisi se määrätty aika jolloin lapset haetaan ja tuodaan, mies ehkä haluaa pitää lieassaan, tai sit ei vaan oikeesti jaksa huolehtia velvollisuuksistaan haluaa päästä helpolla, uusi nainen taas ei osaa asettua asemaani, eikä lasten asemaan vaan kuvittelee koko maailman pyörivän heidän suhteensa ympärillä ja ehdoilla. Kuitenkin jos kieltäydyn pomppimasta heidän pillin mukaan se johtaa siihen etteivät lapset enää isäänsä tapaa.
Tuskin ne on tuulesta temmattuja ne ajatukset, että sinun yhteyden ottosi tulkitaan lähentelyksi. Vaikutat juuri sellaiselta akalta, joka on häiriköinyt exän ja hänen uuden naisensa yheiseloa niin, että heillä on palanut hermot kanssasi ja ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä! Se salaisuus palajastuu tavastasi kirjoittaa exäsi uudesta "hutsusta". Kuka tuollaista perässä roikkuvaa paholaista jaksaisi kuunnella, anna ihmisille oikeus elää rauhassa, teet itsestäsi naurunalaisen kun vaahtoat täälläkin aivan muista asioista, kuin mitkä sinua oikeasti harmittavat: olet vaan niin saatanan kateellinen!
Ja usko pois, kyllä sillä exän naisella on oikeus sanoa, jos hän ei halua miehensä lapsia omaan kotiinsa! Sinä et vain sitä kestä, koska se taaskin todistaa sinulle, että olet jäänyt häviölle siinäkin! Et voi koko lopun elämääsi määrätä miehesi elämää, vaikka kuinka yrität häntä viimeiseen asti kiristää tyhmyyksillä, joita keksit omasta päästäsi! anna jo olla Ninni!
Mistä sä tiedät, että se on se nyksä jälleen kerran, joka niistä tapaamisista päättää? Onko sulla joku mikrofoni siellä exäs kotona, jolla nauhotat heidän keskustelunsa? Kyllä pitäs vähän aikuistua ja ymmärtää, että exäs niissä tapaamisissa on syypää jos joku, ei kukaan aikuista miestä määrää. Juuri tyypillistä katkeran exän marmatusta!
Ja ehkä kuitenkin täytyy ymmärtää sekin, että siellä asuu kaksi aikuista ihmistä toisessakin kodissa, joilla on omat menonsa ja ne eivät aina välttämättä mene yksiin sinun menojesi kanssa. Kyllä omasta mielestäni sellainen tunnin tarkka aikataulu ja sopimus lastenvalvojalla on aivan epäinhimillinen sopimus, jota tulisi käyttää vain pakon edessä ja silloin jos aikuiset ihmiset eivät osaa kommunikoida keskenään.Elämässä on suurempiakin ongelmia, toiset kuolevat syöpään ja toiset poraavat siitä jos sukat ovat väärän kokoiset!
"Kyllä omasta mielestäni sellainen tunnin tarkka aikataulu ja sopimus lastenvalvojalla on aivan epäinhimillinen sopimus, jota tulisi käyttää vain pakon edessä ja silloin jos aikuiset ihmiset eivät osaa kommunikoida keskenään."
Mitä siitä tulee, isä soittaa, tuun nyt, lapset oottaa reppu selässä, isää ei näy mailla ei halmeilla, tulee kaheksalta , kun piti tulla kahdelta, koko ajan lapset oottaa, voipi tullakkin vasta huomenna, eiku ylihuomenna, paitsi että tuleekin puolen tunnin perästä.....
SE peli ei käy, sopimus on sopimus.
Ja tämä isähän ei just pystyny kommunikoimaan, paitsi ***lemalla.
niinhän sä meille täällä netissä väität. Mutta mistä me se tiedetään kuinka se juttu oikeasti menee. Ei olla kuultu isän versiota, vain sinun puolueellinen kertomuksesi. Haiskahtaa kyllä liioittelu kirjoituksessasi!
Totta tuo että isän ei ole mikään pakko ottaa lapsia tapaamissopimuksen mukaan mutta sinun taas on lapset annettava samaisen sopimuksen mukaan. Luonnollisesti mies sopii uuden kumppaninsa kanssa milloin lapset ottaa eikä päätä asiaa itse. Itse en ainakaan hyväksyisi että etälasten tulosta vaan ilmoitettaisiin ohimennen minulle. Ne ovat lasten isän nykyisen näkökulmasta vieraita ihmisiä ja niiden tulosta on keskusteltava ja yhdessä päätettävä. Tuskin tämä naisihminen riemusta tanssien kersojasi odottaa vaan hyväksyy vain tilanteen... ajattele sitäkin. Tässä tilanteessa se olet sinä joka joutuu joustamaan mutta tee se riemuiten lastesi hyväksi... yksinhuoltajana olet velvollinen elämään lapsillesi :D
on präntätty.Että jos se uusi hutsu haluaa vapaata niin ottakoon vapaan miehen jolla ei ole lapsia.Mies itse vieraantuu lapsistaan ja kun se kanivaihe on mennyt ohi eikä sen hutsun pillu ole yhtään enää sen kiehtovampi kuin oli entisellä vaimollaan niin alkaa se järkikin taas miehen päässä juosta
ja lasten tapaamiset maistua...
Ei ole pakko antaa juu mutta ei niitä pentuja meille oteta jos minä sanon että nyt eivät tule en niitä halua tänne sotkemaan, riehumaan ja kiukuttelemaan. Ja mies on tämän hyväksynyt ja ollut jopa samaa mieltäkin. parempi vaan että exänsä pysyisi äpäränsä kanssa mahdollisimman kaukana meidän elämästämme.
..oikein kunnon lapatossun mieheksesi. Heh heh.
Tällä tekstillä paljastat juuri oman katkeran lapsellisuutesi. Tulet tänne poraamaan miehesi käytöstä ja ainoa todellinen syy kiukkuusi on se, että se uuden naisen pillu todella kiinnostaa enemmän kuin sinun ja samalla sinussa ei muu kiinnostanut kuin se pillu ja tällä uudella on muutakin annettavaa, koska huomioi hänenkin mielipiteensä lasten tapaamisissa.
Mene nyt muualle poraamaan! Ei se ukko tule takaisin!
Ja totta puhui tuo edellä kirjoittaja, joka sanoi, että sinun on ajateltava nyt lapsiasi ja joustettava! Lakkaa omaan napaan tuijottaminen!!
että myös miehiä koskee jonkinlaiset säännöt ja se että entisellä vaimolla on oikeus myös omaan elämään ja vapaa-aikaan jota exmiehet yrittävät eronkin jälkeen hallita pompottamalla tapaamisoikeuksilla miten huvittaa.
Vaan siihen löytyy ihan lakipykälät,tapaamissopimukseen merkitään tapaamispäivät ja kellonajat ja jos mies ei niitä noudata niin se on hänen menetyksensä.
Uudelle naisystävälle ei todellakaan kuulu pätkääkään miten mies entisen vaimonsa kanssa lastensa tapaamisajankohdat järjestää ja siihen on uuden akan tyytyminen.Toki voi yrittää laittaa kampoihin mutta viime kädessä jää luu käteen.
Kyllä meillä mies kysyy aina minulta ennen kuin tapaamisista aletaan sopimaan, ja ex akalla on siihen tyytyminen. Ei kai kukaan voi meidän yhteiseen kotiin tulla ja mennä kuinka huvittaa. Jos minulla on jokin pätevä syy, niin minua kuunnellaan aivan yhtä lailla, kuin jos miehelläni on jotain tärkeää.
En minä ole mikään näkymätön olento, eihän miehen lapsikaan ole! Olen ihminen siinä missä muutkin!
äänessä on rakastettu ystävämme Äitien jutut -palstalta...
Ei kukaan ihmettele sitä, että exäsi on tehnyt elämänsä viisaimman päätöksen, häipynyt ja pelastanut elämänsä.
jos sulla on tuollainen asenne lapsiin. Ootpa harvinaisen tyhmän oloinen, mitähän se mies sussa oikeen näkee?? Tästä talosta lähtisit kuin rätti
Koskas sen isän on alettava ajattelemaan omien lastensa etua? Ei se isyys siihen lopu, että erotaan lasten äidistä! Kyllä isänkin pitäisi ajatella lapsiaan, eikä tehdä niinkuin uusi "vaimo" sanoo. Lasten etu menee aina aikuisen edelle ja nykyinen on varmasti tiennyt miehen ottaessaan, että tällä on lapsia? Kyllä vastuu lapsista on yhtälailla äidillä ja isällä!
Niinhän se meilläkin on. Isä tapaa lapsiaan kun haluaa ja minun pitää aina olla siihen valmis, joustaa omissa menoissani.
Oltava valmis vastaanottamaan lapset vaikka kolme tuntia tapaamisajan päättymistä aikaisemmin...jos ovikello sattuisi soimaan ja lapset siellä olisivat.
Noin tehdään vaan, kun huomataan, että toinen ei välitä. Pistäpä nyt miehelle jakeluun selvitys miten toimii sinun perhe, ja pidä siitä kiinni. Ei mieskään voi olla niin tollo, ettei ymmärrä, että jokaisella perheellä on omat asiat ja jutut, ja siihen on toisten sulauduttava. Joustovaraa on oltava, puolin ja toisin, mutta ei kukaan voi sanella muiden elämää.
Mä aikoinani laitoin ukon järjestykseen, ja toimii meillä, nyt ei narise eikä yllätä, vaan ymmärtää että meillä eletään näin, ja hän elää omalla tavalla.
Älä tollaseen alistu missään nimessä. Sulla on nyt oma elämä lasten kanssa, ei sitä isä enää voi märätä miten te ajan kulutatte! Pistä se mies kuriin ja sano miten toimitaan, jotta teidän oma päivärytmi ja suunnitelmat toimii.
Jo on kumma kun ne naikkoset tunkee joka paikkaan säätää omia mielipuolisia juttuja. Selvää kiusaamista teitä kohtaan. Ja sen akan kitinöistä sun on turha pulttia ottaa, älä millään tavalla kommentoi tai huomio sen kiukkuamista, niin se lopettaa. Sano kova sana, kuyllä se ymmärtää, jos ei vielä kovempi. Sinä olet se joka sanoo tahdin, ja muut kitisköön, tai alistukoon!
paska! Ei exällä ole mitn sananvaltaa näissä asioissa. Huoltajuussopimus menee niin, että lähivanhemman tulee pitää aikataulusta kiinni ja jos etällä on menoa, hän voi sen perua!
Mikä jumala se lähiäiti on? Vanhempi se etäkin on! Monta kertaa vielä viisaampi kuin lähivanhempi! Vai lakataanko maksamasta elatusmaksuja jos kerran etällä ei ole mihinkään sanomista? Kuinkas sitten suu pannaan? Alkaako tapaamiset jo joustamaan!
Ei tarvi mitään haistaa, koska asia on juuri niin. Jos lapset asuu äidillä, ei isällä ole mitään oikeutta sotkea heidän elämää omilla mielivallallaan. Sovitut on sovittu, eikä sitä tosta noin vain muuteta. Johan se on lapsen etukin, että sovituista asioista pidetään kiinni, eikä niitä muuteta isän mielen mukaan ja hänen aikatauluun sopivaksi tosta noin vaan!
Voi kuule elatusmaksut ulosmitataan, ellei mies niitä suorita, ja sittenpä ne kalliiksi tuleekin miehelle, että mies siinä häivää. Lapsilleenhan se pahaa tekee, ellei maksa heidän elämäänsä.
isäkö ei ole ihminen? Eikö se ole inhimillistä, että hänellä on tärkeitä velvotteita hoidettavanaan ihan kuten äidilläkin. Ja todellisuudessa sellainen joustaminen tapaamisissa ei vaadi paljoakaan äidiltä jos rehellisesti ajatellaan. Hän vain haluaa olla mussuttamassa kaikesta, mistä vaan ikinä on mahdollista jotain keksiä. Niinhän se todellisuudessa menee. Ei elämä ole mitään armeijassa oloa! ihminen ei ole kone, joka tekee kaiken liukuhihnalta minuutilleen oikeassa järjestyksessä! Lähivanhemmalla on jo se etu, että hän saa olla suurimman osan ajasta lapsen kanssa,lisäksi etä maksaa hänelle elatusta. Kuinkas etä? Eikö hänellä ole minkäänlaisia oikeuksia! Hän on lapsen toinen vanhempi ja aivan yhtä tärkeä kuin lähikin! Sitä te ihmiset ette tunnu arvostavan! Etä on teidän mielestänne pelkkää pohjasakkia ja hänen pienetkin oikeutensa tahdotaan riistää! Vähän inhimillisyyttä hei! Ette tunnu edes ymmärtävän sitä, että etän uusi suhde on hänelle oikeasti tärkeä ja etä haluaa ottaa puolisonsakin mielipiteet huomioon! Mutta miten te vastaatte??? Etän puoliso on pelkkä hutsu, jolla ei ole ihmisarvoa! Kyllä mä sanon, että jos hetken osaisitte eläytyä muiden ihmisten asemaan niin varmaan ymmärtäisitte! Te voisitte aivan yhtä hyvin olla täällä meidän etien puolella!
Me lähivanhemmat pidetään lapsesta huolta lähes 100 % joka päivä!On kumma jos ihmiset jotka sitä eivät tee, ei osaa arvostaa sitä ja kunnioittaa. Ei ole itsetään selvää, että kaikki menee elämssä juuri niin kuin on suunniteltu. Ei pitäsi olla itsestään selvää myös isälle, että voi tosta voin vaan vaatia ottamaan hänen aikataulunsa huomioon lennosta! Lasten kanssa elämä on aivan erilaista kuin on elämä yksin tai toisen aikuisen kanssa kahdestaan,ilman lapsia.
Kyllä isälle on suotu olemaan läsnä lapsen elämässä, mutta kaikia isiä se ei kiinnosta, kuin tunti tai kaski viikossa tai kahdessa.
On silloin aivan aliarvoista alkaa syytteleen äitiä yhtään mistään joustamattomuudesta tai yhtikäs mistään, kun isän ei tarvi ottaa huomioon muita kuin itsensä. Äiti joka käy töissä, vie lapset tarhaan, hakee sieltä, käy kaupassa, laittaa ruokaa, siivoaa, pyykkää...ja paljon muuta mahtuu lapsiperheen elämään, ja äiti tekee vieläpä ne kaikki yksin, niin onko liikaa vaadituu, jos isä, vapaa ihminen, ottaa huomioon perheen arjen, ja äidin jaksamisen?!!! Helppo on sanella sääntöjä ja aikatauluja ihmisen, jolla on omaa aikaa koko päivä, mutta äiti jakaa sen päivän useammankin lapsen kanssa.
Siinä olet oikeassa, että uudet puolisot ovat arvottomia olioita. Heistä ei kannata pulöttia ottaa eikä kiukuttelua kuunnella. He ovat niitä, jotka ovat tehneet aiemmin hyvästä isästä lähes sietämättömän ja itsekkään ihmisen, jolle omat läheiset eivät ole enää mitään. Mutta se nyt on jo toinen juttu, eikä niitä tarvi arvostaa tiskirättiä enempää.
Lueskeltuani näitä viestejä tuli mieleen eikö enää päde mitkään sopimukset tapaamisista. Merillä on tehty soppari lastenvalvojalla, että lapset parittomina viikonloppuina isällään parillisina yksi arkitapaaminen. Tämä on toiminut hyvin. On sopinut isälle mainiosti. Hänen avokkinsa mielipidettä en tiedä, mutta se ei mulle kuulukaan, koska exäni kanssa hoidamme lasten asioita. Toki joskus voi tulla tapaamisiin muutoksia, mutta harvoin. Ja silloin on ollut kysymys exäni työmatkasta. Exäni on aivan loistava isä lapsillemme vaikka erosimmekin. Me vanhemmat erosimme toisistamme emmekä lapsistamme.
Isällä on uusi perhe ja hän kantaa huolta uuden vaimon jaksamisesta (ja lapsistaan).
Hän on se läheinen, et sinä!
Et kai oleta että ex-miehesi on huolissaan sinun arjen jaksamisesta?
Ja hei, entinen ykkönen, miksi "putosit" nykyiseen asemaasi?
Veikö joku tiskirätti paikkasi?
Ja höpön höpön, tuohon et usko itsekkään! Luuletkos että sen miehen lasten äiti vodaan unohtaa sen jälkeen kun ensin on tehnyt miehestä miehen, sitten tehnyt hänestä isän ja sitten passannut kaikin tavoin? Älä unta nää, mua ei ainakaan ole unohdettu eikä unohdeta. Mun ex mies ainakin aina kyselee tarvinko apua tai pärjäänkö?! Ja enhän minä pärjää, en tietenkään, kyllä se saa meitä auttaa siinä missä ennekin. Ja niin se tekeekin.
Juuri näin minäkin luulin asioiden hoituvan, kunnes tänne palstalle eksyin. Saas nähdä, mihin sitä itse joutuu, kun arki koittaa ja on ne nyxät kuvioissa.
Olen aivan yllättänyt, miten jotku AIKUISET ihmiset, niin exät kuin nyxät, ovat EPÄKYPSIÄ. Hoh hoijaa! Toisia haukutaan ja mitä siitä hyödytään??!!?? Täysin ymmärrettävää, että puolin ja/tai toisin on katkeruutta, kateutta, mustasukkaisuutta jne... Mutta räyhääminenkö ja toisten elämän pilaaminenko siihen auttaa. Itsestään vain naurettavan tekee (ex tai nyxä).
Onneksi minulla oli fiksu mies, vaikka erottiinkin ja vielä hänen aloitteesta. Toivottavasti hän älyää ottaa kaltaisensa nyxän.
Ja kun puhuin tuossa edellä exästä, tarkoitin tapauskohtaisesti joko sitä jätettyä tai jättäjää, molemmathan ovat exiä. Eli en siis tarkoita pelkästään sitä exää, jolla nyxä. :)
sinulle jo tuossa kerrottiinkin, että nyxä on oikeasti se rakkauden kohde exällesi ja se on sinun suurin ongelmasi, ettet ymmärrä, että niin sen kuuluu mennäkin ja niin se menee! Toki exä lastasi rakastaa, mutta sinua kohtaan hän on menettänyt tunteensa, koska on rakastunut toiseen! Jos sinä et tuota asiaa hyväksy, niin katkerana jatkat omaa elämääsi! Ei hyvänen aika kukaan ihminen jää toiseen niin roikkumaan kuin toivoisit! Kohtaa nyt hyvä ihminen todellisuus: ei se nyxä manipuloi exääsi. Se minkä sinä käsität manipulointina on todellisuudessa miehen rakkautta. Jos toista rakastaa, ottaa toisen tunteet huomioon!
keskustelu on harhaillut näköjään suuntaan ja toiseen. Muutaman jutun haluaisin oikaista. Minä EN pidä miehen uutta naista hutsuna, enkä naikkosena ym. Hän on lasten isän uusi avovaimo. en ole sitä mieltä että hän säätelee isän tapaamisia,tai muuta. Hän on mustasukkainen, ja se on ihan inhimillinen tunne, luulisin että tilanne sen suhteen rauhoittuu ajan kanssa. En pidä yhteyttä lasten isään kuin korkeintaan kerran kahdessa viikossa jos on ollut puhe että joku viikonloppu lapset menisivät sinne, muttei isästä sit kuulukkaan. Nykyisin pyrin lähettämään tekstiviestin. Olen vihainen lapsen isälle joka ei kanna vastuutaan, vaan vaatii vain joustoa minulta. En ole hänelle jatkuvasti vihainen, tuota alkuperäistä kirjoittaessani olin. Minä en mielestäni kuitenkaan syytellyt miehen uutta vaan hermoilin miehen käytöstä ja sitä että kaikesta huolimatta minä olen kuitenkin se kusipää...Se on kuitenkin tosiasia että myös miehen uusi ajattelee minun olevan katkera ja ilkeä jos en anna lapsia aina kun isi haluaa ja hän ajattelee minun olevan katkera ja ilkeä jos kyselen ottaisiko isä lapset silloin kun on sovittu. Kuitenkin ISÄN tominta minua hermostuttaa välillä EIKÄ uuden naisen tai hänen kavereidensa ajatukset..Ja ennen kaikkea minä haluaisin tapaamisten tomivan sovitusti juuri siksi ettei minun tarvitsisi olla miehen kanssa tekemisissä edes puhelimessa. Haluaisin että minä voisin elää täysin omaa elämääni ja mies uudessa suhteessaan täysin omaansa, ainoastaan säännölliset lasten haut ja tuonnit jolloin nähtäis.
miehen uusi nainen ei ole rikkonut suhdettamme, joten en ole hänelle katkera enkä kateellinen, miksi olisin, minulla myös jo uusi HYVÄ suhde, ja en tarkoittanut ettei koskaan voisi joustaa tai perua tapaamisia, vaan jos toinen ei edes yritä tavata säännöllisesti vaan saattaa olla pitkiäkin taukoja ja sit joku päivä kun ei ole mikään sovittu tapaamispäivä vaaditaankin lapset yhtäkkiä paikalle.. mutta nyt loppu tämä pelleily, minä alan noudattamaan sopimusta vaikka yksin ja kestämään haukut!
Mun exäni valittaa, etten tapaa hänen luonaan asuvia lapsiamme tarpeeksi ja hän tapaa minun luona asuvia säännöllisesti. Siis valehtelee. Minä olen tavannut hänen luona asuvia lapsia tosi tiuhaan ahtaassa asunnossani. En jaksaisi tollaisia syytöksiä. Niin ja lisäksi hän haluaa tavata mun luona asuvia lapsia silloin, kun se hänelle sopii, hyvinkin lyhyellä varotusajalla tulee lapsille lähtö iskän luo. Mitään aikatauluja ja säännöllisiä tapaamiskalentereita exäni ei todellakaan halua, koska ne sitoisivat liikaa. En haluaisi olla missään ylimääräisissä tekemisissä exäni kanssa, mutta tämmöistä pompottelua ja valittamista se on ollut. Onko mitään lakia, joka määrittelisi puolestamme nuo tapaamisajankohdat ja loma-ajat. Tämmöinen on lastenkin kannalta häiriöllistä.
Tyttö vietti kesälomaviikon isänsä luona, olin mieheni kanssa silloin reissussa. Päivä ja kellonaika oli sovittu, koska isä voi tuoda tytön takaisin.
Raivomittari lensi yli kipurajan, kun automme ajoi pihaan (hyvissä ajoin) - ja siellä paritalon pihalla istui viisivuotias odottamassa. Ei osannut kertoa, kuinka pitkään, ei nyt sentään yötä...
Nykypäivänä olisi kai heittelejättöilmoituksen paikka, ei silloin parikymmentä vuotta sitten sellaisia tullut ajatelleeksi.
Mun exä hoitaa tytärtään myös silloin, kun se hänelle parhaiten sopii. Mitään en voi etukäteen omia tai lapsen menoja suunnitella, kun en tiedä, milloin lapsella on taas isäviikonloppu. Nytkin olisin saamassa muuten vapaan viikonlopun, kun uusmieheni lapsi vihdoin näkee äitiänsä tänä viikonloppuna. (äiti asuu 100 km päässä ja tapaa lastaan pari kertaa vuodessa). Eipäs nyt exälle sovikaan ottaa tytärtään nyt, katsos muuten saisin kokonaan vapaan vkl uusmieheni kanssa ja sehän se exää kismittää. Muuten kyllä tapaa satunnaisesti tytärtään, mutta eihän mulla silloin vapaata ole, kun on tämä uusmiehen lapsi aina meillä. Mulla ei ole sukulaisia, joiden luokse voisin viedä tyttäreni, vaan nyt sitten hoidetaan mun tytärtä, kun kerrankin voitais tehdä yhdessä edes kerran vuodessa vaikka leffakeikka tai käydä syömässä. En ole katkera, mutta harmistunut.
alkuun eron jälkeen vaikeutta siinä että isä oletti että "kaikki sujuu joustavasti" ja sitten se hänen kohdalla tarkoitti että tapaamisaikataulu oli aina sekaisin, ja sekaisin oltiin sekä minä että lapset kuin myös isä...
Riideltiin asiasta, puhelimessa ja tekstiviestein ja naamakkainkin välillä.
sitten kirjoitin meilin jossa pyrin ystävällisen asiallisesti tekemään selväksi että en halua olla ystävä enää, olemme toisillemme toistaiseksi vain yhteisten lastemme kaksi vanhempaa, ja tarkoitus on että elämämme tulevat olemaan erilleen. Omasta puolestani edellytän että tapaamissopimukset pitävät. Jos jommalle kummalle tulee este "omana" viikonloppuna, asia hoidetaan niinkuin se hoidettaisiin olettaen että exää ei ole maailmassa olemassa. Eli hankitaan lapsenvahti.
Alkuun isällä oli sitten "lapsenvahteja" aika usein. Lapset ovat jo yli kymmenvuotiaita. Nykyään minusta näyttää että isä on kehittynyt aikalailla siinä että pystyy muistamaan mitkä ovat ne viikonloput jolloin hän saa lapset luoksensa.
Itse elän myös uusiosuhteessa. Kahdenkeskistä aikaa jää joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen yrittänyt ajatella, että jos olisin leski ja lasten isää siis ei olisi todellakaan maailmassa enää olemassa, niin lapset olisivat aina luonani, ja niin sen kuuluisi ollakin. Lapsille olen pyrkinyt asenteellani tuomaan esiin ainakin sen, että minusta on iloinen asia, että he tapaavat isäänsä, mutta myös, että kun isällä on menoa tai milloin tahansa muutenkin, heidän on aina sallittua ja toivottua olla luonani, omassa kodissaan. On totta, että joskus kaipaakin "parisuhdeaikaa". Olen kuitenkin tehnyt itselleni selväksi että lapset ovat minulle rakkaita aina ja kaikissa tilanteissa, kasvavat nopeasti ja sitten kuitenkin lähtevät pois. Tämä on onnellista arkeamme nyt, ja haluan tehdä siitä niin hyvän kuin suinkin.
Olen joutunut noihin tapaamisriitoihin niin, että hermot menee. Ex-mieheni juonittelee ja peruu viime tipassa tapaamisia tai vastaavasti ilmoittaa 5 minuutin varoitusajalla lapsellemme, että voikin nyt ottaa hänet, vaikka lapsella ei ole ollut mitään tietoa, että isävkl olis tulossa. Vastaavasti exä juonittelee hurjasti siitä, etten muka olis tavannut tarpeeksi hänen luonaan asuvia lapsiamme. Olen ottanut joka toinen viikonloppu ja aina voimien mukaan lapset asuntooni hoidettavaksi ja kaikki heidän lomat ja muut menot olen joustanut ja huolehtinut. Olen aivan poikki ja sanoin exälle, että hoidetaan sitten kummatkin omat luonamme asuvat lapset itsenäisesti, ettei tarvitse riidellä. Kamalaa lapsille, kun joutuvat kärsimään, mutta kun ex ei suostunut mihinkään listoihin tai etukäteissunnitelmiin noissa tapaamisissa puhumattakaan että oltais menty valvojalle tekemään tapaamisajankohdat selviksi. Kenen puoleen voisin tässä uupumuksessa kääntyä. Kun en voi ahtaassa asunnossani pysyvästi pitää kaikkia lapsia ja onhan se raskastakin, jos koskaan ei saa vapaata lapsista, kun aina saa arpoa viimeiseen minuuttiin, että missä lapset kulloinkin ovat. Exän mielestä kaikki listat sitovat liikaa ja hän ei voi vapaasti suunnitella reissujaan. Pitäiskö minun hommata isompi asunto ja ottaa kaikki lapset luokseni, kun on niin raskasta nämä hoitoasiat. Kertokaa hyvät ihmiset.
tunnin tarkat aikatulut ja sopimukset ei ainakaan lapsen eduksi oo... mieheni lapsesta sen verran, että etuajassa ei saanut hakea ja jos 10 minuuttia haki myöhässä niin siitä äiti ilmoitti heti soskaan. Noh... mielivaltaisesti hän myös sai päättää, että lasta ei meille voi antaa ollenkaan koska emme sitä palauta... Joka kerta olemme lapsen ajoissa palauttaneet. Myös saattoi olla että lapsi oli hakuhetkellä hoidossa jossain minkä äiti oli meille unohtanut ilmoittaa yms. Keskustella ei äidin kanssa voi kun puhelimeen ei vastaa ja tekstiviestiin vastaa vaihtelevalla menestyksellä. No tämä kiusanteko ei luonnollisestikkaan aja lapsen etua ollenkaan. Niimpä haastoimme käräjille ja saimme äidille tapaamisia koskien uhkasakon. Jos äiti ei anna lasta niin mätkähtää sakko. Samoin on meillä jos emme lasta hakisi niin äidin sakkouhka kumoaa... Kummasti on tilanne rauhoittunut.