Pulassa!!!

Aika kova pala on kyllä varmaan. Eipä varmaan tykkää kovin hyvää hän. En kyllä osaa auttaa. Jos suhteenne on huono, olisiko parempi siis erota...

kuinkas siinä niin kävi?
Yhdyn edellisen kommenttiin...

eli siis minulla on ihan sama tilanne paitsi että olen kertonut asiasta miehelleni. meillä tilanne pääsi syntymään siten, että viime kesänä olimme eron partaalla ja tapasin baarissa toisen miehen, jonka kanssa harrastin kerran seksiä ilman ehkäisyä (tiedän että tosi tyhmää), hain jälkiehkäisypillerit ja lopetin suhteen. huomasimme aviomieheni kanssa ettemme voi elää ilman toisiamme ja sen jälkeen huomasin olevani raskaana. en voi tietää onko tuleva lapsi aviomieheni ja 5 kk olin hermoromahduksen partaalla kun en uskaltanut asiasta puhua kenenkään kanssa. toivoin koko ajan keskenmenoa alitajuisesti vaikka toisaalta olinkin innoissani vauvasta. lopulta en enää kestänyt vaan sanoin aviomiehelleni, jonka kanssa meillä on nykyään tosi läheiset välit haluavani keskustella hänen kanssaan eräästä todella tärkeästä asiasta. sanoin, että tekoani ei voi mitenkään puolustella ja kerroin kesällä tapaamastani miehestä ja että lapsi ei ehkä ole hänen. kyllähän siinä maailma aluksi romahti, enkä edes ajatellut että jatkaisimme yhdessä vaan pidin itsestään selvänä että mieheni haluaa erota. kuitenkin hän haluaa jatkaa kanssani eikä halua isyystestiä vaan kasvattaa lapsen omanaan, sillä hän kuuleman rakastaa minua kaikesta huolimatta ja on halunnut perustaa perheen jo pitkän aikaa. kukaan muu ei tiedä tilanteestamme kuin mieheni ja minä. kadun tapahtunutta varmaan loppuelämäni, mutta toivotaan että kaikki sujuisi jatkossa. mieheni vielä sanoi, että jotenkin hän on miettinyt mikä minua vaivaa ja miksi en ole vauvasta kovin innoissani, varsinkin kun meillä on yksi epäonnistunut yritys takana.

olen iloinen että kerroin asiasta ja nyt uskallan iloita vauvasta täysillä. mieheni suhtautuminen vauvaan ei ole muuttunut, vaan edelleen hän sille vatsan läpi juttelee ja muutenkin suunnittelee tulevaisuutta.

mielestäni on parempi kertoa ennen lapsen syntymää kuin myöhemmin jos miehesi olisi pitänyt lasta jo vuosia omanaan ja saisi yhtäkkiä tietää ettei se ehkä olekaan hänen. anna miehellesi aikaa, aluksi järkytys on ainakin suuri. ole silti valmis hyväksymään mahdollinen ero jos miehesi sitä haluaa, ymmärrettävistä syistä. itse en olisi ainakan pystynyt asiaa loppuelämää salaamaan ja olin valmis ottamaan riskin että kasvatan lapsen yksin kuin valehtelemaan loppuikäni.