Selasin viimeisintä Päivämiehen numeroa ja silmiini tarttui yllättävä termi “työsaralta” palstalta: SRK:n KUOROT aikovat nauhoitaa useita CD:itä kuluvan vuoden aikana. Mistä lähtien SRK:lla on ollut kuoroja? Kaikissa tähän astisissa CD-lehtisissä ne ovat olleet SRK:n lauluryhmiä. Tässä on kysessä pieni mutta merkittävä sanankäytön ero. Kuoro termi on ollut pannassa, koska kuoroissa laulaminenkin on kiellettyä. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta ja varmaan jonkilainen ”lipsahdus” toimittajasedältä. Päivämiehen musiikkinumerohan ei ainakaan luvannut tällaista vapaamielisyyttä termien ”lainaamiseen”. Nähtäväksi jää siis vielä yleistyvätkö SRK:n kuorot CD-lehtisissä vai oliko kyse vain lipsahduksesta. Kuoro ja konsertti sanaa on toki käytetty aikaisemmin Päivämiehessä toistuvastikin erilaisilla listoilla, joissa luetellaan mitä ei ole soveliasta tehdä. Sanoja on saanut käyttää negatiivisessa yhteydessä. Toivon että tällaisesta naurettavasta sanaleikistä luovutaan pohjoismaiden suurimassa herätysliikkeessä. Ollaan näissä asioissa pellen maineessa jo muutenkin. Pelaako Päikkäri nyt vain sanaleikkiä? Toivon että näissä musiikkiasioissa avaudutaan todellakin termejä myöten ja nähdään koko klassisen musiikin harrastus eri kuoroihin ja konsertteihin osallistumista myöten hyvänä asiana.
Päivämies
yllättää
393424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Voi olla helppoakin alkaa käyttää sanaa "kuoro" ihan ilman keskustelua hyväksyttävänä terminä, sillä nykyinen nuori polvi ei muista enää että kaikki kuoroharrastukset tuomittiin uskovaiselle sopimattomina Pudasjärven suviseuroissa pidetyssä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa, anno dazumal...
Olin silloin nuori koululainen, ja muistan minkä kohun päätös aiheutti seurakentällä. Mutta kukaan ei ollut kokouksessa uskaltanut panna vastaan.
On hämmentävää ajatella, että 'seurakunta' on puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen kautta antanut väärää, lakihenkistä oppia. Eikö seurakunnan pitäisi olla 'totuuden patsas'?
-Onko kuitenkin niin, että SRK:n johtoon oli tuolloin tullut susia lampaitten vaatteissa, Juudaksia? Tällöin päätökset eivät olleet pyhän hengen tahdon mukaisia, vaan sielunvihollisen työtä, jolla uskovaisia orjuutettiin lain alle. Tästä todistaa kohu seurakentällä ja hiljainen, yleisesti hyväksytty päätöksestä luopuminen.
Kuten opetuslapset eivät nähneet Juudaksen sydämeen, mekään emme aina tunnista sielunvihollisen kätyreitä joukossamme. Jälkiviisastelu ei kuitenkaan ole aivan turhaa: Voimme oppia menneestä ja SRK:ssa voitaisiin virallisestikin tunnustaa erheet ja todeta vanhoja päätöksiä vääriksi.
Kannattaa aina pitää mielessä, että SRK on ajallinen organisaatio, eikä seurakunta.
Meidän ry:llä toimii ainakin 2 kuoroa ja olen niistä toisessa.
Kaipaisin kommentteja teiltä, jotka laulatte tai olette laulaneet kuoroissa.
Laulatteko kirkkokuoroissa tai muissa kuoroissa? Omalla paikkakunnallani olisi tarjolla tasokkaita kuoroja, jotka esittävät lähinnä kirkkomusiikkiteoksia, mutta eivät kuitenkaan ole kirkkokuoroja. Voisiko sellaisessa olla mukana? Vl-kanttorin vetämää kuoroa ei ole tarjolla, mutta laulamaan tekisi mieli.
Ajattelen, että ainakaan mistään kunniankaipuusta ei ole kyse, ääneni on sellainen tavallinen kuoroääni, ei solistinen. Mutta laulaminen on ihana asia, yhdessä laulaminen vielä upeampaa.
Tuntuu muuten, että seuroissa ei enää lauleta Siionin lauluja kuten ennen. Yksi tai korkeintaan kaksi laulua illassa on minun mielestäni vähän entisiin aikoihin verrattuna. Mistähän tämä kertonee?
VL:ien keskuudessaikävä kyllä. Sais vähän enenmmän olla innostajia tällä saralla varmaan. Siis pitäis oikein ottaa asiaksi tällaisen asian tärkeys.
Laulaminen vähentää yeleensä stressiä, mutta nämä Siinin laulujen sanatlohduttavat ja virkistävät uskonelämää sanoillaan. Sekä lisää yhteenkuuluvuutta uskovaisten kanssa.
Olispa vielä myös ns. lauluseuroja. Tai että erikseen vaikka RY:llä järestettäis lauluilta.
Jos tällasia järjestettäis, tuskin malttasin olla pois joukosta.
Isompia ja pienempiä lauluiltoja kyllä järjestetään, Jos teillä ei niitä ole, ehdota sellaista. Viimeksi loppiaisen aattoiltana jäivät laulamaan Reisj. opistolle, kun meidän piti lähteä kotiin. Monilla paikkakunnilla on järjestetty kirkoissa suuriakin lauluiltoja. Esim. Iisalmen vanhan kirkon joululauluilta on järjestetty ties miten monena vuonna. Oliko jo peräti kymmenen paikkeilla. En muista nyt paikkoja, mutta lukemattomia ilmoituksia oli Päivämiehessäkin. monet pienemmät jäävät siitä pois.
Taitaa suurin syy pienempien lauluiltojen vähenemiseen olla ne laulukoneet. Laulua kuunnellaan kotona, autossa, työpaikallakin. Kuitenkaan yhteistä laulua ei konelaulu voita, ei ainakaan sen yhdistävää voimaa.
Siltikin, kyllä vl keskuudessa lauletaan siihen nähden, mitä yleisemmin. Harvassa paikassa kuulee niin mahtavaa yhteislaulua, kuin Rauhanyhdistysten tilaisuuksissa. Olen sen arvion kuulut musiikin ammattialisten suustakin, Myös itse kokenut ja kuullut.
Totta! ja täällä pääkaupunkiseudulla meillä on useampia pienehköjä uskovaisten kuoroja jotka esiintyvät kutsusta eri tilaisuuksissa. Olemme ainakin omassa kuorossamme myös tuottaneet CD levyjä.
Meillä ei ole enää tuo sana KUORO kiellettyjen sanojen listalla...
Lauluryhmä ja soitinryhmä sanoja vastaan kuoro ja yhtye tässäkin on väännetty. Onkohan tietoa sanontojen taustoista? Mielestäni se ryhmä nimitys ilmaisee väliaikaista, tilapäistä, lyhyeksi ajaksi koottua. Kuoro ja yhtye taas pysyvämpää. Luin erikoisen tarkasti sen Päivämiehen musiikki numeron kirjoitukset. Vaikka siinä mainittiin lauluryhmä, heti perään kerrrottiin, ketkä ovat toimineet kuoronjohtajina.
Kuoro sinänsä ei ole ollut milloinkaan kiellettyä, toki siihen suuntaan on yrityksiä ollut, jopa neliäänisen laulamisen kieltämiseen. Kansanopiston johtokunta joutui, silloin ahtaana aikana tekemään selvän päätöksen, jonka luin tuoreeltaan Päivämiehestä. Opistojen opetusohjelmaan musiikin opetus KUULUU nykyisessä (silloisessa)laajuudessaan. Uutinen tarkoitti nimenomaan neliäänistä kuorotoimintaa.
Ne musiikki ja kuorokannan otot taas juontavat yksittäisistä huonoista kokemuksista joillakin paikkakunnilla. Niitä en tässä lähde yksilöimään, ei ole korrektia niitä peukaloida. Sen verran kuitenkin, jos on vaara joutua vetämään ns "yhteistä iestä", parempi pysyä kuorosta pois. Varsinaiset Gospelit ja muut sen kaltaiset eivät kuulu VL uskovaiselle.
Mitä yhteisen ieksen vetäminen kuorolaulun yhteydessä tarkoittaa? Mikä vaara siinä tarkkaan ottaen on?
Ulkopuolinen joukko tulee rakkaammaksi, ja uskovaisten seurakunnan merkitys häviää. Joillekin kävi niin tärkeäksi osallistua kirkkokuoroon, että seurat jäivät.
Keskustelin silloin 1970 -luvulla erään ystävän kanssa, kun hän väitti, että kuoroissa laulaminen ja neliäänilaulu on kokonaan kielletty. Muistin mitä olin lukenut nuorille tarkoitetusta kirjasta, Voitosta voittoon. Sanoin siinä Yrjö Koskimäen kirjoituksen olevan melko kohdallaan. Siihen ei ole paljon lisäämistä, eikä pois ottamista. Kirjoitus kannattaa lukea vieläkin. Hämmästyin sen avattuani, että on painettu 1970. Silloinko? Niin se vain on, tarkistin uudelleen.
Jätän sen nyt selostamatta, jos kellä se kirja on. lukekaa sivulta 52. Oli muuten mitä mieltä tahansa, tällä palstalla lukemiensa väitteiden valossa hämmästyy, että varttuneiden nuorten ns koraalikuorossa oli nelisenkymmentä VL laulajaa. muita siihen ei edes saanut houkutelluksi.
"Ulkopuolinen joukko tulee rakkaammaksi, ja uskovaisten seurakunnan merkitys häviää. Joillekin kävi niin tärkeäksi osallistua kirkkokuoroon, että seurat jäivät."
Ja tällä perusteella, että jokuk jossain oli erehtynyt valitsemaan kuoron harjoitukset samana aikaan kun oli seurat, kiellettiin kaikilta uskovaisilta totaalisesti kirkkokuorossa laulaminen kymmenien vuosien ajaksi! Ja kiellettiin myös laulun ammattilaisilta!
Ja nyt se on taas sallittua!
Et voi olla tosissasi... tällaisia takinkääntöjä ja mutkia, muka opillisia asioita... teette Jumalan pilkkaa näillä säännöillänne.
Ei, ei Jeesus tämän takia kuollut ristillä.
Osaltani tähän. Nämä eivät ole väittelyn asioita, jos joku sitä haluaa, on hänen asiansa, minä laistan. Voisin vastakin, mutta ei kannata.
...
Koska täällä on viimeaikoina esiintynyt niin paljon asiatonta kritiikkiä ja myös asiantuntemattomuutta.
Mutta jospa tuollaisesta saivartelusta pääsisi vihdoinkin eroon, ja asiallisesti keskusteltaisiin, Siionimme moninaisista työmuodoista, siis kuoroistakin.
Minun mielestäni ne -70 luvun P:miehen kirjoitusten repostelut saisivat myös loppua, koska nyt elämme 2000-lukua.
Miksi suunnata aina katseita monenkymmenen vuoden taakse, koska se ei tuo muuta kuin epäsopua ja väärää informaariota nykyiseen tilanteeseen verraten niihin menneisiin.
Minkä takia pitää kieriskellä aina niissä vanhoissa asioissa, ja etsiä nykyisestä oikein suurennuslasin kanssa moitittavaa.
Jos jotakuta ahdistaa vl-usko niin paljon että sitä pitää joka päivä "tervata" niin onko pakko olla selllaisessa joukossa jota halpana pitää.
Kyllä jumala lapsistaan huolenpitää ja yhteisestä rakkaudesta tunnemme toinen toisemme. Nämä nettikeskustelut ovat kasvottomien ihmisten kirjoituksia,joista ei voi tehdä arviota nyky vl- tilanteesta.
Menneistä asioista on siinä mielessä hyvä ja tarpeen puhua, että mehän uskomme "kuin isät ennen". Emme elä jatkuvassa muutoksessa, emme muuttuvassa seurakunnassa.
Nykyajan arvot eivät saa tunkeutua elävään kristillisyyteen sillä ne eivät sinen kuulu.
Tuo vanha kunnon 'kuoro' on tosiaan palannut Päivämieheen pannasta jo hyvän aikaa sitten.
Lauluryhmästä tulikin mieleen mikä tahansa porukassa hoilottelu. Kyseessä on kuitenkin ihan oma taiteenlajinsa.
Sen sijaan päikkärissä on alettu viljellä karmivaa uudissanaa 'soitinryhmä'. Suomeksi kun pitäisi käyttää niinkin maailmallista sanaa kuin '-yhtye', hyi hyi.
Miten olisi sana orkesteri, joko se on vapautettu pannasta?
Päivämiehen toimituksen propaganda- ja sensuuriosaston päivittämän kiellettyjen sanojen listalta ei löydy sanaa vielä 'orkesteri'.
Orkesteri on isompi kuin soitinyhtye, eikä sellaista levytyksissä ole toistaiseksi tarvittukaan.
Nyt kun video- ja DVD-tekniikalla tallennetut liikkuvat kuvat ovat meille sallittuja, olisi aika päästää sana "elokuva" pannasta.
Useat fiktiiviset DVD:llä saatavana olevat esitykset ovat muodoltaan elokuvia. Useimmat piirretyt tarinat ovat elokuvia.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri... ;-)
Ja Päivämiehessähän oli jo vuosia sitten ohje että näiden liikkuvien kuvien harrastus on uskovaiselle sopivaa kun vain tekee sisälllön mukaan valintaa. Ei katso huonoja eikä synnillisiä sisällöltään.
Olipa elokuva missä muodossa hyvänsä teknillisesti, ei se ole uskovaiselle sopiva haarrastusmuoto. Siitä syystä on yhteinen ymmärrys ja kehotus siionissa välttää näitä DVT- ja videotekniikoita, ihan samoin kuin televison hankintaa kotiin. Ne ei ole kristityn kodin huonekaluja.
Meille on kaikille tuttu historiallinen perinnedraama Tiernapojat. Samoin lapsemme esittävät näytelmiä koulujen juhlissa. Nekin ovat teatteria. Vanhat krikkonäytelmät olivat nykyaikisen teatterin synnyn lähtökohta. Nykyäänkin on paljon kristillisiä ja uskonnollisia näytelmiä teattereissa.
Milloin lakkaamme kieltämästä tetteri-sanan?
Jo -60 luvun lopulla Jämsän Kr. opiston
"opistoahjon 60 v. juhlaa" juhlisti säveltäjä
Jaakko Linjaman säveltämä ja sovittama kantaatti
jossa juhlassa ensiesitettiin, hienolla muistiin
jääneellä tavalla, opiston moniäänisen kuoron,
solististen soittimien ja soololaulajien voimin.
Kuorotoiminta Siionissamme on erittäin vireää ja laadukastakin sekä muu musisointi myös. Tänäänkin YLE1:n lasten ohjelmatunnin aikana
yleisradio esitti 4 - 5 eri esitystä.
Ne olivat raikkaita aitoja lastenlauluja - ihan
ilo kuunnella !
Melkein kaikilla ry:llä ollee "lauluseuroja kuukausittain" joissa yhteislaulu kaikaa voimakkaana. Laulujen sanathan ovat "pienoissaarnoja"-väkeviä sellaisenaan.
Mahtava on se tunne, minkä itsekin olen kokenut
säestäessäni uruilla (pianollakin) seuralauluja
ja -virsiä.
On siis sallittua soittaa orkesterissa, laulaa kuorossa ja näytellä vaikkapa harrastajateatterissa? Onko?
VL-liikkeen vanha kulttuurimyönteisyys on jälleen löydetty?
Riippuu keneltä kysyt. Toiset kieltävät ehdottomasti, toiset eivät ota ollenkaan kantaa, ja toiset hyväksyvät. Mitään selvää yksimielisyyttä ei löydy, vaikka niin kuulee väitettävänkin. Ja näkyyhän se käytännössäkin joidenkin aktiivisena osallistumisena näihin toimintamuotoihin. Minusta näitä asioita tulee tarkastella sisällön mukaan niin kuin kaikkea muutakin, DVDt, kirjallisuus, harrastukset, jne. Kaikista asioista löytyy hyviä ja huonoja puolia ja valintoja tehdään jatkuvasti omantunnon mukaan. Olen kyllä itse kannustamassa hyvän klassisen musiikin harrastamiseen osallistumalla ja kuuntelemalla, soittamalla ja laulamalla mahdollisuuksien mukaan. Ei hyvän näytelmänkään tekemisessä voi olla mitään kamalaa. Sisältö ratkaisee. Kun on halu olla uskomassa on myöskin sellainen halu etta mikään näistä asioista ei tule liian tärkeää elämässä ja mitään näistä asioista ei saa tehdä Jumalan sanan kustannuksella. Näinhän sen pitäisi olla, mutta ei kaikki ole samaa mieltä. Toiset jättävät kaiken väliin ja voihan sitä niinkin elää, ei sekään väärin ole. Mutta annetaan niille jotka haluavat näissä harrastuksissa olla mukana mahdollisuus siihen - ihan hyvällä omallatunnolla. Ei käydä heti painostamaan ja rakkautta rikkomaan.
että kaikki uusi on vaikeaa. Ja kaikki ei ollut vielä kypsynyt ja valmiita tällaisiin asioihin ja siihen neliäänisiin lauluihin.
Ei varmaan kannata mitään asiaa viedä vängellä eteenpäin, vaikka se olis asiana kuinka hyvä, ja jos ihmiset ei jaksa sitä vastaanottaa.
Oliko näin että, Hitaasti hyvää tulee. Ja ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi!
" - - kaikki uusi on vaikeaa. Ja kaikki ei ollut vielä kypsynyt ja valmiita tällaisiin asioihin ja siihen neliäänisiin lauluihin. - - "
Tarkoitatko että vl-liikkeessä joka itseään ainoana oikeana uskona pitää, määritellään uudet asiat alkuun synniksija kontrolloidaan etteivät uskovaiset sellaista tee (esim. laula neliäänisesti kuorossa). Syntihän on sellainen asia että jos siihen hairahtuu niin seurakunnasta tulee nuhteita, ja jos ei tee siitä parannusta (neliäänisestä laulamisesta) niin ei enää pidetä uskovaisena, vaan kadotuksen lapsena.
Jos näin on, missä vaiheessa tällainen synniksi määritelty alkaa olla ei-syntiä, eli sallittua?
Millä tavoin siitä ilmoitetaan niin että uskovaiset tietävät lopettaa sen suhteen toistensa neuvomisen ja varuilla olon? Mistä he tietävät, että nyt on sallittua mennä kuoroon ja laulaa neliäänisesti?
Ja toinen kysymys: myös televisio oli uusi asia 60-luvun Suomessa. Onko nyt aika vihdoin todeta, että kun se silloin oli uusi asia, se oli syntiä, ja nyt kun siihen on jo totuttu, se lakkaa olemasta syntiä?
Päivämieheen on perustettava infopalsta jossa ilmoitetaan muutoksista syntilistassa.
Kyllä siinä kuoro asiassa on muuta, kuin uutuuden vika. Vaikka moniin uusiin asioihin neuvotaankin suhtautumaan varoen, on kuoroissa laulettu jo 1940, -50, -60 luvuilla, aikaisemminkin ja myöhemin. Jos löytäisit sen 1970 painetun nuorille tarkoitetun kirjan, Voitosta voittoon, josta mainitsin tuolla ylempänä. Siinä on asioiden taustoja valotettu. Ei tarvitsisi kovin pitkästi tähän kirjoittaa, mahtaisi lopppua keskustelun tila kesken. Mainitussa kirjassa sivulta 52 alkaa artikkeli, joka kertoo taustoja melko laajasti.
Mitään luetteloa ei ole, ei tule, eikä tarvita. Jos on jostakin epävarma, voi kysyä läheiseltään, jos ei löydä ratkaisua, voi keskustella suuremman joukon kanssa. Yhteisesti Jumalan sanan valossa, nöyrästi totuutta etsien näitä ratkotaan.
Mutta en käsitä, mihin Raamatun kohtaan perustuu se että neliäänistä kuorolaulua on ylipäätään joskus pidettu kristillisyydessä synnillisenä?
Voitko selittää? Sanooko Koskimäki tästä jotakin?
Koskimäki kysyi, saako laulaa äänissä ja vastaa, että saa.
Se neliäänisyyden kieltoyritys oli yksi kuivan hengen ilmentymä, joka on torjuttu. SRK ja VL kansanopistot julkaisevat paljon neliäänistä hengellistä musiikkia. Sitä soitetaan paljon mm YLEN ykkösen hengellisissä ohjelmissa. Jämsän kansopiston levy sai vajaa kymmenen vuotta sitten erikoismaininnan korkeatasoisuudesta.
Monilta VL musiikki henkilöiltäkin on ilmestynyt hyviä, monipuolisia levyjä. Mahdatteko tuntea esimerkiksi Anni-Tannin levyt tai Piccolo kuoron julkaisut, monia muita mainitsemattakaan.
Onn vain tavattoman absurdia että ylipäätään täytyy erikseen antaa lula ja ihan hengelliseen kirjaan erikseen kirjoittaa, että neliääniinen laulu ei ole syntiä.
Otatteko kantaa myös muihin musiinin ilmentymiin, kuten vaikkapa pentatoniseen asteikkoon? :-)
Se että tuollainen asia täytyy ottaa SRK:n kirjassa esiin viittaa johonkin muuhun kuin Raamattuun.
Se viittaa avoimesti pakanauskomuksiin.
Mutta jotku asiat ottaa aikaa, ennen kuin niihin pääsee sisälle kunnolla. Ja voi joissakin asioissa voi ehkä olla henkistä epäkyspyyttäkin ensin, ja se ei ole syntiä. Eikä missään nimsessä väärin.
Eikö ole parempi kiiruhtaa hitaasti, kuin hätiköiden tehdä vääriä ratkasuja.
Sillä vaikeampihan asioita on perua ja ottaa takasin, jos on erehtynyt liian kireen kanssa hosuen niitä hoitamaan ja ehtinyt jo tehdä vääriä ratkasuja.
opiskelet teologiaa, kuullostaa oudoilta nuo sinun erittäin vahvat kannanotot. Eikö teologin ensimmäinen ehto ole, että on ihmiskunnioitus. Ja yleesnäkin viisaan ihmisen ensimmäinen näkyvä piirre on, että on ennemmin liian varovainen kuin liian rohkea kannanotoissaan. Painotan! Eikö erikoiseti tällainen piirre kuuluis huomoida teologin virassa.
Jos sitä ei ole, kyllä ne muut opettavat. Ja se voi olla kova tie, jos ei osaa käyttäymisen kultaisia sääntöjä.
jyrättiin kunnolla. Jolla opiskeluvaiheessa oli erittäin kireitä kannanottoja.
Ja vuosia myöhemmin hän itse joutui toteamaan, "että pappi tehdään pieksämällä".
Se kun on niin, että kun on koulua käynyt, se on jo viran puolesta vaitiolovelvollisuus monissa asioissa. Esim.liian kireissä kannanotoissa.
Ja koulunkäyneellä ei ole samanlaista sananvapautta kuin sillä joka ei ole koulua käynyt.
Näin nämä asiat yleensä toimii.
Mielestäni näissä pakkulan mielipiteissa on ristiriitaa. Hän sanoo edellä että yhteisen ikeen vuoksi kuoroon ei mennä ja sitten jäljempänä kiistää että mitään listoja ja kieltoja olisi olemassa tai edes tulossa. Jossakin listan täytyy kuitenkin olla kun kuoroon ei saa osallistua (muuta kuin ehkä uskovaisten kuoroihin). Samalla pakkulakin tietää että uskovaiset, jotka osallistuvat esim. kirkkokuoroon, joutuvat helposti painostuksen alaiseksi. Myöskään Päivämiehen musiikkiteemanumero ei anna lupaa kirkkokuoroihin, sillä ne tulivat kielletyiksi 70-luvulla. Pakkula myöntää että kuoro sinänsä ei ole syntiä, mutta että epäuskoisten kanssa laulaminen on ongelma. Eiköhän tämäkin asia ole aika yksilöllinen, toiset kestävät paremmin, toiset heikommin? Jokainen valitkoon ominaisuuksiensa mukaan. Ei kai tällä perusteella mitään kollektiivista kieltorangaistusta säädetä. Mikäli epäuskoisten kanssa oleminen/laulaminen/seurustelu katsotaan synniksi niin pakkulakin tietää että listalle mahtuu sitten muitakin asioita: konsertit, urheilukilpailut, musiikkifestifaalit, nukketeatterit jne. Näinhän Päivämiehessäkin lähes viikottain luetellaan. Tällaisesta linjasta voi tietysti laajentaa mielikuvituksen mukaan sitten moneen muuhunkin asiaan, ongelmia voi tulla työpaikoillakin. Musiikki kysymyksiin liittyvät ongelmat ovat olleet ja jatkuvat ongelmallisina vl:llä enemmän kuin mitä pakkula antaa ymmärtää. Moniäänisten laulujen nauhoituksetkin SRK:lla alkoivat vasta 90-luvulla. Siihen asti kaikki olivat yksiäänisiä. Ei mitenkään pikkujuttu. Eli en vieläkään tiedä mitä mieltä Pakkula on kuoroharrastuksesta. Voiko uskovainen osallistua kirkkokuoroon tai muuhun kuin uskovaisten kuorotoimintaan?
>> hän itse joutui toteamaan, "että pappi tehdään pieksämällä". >>
Pyydän että tarkennat, mistä tuossa oli kyse. En valitettavasti ymmärrä sanomaasi ilman taustatietoja.
>>- - Ja koulunkäyneellä ei ole samanlaista sananvapautta kuin sillä joka ei ole koulua käynyt.>>
Tarkoitatko että tällä palstalla ei teologiaa opiskelevalla ole yhtäläisiä oikeuksia tuoda esiin näkemyksiään kuin muilla?
Millä perusteella?
Kiitos jo etukäteen vastaamisesta!
Tällaiset "hitaasti kiiruhtaen", "vanhassa vara parempi" ja "lopussa kiitos seisoo"-lausahdukset kuuluvat vanhaan suomalaiseen sananlaskuvarastoon, josta talonpoikaisjärjellä voi toki vieläkin ammentaa viisautta arkielämään, ken haluaa. Uskonelämän ohjeiksi ne ovat kovin köykäisiä.
"Sillä vaikeampihan asioita on perua ja ottaa takasin, jos on erehtynyt liian kireen kanssa hosuen niitä hoitamaan ja ehtinyt jo tehdä vääriä ratkasuja."
Tämä ajatus ei riitä perusteeksi sille, että jostakin asiasta esim. kuorolaulusta tulisi pidättäytyä. Jokainen meistä tekee vääriä ratkaisuja, siksihän juuri tarvitsemme armoa. Sekään superkiltti, joka pyrkii välttämään kaikessa pahaa, ei ole synnitön eikä omalla varovaisuudellaan ansaitse autuutta. Uskon perusolemus on vapautta, rauhaa ja iloa- ei varovaisuutta eikä hosumista.
Näyttä siltä, että tämä "vanhoihin meneminen" ei taida olla rakennukseksi, vaikka kuinka asiaa yritetään valottaa oikein. Vaan jotku, takertuvat pelkkiin sanoihin.
Oliskohan aiheellista pysyä pääasiassa, ja eikö sivuasiat on aina sivuasioita?
Siis oikea tärkeysjärjestys olis varmaan hyvä pitää.
Sanot että pitää elää tätä päivää eikä muistella menneitä.
Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat?
Meillä on perustana Raamattu, ei muuta (aika vanha kirja).
Lestadiolaisilla on lisäksi muisteltavana ja pähkäiltävänä perinnäissäädökset, perinteet ja tapakulttuuri jonka muuttuminen on tosiasia mutta sitä ei haluta tunnustaa.
Elettävä tätä päivää, sanot. Kuitenkin televisiosääntö 60-luvulta on yhä voimassa: kiellettyä hankkia tv.
Kuitenkin yhdessä jos toisessakin vl-kodissa on tv ja sitä katsotaan - jos ei muualta niin netistä, naapurisn olohuoneessa ja huoltoasemalla.
Eikö tällainen horjunta ja huojunta ole epämoraalista?
Jos vl:n opetukseen liittyvät ongelmat alkaa paljastua, oikea lääke ei tosiiankaa taida olla peittely.
Jos kerran niin tarkasti uskovien synnit syynätään, on myös erittäin terveellistä syynätä itse opin sisältöä!