Yksinhuoltajista?

sinkku

Onko 22vuotiaalla yksinhuoltajalla minkälaiset mahdollisuudet saada mies? Te jotka olette yksinhuoltajia onko miehet juosseet karkuun kun kuulee että sinulla on lapsi? Entäs miehet haittaako se jos naisella on lapsi ja on yksinhuoltaja?

97

5882

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nuori mies

      Rehellinen vastaus on, että kyllä se haittaa. Varmaan muuta haluaisit kuulla, mutta mitä sitä kiistämään. Toisen lapsi on aina toisen lapsi. Omia geenejähän sitä tulisi perillisen kantaa.

      Mutta ei pelkästään se lapsi, vaan se, että lapsen isä ainakin minun kokemusten mukaan roikkuu hyvin usein siellä jossain mukana. Okei, hänhän on lapsen isä ja sinänsä on hyvä, jos lapsella on biologinen isäkin tukena ja turvana. Mutta kun se nyt vaan on tuntunut olevan niin, että jossain vaiheessa tavalla tai toisella lapsen vanhemmilla alkaa vanha suola janottaa ja jompi kumpi yrittää viritellä paluuta vanhaan. Ei siinä sitten ole kovin kiva soitella kakkosviulua.

      Mutta jos nainen kolahtaa täysillä, on muuten loistotyyppi ja lapsen isä ei roiku äidissä kiinni, niin ei se lapsikaan mikään este ole.

      Eka riita on myös mielenkiintoinen kokemus. Minulla oli aika vakava suhde erään yksinhuoltajan kanssa ja kaikki meni hyvin, kohtelin lasta kuin se olisi omani ollut. Ikinä en korjannut kun joku puhui "meidän lapsesta". Sitten tuli eka iso riita, joka alkoi aivan mitättömästä asiasta. Silloin lapsen äiti sanoi ajatuksensa puhtaaksi ja teki selväksi, että minä en ole lapsen isä, enkä tule koskaan olemaankaan. Ok, se piti paikkansa. Mutta jos yksinhuoltaja haluaa miehen ja haluaa myös uuden miehen hyväksyvän lapsen, niin ehkä tuollaista kannattaa möläyttää viimeiseksi ulos suustaan. Ainakin minun kohdalla se juttu oli sitten siinä.

    • .....

      Olen 23 vuotias mies ja pitää sanoa, että lapsi olisi ainakin minun kohdalla aikamoinen este. Se kuitenkin rajoittaa elämää aikalailla. Ehkä vanhempana se saattaisi toimiakin, mutta ei tällähetkellä.

      Kyllä varmasti se joillekin sopii.

    • Sinkku myös

      Niin kierrän yh-äipät kaukaa niistä ei yleensä saa muutakuin harmia pidemmän päälle.

      Minua ei niinkään se yksi lapsi nyt niin haittaisi, mutta suurinosa yh-äideistä on saanut sellaisen ihmegeenin eli eivät tiedä itsekkään mitä haluavat ja kukahan sellaista vatvomista pidemmän päälle kestää.

      Mikä pahinta yh-äipän tuleva seuralainen saa kaiken paskan niskaansa, koska yh-äipät tunnetusti kostavat kaikille miehille epäonnistunutta suhdettaan vaikkei heillä ole osaa eikä arpaa siihen.

      Vapaa ja lapseton sinkkunainen on paras vaihtoehto!

      • ää yleistä

        no johan jutun lykkäsit.. mä olen kolmen lapsen yh vapaasta tahdostani.. opiskelen ja talous yms kaikki asiat on ok.. sain jopa ostettua auton käteisellä... hehe...joskus kyllä tekis mieli että olis joku vierellä ..rima taitaa olla liian korkeella :)

    • plaah

      Rehellinen vastaus on, että tuskin yksi lapsi suhdetta kaataa.

      • qwerty

        Rehellinen vastaus: pelkäksi sijaisisäksi, kaveriksi ja kolmanneksi pyöräksi ryhtyminen ei innosta.

      • plaah
        qwerty kirjoitti:

        Rehellinen vastaus: pelkäksi sijaisisäksi, kaveriksi ja kolmanneksi pyöräksi ryhtyminen ei innosta.

        Kuvittelitko aloittajan haluavan miehen pelkäksi kaveriksi?

    • Frederico

      Enemmän saattaa tulla ristiriitaa sen lapsen isän kanssa. Mut jos kaikki on kunnossa ja erottu sovussa niin en minä sitä näe lainkaan ongelmaksi.

      • dayum

        Luulisin ainakin omalla kohdallani asian olevan niin, että suurimmat ristiriidat saattavat muodostua juuri oikean isän kuvioissa pyörimisestä. Siis jos on keskeneräisiä asioita/ovat eronneet mutta eivät sitten kuitenkaan ole kunnolla eronneet. Isähän saa ja pitää tietenkin olla, mutta jos on vaiheessa koko juttu niin...

    • ehkä yh-isin saat

      Suoraan sanoen ei ole kovin hyvät mahdollisuudet. Kysymys herää, olet noinkin nuori ja jo yh..ei hyvä yhdistelmä. Ehkä voit saada seuraksesi toisen yh-miehen. Monet nuoret miehet haluavat naimattoman ja nimenomaan naisen, joka ei ole vielä äiti.

      Tsemppiä! ps. olisiko kannattanut miettiä näitä asioita ennen raskautta?

      • delirium76

        Höh mikä kommentti että olisi pitänyt miettiä ennen raskautta jo tulevaa eroa. HALOOOOO!!!Pitäisi vissiin elääkkin eikä pelko perseessä himassa istua...epäreilu heitto, sanon minä!

        Itse yksinhuoltajana olen himolukenut kaikki aiheesta kirjoitetut mietelmät täällä ja kyllä naurattaa ja surettaa ihmisten asenteet. Puhutaan laiskan miehen paketista, sossun luukulla käymisestä ja siitä että jakeleemme kaikille halukkaille ja lopuksi palaamme vielä sen hakkaavan ex-ukon luo. Me emme myöskään saa missään vaiheessa olla työttömiä ja jos opiskelemme olemme silti yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävää pohjasakkaa....Meille ei ihmisoikeuksia ole suotu.

        Olet vielä nuori ja juuri näiltä nuorilta miehiltä ne törkeimmät loanheitot meille tuleekin.Se on täysin ymmärrettävää,sillä heillä on vielä elämä edessä ja suuri vapaudenkaipuu, mutta ei see tee loanheitosta hyväksyttävää millään tapaa.Niinkuin joku jo täällä totesi että jossain vaiheessa heillekkin selviää muutama realiteetti elämästä ja siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin haluaa.Ja siinä vaiheessa arvot muuttuvat, olosuhteiden pakosta.

        Omassa ikäluokassasi ei varmaankaan ole kamalasti ns.kypsiä miehiä joille olisi arvomaailma muokkautunut samanlaiseksi kuin äidille/isälle jolla on lapsia. Eli uskoisin että mikäli hyvän, aikuisen miehen haluat joka on valmis lapsesi hyväksymään joudut suuntaamaan katseesi hieman vanhempiin miehiin jolla on elämänkokemuksien kautta muokkautunut arvomaailma. Sellaisia miehiä, eronneita ja lapsia omaavia löytyy jo kolmekymppisten parista ja nelikymppisissä heitä rupeaakin olemaan paljon.

        Se voi olla sinulle rankkaa tietää tämä, ehkä juuri siksi että olet niin nuori vielä. Itse olen 29 ja tässä vaiheessa ikäero menettää jo tarkoituksensa, eikä minua hirvitä enää edes nelikymppinen, aikuinen mies.

        Eli enemmin tai myöhemmin se mies kyllä löytyy. Keskity sillä välin lapseesi ja nauti siitä elämästä. Mussukkamme kuin ovat niin pienen hetken aikaa pieniä.Sitä aikaa ei takaisin saa. Miehiä, sopivia, löytyy aina.Pidän sulle peukkuja!

      • ei yh-äiti

        En maininnut tekstissäni että olisin äiti. Minulla ei ole lasta. Yleensä vaan kiinosta tietää miten suhtaudutaan yh-äiteihin.

      • Delirium-76
        ei yh-äiti kirjoitti:

        En maininnut tekstissäni että olisin äiti. Minulla ei ole lasta. Yleensä vaan kiinosta tietää miten suhtaudutaan yh-äiteihin.

        Tsori! Luin huolimattomasti...Oletko punnitsemassa vaihtoehtoja vai pelkkää mielenkiintoa? Oli esimerkkitapauksesi niin tarkoin määritelty...Jos näin on, voimahalit sinulle, kaiken varalta!

      • edelleen
        delirium76 kirjoitti:

        Höh mikä kommentti että olisi pitänyt miettiä ennen raskautta jo tulevaa eroa. HALOOOOO!!!Pitäisi vissiin elääkkin eikä pelko perseessä himassa istua...epäreilu heitto, sanon minä!

        Itse yksinhuoltajana olen himolukenut kaikki aiheesta kirjoitetut mietelmät täällä ja kyllä naurattaa ja surettaa ihmisten asenteet. Puhutaan laiskan miehen paketista, sossun luukulla käymisestä ja siitä että jakeleemme kaikille halukkaille ja lopuksi palaamme vielä sen hakkaavan ex-ukon luo. Me emme myöskään saa missään vaiheessa olla työttömiä ja jos opiskelemme olemme silti yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävää pohjasakkaa....Meille ei ihmisoikeuksia ole suotu.

        Olet vielä nuori ja juuri näiltä nuorilta miehiltä ne törkeimmät loanheitot meille tuleekin.Se on täysin ymmärrettävää,sillä heillä on vielä elämä edessä ja suuri vapaudenkaipuu, mutta ei see tee loanheitosta hyväksyttävää millään tapaa.Niinkuin joku jo täällä totesi että jossain vaiheessa heillekkin selviää muutama realiteetti elämästä ja siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin haluaa.Ja siinä vaiheessa arvot muuttuvat, olosuhteiden pakosta.

        Omassa ikäluokassasi ei varmaankaan ole kamalasti ns.kypsiä miehiä joille olisi arvomaailma muokkautunut samanlaiseksi kuin äidille/isälle jolla on lapsia. Eli uskoisin että mikäli hyvän, aikuisen miehen haluat joka on valmis lapsesi hyväksymään joudut suuntaamaan katseesi hieman vanhempiin miehiin jolla on elämänkokemuksien kautta muokkautunut arvomaailma. Sellaisia miehiä, eronneita ja lapsia omaavia löytyy jo kolmekymppisten parista ja nelikymppisissä heitä rupeaakin olemaan paljon.

        Se voi olla sinulle rankkaa tietää tämä, ehkä juuri siksi että olet niin nuori vielä. Itse olen 29 ja tässä vaiheessa ikäero menettää jo tarkoituksensa, eikä minua hirvitä enää edes nelikymppinen, aikuinen mies.

        Eli enemmin tai myöhemmin se mies kyllä löytyy. Keskity sillä välin lapseesi ja nauti siitä elämästä. Mussukkamme kuin ovat niin pienen hetken aikaa pieniä.Sitä aikaa ei takaisin saa. Miehiä, sopivia, löytyy aina.Pidän sulle peukkuja!

        Kuka käskee pukata perseestään pentuja kaikenmaailman äijille, jotka jättävät ja sitten itketään yh:n arkea? Ettekö te osaa valita miehiänne ja tulevia lastenne isiä paremmin? Lastenteko ja naimisiinmeno tulisi kieltää kaikilta alle 30 vuotiailta.

      • D-76
        edelleen kirjoitti:

        Kuka käskee pukata perseestään pentuja kaikenmaailman äijille, jotka jättävät ja sitten itketään yh:n arkea? Ettekö te osaa valita miehiänne ja tulevia lastenne isiä paremmin? Lastenteko ja naimisiinmeno tulisi kieltää kaikilta alle 30 vuotiailta.

        Lapset ei kyllä sieltä pyllystä maailmaan synny ja lapsi voi syntyä avioliittoonkin joka purkautuu syystä tai toisesta.Se kunnollinen aviomies voi tavata uuden naisen ja jättää perheensä. Kunnon perheenäiti voi löytää uuden miehen ja hylätä lapsensa.Ihmiset kasvavat ja joskus eri suuntiin.Mutta ei sitä voi elää jos tulevaa pelkää. Rakkauden takia riski on vaivan arvoinen, muuten kuolisimme sukupuuttoon jos kukaan ei uskaltaisi.

        Se kenet aviomiehekseni valitsin ja lapseni isäksi ei ole sama ihminen enää 10vuoden kuluttua. Maailma muuttuu, me sen mukana ja näin maailman meno jatkuu.Minä valitsin huonon isäehdokkaan lapselleni,en tiennyt mitä tuleman pitää, sen myönnän, mutta tätä vikatikkiä en kadu, sillä maailman ihanin mukelo on se, mitä siitä helvetistä poiki. Tämä pieni ihminen on minun elämäni aurinko ja valaiseekin tätä rankkaa arkea.

        Nämä kaikenmaailman äijät, keitä he ovat? Miksi he ovat sellaisia?Entäs äidit jotka lapsensa hylkäävät?Miksi he tekevät niin?Nämä ovat kysymisen arvoisia kysymyksiä.

        Tuollainen syyllisyyden oksentaminen naisten päälle ei varmaankaan tilannetta ratkaise. Kysymys onkin enemmän siitä että miksi avioliitot kusevat, miksi ihmiset kasvavat erilleen ja mitä sille voisi tehdä?

        Toivottavasti sinä kolmekymppisenä osaat ennustaa tulevaisuutesi ettet ota huonoa vaimoa joka sinut jättää lastesi kanssa yksinhuoltajaksi kasvettuuaan sinusta erilleen avioliittonne aikana..

      • alkuperäinen kirjoittaja!
        Delirium-76 kirjoitti:

        Tsori! Luin huolimattomasti...Oletko punnitsemassa vaihtoehtoja vai pelkkää mielenkiintoa? Oli esimerkkitapauksesi niin tarkoin määritelty...Jos näin on, voimahalit sinulle, kaiken varalta!

        Oli tuossa hetken aikaa tilanne että pelkäsin olevani raskaana. Onneksi en ollut. Ehkäisystä oli huolehdittu eli ei olisi ollut huolimattomuutta, (ehkäisykin voi pettää) jälkeen päin rupesin vaan pohtimaan että jos niin huono tuurisi olisi käynyt tai tulisi käymään, toivottavasti ei niin kuitenkaan tapahdu niin yleensäkin kiinostus että ei taida olla hyvät mahdollisuudet yh-äidillä miehien suhteen.

      • 30+2
        delirium76 kirjoitti:

        Höh mikä kommentti että olisi pitänyt miettiä ennen raskautta jo tulevaa eroa. HALOOOOO!!!Pitäisi vissiin elääkkin eikä pelko perseessä himassa istua...epäreilu heitto, sanon minä!

        Itse yksinhuoltajana olen himolukenut kaikki aiheesta kirjoitetut mietelmät täällä ja kyllä naurattaa ja surettaa ihmisten asenteet. Puhutaan laiskan miehen paketista, sossun luukulla käymisestä ja siitä että jakeleemme kaikille halukkaille ja lopuksi palaamme vielä sen hakkaavan ex-ukon luo. Me emme myöskään saa missään vaiheessa olla työttömiä ja jos opiskelemme olemme silti yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävää pohjasakkaa....Meille ei ihmisoikeuksia ole suotu.

        Olet vielä nuori ja juuri näiltä nuorilta miehiltä ne törkeimmät loanheitot meille tuleekin.Se on täysin ymmärrettävää,sillä heillä on vielä elämä edessä ja suuri vapaudenkaipuu, mutta ei see tee loanheitosta hyväksyttävää millään tapaa.Niinkuin joku jo täällä totesi että jossain vaiheessa heillekkin selviää muutama realiteetti elämästä ja siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin haluaa.Ja siinä vaiheessa arvot muuttuvat, olosuhteiden pakosta.

        Omassa ikäluokassasi ei varmaankaan ole kamalasti ns.kypsiä miehiä joille olisi arvomaailma muokkautunut samanlaiseksi kuin äidille/isälle jolla on lapsia. Eli uskoisin että mikäli hyvän, aikuisen miehen haluat joka on valmis lapsesi hyväksymään joudut suuntaamaan katseesi hieman vanhempiin miehiin jolla on elämänkokemuksien kautta muokkautunut arvomaailma. Sellaisia miehiä, eronneita ja lapsia omaavia löytyy jo kolmekymppisten parista ja nelikymppisissä heitä rupeaakin olemaan paljon.

        Se voi olla sinulle rankkaa tietää tämä, ehkä juuri siksi että olet niin nuori vielä. Itse olen 29 ja tässä vaiheessa ikäero menettää jo tarkoituksensa, eikä minua hirvitä enää edes nelikymppinen, aikuinen mies.

        Eli enemmin tai myöhemmin se mies kyllä löytyy. Keskity sillä välin lapseesi ja nauti siitä elämästä. Mussukkamme kuin ovat niin pienen hetken aikaa pieniä.Sitä aikaa ei takaisin saa. Miehiä, sopivia, löytyy aina.Pidän sulle peukkuja!

        Komppaan deliriumia, joka kirjoittaa aivan asiaa. Nätillä, hoikalla ja fiksulla sinkkuäidillä, joka jaksaa perhearkea ja opiskelua/työtä on todella paljon ottajia, joten älä missään nimessä aliarvioi itseäsi ja ota miestä, joka pitää sua jotenkin muita huonompana tai ei arvosta. Olet nyt vastuussa kahden ihmisne elämästä, joten ota aikasi ja etsi mies, joka osaa arvostaa sinua ja lasta, perhettä sellaisena kuin se on. Nuorien miesten on vaikeaa sitoutua perhearkeen ja se on hyvä pitää mielessä, että haluaako tuo toinen elää siten kuin minä nyt tulen elämään vielä useamman vuoden. Valinnanvaraa sinulla on, älä siis hätiköi.

      • 30+2
        ei yh-äiti kirjoitti:

        En maininnut tekstissäni että olisin äiti. Minulla ei ole lasta. Yleensä vaan kiinosta tietää miten suhtaudutaan yh-äiteihin.

        Kuten huomaat, riippuu paljon keneltä kysyy ja kuinka aikuisista ihmisistä on kysymys...

      • Sinkkumies 37
        30+2 kirjoitti:

        Kuten huomaat, riippuu paljon keneltä kysyy ja kuinka aikuisista ihmisistä on kysymys...

        "Kuten huomaat, riippuu paljon keneltä kysyy ja kuinka aikuisista ihmisistä on kysymys..."

        Mitä tekemistä tällä on "aikuisuuden" kanssa, jos lapseton ihminen ei halua yh:n kanssa suhteeseen, jota ei tunne omakseen ? Mikä velvollisuus lapsettomalla ihmisellä on sitoutua, elättää ja kasvattaa muiden jälkikasvua, kun ei ole edes lasten biologinen vanhempi ? Hei haloo ?!

        Miksi yksinhuoltajat eivät mielellään hae kaltaistaaan seuraa, vaan lapsetonta kumppania ? Tuolloin jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, että yh ei ole lapsettoman kannalta ensisijainen vaihtoehto.

      • 30+2
        Sinkkumies 37 kirjoitti:

        "Kuten huomaat, riippuu paljon keneltä kysyy ja kuinka aikuisista ihmisistä on kysymys..."

        Mitä tekemistä tällä on "aikuisuuden" kanssa, jos lapseton ihminen ei halua yh:n kanssa suhteeseen, jota ei tunne omakseen ? Mikä velvollisuus lapsettomalla ihmisellä on sitoutua, elättää ja kasvattaa muiden jälkikasvua, kun ei ole edes lasten biologinen vanhempi ? Hei haloo ?!

        Miksi yksinhuoltajat eivät mielellään hae kaltaistaaan seuraa, vaan lapsetonta kumppania ? Tuolloin jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, että yh ei ole lapsettoman kannalta ensisijainen vaihtoehto.

        Aikuisuus on ajateltu väitteessäni kykynä ajatella muitakin kuin itseään ja saada iloa muustakin kuin omien halujen tyydyttämisestä. Kyse ei siis ole kaikillevelvollisuudesta vaan myös mahdollisuudesta olla osa perhettä. Aikuisempi mies voi olla valmiimpi perhe-elämään ja osaa ehkä arvostaa uskollista perhekeskeistä naista. Ei se seesteinen eprhe-elämä onnistu kaikkien naistenkaan kanssa.

        Niin, etsin ihmistä, jolla on lapsia tai ei ole. En etsi miestä, joka ei ole sitoutunut omien lapsiensa hoitoon enkä etsi sinkkua, joka ei ole riittävän aikuinen perheeseen. En siis kirjoittanut tänne muuttaakseni mielipidettäsi, vaan ilmaistakseni oman huomioni asiasta.

    • leski ja...

      Voi, voi kyllä se haittaa olit yh tai leski. Mutta älä menetä toivoasi, aina löytyy joku ei katso menneisyyttäsi. Katsos jonain kauniina päivänä nuo yh:tn vihaajat myös tekee virheen. Ja alkavat katsomaan maailmaa toisenlailla. Ei hekään voi tietää, keheen rakastuu ja kuinka loppu peli mennään!!! Tsemppiä sinulle, kuin myös muillekin! Kyllä se "aurinko risukasaanin joskus paistaa". JA MUUT VOI SANOA MITÄ HALUAA. tOSI ASIASSTA ON TURHA KIISTELLÄ!!! Ne jotka kiistelevät...eivät voi sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Nyt kirjoitti kokemuksen syvä rinta ääni:-)

      • Niinkö...

        Eli millekään asialle ei voi sanoa ei, koska ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja joskus itsellä voi mennä vielä huonommin?

        Vaikka ei katso menneisyyttä, niin kyllä se toisen lapsi ja toisen lapsen isä kummittelee siellä tulevaisuudessakin.

        Eikä tässä kukaan ole yksinhuoltajia vihannut. Jos kysytään haittaako naista se, että on jo toisen miehen lapsi, niin ei kai se vihaa ole, jos vastataan sen haittaavan!

    • Kyo-kun

      En ensinnäkään halua lapsia vielä ja kun joskus haluan niin haluan *omia lapsia*. Varsin kohtuullista mielestäni...

    • ..............................

      Ei haittaisi yksi lapsi, mutta eipä taida kelvata seurustelematon mies yhlle.

      • delirium76

        Jos olet kultainen ja hyvä mies niin varmaan kelpaisit monelle naiselle. Sinun kannaltasi ei ehkä kuitenkaan olisi kovin fiksu veto heittäytyä heti suhteeseen jossa lapsia on. "Pelisäännöt" kun ovat ihan erillaiset verrattuna kahden lapsettoman seurusteluun.

        Sanoisin että niitä ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita kannattaa kyllä ensin "harjoitella" ihan lapsettomassa suhteessa. Se on nimittäin tosi kivaa aikaa, kun yhdessa voidaan tehdä ihan mitä vain, lähteä keskellä yötä kuutamouinnille jos siltä tuntuu. Sellainen tietty vapaus ja itsekkyys on sallittua.

        Tilanne muuttuu huomattavasti kun meidän kahden sijaan onkin yhtäkkiä me kolme.Ei sitä enää lähdetäkkään noin vain keskellä yötä mihinkään. Ajankäyttö muuttuu. Mustasukkaisuutta voi ilmetä kuin äiti on niin tiiviisti lapsen kanssa silloin kun lapsi on pieni. Mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

        Eli parisuhteen perusoppi pitää kyllä olla hanskassa ennenkuin tarttuu naiseen jolla lapsia on.Näitä harjoiteltuja vuorovaikutustaitoja kun tarvitsee suhteeseen kuin suhteeseen. Lapsen syntymän jälkeen kuin se asioista puhuminen onkin jo niin hemmetin tärkeää että jollei se toimi niin ero häämöttää.

        Niin monelle parille tuo lapsen syntymä onkin se kriittisin hetki ja monenmoni eroaa kuin kuviot niin voimakkaasti muuttuu.Se on rankka paikka. Sen takia elämän koulu tulee käydä tietyssä järjestyksessä ettei ongelmia ilmene kuin joku tuikitärkeä kurssi ihmisen henkistä kehitystä on jäänyt käymättä.

        Eli ensin se sinkkutypy ja sitten vasta se äiti-ja lapsisysteemi. Muuten tulee haukattua liian iso pala yhdellä kertaa ja tärkeä vaihe ihmiselämää kokematta...Tsemppiä sinkkumarkkinoille!

      • ..............................
        delirium76 kirjoitti:

        Jos olet kultainen ja hyvä mies niin varmaan kelpaisit monelle naiselle. Sinun kannaltasi ei ehkä kuitenkaan olisi kovin fiksu veto heittäytyä heti suhteeseen jossa lapsia on. "Pelisäännöt" kun ovat ihan erillaiset verrattuna kahden lapsettoman seurusteluun.

        Sanoisin että niitä ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita kannattaa kyllä ensin "harjoitella" ihan lapsettomassa suhteessa. Se on nimittäin tosi kivaa aikaa, kun yhdessa voidaan tehdä ihan mitä vain, lähteä keskellä yötä kuutamouinnille jos siltä tuntuu. Sellainen tietty vapaus ja itsekkyys on sallittua.

        Tilanne muuttuu huomattavasti kun meidän kahden sijaan onkin yhtäkkiä me kolme.Ei sitä enää lähdetäkkään noin vain keskellä yötä mihinkään. Ajankäyttö muuttuu. Mustasukkaisuutta voi ilmetä kuin äiti on niin tiiviisti lapsen kanssa silloin kun lapsi on pieni. Mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

        Eli parisuhteen perusoppi pitää kyllä olla hanskassa ennenkuin tarttuu naiseen jolla lapsia on.Näitä harjoiteltuja vuorovaikutustaitoja kun tarvitsee suhteeseen kuin suhteeseen. Lapsen syntymän jälkeen kuin se asioista puhuminen onkin jo niin hemmetin tärkeää että jollei se toimi niin ero häämöttää.

        Niin monelle parille tuo lapsen syntymä onkin se kriittisin hetki ja monenmoni eroaa kuin kuviot niin voimakkaasti muuttuu.Se on rankka paikka. Sen takia elämän koulu tulee käydä tietyssä järjestyksessä ettei ongelmia ilmene kuin joku tuikitärkeä kurssi ihmisen henkistä kehitystä on jäänyt käymättä.

        Eli ensin se sinkkutypy ja sitten vasta se äiti-ja lapsisysteemi. Muuten tulee haukattua liian iso pala yhdellä kertaa ja tärkeä vaihe ihmiselämää kokematta...Tsemppiä sinkkumarkkinoille!

        Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi. Toiseksi jos mies haluaa itsekkäästi viettää aikaansa naisensa kanssa koko ajan niin miksi hän semmoisen suhteen jälkeen hankittuisi yh seuraan? Eikö olisi luonnollista hän sen jälkeen ainostaan etsisi lapsettomia naisia kuten tähänkin asti.

      • Delirium-76
        .............................. kirjoitti:

        Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi. Toiseksi jos mies haluaa itsekkäästi viettää aikaansa naisensa kanssa koko ajan niin miksi hän semmoisen suhteen jälkeen hankittuisi yh seuraan? Eikö olisi luonnollista hän sen jälkeen ainostaan etsisi lapsettomia naisia kuten tähänkin asti.

        Logiikkani perustuukin siihen olettamukseen että ihmisellä olisi synnynnäinen tarve kehittyä myös henkisellä tasolla ja kasvaa aikuiseksi.Tässä kehityksessä ei oikopolkuja kannata käyttää tai prosessi on epätäydellinen.

        Lapsi oppii ensin kävelemään ja sitten vasta luistelemaan. Mitä siitä seuraa jos lapsen työntää luistimille ensin ja sen jälkeen hänen pitäisi oppia kävelemään? Kymmenen kertaa hankalampaa opetella asiat tuossa järjestyksessä eikä siinä ole oikein järkeäkään. Lapselle se tuottaisi tuskaa. Mahdollistahan se varmasti on mutta jonkinnäköistä väärää kuvaa hänelle liikkumisesta jää ja jossain vaiheessa ne on käsiteltävä.

        Tuollainen itsekkyys olla naisensa kanssa kahdestaan on siis tärkeä askel kohti aikuisuutta.Itsekkyydestä joutuu luopumaan kun suhde loppuu tai lapsi syntyy.Tuottaa kipua luopua tästä etuoikeudesta. Siitä kun hengissä selviää on taas askeleen kohti henkistä kypsyyttä ottanut.


        Ei ihmisen mikään menijä tarvitse olla seurustellakseen normaalissa parisuhteessa ja kohdatakseen se tuska mitä parisuhteessa jossain vaiheessa koetaan.Kun se on koettu on jo huomattavasti fiksumpi ja osaa tutkia asioita myös eri näkökulmista. Parisuhteessa selviää hyvin omat heikkoudet joita tulee työstää.

        Elämä lapsiperheessä on arkea mutta missään nimessä ei rauhallista sellaista, sen tietää jokainen lapsiperheessä elänyt.Ja kymmenen kertaa rankempaa kuin viikonloppu ryypätessä ja tuskiskelu krapulassa. Rankkaa se on koska se on jatkuvaa eikä mitään kunnon breikkiä tule. Eli se vaatii jo jonkinnäköistä ymmärrystä tätä asiaa kohtaan ja henkistä kypsyyttä vastaanottaa kaos sellaisena kuin se on.

        Eli aikuisuuteen kuuluu nimenomaan kokea rakkaus,tiedostaa se itsekkyys rakkaudessa ja olla valmis luopumaan siitä itsekkyydestä tuskasta huolimatta. Tuska pitää kasitellä.

        Näin täsmentää oravaneiti logiikkaansa, pienenpienillä tippaleipäaivoillaan...

      • Nimetön
        Delirium-76 kirjoitti:

        Logiikkani perustuukin siihen olettamukseen että ihmisellä olisi synnynnäinen tarve kehittyä myös henkisellä tasolla ja kasvaa aikuiseksi.Tässä kehityksessä ei oikopolkuja kannata käyttää tai prosessi on epätäydellinen.

        Lapsi oppii ensin kävelemään ja sitten vasta luistelemaan. Mitä siitä seuraa jos lapsen työntää luistimille ensin ja sen jälkeen hänen pitäisi oppia kävelemään? Kymmenen kertaa hankalampaa opetella asiat tuossa järjestyksessä eikä siinä ole oikein järkeäkään. Lapselle se tuottaisi tuskaa. Mahdollistahan se varmasti on mutta jonkinnäköistä väärää kuvaa hänelle liikkumisesta jää ja jossain vaiheessa ne on käsiteltävä.

        Tuollainen itsekkyys olla naisensa kanssa kahdestaan on siis tärkeä askel kohti aikuisuutta.Itsekkyydestä joutuu luopumaan kun suhde loppuu tai lapsi syntyy.Tuottaa kipua luopua tästä etuoikeudesta. Siitä kun hengissä selviää on taas askeleen kohti henkistä kypsyyttä ottanut.


        Ei ihmisen mikään menijä tarvitse olla seurustellakseen normaalissa parisuhteessa ja kohdatakseen se tuska mitä parisuhteessa jossain vaiheessa koetaan.Kun se on koettu on jo huomattavasti fiksumpi ja osaa tutkia asioita myös eri näkökulmista. Parisuhteessa selviää hyvin omat heikkoudet joita tulee työstää.

        Elämä lapsiperheessä on arkea mutta missään nimessä ei rauhallista sellaista, sen tietää jokainen lapsiperheessä elänyt.Ja kymmenen kertaa rankempaa kuin viikonloppu ryypätessä ja tuskiskelu krapulassa. Rankkaa se on koska se on jatkuvaa eikä mitään kunnon breikkiä tule. Eli se vaatii jo jonkinnäköistä ymmärrystä tätä asiaa kohtaan ja henkistä kypsyyttä vastaanottaa kaos sellaisena kuin se on.

        Eli aikuisuuteen kuuluu nimenomaan kokea rakkaus,tiedostaa se itsekkyys rakkaudessa ja olla valmis luopumaan siitä itsekkyydestä tuskasta huolimatta. Tuska pitää kasitellä.

        Näin täsmentää oravaneiti logiikkaansa, pienenpienillä tippaleipäaivoillaan...

        Näissä viesteissä aikas paljon on toi ikävire.
        En olisi ollut 25 vuotiaana valmis suhteeseen yh-äidin kanssa mutta nyt 35 vuotiaana eronneena etäisukkina luulen että olen, ehkä jopa paremmin kun 35 vuotiaan ikisinkun kanssa. Ikä muuttaa ihmistä mutta mistä nuori kaveri sen tietäisi?

      • Delirium-76
        Nimetön kirjoitti:

        Näissä viesteissä aikas paljon on toi ikävire.
        En olisi ollut 25 vuotiaana valmis suhteeseen yh-äidin kanssa mutta nyt 35 vuotiaana eronneena etäisukkina luulen että olen, ehkä jopa paremmin kun 35 vuotiaan ikisinkun kanssa. Ikä muuttaa ihmistä mutta mistä nuori kaveri sen tietäisi?

        Näinhän se menee ja onneksi suurimmalle osalle ihmisistä kehittyy järkikin samaan tahtiin kokemuksien karttuessa.

        Olisipa itse tajunnut aikoinaan pitää päiväkirjaa tai jotain muuta arkistoa johon olisi kirjannut sen aikaisia ajatuksiaan. Saisi makeat hörötykset tässä ja nyt kun maailma oli joskus niin musta-valkoinen...

        Kehitys jatkuu joten tämänkin päivän ajatukset olisi varmaan syytä laittaa talteen. Pääsee sitten nelikymppisenä räkättämään oikein olan takaa...

      • Age-
        Nimetön kirjoitti:

        Näissä viesteissä aikas paljon on toi ikävire.
        En olisi ollut 25 vuotiaana valmis suhteeseen yh-äidin kanssa mutta nyt 35 vuotiaana eronneena etäisukkina luulen että olen, ehkä jopa paremmin kun 35 vuotiaan ikisinkun kanssa. Ikä muuttaa ihmistä mutta mistä nuori kaveri sen tietäisi?

        25-vuotiaana oma markkina-arvosi oli parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin. Ainakin iän puolesta, jos ei muuten.

      • ..............................
        Delirium-76 kirjoitti:

        Logiikkani perustuukin siihen olettamukseen että ihmisellä olisi synnynnäinen tarve kehittyä myös henkisellä tasolla ja kasvaa aikuiseksi.Tässä kehityksessä ei oikopolkuja kannata käyttää tai prosessi on epätäydellinen.

        Lapsi oppii ensin kävelemään ja sitten vasta luistelemaan. Mitä siitä seuraa jos lapsen työntää luistimille ensin ja sen jälkeen hänen pitäisi oppia kävelemään? Kymmenen kertaa hankalampaa opetella asiat tuossa järjestyksessä eikä siinä ole oikein järkeäkään. Lapselle se tuottaisi tuskaa. Mahdollistahan se varmasti on mutta jonkinnäköistä väärää kuvaa hänelle liikkumisesta jää ja jossain vaiheessa ne on käsiteltävä.

        Tuollainen itsekkyys olla naisensa kanssa kahdestaan on siis tärkeä askel kohti aikuisuutta.Itsekkyydestä joutuu luopumaan kun suhde loppuu tai lapsi syntyy.Tuottaa kipua luopua tästä etuoikeudesta. Siitä kun hengissä selviää on taas askeleen kohti henkistä kypsyyttä ottanut.


        Ei ihmisen mikään menijä tarvitse olla seurustellakseen normaalissa parisuhteessa ja kohdatakseen se tuska mitä parisuhteessa jossain vaiheessa koetaan.Kun se on koettu on jo huomattavasti fiksumpi ja osaa tutkia asioita myös eri näkökulmista. Parisuhteessa selviää hyvin omat heikkoudet joita tulee työstää.

        Elämä lapsiperheessä on arkea mutta missään nimessä ei rauhallista sellaista, sen tietää jokainen lapsiperheessä elänyt.Ja kymmenen kertaa rankempaa kuin viikonloppu ryypätessä ja tuskiskelu krapulassa. Rankkaa se on koska se on jatkuvaa eikä mitään kunnon breikkiä tule. Eli se vaatii jo jonkinnäköistä ymmärrystä tätä asiaa kohtaan ja henkistä kypsyyttä vastaanottaa kaos sellaisena kuin se on.

        Eli aikuisuuteen kuuluu nimenomaan kokea rakkaus,tiedostaa se itsekkyys rakkaudessa ja olla valmis luopumaan siitä itsekkyydestä tuskasta huolimatta. Tuska pitää kasitellä.

        Näin täsmentää oravaneiti logiikkaansa, pienenpienillä tippaleipäaivoillaan...

        Kaikki asiat elämässä on aika yhdentekeviä suorastaan se että seurustelee yh tai lapsettoman kanssa loppujen lopuksi ole sen kummalisempaa ihan riippuen miten siihen suhtautuu. Itselleni toisen lapsi on sama kuin olisi harrastus johon suhtaudutaan intohimoisesti tai omistaisi paljon aikaa lemmikeille loppujen lopuksi ei mitään eroa pahemmin. Paitsi että arvostan noista 3 siihen lapseen käytettyä aikaa eniten. Saattaa vaikuttaa sekin etten usko saavani toverillisuutta ja lojaalisuutta naisilta koskaan oli sitten heiltä lapsia tai ei, sen ainostaan saa miespuolisilta ystäviltä.

      • Delirium-76
        Age- kirjoitti:

        25-vuotiaana oma markkina-arvosi oli parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin. Ainakin iän puolesta, jos ei muuten.

        25-vuotiaana olin vielä epävarma, ujo lapsi joka keskittyi enemmän siihen mitä muut minusta ajattelevat, kun että olisin elänyt niin kuin halusin. 26-vuotiaana minusta tuli äiti. Nyt 29-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa elämässäni sujut itseni kanssa,tervettä itsekkyyttä löytyy joten tiedän mitä elämältäni haluan, olen onnellinen, ja se näkyy olemuksessani. Aika on kohdellut minua lempeästi. Ei huolen häivää minulla! Markkinoilla oma paikka kun satsaa suoramainontaan tietylle kohderyhmälle....hehheh!

        *elämä optimistinä ei ole helpompaa, mutta hiivatin paljon hauskempaa*

      • D-76
        .............................. kirjoitti:

        Kaikki asiat elämässä on aika yhdentekeviä suorastaan se että seurustelee yh tai lapsettoman kanssa loppujen lopuksi ole sen kummalisempaa ihan riippuen miten siihen suhtautuu. Itselleni toisen lapsi on sama kuin olisi harrastus johon suhtaudutaan intohimoisesti tai omistaisi paljon aikaa lemmikeille loppujen lopuksi ei mitään eroa pahemmin. Paitsi että arvostan noista 3 siihen lapseen käytettyä aikaa eniten. Saattaa vaikuttaa sekin etten usko saavani toverillisuutta ja lojaalisuutta naisilta koskaan oli sitten heiltä lapsia tai ei, sen ainostaan saa miespuolisilta ystäviltä.

        Ei ole mun elämä vaikeampaa tai helpompaa kuin muilla. Moni asia maailmassa on todellakin yhdentekevää, esim. pölykoirista nalkuttaminen.

        Ja kyllä kahden sinkun seurustelusuhde ja kahden huoltajan seurustelusuhde eroaa toisistaan kuin yö ja päivä.

        Minä olen jäävi sinun kypsyyttäsi tässä arvioimaan joten jääkööt se tekemättä. Uskon vain sydämmeni pohjasta että astut liian isoihin saapaisiin jos heti hyppäät suhteeseen yh:n kanssa. Olet tietysti vapaa sen tekemään mutta sinä siinä häviät ja jää tärkeä juttu kokematta.

        Ja kyllä se toverillisuus ja lojaalisuus on yksi parisuhteen perusjuttuja. Usko että sitä vielä naiselta saat, niin on mahdollista että saatkin. Pessimismi näkyy aina ihmisessä ja se ei ole miellyttävää. Saatika katkeruus. Tsemppiä naistenmetsästykseen!

      • Nimetön
        Age- kirjoitti:

        25-vuotiaana oma markkina-arvosi oli parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin. Ainakin iän puolesta, jos ei muuten.

        Vaikea ajatella tällä kohtaa noin.
        Siellä 25v vaiheessa mielessä oli ihan toiset jutut, se oli kivaa aikaa, tuli nähtyä ja koettua, mentyä naimisiin, ostettua eka asunto yms. Mutta määrätyt jutut puhkeaa kukkaan vain yhden kerran. Täällä 35v rajapyykillä hakee taas uusia ulottuvuuksia, eikä täällä mietitä sitä samaa markkinaa. Luulen että on myös enempi "yleistä" tällä iällä hakea aikuista, kokeneempaa ihmistä.
        On tosin heitäkin jotka harvennut tukka päässään haikailevat nuoruuttaan ja yrittävät iskeä parikymppisiä mutta en koe sitä omaksi tiekseni.
        Nää on vaan niitä juttuja jotka koskevat ikääntymistä ja sitä mitä päässä matkan varrella tapahtuu.
        Jos itse olet nyt 25v vaiheessa niin peilaa tilannettasi siihen kun olit 15v. Siellä itseäsi katsoo ihan toinen ihminen, eri unelmineen jotka silloin olivat totisinta totta.
        Sekin vielä, joka itseänikin ihmetyttää välillä, nyt ne 35v naiset (jotka silloin olivat vanhoja tätejä) ovat aika sexyjäkin. Miten ne on tässä kymmenessä vuodessä ovatkin muuttuneet kauttaaltaan niin paljon edukseen?

      • .....
        .............................. kirjoitti:

        Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi. Toiseksi jos mies haluaa itsekkäästi viettää aikaansa naisensa kanssa koko ajan niin miksi hän semmoisen suhteen jälkeen hankittuisi yh seuraan? Eikö olisi luonnollista hän sen jälkeen ainostaan etsisi lapsettomia naisia kuten tähänkin asti.

        "Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi."

        Olen aina arvostanut rauhallista arkea, mutta tämän lisäksi myös omaa perhettä, joka menee jonossa kaiken muun edelle. Näin se vain on. Niin on varmaan ollut myös YH:lla aikanaan. Vai onko tämä kenties unohtunut ?

        YH:n, tässä tapauksessa naisen, on helppoa teilata miesten eriävät mielipiteet ja siinä samalla kyseenalaistaa toisen vanhemmuus. Ainakin minulle vanhemmuus on asia, jolla en ryhdy leikkimään missään tilanteessa. Myöskään lapsi ei ole automaatti, joka hyväksyy uuden isäehdokkaan sormia napsauttamalla. Että näin.

        Kaiken kiihkon keskellä, ajatelkaa asioita omaa napaa pidemmälle ja eri näkökulmista.

        Summa summarum: oli tilanne mikä tahansa, kolmanneksi pyöräksi ryhtyminen ja näennäiset perheleikit eivät ole intohimoissa niitä ensimmäisiä.

        Seuraavan tarkoitus ei ole yleistää, mutta kerron silti. Lähipiirissä on pari ikävää esimerkkiä siitä, kun YH-äiti vaihtaa miestä kuin sukkia konsanaan. Perheessä on mennyt roolit sekaisin lapsen vetäessä aikuisen roolia ja äidin leikkiessä "perhettä". Perheetön poikamieskin ymmärtää että lapsi on tässä tilanteessa se joka kärsii.

      • Delirium-76
        ..... kirjoitti:

        "Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi."

        Olen aina arvostanut rauhallista arkea, mutta tämän lisäksi myös omaa perhettä, joka menee jonossa kaiken muun edelle. Näin se vain on. Niin on varmaan ollut myös YH:lla aikanaan. Vai onko tämä kenties unohtunut ?

        YH:n, tässä tapauksessa naisen, on helppoa teilata miesten eriävät mielipiteet ja siinä samalla kyseenalaistaa toisen vanhemmuus. Ainakin minulle vanhemmuus on asia, jolla en ryhdy leikkimään missään tilanteessa. Myöskään lapsi ei ole automaatti, joka hyväksyy uuden isäehdokkaan sormia napsauttamalla. Että näin.

        Kaiken kiihkon keskellä, ajatelkaa asioita omaa napaa pidemmälle ja eri näkökulmista.

        Summa summarum: oli tilanne mikä tahansa, kolmanneksi pyöräksi ryhtyminen ja näennäiset perheleikit eivät ole intohimoissa niitä ensimmäisiä.

        Seuraavan tarkoitus ei ole yleistää, mutta kerron silti. Lähipiirissä on pari ikävää esimerkkiä siitä, kun YH-äiti vaihtaa miestä kuin sukkia konsanaan. Perheessä on mennyt roolit sekaisin lapsen vetäessä aikuisen roolia ja äidin leikkiessä "perhettä". Perheetön poikamieskin ymmärtää että lapsi on tässä tilanteessa se joka kärsii.

        Fiksuja ovat ajatuksesi ja ikävää että olet myös näitä epäonnistuneita yh-virityksiä joutunut seuraamaan lähipiirissäsi.

        Minä käyn baarissa kerran kolmessa kuukaudessa ja käytännössä hoidan lapseni yksin. Yhden yön kuukaudessa hän on mummolassa yötä ja isää tapaa muutaman tunnin kerrallaan viikon aikana. Mitä luultavimmin exmieheni jättää tapaamisoikeudet sikseen kun uusi nainen ilmestyy kuvioihin.

        Tämän kuvion pyörittäminen yksin on rankkaa ja ketuttaa välillä se kritiikki mikä meihin yksinhuoltajiin kohdistetaan.Ennakkoluulot kukkivat ja niiden poistaminen tuntuu joskus sellaiselta elämän työltä. Mutta eipä niitä asenteita saa kitkettyä muulla tavalla kuin osoittamalla itse olevansa kunnon ihminen ja äiti, yksinhuoltajuudesta huolimatta.

        Olet fiksu ihminen ja kypsä ajatuksiltasi.Pidän peukkuja että se oikea löytyy pian!

      • PeliM
        Delirium-76 kirjoitti:

        Fiksuja ovat ajatuksesi ja ikävää että olet myös näitä epäonnistuneita yh-virityksiä joutunut seuraamaan lähipiirissäsi.

        Minä käyn baarissa kerran kolmessa kuukaudessa ja käytännössä hoidan lapseni yksin. Yhden yön kuukaudessa hän on mummolassa yötä ja isää tapaa muutaman tunnin kerrallaan viikon aikana. Mitä luultavimmin exmieheni jättää tapaamisoikeudet sikseen kun uusi nainen ilmestyy kuvioihin.

        Tämän kuvion pyörittäminen yksin on rankkaa ja ketuttaa välillä se kritiikki mikä meihin yksinhuoltajiin kohdistetaan.Ennakkoluulot kukkivat ja niiden poistaminen tuntuu joskus sellaiselta elämän työltä. Mutta eipä niitä asenteita saa kitkettyä muulla tavalla kuin osoittamalla itse olevansa kunnon ihminen ja äiti, yksinhuoltajuudesta huolimatta.

        Olet fiksu ihminen ja kypsä ajatuksiltasi.Pidän peukkuja että se oikea löytyy pian!

        "Ennakkoluulot kukkivat ja niiden poistaminen tuntuu joskus sellaiselta elämän työltä."

        >ennakkoluuloja ei voi millään poistaa, koska ne eivät ole tuulesta temmattuja. Tässä en siis puhu henkilöstäsi vaan yleisesti siitä tiedosta joka meillä miehillä on YH-naisten käyttäytymisestä.

      • Delirium-76
        PeliM kirjoitti:

        "Ennakkoluulot kukkivat ja niiden poistaminen tuntuu joskus sellaiselta elämän työltä."

        >ennakkoluuloja ei voi millään poistaa, koska ne eivät ole tuulesta temmattuja. Tässä en siis puhu henkilöstäsi vaan yleisesti siitä tiedosta joka meillä miehillä on YH-naisten käyttäytymisestä.

        Oikeassa olet ettei tällainen elämäntyö kannata ja konkurssiin se minut vie jos jatkan. Jokaisessa "ihmisryhmässä" mätämunia löytyy ja heidän ansiostaan muutkin saavat leiman otsaansa.esim. kaikki mustalaiset on leimattu varastelijoiksi sen takia että joku heistä jotain on varastanut.

        Aikuisena ihmisenä kyllä kritiikin kestän, välillä hyvin ja välillä huonommin, en koskaan tosin anna kritiikin vaikuttaa niin, että se alentaisi omaa ihmisarvoani...

        Jos vain pystyisikin vallitsevaan mielipiteeseen vaikuttaa. En halua että oma lapseni joutuu hinnan maksamaan siitä että minulla ei avioliitto toiminut. Asenteiden vaikutus kun loppujen lopuksi menee lastemme maksettavaksi ja he ovat syyttömiä omiin perherakenteisiinsa.Vanhempiaan kun ei voi valita.

        Kuulun itse maamme vähemmistöön ja olenkin siitä koko lapsuuteni saanut kuulla,eikä se mitään herkkua ole ollut. Ikäiseni parista ei enää näitä mollauksia kuulu joten kasvammehan me tietyistä asioista eroon ja suvaitsevaisuus kasvaa iän myötä. Kokemus karttuu kun sen mukavan mustalaisen tapaamme. Silloin ennakkoluulot koko ryhmää kohtaan karisevat.

        I rets my case. Terveisin Ben Matlock, lasten puolia pitävä yh

      • Delirium-76
        Delirium-76 kirjoitti:

        Oikeassa olet ettei tällainen elämäntyö kannata ja konkurssiin se minut vie jos jatkan. Jokaisessa "ihmisryhmässä" mätämunia löytyy ja heidän ansiostaan muutkin saavat leiman otsaansa.esim. kaikki mustalaiset on leimattu varastelijoiksi sen takia että joku heistä jotain on varastanut.

        Aikuisena ihmisenä kyllä kritiikin kestän, välillä hyvin ja välillä huonommin, en koskaan tosin anna kritiikin vaikuttaa niin, että se alentaisi omaa ihmisarvoani...

        Jos vain pystyisikin vallitsevaan mielipiteeseen vaikuttaa. En halua että oma lapseni joutuu hinnan maksamaan siitä että minulla ei avioliitto toiminut. Asenteiden vaikutus kun loppujen lopuksi menee lastemme maksettavaksi ja he ovat syyttömiä omiin perherakenteisiinsa.Vanhempiaan kun ei voi valita.

        Kuulun itse maamme vähemmistöön ja olenkin siitä koko lapsuuteni saanut kuulla,eikä se mitään herkkua ole ollut. Ikäiseni parista ei enää näitä mollauksia kuulu joten kasvammehan me tietyistä asioista eroon ja suvaitsevaisuus kasvaa iän myötä. Kokemus karttuu kun sen mukavan mustalaisen tapaamme. Silloin ennakkoluulot koko ryhmää kohtaan karisevat.

        I rets my case. Terveisin Ben Matlock, lasten puolia pitävä yh

        ...I rest my case siis sanoman piti...hihh!Johtuko hutiloimiseni äidinkielestäni, yksinhuoltajuudestani vai oliko kenties kyseessä pelkkä inhimillinen virhe...Mene ja tiedä, heh!

      • PeliM
        Delirium-76 kirjoitti:

        ...I rest my case siis sanoman piti...hihh!Johtuko hutiloimiseni äidinkielestäni, yksinhuoltajuudestani vai oliko kenties kyseessä pelkkä inhimillinen virhe...Mene ja tiedä, heh!

        ..eihän YH voi osata mitään;) Vitsi, anteeksi!

      • D-76
        PeliM kirjoitti:

        ..eihän YH voi osata mitään;) Vitsi, anteeksi!

        Toi oli hyvä!Kiitoksia siitä. Sain taas treenattua hymylihaksia ja vatsatreeni tuli hoidettua naurun avulla, loistavan huumorisi ansiosta!

        Huumorilla elämässä eteenpäin, eikö vain?

      • PeliM
        D-76 kirjoitti:

        Toi oli hyvä!Kiitoksia siitä. Sain taas treenattua hymylihaksia ja vatsatreeni tuli hoidettua naurun avulla, loistavan huumorisi ansiosta!

        Huumorilla elämässä eteenpäin, eikö vain?

        ..sellainen naisten naurattaja ja emootioiden ymmärtäjä.

        Tästä saat vielä lisää naurettavaa. Vaikka pidänkin YH tapauksia (tavis)miehen kannalta kaukaa kierrettävinä tapauksina, niin silti pidän teistä YH tytöistä enemmän kuin lapsettomista.. teissä on enemmän elämää (enkä nyt tarkoita lapsia), tajuutko?

      • delirium76
        PeliM kirjoitti:

        ..sellainen naisten naurattaja ja emootioiden ymmärtäjä.

        Tästä saat vielä lisää naurettavaa. Vaikka pidänkin YH tapauksia (tavis)miehen kannalta kaukaa kierrettävinä tapauksina, niin silti pidän teistä YH tytöistä enemmän kuin lapsettomista.. teissä on enemmän elämää (enkä nyt tarkoita lapsia), tajuutko?

        Voin vain spekuloida mitä elämää Dr. Love pelimiehenä tässä ajattelee...Mutta onhan noita ennakkoluuloja myös positiivisia sellaisia...Joskus kuullut väitteitä naispuolisista yksinhuoltajista. Onko kyseessä pelkkä myytti, sitä en tiedä...vastauksen tietää miespuoleiset ihmiset jotka ovat asioita kentällä selvittäneet...

        Menikö metsään spekulaationi?

      • PeliM
        delirium76 kirjoitti:

        Voin vain spekuloida mitä elämää Dr. Love pelimiehenä tässä ajattelee...Mutta onhan noita ennakkoluuloja myös positiivisia sellaisia...Joskus kuullut väitteitä naispuolisista yksinhuoltajista. Onko kyseessä pelkkä myytti, sitä en tiedä...vastauksen tietää miespuoleiset ihmiset jotka ovat asioita kentällä selvittäneet...

        Menikö metsään spekulaationi?

        ..no meinas alkaa mennä kahvit rinnuksille - "Dr Love".. Olet oikeilla jäljillä, empä nyt enempää asiaa kehtaa pohdiskella.

      • 31v.
        Nimetön kirjoitti:

        Vaikea ajatella tällä kohtaa noin.
        Siellä 25v vaiheessa mielessä oli ihan toiset jutut, se oli kivaa aikaa, tuli nähtyä ja koettua, mentyä naimisiin, ostettua eka asunto yms. Mutta määrätyt jutut puhkeaa kukkaan vain yhden kerran. Täällä 35v rajapyykillä hakee taas uusia ulottuvuuksia, eikä täällä mietitä sitä samaa markkinaa. Luulen että on myös enempi "yleistä" tällä iällä hakea aikuista, kokeneempaa ihmistä.
        On tosin heitäkin jotka harvennut tukka päässään haikailevat nuoruuttaan ja yrittävät iskeä parikymppisiä mutta en koe sitä omaksi tiekseni.
        Nää on vaan niitä juttuja jotka koskevat ikääntymistä ja sitä mitä päässä matkan varrella tapahtuu.
        Jos itse olet nyt 25v vaiheessa niin peilaa tilannettasi siihen kun olit 15v. Siellä itseäsi katsoo ihan toinen ihminen, eri unelmineen jotka silloin olivat totisinta totta.
        Sekin vielä, joka itseänikin ihmetyttää välillä, nyt ne 35v naiset (jotka silloin olivat vanhoja tätejä) ovat aika sexyjäkin. Miten ne on tässä kymmenessä vuodessä ovatkin muuttuneet kauttaaltaan niin paljon edukseen?

        kiitos nimetön :)

      • 30+2
        Delirium-76 kirjoitti:

        Fiksuja ovat ajatuksesi ja ikävää että olet myös näitä epäonnistuneita yh-virityksiä joutunut seuraamaan lähipiirissäsi.

        Minä käyn baarissa kerran kolmessa kuukaudessa ja käytännössä hoidan lapseni yksin. Yhden yön kuukaudessa hän on mummolassa yötä ja isää tapaa muutaman tunnin kerrallaan viikon aikana. Mitä luultavimmin exmieheni jättää tapaamisoikeudet sikseen kun uusi nainen ilmestyy kuvioihin.

        Tämän kuvion pyörittäminen yksin on rankkaa ja ketuttaa välillä se kritiikki mikä meihin yksinhuoltajiin kohdistetaan.Ennakkoluulot kukkivat ja niiden poistaminen tuntuu joskus sellaiselta elämän työltä. Mutta eipä niitä asenteita saa kitkettyä muulla tavalla kuin osoittamalla itse olevansa kunnon ihminen ja äiti, yksinhuoltajuudesta huolimatta.

        Olet fiksu ihminen ja kypsä ajatuksiltasi.Pidän peukkuja että se oikea löytyy pian!

        Ei niitä saakaan poistettua lapsettomien keskuudesta, koska eivät he näe tavallisia yh:ta kuin ehkä töissä tai väsyneiden lasten kanssa kaupassa työpäivän jälkeen. Lapsiperheiden keskuudessa, kerhoissa ym. ei pysty sanomaan kuka on yh ja kuka ei, kun ne isit aika usein loistavat muutenkin poissaolollaan. Näin huomataan,e ttä yh on samanlainen ihminen kuin muutkin.

        Lapsettomat pyörivät baareissa ja iskevät sieltä yh-äitejä. Ja kuinkahan iso osa yh äideistä hengaa kaiken oman aikansa baarissa saati että hylkää ajan ystävien kanssa miehen mukaan lähteäkseen? Aika pieni osa, voisin kuvitella että pienempi kuin lapsettomissa, mutta näkyvä, kuuluva ja toistuva ja sellaisena voimakkaasti mielikuvaa muokkaava.

      • mielikuvia
        Delirium-76 kirjoitti:

        Oikeassa olet ettei tällainen elämäntyö kannata ja konkurssiin se minut vie jos jatkan. Jokaisessa "ihmisryhmässä" mätämunia löytyy ja heidän ansiostaan muutkin saavat leiman otsaansa.esim. kaikki mustalaiset on leimattu varastelijoiksi sen takia että joku heistä jotain on varastanut.

        Aikuisena ihmisenä kyllä kritiikin kestän, välillä hyvin ja välillä huonommin, en koskaan tosin anna kritiikin vaikuttaa niin, että se alentaisi omaa ihmisarvoani...

        Jos vain pystyisikin vallitsevaan mielipiteeseen vaikuttaa. En halua että oma lapseni joutuu hinnan maksamaan siitä että minulla ei avioliitto toiminut. Asenteiden vaikutus kun loppujen lopuksi menee lastemme maksettavaksi ja he ovat syyttömiä omiin perherakenteisiinsa.Vanhempiaan kun ei voi valita.

        Kuulun itse maamme vähemmistöön ja olenkin siitä koko lapsuuteni saanut kuulla,eikä se mitään herkkua ole ollut. Ikäiseni parista ei enää näitä mollauksia kuulu joten kasvammehan me tietyistä asioista eroon ja suvaitsevaisuus kasvaa iän myötä. Kokemus karttuu kun sen mukavan mustalaisen tapaamme. Silloin ennakkoluulot koko ryhmää kohtaan karisevat.

        I rets my case. Terveisin Ben Matlock, lasten puolia pitävä yh

        Nyt huolehdit vähän liikaa. Olen itse yksinhuoltajaäidin lapsi, isäni kävi muutaman kerran vuodessa katsomassa, mutta oli silloin näkyvästi läsnä pihan lastenkin kanssa leikkimässä eikä minua koskaan kiusattu asiasta enkä kokenut, että minuun olisi erilailla suhtauduttu. Kyllä se riippuu kuitenkin niin siitä, millainen kyseinen perhe on.

      • Sinkkumies 37
        .............................. kirjoitti:

        Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi. Toiseksi jos mies haluaa itsekkäästi viettää aikaansa naisensa kanssa koko ajan niin miksi hän semmoisen suhteen jälkeen hankittuisi yh seuraan? Eikö olisi luonnollista hän sen jälkeen ainostaan etsisi lapsettomia naisia kuten tähänkin asti.

        "Jos miehelle toisen lapsi ei ole rasite niin tuskinpa kyseessä on mikään menijä vaan ennemmän arvostaa rauhallista arkea koska lapsen kanssa se sitä on suuremmaksi osaksi."

        Jos mies ei halua suhteeseen yh:n kanssa, kyseessä on silloin menijä ?! Tämä oli kerrassaan hieno teoria. Harmi vain, että sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

        Mies voi olla hyvinkin rauhallista sorttia, mutta oma vanhemmuus menee yh-suhteen edelle. Mielestäni tuo on täysin kohtuullinen vaatimus...

    • Jaska4

      Yksinhuoltajuus alentaa tasoa merkittävästi, hiukan samalla tavalla kuin tytöllä olisi Uuno Turhapuro hampaat.

      Ei se tason lasku miehen hankintaa sinällään haittaa, pitää vaan tinkiä miehen tasossa. Paras ratkaisu on luultavasti ottaa selvästi vanhempi mies, joka saattaa hyvinkin olla tyytyväinen itseään selvästi nuorempaan yksinhuoltajaan.

      Toinen vinkki yh:lle on oman tasonsa nostaminen, eli miehen kohteleminen suhteessa muita naisia paremmin seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti. Silloin yh:kin voi olla monia muita naisia tasokkaampi.

      Yksinhuoltajan kanssa on enemmän riskejä kuin sinkun kanssa styylaamisessa. Ex-mies ja naisen suhde ex-mieheen voivat tuottaa ongelmia. Suurin ongelma tulee yleensä siitä, että uusiomiehellä ei mitään asemaa perheessä - lapsi menee aina edelle tiukan paikan tullen.

      Uusiomiehiksi valikoituvat ne miehet, jotka eivät sinkkua kykene iskemään.

      • Delirium-76

        Normaalissa ns.ydinperheissä lapsi menee sielläkin aina kaiken edelle. Tosin siellä on molemmat biologiset vanhemmat ajamassa lapsen oikeuksia ja etuja ja asettamassa tätä kaiken edelle.

        Kahden aikuisen ja lasten huushollin pyörittäminen jossa molemmat ovat töissä, on tarpeeksi hankalaa sekin, ja aina ei silloinkaan ehdi toisiaan hyvänä pitää. Tämän takia yh tarvitsee aikuisen miehen joka nämä samaiset kuviot tietää eikä jää huomionkipeenä nurkkaan möksöttämään kuin vaimo ei ehdi huomioida tarpeeksi. Aikuinen mies jolla on lapsia ja on saman kokenut tietää kaiken tästä arjen pyörityksestä eikä hän näinollen vaadikkaan naiselta täydellistä palvelua. Koska se on asia johon aika eikä voimat kertakaikkiaan riitä.

        Eli uskokaa pois ettei sellaiselle miehen passaukselle jää tolkuttomasti aikaa sillä aika on rajallista. Punkkaelämäkin voi olla aika ajoin hyytynyttä kun arjen pyöritys vie niin kamalasti voimia välillä. Mutta tämä on sitä elämää lapsen kanssa. Elämää jolloin miehistä ja naisista kasvaa äitejä ja isiä. Joko sen hyväksyy tai sitten ei. Ja jokaiselle parille jääkin päätettäväksi mistä tätä yhteistä aikaa löytyy ja mistä sitä voi tinkiä.

        Ja sitä kyllä löytyy sitä yhteistä aikaa kun unohtaa pikkuasiat ja keskittyy suuriin kokonaisuuksiin.

        Ja vain aikuinen ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää minkälaista elämä lapsen kanssa on ja samainen aikuinen tietää että lopussa kiitos seisoo.

        Kyllä se uusiomiehen paikka sieltä perheestä löytyy, kyse onkin siitä että onko hän valmis siihen tarttumaan ja vastuuta ottamaan vai istuuko hän itsesäälissä sohvannurkassa mutisten:-voi minua poloista kun kukaan ei huomioi...Itsekkyys vielä tallella, miespoloisella.

      • .....
        Delirium-76 kirjoitti:

        Normaalissa ns.ydinperheissä lapsi menee sielläkin aina kaiken edelle. Tosin siellä on molemmat biologiset vanhemmat ajamassa lapsen oikeuksia ja etuja ja asettamassa tätä kaiken edelle.

        Kahden aikuisen ja lasten huushollin pyörittäminen jossa molemmat ovat töissä, on tarpeeksi hankalaa sekin, ja aina ei silloinkaan ehdi toisiaan hyvänä pitää. Tämän takia yh tarvitsee aikuisen miehen joka nämä samaiset kuviot tietää eikä jää huomionkipeenä nurkkaan möksöttämään kuin vaimo ei ehdi huomioida tarpeeksi. Aikuinen mies jolla on lapsia ja on saman kokenut tietää kaiken tästä arjen pyörityksestä eikä hän näinollen vaadikkaan naiselta täydellistä palvelua. Koska se on asia johon aika eikä voimat kertakaikkiaan riitä.

        Eli uskokaa pois ettei sellaiselle miehen passaukselle jää tolkuttomasti aikaa sillä aika on rajallista. Punkkaelämäkin voi olla aika ajoin hyytynyttä kun arjen pyöritys vie niin kamalasti voimia välillä. Mutta tämä on sitä elämää lapsen kanssa. Elämää jolloin miehistä ja naisista kasvaa äitejä ja isiä. Joko sen hyväksyy tai sitten ei. Ja jokaiselle parille jääkin päätettäväksi mistä tätä yhteistä aikaa löytyy ja mistä sitä voi tinkiä.

        Ja sitä kyllä löytyy sitä yhteistä aikaa kun unohtaa pikkuasiat ja keskittyy suuriin kokonaisuuksiin.

        Ja vain aikuinen ihminen jolla on lapsia voi ymmärtää minkälaista elämä lapsen kanssa on ja samainen aikuinen tietää että lopussa kiitos seisoo.

        Kyllä se uusiomiehen paikka sieltä perheestä löytyy, kyse onkin siitä että onko hän valmis siihen tarttumaan ja vastuuta ottamaan vai istuuko hän itsesäälissä sohvannurkassa mutisten:-voi minua poloista kun kukaan ei huomioi...Itsekkyys vielä tallella, miespoloisella.

        "Tämän takia yh tarvitsee aikuisen miehen joka nämä samaiset kuviot tietää eikä jää huomionkipeenä nurkkaan möksöttämään kuin vaimo ei ehdi huomioida tarpeeksi. Aikuinen mies jolla on lapsia ja on saman kokenut tietää kaiken tästä arjen pyörityksestä eikä hän näinollen vaadikkaan naiselta täydellistä palvelua. Koska se on asia johon aika eikä voimat kertakaikkiaan riitä."

        "Eli uskokaa pois ettei sellaiselle miehen passaukselle jää tolkuttomasti aikaa sillä aika on rajallista."

        Sinulla on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin ? Miksi oletat että sinkku, poikamies tai vanhapiika hakee itselleen vain passaajaa ja huomionkipeyttä ? Itse olen menettänyt molemmat vanhemmat ennen kuin sain edes opintoni päätökseen. Passauksen puutteessa asiat on pitänyt tehdä aivan itse. Siksi haen itselleni tasaveroista kumppania, en passaajaa. Kai sitä nyt mieskin osaa tehdä kodin normaaliaskareita ?!

        Oli normaaliperhe tai ei, lapsi menee aina kaiken edelle. Tämän pitäisi olla kaiketi itsestäänselvyys, kun on kerran jälkikasvua mennyt hankkimaan ?!

      • Delirium-76
        ..... kirjoitti:

        "Tämän takia yh tarvitsee aikuisen miehen joka nämä samaiset kuviot tietää eikä jää huomionkipeenä nurkkaan möksöttämään kuin vaimo ei ehdi huomioida tarpeeksi. Aikuinen mies jolla on lapsia ja on saman kokenut tietää kaiken tästä arjen pyörityksestä eikä hän näinollen vaadikkaan naiselta täydellistä palvelua. Koska se on asia johon aika eikä voimat kertakaikkiaan riitä."

        "Eli uskokaa pois ettei sellaiselle miehen passaukselle jää tolkuttomasti aikaa sillä aika on rajallista."

        Sinulla on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin ? Miksi oletat että sinkku, poikamies tai vanhapiika hakee itselleen vain passaajaa ja huomionkipeyttä ? Itse olen menettänyt molemmat vanhemmat ennen kuin sain edes opintoni päätökseen. Passauksen puutteessa asiat on pitänyt tehdä aivan itse. Siksi haen itselleni tasaveroista kumppania, en passaajaa. Kai sitä nyt mieskin osaa tehdä kodin normaaliaskareita ?!

        Oli normaaliperhe tai ei, lapsi menee aina kaiken edelle. Tämän pitäisi olla kaiketi itsestäänselvyys, kun on kerran jälkikasvua mennyt hankkimaan ?!

        hehheh -viesti oli vastaus Jaskan viestiin jossa hän ehdotti että meidän yksinhuoltajien tulisi korostaa paremmuuttamme tavalliseen naiseen verrattuna niin kodinhoidon kun petipuuhien suhteen, eli en naureskellut sinun tekstillesi, enkä sitä kommentoinut. Huomasin sen vasta nyt.

      • 30+2

        Yksinhuoltajuus näyttää parantavan merittävästi seuraan hakeutuvien miesten laatua. Ilman lasta oli vaikeaa/mahdotonta sanoa, mitä mies etsii ja haluaa. Yksinhuoltajuus näyttää karsivan joukosta tehokkaasti pois miehet, jotka hakevat helppoa kodinkoneseksistatussymbolia viereensä, jotka haluavat edelleen mennä viilettää kokouksissa, vastuutehtävissä, harrastuksissa ja matkoilla sekä pinnalliset muita arvostelevat miehet.

        Tämän kun olisin tiennyt, niin olisin nuorena seuraa hakiessani teeskennellyt profiilissa yksinhuoltajaa, niin olisin ehkä heti löytänyt miehen, joka on riittävän kypsä perhe-elämän rajoituksiin ja vastuuseen muistakin kuin itsestään. Kotityöasiaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole uutta suhdetta vielä aloittanut, mutta luulisi senkin "palvele minua" -piirteen menevän yleisen itsekkyyden mukana. Kas Jaska, olen ilokseni huomannut, että minua lähestyvät nyt kunnolliset, perhettä ja luotettavaa naista arvostavat miehet, jotka saattavat jopa olla aidosti kiinnostuneita ajatuksistani ja läheisestä suhteesta toiseen ihmiseen. Ehkä se elämä on tosiaan opettanut, mikä on tärkeää.

        Vanhempi mies on hyvä valinta, sillä hän todennäköisemmin on valmis perhe-elämään ja jalta ovat jo saavuttaneet maanpinnan. Myös nuorempia miehiä näyttäisi kiinnostavan läheinen ja vakaa ihmissuhde aikuisen tasapainoisen naisen kanssa. Varmaan sitten miehilläkin tulee aika paljon yllätyksiä, kun elämäntilanne muuttuu parisuhteen aikana, täydellinen statussymbolinainen nainen pettääkin, ei halua uraa häiritseviä lapsia tai niitä ei saada tai naisten pinnallisuus häiritsee.Usein siihen exään on kyllä petytty niin pahemman kerran, että paluuta ei ole. Siis eihän se yksinhuoltajuus vielä mitään takaa, mutta vanhemmuus saattaa kasvattaa vuosikausien itsekeskeisyyttä enemmän.

        Olen samaa mieltä kanssasi vain siinä, että lasten tarpeet menevät aina edelle. Uuden kumppanin ainoa järkevä paikka on minun aivoittelujeni mukaan aikuisen rooli vanhemman rinnalla ja siihen aikuisen rooliin kuuluu se, ettei tarvitse mennä itse aina ekana. Aikuinen mies oikeasti huolehtii pelastusveneeseen ensin naiset ja lapset ja sitten vasta itsensä.

    • pahkura

      on kohtuullisen lapsellista porukkaa :)

      no juuh,eihän se itsessään haittaa että lapsen on jo saanut...

      mut,voihan siinä olla monia ihan käytännöllisiä onkelmia... ettäs pystyykös siihen naiseen kunnolla tutustumaan kun lapsi on aina ykkösenä (kuuluukin olla)
      ja mitäs se eksä aattelee kun lapsellensa voikin ilmestyä isäpuoli.... öööh! se oli itelle ihan hirvee paikka,vaiks kuinka sen tiesi että oma pikkutyttö pysyy AINA mun tyttärenä,ni silti se tunne vaan söi aivoja... nooh,hyvin on pärjätty:)

      exän uus on ihan hyvä tyyppi ja se on kaikenlisäks lapseton ja tiedän ainakin neljä muutakin lapsetonta jotka on löytäneet "ihan hirveestä" yh:sta itelleen kelpo kumppanin...

      tuo oli pakko laittaa kun täällä nykyään on munattomia jotka puhuu toisten puolesta...
      "me lapsettomat sinkut ollaan sitä mieltä"
      "me miehet"
      "me naiset"
      ja sitä rataa... :):)

    • Mr. Real

      Yksinhuoltajat kysyy miehiltä mielipidettä ja kun mielipide ei kelpaa, niin sen jälkeen yksinhuoltajat haukkuvat miehet. HIENOA!
      Tuolla asenteella kun on matkassa, niin yksikään täysipäinen mies ei sellaista jaksa kauaa katsella.

      • Delirium-76

        Mistä löysit niitä haukkuja? Mun mielestä tää oli harvinaisen asiallinen keskustelu eikä alkanut minkään valtakunnan loanheitto. Argumentteja ja vasta-argumentteja, niitä on, mutta niistähän keskustelu muodostuukin...

      • 30+2

        Ymmärrän kantasi. Aloittaja ei siis ole yh, kuten hän tarkensi. On myös niin, että yksinhuoltajat eivät ole mitenkään heterogeeninen porukka, sillä se ei ole valinta vaan ikävä kyllä niin voi käydälähes kenelle tahansa. Nuoret sinkkumiehet saavat tokia ajatella, miten haluavat, eihän seole keneltäkään pois. Mieluummin pysyykin kaukana yksinhuoltajista, jos jo pelkkä ajatus puistattaa. Ei kuitenkaan kannata tehdä johtopäätöstä, että kaikki suhtautuisivat yksinhuoltajaäiteihin samalla tavalla.

    • 44t

      Sehän riippuu niin paljon miehestä. Monet kyllä juoksee karkuun tämän asian tiedettyään. Toiset jää kuvioihin mukaan.

    • N35

      Ei sinulla mitään ongelmia tule olemaan, kunhan elät sitä elämääni kuten muutkin ikäisesi. Hanki hyvä koulutus ja työpaikka eli huolehdi itse itsestäsi ja lapsestasi. Elä mukavaa ja tasapainoista elämää. Sitten kun se oikea tulee niin jatka samaan malliin. Ei kannata ryhtyä luuseriksi ja elellä miehen siilellä ja miehen armoilla.

    • -M74-

      Kyllä mulle ainakin 22-vuotias yh kelpais ;-) Itsellänikin on lapsi edellisestä suhteesta. Miehet taitaa luulla joutuvansa puun ja kuoren väliin lapsellisten naisten kanssa, tai luulevat jäävänsä toiseksi.

      Ideaali tilanne olisi jos lapsi olisi hyvin pieni niin hänen kanssaan voisi kehittyä "isä" suhde. Sitten jos lapsi on vanhempi niin sidettä ei sillä tavalla enää synny, kait.

      Mutta rakkaushan on tärkeintä.

    • Sinnuli

      Itse olen ainakin huomannut kaveripiiristäni, ettei yh-äideillä ole hätää. Toista se on tällaisellä iki-sinkulla, joka ei enää 30 täytettyään kelpaa kellekään. Niin kavereillani on mukuloita yhdelle jos toisellekin ja hyvin on flaksi käynyt, ehkä se on se asenne, mikä riittää ja se, ettei jää nurkkiin kitisemään :) Mutta voipi sanoa, että yh:t kelpaavat paremmin tällä iällä kuin sinkut.

      • ....

        Tyypistä kiinni. Hyvä yh toki on parempi kuin huono sinkku.

      • Sinnuli
        .... kirjoitti:

        Tyypistä kiinni. Hyvä yh toki on parempi kuin huono sinkku.

        Millainen on huono sinkku? Tekeekö se minusta huonon, etten pahemmin kulje ravintoloissa, en tupakoi enkä juokaan kovin usein? En roiku myöskään miehissä, enkä harrasta yhdenillan juttuja.

      • sama
        Sinnuli kirjoitti:

        Millainen on huono sinkku? Tekeekö se minusta huonon, etten pahemmin kulje ravintoloissa, en tupakoi enkä juokaan kovin usein? En roiku myöskään miehissä, enkä harrasta yhdenillan juttuja.

        Mistä minä tiedän miksi et kelpaa. Ulkonäkö? Ajatusmaailma? Asenne? Voihan noita syitä olla vaikka miljoona.

        Ja jos et ravintoloissa kulje, niin ei kukaan sinua tulee kotoakaan pokaamaan.

      • Sinkkumies 37
        sama kirjoitti:

        Mistä minä tiedän miksi et kelpaa. Ulkonäkö? Ajatusmaailma? Asenne? Voihan noita syitä olla vaikka miljoona.

        Ja jos et ravintoloissa kulje, niin ei kukaan sinua tulee kotoakaan pokaamaan.

        Mistä niin päättelit, että kaikki baareissa pokaavat ovat parisuhteiden kannalta "eliittiä" ? Kaikkia ihmisiä ei kiinnosta baarien lihatiskimeininki ja dokaaminen vain siksi, että se on muka-hauskaa.

        Koskaan en ole naista baarista pokannut, enkä pokaa. Jos nainen ei kykene lähestymään muissa yhteyksissä ilman alkoholia, olkoot....

    • vato retro

      Kyllä sitä toivoa löytynee kunhan osaa keskittyä tietyntyyppisiin miehiin. Semmoiset stabiilit, ehkä vähän vanhemmat kaverit jotka on pari kertaa käyneet kivillä itsekin ymmärtää varmasti. Ja toiset yh:t.

      Yh-asia on tosi vaikeasti ymmärrettävä ja hyväksyttävä juttu sinkkumiehelle, ja itsekin olen syyllistynyt törkeisiin ylilyönteihin kommenteissa. Yh-äidit tarvitsisivat kyllä enemmän ymmärrystä osakseen, muutenhan tästä maasta loppuu sukupuolinen toiminta tykkänään kun kaikki nuoret naiset alkavat pelkäämään lastentekoa kuin ruttoa. Kai se yh:n pelko on osittain kateutta siitä, kun ei itse ole saanut riittävästi pesää. Itse olen törmännyt vain todella vittumaisesti käyttäytyviin sinkkuäiteihin (kateellisiin ja katkeroituneihin), mikä on muodostanut tietynlaisen ennakkokuvan. Ja monesti ne on olleet näitä peruskoulupohjalta ponnistaneita rämäpäitä, jotka eivät olisi kiinnostavia sinkkuinakaan.

      Sinkkumiehen pyydystäminen voi olla vaikeaa, ainakin jos se käy töissä. Vaativaa duunia tekevän äijän keskittymiskyky ja jaksaminen ei kerta kaikkiaan veny toisen lapsiin saakka. Työtön tai muuten hippi sälli kyllä varmasti kiinnostuu yh-äidistäkin.

      Itse en juoksisi naista karkuun lapsen takia. Naisen käytös on a ja o ja se, että se ensi kädessä ilmoittaa olevansa yh.

      • kenties..
      • 30+2

        Nyt kirjoitit ihan asiallisesti vato retro. Ehkä sun ei kannata lähestyä yh:ta, jos hän vaan kelpaa -parisuhteessa on vaan kyse niin paljosta muusta. Halusin vaan huomauttaa, että moni nykyinen yh-äiti on saanut karvaasti huomata, että vaativaa duunia tekevän äijän keskittymiskyky ja jaksaminen ei kerta kaikkiaan veny niihin omiinkaan lapsiin saakka...

    • Mukava mies.

      Kyllä mulle yksinhuoltaja äiti kelpaa, kunhan mun ei tarvitse olla sen kakaran kanssa tekemisissä. Ei tartte leikkiä sen kanssa, eikä muutenkaan. Muija saa laittaa sen pennun jonnekin tarhaan, vanhempiensa tai muiden tuttujensa luokse, siksi aikaa kun mä olen akan kanssa.

      • vielä..

        yhden keskustelun, johon voit postata tämän saman paskan? Taidanpas tietää, kuka olet.. Taidat olla se sama kusipää, joka laittoi minulle vonkauspostia tyyliin että: "Saatkos sitä kakaraa hoitoon, vai pannaanko sen katsellessa.?"

        Huh! Kaikenlaista sekopäätä sitä liikkuukin vapaana.

        Hankkiudu hoitoon.

    • onneton 34

      Ei minua miehenä haittasi jos naisella olisi lapsi enkä olisi sen biologinen isä.Minusta on tyhmää syrjiä ihmistä sen mukaan onko lapsi miehen oma vai ei! Nuorempana en olisi pystynyt ihastumaan yh-äitiin mutta vanhempana ajatusmaailma muuttuu.Kunpa jonain päivänä tapaisin sellaisen naisen joka hyväksyisi minut eli savuttoman ,raittiin ,liikuntaa harrastavan 34 v miehen mutta usko alkaa pikkuhiljaa hiipua tähän touhuun!

    • M_Helsinki_29v

      Kyllä voisin hyvin seurustella kanssasi mikäli olisit kiinnostunut. YH:t nyt on oma ryhmänsä. Tuntuuvat valittavan kaikkialla ettei löydy miestä, mutta eivät sitten kuitenkaan sellaista halua.

      Sähköposti: [email protected]

      Jos joku nyt haluaa minulle kirjoitella, niin ole 29v ja asun pk-seudulla.

    • Art-zi

      siina on monta mutkaa matkassa, hyvaksyisinko kumppanikseni naisen jolla lapsi(a) aikaisemmista suhteista. Ensinnakin isan taustat, millainen on ihmisena. Se sitten luo vuorostaan jonkunmoisen kuvan naisesta, minkatyyppisten miesten kanssa sita on lapsi(a) tehty.

      Yksi lapsi ei ehka viela maailmaa kaataisi, mutta jos niita on enemman niin minulle se on erittain iso turn-off. Itsellani on varaa menetella nain, koska ei ole viela lapsia siunaantunut, joten voin "vaatia" samaa ominaisuutta naiselta.

      Lisaksi on mainittava etten tee lapselle oikeutta jollen hyvaksyisi hanta, hanen aitinsa ohella. Miksi aloittaa edes vakava suhde naisen kanssa jos on tiedossa etten pysty asennoitumaan oikealla tavalla hanen lapseensa? Johtuu yksinkertaisesti siita etta en tuntisi hanta koskaan "omakseni".

      En pysty teeskentelamaan, joten silloin en myoskaan tee oikeutta tata lasta kohtaan, hanen aidista puhumattakaan. Eli minulle se on suuri haitta jos naisella on entisestaan lapsi(a).

      No tama oli mun mielipiteeni yh-aideista, kaikella kunnioituksella teita kohtaan, lastenhoitaminen ja kasvattaminen on valilla rankkaa hommaa.

      Mutten pystyisi aloittamaan (vakavaa) suhdetta yh-aidin kanssa. Mitas sita tosiasioita kaantelemaan ja vaantelemaan? Lapsettomiakin naisia loytyy...

      • tuuli-juulia

        Mielestäni on kyllä aika yksinkertaistavaa sanoa, että tietämällä millaisen miehen kanssa nainen on lapsen tehnyt, saisi jonkinmoisen kuvan naisesta. Itse ainakin tiedän nyt 10 vuotta lapsentekotapahtumasta, että suhde lapsen isään oli erehdys. Olen sen jälkeen aikuistunut ja muuttunut niin paljon, että tilannetta silloin ja nyt ei voi millään verrata. Jos olisin ollut silloin yhtä rohkea, itsevarma ja aikuinen kuin nyt, en olisi lapseni isän kaltaisen miehen kanssa seurustellut päivääkään. Ihmiset voivat myös muuttua, ota se huomioon :)

      • Delirium-76

        Uteliaisuuttani kysyisin tarkennusta tuohon isäjuitsukkaan kun omakohtaisesti en tiennyt valinneeni mieleltään sairasta miestä lapseni isäksi.

        Eli mitä siis tämä lapsen isä voi kertoa sinulle äidistä? Tarkoititko että nainen joka valitsee juopon rentun on vastuuntunnoton ja huono ihminen?
        Jos tällä tavalla ajattelit pistän vähän psykologiaa kehiin:

        Tutkimukset osoittavat että nainen joka rakastuu ns. renttuun, eli esim. juoppoon ja väkivaltaiseen mieheen, on nainen jolla on huono itsetunto. Huono itsetunto voi johtua esim. rankasta lapsuudesta jossa lasta ei ole tarpeeksi huomioitu tai kannustettu.

        Tutkimukset osoittavat myös kuinka alkoholisti sairastuttaa omaisensa, mm. naisen joka tähän on rakastunut. Naisen maailmankuva hämärtyy ja hänestä tulee läheisriippuvainen eikä hän enää ymmärrä omaa parastaan. Kun suhde jatkuu pitkään niin jossain vaiheessa lapsenteko on ajankohtaista ja koska molemmat tässä vaiheessa ovat alkoholista kipeitä niin niitä lapsia syntyy.

        Eli jos on valinnut "rentun" (juopon, psykopaatin,narsistin tai muun pers.häiriöisen) se ei kerro muuta kuin sen että naisella on joskus ollut huono itsetunto.

        Jos et tätä tarkoittanut niin tarkennatko mitä ajattelit? Menkööt sitten muille ihmisille tietopakettina tuo psykologiahöpötys...

      • Art-zi
        Delirium-76 kirjoitti:

        Uteliaisuuttani kysyisin tarkennusta tuohon isäjuitsukkaan kun omakohtaisesti en tiennyt valinneeni mieleltään sairasta miestä lapseni isäksi.

        Eli mitä siis tämä lapsen isä voi kertoa sinulle äidistä? Tarkoititko että nainen joka valitsee juopon rentun on vastuuntunnoton ja huono ihminen?
        Jos tällä tavalla ajattelit pistän vähän psykologiaa kehiin:

        Tutkimukset osoittavat että nainen joka rakastuu ns. renttuun, eli esim. juoppoon ja väkivaltaiseen mieheen, on nainen jolla on huono itsetunto. Huono itsetunto voi johtua esim. rankasta lapsuudesta jossa lasta ei ole tarpeeksi huomioitu tai kannustettu.

        Tutkimukset osoittavat myös kuinka alkoholisti sairastuttaa omaisensa, mm. naisen joka tähän on rakastunut. Naisen maailmankuva hämärtyy ja hänestä tulee läheisriippuvainen eikä hän enää ymmärrä omaa parastaan. Kun suhde jatkuu pitkään niin jossain vaiheessa lapsenteko on ajankohtaista ja koska molemmat tässä vaiheessa ovat alkoholista kipeitä niin niitä lapsia syntyy.

        Eli jos on valinnut "rentun" (juopon, psykopaatin,narsistin tai muun pers.häiriöisen) se ei kerro muuta kuin sen että naisella on joskus ollut huono itsetunto.

        Jos et tätä tarkoittanut niin tarkennatko mitä ajattelit? Menkööt sitten muille ihmisille tietopakettina tuo psykologiahöpötys...

        jotain tuontyylista hain takaa, mutten viitsinyt kauhean pitkaa sepustusta kirjoitella. No sinahan luet minua kuin avointa kirjaa, uskallanko kohta enaa mitaan kirjoittaa :-)?

        Se nyt sitten vaan on niin etten viitsisi toisen "hairahduksista" tai "erheista" karsia omassa ihmissuhteessani, tassa tapauksessa toisen lapsesta ja kenties lopun ikaani.

        Kun en kerran voi yksinkertaisesti suhtautua toisen lapseen oikealla tapaa, niin turha edes yrittaa vakavaa suhdetta yh-aidin kanssa, vai mita? Tuhlaisimme vain toistemme aikaa.

        Noi mielenterveysjutut ovat oma hankala juttunsa, olet siina oikeassa ettet mitenkaan voi tietaa tulevaisuutta. Kuten sita etta lapsesi isa sairastuu, tassa tapauksessa korviensa valista. Ehka muuttuu samalla vakivaltaiseksi ja muutenkin ongelmalliseksi.

        Mutta jos nainen sitten menee tekemaan lapsen jonkun tosi rentun kanssa, ja tieten tahtoen; niin ehka se huono itsetunto sitten pitaa paikkansa? Kuitenkaan en ymmarra enka kasita, etta miksi sita pitaa kaikenmaailman renttujen kanssa duunata niita lapsia, liikkuuko paassa mitaan?!

        Semminkin kun yhteiskunnan varoistahan tuontyyppisten miesten lasten elatusrahat maksetaan. Useinhan em. miehet ovat, nain pahasti sanottuna, sossun vakioasiakkaita ja toita ei ole ryyppaamisen (tai jonkun muun syyn) takia pystytty tekemaan vuosiin.

        Niinno, siina saa sitten lapsikin "todella hyvan" isakuvan, ja pahimmillaan saa koulussa kuulla luokkakavereiltaan totuuksia vanhemmistansa, mika sitten osaltaan voi edesauttaa vaikkapa koulukiusaamista.

        Jotain asioita tarvitsee ja kannattaa miettia hieman tarkemmin, vai mita?

        Oli muuten hyva psykologinen kuvaus...

      • Art-zi
        tuuli-juulia kirjoitti:

        Mielestäni on kyllä aika yksinkertaistavaa sanoa, että tietämällä millaisen miehen kanssa nainen on lapsen tehnyt, saisi jonkinmoisen kuvan naisesta. Itse ainakin tiedän nyt 10 vuotta lapsentekotapahtumasta, että suhde lapsen isään oli erehdys. Olen sen jälkeen aikuistunut ja muuttunut niin paljon, että tilannetta silloin ja nyt ei voi millään verrata. Jos olisin ollut silloin yhtä rohkea, itsevarma ja aikuinen kuin nyt, en olisi lapseni isän kaltaisen miehen kanssa seurustellut päivääkään. Ihmiset voivat myös muuttua, ota se huomioon :)

        ehka sitten olen yksinkertainen mies, en osaa sanoa. Se mita itse elin joskus eraan naisen kanssa vuosia suhteessa, niin odottelimme ns. sopivaa hetkea lapsen tekemiseen, jota ei sitten tullutkaan.

        Ja nain jalkeenpain mietittyna, se oli hyva asia ettemme saaneet/tehneet lasta. Koska vuosien varrella huomasimme ettei suhteestamme taida tulla mitaan, noin niinkuin loppupeleissa. Elamanarvot, asenteet ym. seikat olivat sen verran erilaiset, eli miksi elaa henkisesti epatyydyttavassa parisuhteessa?

        Kuitenkin se lapsen isa pysyy lapsen isana loppuelamansa ajan. Eli jos haluat sen noin sanoa kuin otsikossasi, niin totta puhut minun suhteen ja asenteeni olisi juuri tuonkaltainen.

        Taatusti suhtautuisin toisella tavalla yh-aiteyteen, jos minulla olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta. Mutta kun ei ole, ja mina en siita asenteineni ja ennakkoluuloineni miksikaan muutu, en edes ajan kanssa?

        Se yh-nainen johon voisin rakastua ja elaa saman katon alla, taytyisi olla todellakin jotain ainutlaatuista ja tajunnanrajayttavaa tarjottavanaan. Vaikkapa lahes 10 luonne, huomattava omaisuus pelkastaan tai "kurvikas" kroppa tosin eivat kompensoisi tuota lapsi juttua :-).

      • Delirium-76
        Art-zi kirjoitti:

        jotain tuontyylista hain takaa, mutten viitsinyt kauhean pitkaa sepustusta kirjoitella. No sinahan luet minua kuin avointa kirjaa, uskallanko kohta enaa mitaan kirjoittaa :-)?

        Se nyt sitten vaan on niin etten viitsisi toisen "hairahduksista" tai "erheista" karsia omassa ihmissuhteessani, tassa tapauksessa toisen lapsesta ja kenties lopun ikaani.

        Kun en kerran voi yksinkertaisesti suhtautua toisen lapseen oikealla tapaa, niin turha edes yrittaa vakavaa suhdetta yh-aidin kanssa, vai mita? Tuhlaisimme vain toistemme aikaa.

        Noi mielenterveysjutut ovat oma hankala juttunsa, olet siina oikeassa ettet mitenkaan voi tietaa tulevaisuutta. Kuten sita etta lapsesi isa sairastuu, tassa tapauksessa korviensa valista. Ehka muuttuu samalla vakivaltaiseksi ja muutenkin ongelmalliseksi.

        Mutta jos nainen sitten menee tekemaan lapsen jonkun tosi rentun kanssa, ja tieten tahtoen; niin ehka se huono itsetunto sitten pitaa paikkansa? Kuitenkaan en ymmarra enka kasita, etta miksi sita pitaa kaikenmaailman renttujen kanssa duunata niita lapsia, liikkuuko paassa mitaan?!

        Semminkin kun yhteiskunnan varoistahan tuontyyppisten miesten lasten elatusrahat maksetaan. Useinhan em. miehet ovat, nain pahasti sanottuna, sossun vakioasiakkaita ja toita ei ole ryyppaamisen (tai jonkun muun syyn) takia pystytty tekemaan vuosiin.

        Niinno, siina saa sitten lapsikin "todella hyvan" isakuvan, ja pahimmillaan saa koulussa kuulla luokkakavereiltaan totuuksia vanhemmistansa, mika sitten osaltaan voi edesauttaa vaikkapa koulukiusaamista.

        Jotain asioita tarvitsee ja kannattaa miettia hieman tarkemmin, vai mita?

        Oli muuten hyva psykologinen kuvaus...

        Se on niin monimutkainen tuo ihmisen mieli...mielisairaudesta en tiennyt, mutta tiesin että mieheni joi liikaa jo häneen rakastuessani.Mieheni "diagnoosi" vain on muuttunut tässä ajan saatossa.

        Siinä se sudenkuoppa juuri on:alkoholisti on mestari antamaan tyhjiä lupauksia ja lisäksi erittäin tehokas hakemaan syitä omaan juopotteluunsa. Hän vierittää ne jatkuvasti kumppaninsa niskaan jolloin kumppanin itsetunto murenee jatkuvasti ja hän keskittyy hakemaan syitä miehen juopotteluun itsestään.

        Todellisuudessa kuin nainen rakastuu juoppoon hän rakastuu mieheen jota ei ole olemassakaan. Nainen olettaa tiettyjä asioita miehestä ennenkuin tuntee miestä ollenkaan, ja mies ruokkii tätä naisen luomaa mielikuvaa olemalla sellainen kuin nainen fantasioissaan on hänet kuvitellut.

        Siinä vaiheessa kuin nainen on jo päättänyt tämän poloisen juopon rakastaa terveeksi, ja on jo pahasti itsetuntonsa menettänyt tossukka ja siirtynyt läheisriippuvuuden puolelle, hän ei enää irti pääse ja perhe-elämä yhdessä jatkuu. Ja perheeseen kuuluu lapsia joten ne tehdään tuohon tuhoon tuomittuun liittoon kun ei isi eikä äiti enää ole täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.

        Jos itsetunto on todella huono, ja lapsuuden kodissa on alkoholismi jo tullut tutuksi, nainen hakeutuu automaattisesti tutun ja turvallisen kuvion pariin ja ottaa sen juopon hoiviinsa ja yrittää tämän terveeksi rakastaa. Eräänlaista masokismiä kai sekin...Itse olen alkoholiongelmaisen vanhemman kasvattama.

        Eli halusin vain korjata tuon jutun ettenkö olisi tiennyt mieheni olevan pahasti viinanhimoinen jo tavatessani hänet.Meidän tapauksessa astui myöhemmin kuvaan väkivalta sen kaikissa olomuodoissa ja irtiotto tapahtui kun ymmärsin että mies ei ole pelkästään holisti (siitähän voi parantua) ja väkivaltainen (jonka myös pystyy hoitamaan) vaan miehelläni oli narsistinen peroonallisuushäiriö, ja sitä ei voida parantaa millään keinolla...

        Eli romanttikkona ja itsetunnottomana,masokistisena alkoholistin lapsena, rakastuin mieheen jota ei ollut olemassa muualla kuin minun mielikuvituksissani, luulin pystyväni rakkaudellani tukemaan häntä pääsemään viinasta eroon, sairastin masennukset ja läheisriippuvuuden, olin nyrkin ja hellan välissä kunnes tajusin että olen itse sairas, mieheni parantumattomasti sairas, ja lapsen ja minun henki vaarassa joten poliisin avulla pääsin miehestä eroon ja sain lapseni huoltajuuden.

        Eli tämä oli oppitunti kaksi, ihmismielen koukeroita.

        Tsemppiä Art-zille sinkkumarkkinoille!

      • kukapa..
        Art-zi kirjoitti:

        ehka sitten olen yksinkertainen mies, en osaa sanoa. Se mita itse elin joskus eraan naisen kanssa vuosia suhteessa, niin odottelimme ns. sopivaa hetkea lapsen tekemiseen, jota ei sitten tullutkaan.

        Ja nain jalkeenpain mietittyna, se oli hyva asia ettemme saaneet/tehneet lasta. Koska vuosien varrella huomasimme ettei suhteestamme taida tulla mitaan, noin niinkuin loppupeleissa. Elamanarvot, asenteet ym. seikat olivat sen verran erilaiset, eli miksi elaa henkisesti epatyydyttavassa parisuhteessa?

        Kuitenkin se lapsen isa pysyy lapsen isana loppuelamansa ajan. Eli jos haluat sen noin sanoa kuin otsikossasi, niin totta puhut minun suhteen ja asenteeni olisi juuri tuonkaltainen.

        Taatusti suhtautuisin toisella tavalla yh-aiteyteen, jos minulla olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta. Mutta kun ei ole, ja mina en siita asenteineni ja ennakkoluuloineni miksikaan muutu, en edes ajan kanssa?

        Se yh-nainen johon voisin rakastua ja elaa saman katon alla, taytyisi olla todellakin jotain ainutlaatuista ja tajunnanrajayttavaa tarjottavanaan. Vaikkapa lahes 10 luonne, huomattava omaisuus pelkastaan tai "kurvikas" kroppa tosin eivat kompensoisi tuota lapsi juttua :-).

        noin rumaa ja yksinkertaista äijää huolisikaan. Varsinkaan hyväluonteinen, kurvikas ja varakas yh-äiti, pilaamaan lapsensa/lastensa elämää, että ole ihan huoleti vaan :)

      • oli..?
        Art-zi kirjoitti:

        jotain tuontyylista hain takaa, mutten viitsinyt kauhean pitkaa sepustusta kirjoitella. No sinahan luet minua kuin avointa kirjaa, uskallanko kohta enaa mitaan kirjoittaa :-)?

        Se nyt sitten vaan on niin etten viitsisi toisen "hairahduksista" tai "erheista" karsia omassa ihmissuhteessani, tassa tapauksessa toisen lapsesta ja kenties lopun ikaani.

        Kun en kerran voi yksinkertaisesti suhtautua toisen lapseen oikealla tapaa, niin turha edes yrittaa vakavaa suhdetta yh-aidin kanssa, vai mita? Tuhlaisimme vain toistemme aikaa.

        Noi mielenterveysjutut ovat oma hankala juttunsa, olet siina oikeassa ettet mitenkaan voi tietaa tulevaisuutta. Kuten sita etta lapsesi isa sairastuu, tassa tapauksessa korviensa valista. Ehka muuttuu samalla vakivaltaiseksi ja muutenkin ongelmalliseksi.

        Mutta jos nainen sitten menee tekemaan lapsen jonkun tosi rentun kanssa, ja tieten tahtoen; niin ehka se huono itsetunto sitten pitaa paikkansa? Kuitenkaan en ymmarra enka kasita, etta miksi sita pitaa kaikenmaailman renttujen kanssa duunata niita lapsia, liikkuuko paassa mitaan?!

        Semminkin kun yhteiskunnan varoistahan tuontyyppisten miesten lasten elatusrahat maksetaan. Useinhan em. miehet ovat, nain pahasti sanottuna, sossun vakioasiakkaita ja toita ei ole ryyppaamisen (tai jonkun muun syyn) takia pystytty tekemaan vuosiin.

        Niinno, siina saa sitten lapsikin "todella hyvan" isakuvan, ja pahimmillaan saa koulussa kuulla luokkakavereiltaan totuuksia vanhemmistansa, mika sitten osaltaan voi edesauttaa vaikkapa koulukiusaamista.

        Jotain asioita tarvitsee ja kannattaa miettia hieman tarkemmin, vai mita?

        Oli muuten hyva psykologinen kuvaus...

        Vanhalta näytät, mutta mielipiteesi ja ajatuksesi ovat kuin keskenkasvuisen, kapinoivan murkkupellen. Pitääkö niitä lapsia sitten duunata..?!? Voi hevonperse sentään, miten ihmiset voi olla .. hmm, miten sen nyt sivistyneesti ilmaisisi.. käsityskyvyltään rajallisia. Sulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon kokemuksia ihmisistä ja ihmissuhteista? Missä umpiossa olet kasvanut ja elänyt?

        Tuossa kirjoituksessasi kiteytyy kaikki vääristyneet kuvat ja käsitykset yksinhuoltajista.

        Olet siis sitä mieltä, että kun joku idioottiäijä on pilannut naisen elämästä monta vuotta ja saattanut hänet siihen tilanteeseen, niin se on yksinomaan naisen vika ja naista tulee siitä rankaista tuomitsemalla hänet, haukkumalla häntä, eikä ainakaan suoda hänelle yhtään onnea tai hyvää ihmissuhdetta elämässään. Jos naisella on ollut huono itsetunto ja hän on osoittanut lähes yli-inhimillistä luonteenlujuutta ja vahvuutta, päässyt eroon miehestään, saanut itsensä kuntoon ja uskaltanut alkaa yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti tietää, minkälaisia asenteita tulee kohtaamaan, niin nainen on siltikin pohjasakkaa ja häntä tulee rankaista siitä.

        Juu, pysyhän artsi vaan kaukana yksinhuoltajista. Edes pahimmalle vihamiehelleni en soisi sellaista kohtaloa, että joutuisi tuollaisen k-pään vaikutuspiiriin. Juuri sinunlaisia ne ovat ne äijät, joita nämä yh-äidit ovat lähteneet karkuun. Juuri sinunlaistesi äijien vuoksi on niin paljon väärinkohdeltuja yh-äitejä.

        Please, drop dead.

      • Art-zi
        oli..? kirjoitti:

        Vanhalta näytät, mutta mielipiteesi ja ajatuksesi ovat kuin keskenkasvuisen, kapinoivan murkkupellen. Pitääkö niitä lapsia sitten duunata..?!? Voi hevonperse sentään, miten ihmiset voi olla .. hmm, miten sen nyt sivistyneesti ilmaisisi.. käsityskyvyltään rajallisia. Sulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon kokemuksia ihmisistä ja ihmissuhteista? Missä umpiossa olet kasvanut ja elänyt?

        Tuossa kirjoituksessasi kiteytyy kaikki vääristyneet kuvat ja käsitykset yksinhuoltajista.

        Olet siis sitä mieltä, että kun joku idioottiäijä on pilannut naisen elämästä monta vuotta ja saattanut hänet siihen tilanteeseen, niin se on yksinomaan naisen vika ja naista tulee siitä rankaista tuomitsemalla hänet, haukkumalla häntä, eikä ainakaan suoda hänelle yhtään onnea tai hyvää ihmissuhdetta elämässään. Jos naisella on ollut huono itsetunto ja hän on osoittanut lähes yli-inhimillistä luonteenlujuutta ja vahvuutta, päässyt eroon miehestään, saanut itsensä kuntoon ja uskaltanut alkaa yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti tietää, minkälaisia asenteita tulee kohtaamaan, niin nainen on siltikin pohjasakkaa ja häntä tulee rankaista siitä.

        Juu, pysyhän artsi vaan kaukana yksinhuoltajista. Edes pahimmalle vihamiehelleni en soisi sellaista kohtaloa, että joutuisi tuollaisen k-pään vaikutuspiiriin. Juuri sinunlaisia ne ovat ne äijät, joita nämä yh-äidit ovat lähteneet karkuun. Juuri sinunlaistesi äijien vuoksi on niin paljon väärinkohdeltuja yh-äitejä.

        Please, drop dead.

        ikaa mulla on silleen sopivasti 35 vuotta, eli oikeassa olet, vanhalta naytan. Mielipiteeni asiasta (yh-aideista) sattuu sitten vaan olemaan tamankaltainen, en voi itselleni mitaan.

        Mielestani en ole elanyt umpiossa, toisaalta olen nahnyt maailmaa moneltakin kantilta seka asunut n. 3 vuotta ulkomailla (en tosin putkeen). Usko pois, olen kulkenut avoimin mielin ja oppinut uusia asioita toisista kulttuureista, ihmisista puhumattakaan. Ja olen jopa yllatykseksesi elanyt naisen kanssa (Suomessa) suhteessa, pitkahkonkin ajan.

        Pahoittelen, jos sait aikaisempien kirjoitusteni perusteella minusta sellaisen kuvan; etta kaikki yh-aidit ovat "duunanneet" niita lapsia esim. juoppojen/vakivaltaisten miesten kanssa.

        No asiahan ei todellisuudessa ole tamankaltainen, elama ei ole noin mustavalkoista; taisin syyllistya stereotypiointiin. Voihan lapsen isa vaikkapa kuolla tapaturmaisesti, mita nyt en tietenkaan kenellekaan toivo; en edes pahimmalle vihamiehelleni.

        Niin, siihen lapsen "tekemiseen" tarvitaan kaksi osapuolta, (ainakin mita olen biologiasta oppinut), eli en voi luonnollisestikaan pelkkia aiteja "syyttaa" raskaaksi tulemisesta. Miehella on (ainakin toistaiseksi) osansa asiassa.

        No enpa ole viela tahan ikaan mennessa naista lyonyt tai muutenkaan ollut heita kohtaan vakivaltainen; olen sitten ollut selvinpain tai jurrissa. Pikemminkin olen rauhallinen hemmo luonteeltani.

        Onko tama sitten mielestasi naisten kaltoinkohtelua? No jos olen mielestasi k*sipaa jota naisten pitaisi valttaa, niin sitten olen, en vaan voi itselleni ja mielipiteilleni mitaan.

        Voisimme tietenkin "vaantaa peista" ja mielipiteita yh-aideista vaikkapa maailmantappiin asti. Taatusti suhtautumiseni olisi toisenkaltainen, jos itsellani olisi lapsi(a) aikaisemmista suhteista, mutta kun ei ole.

        Jees, oikeassa olet, mun kannattaa mielipiteineni kiertaa yh-aidit kaukaa ja heidan kannattaa valttaa myos seuraani. Olen tahan tietoisesti pyrkinyt eraan epaonnistuneen episodin jalkeen, koska tiedan suhtautumiseni ja suhteen onnistumismahdollisuudet.

        Pahoitteluni jos seuraava lause kuullostaa arrogantilta; kuitenkin ehka mulla on varaa menetella nain?

        Jotkut lapsettomat miehet varmastikaan eivat valita tuon taivaallista onko naisella lapsi(a) aikaisemmista suhteistansa. Niinno, minulle se merkitsee paljonkin, such is life.

        OK, if you wanna I can drop dead, would this make you happy and satisfied? By the way, did I offend you personally with my opinions about single mothers?

        Kind regards

      • Art-zi
        kukapa.. kirjoitti:

        noin rumaa ja yksinkertaista äijää huolisikaan. Varsinkaan hyväluonteinen, kurvikas ja varakas yh-äiti, pilaamaan lapsensa/lastensa elämää, että ole ihan huoleti vaan :)

        no ei varmaan huolisi, muuten se olisi maailman 8. ihme :-).

      • juuri..
        Art-zi kirjoitti:

        ikaa mulla on silleen sopivasti 35 vuotta, eli oikeassa olet, vanhalta naytan. Mielipiteeni asiasta (yh-aideista) sattuu sitten vaan olemaan tamankaltainen, en voi itselleni mitaan.

        Mielestani en ole elanyt umpiossa, toisaalta olen nahnyt maailmaa moneltakin kantilta seka asunut n. 3 vuotta ulkomailla (en tosin putkeen). Usko pois, olen kulkenut avoimin mielin ja oppinut uusia asioita toisista kulttuureista, ihmisista puhumattakaan. Ja olen jopa yllatykseksesi elanyt naisen kanssa (Suomessa) suhteessa, pitkahkonkin ajan.

        Pahoittelen, jos sait aikaisempien kirjoitusteni perusteella minusta sellaisen kuvan; etta kaikki yh-aidit ovat "duunanneet" niita lapsia esim. juoppojen/vakivaltaisten miesten kanssa.

        No asiahan ei todellisuudessa ole tamankaltainen, elama ei ole noin mustavalkoista; taisin syyllistya stereotypiointiin. Voihan lapsen isa vaikkapa kuolla tapaturmaisesti, mita nyt en tietenkaan kenellekaan toivo; en edes pahimmalle vihamiehelleni.

        Niin, siihen lapsen "tekemiseen" tarvitaan kaksi osapuolta, (ainakin mita olen biologiasta oppinut), eli en voi luonnollisestikaan pelkkia aiteja "syyttaa" raskaaksi tulemisesta. Miehella on (ainakin toistaiseksi) osansa asiassa.

        No enpa ole viela tahan ikaan mennessa naista lyonyt tai muutenkaan ollut heita kohtaan vakivaltainen; olen sitten ollut selvinpain tai jurrissa. Pikemminkin olen rauhallinen hemmo luonteeltani.

        Onko tama sitten mielestasi naisten kaltoinkohtelua? No jos olen mielestasi k*sipaa jota naisten pitaisi valttaa, niin sitten olen, en vaan voi itselleni ja mielipiteilleni mitaan.

        Voisimme tietenkin "vaantaa peista" ja mielipiteita yh-aideista vaikkapa maailmantappiin asti. Taatusti suhtautumiseni olisi toisenkaltainen, jos itsellani olisi lapsi(a) aikaisemmista suhteista, mutta kun ei ole.

        Jees, oikeassa olet, mun kannattaa mielipiteineni kiertaa yh-aidit kaukaa ja heidan kannattaa valttaa myos seuraani. Olen tahan tietoisesti pyrkinyt eraan epaonnistuneen episodin jalkeen, koska tiedan suhtautumiseni ja suhteen onnistumismahdollisuudet.

        Pahoitteluni jos seuraava lause kuullostaa arrogantilta; kuitenkin ehka mulla on varaa menetella nain?

        Jotkut lapsettomat miehet varmastikaan eivat valita tuon taivaallista onko naisella lapsi(a) aikaisemmista suhteistansa. Niinno, minulle se merkitsee paljonkin, such is life.

        OK, if you wanna I can drop dead, would this make you happy and satisfied? By the way, did I offend you personally with my opinions about single mothers?

        Kind regards

        Olet tyypillinen esimerkki itsekeskeisestä itsekkäästä, teini-ikäisen tasolle jääneestä "miehestä". "Tällainen olen, näin ajattelen, minkäs sille voin.". Niinpä juuri! Koskaanhan ei kannata pyrkiä kehittymään ihmisenä, eikä näkemään asioita muilta kuin omalta kannalta.

        "En voi itselleni mitään" Sehän se on paras puolustus kaikkeen. Kaikesta vastuusta voi luistaa sanomalla, ettei voi itselleen mitään.

        Tuolla periaatteella, mikä sinulla on (eli kun olet ilmeisesti deittaillut yhtä yh-äitiä, tiedät mielestäsi heistä kaikista kaiken) minäkin voisin sanoa, että kaikki miehet ovat väkivaltaisia kusipäitä. En sentään ole niin tyhmä, että sortuisin tuollaiseen ajatteluun.

        And no - no you didn't offend me personally. By droppin' dead you'd just make this world a little bit better place. And isn't it everyone's duty to do their share of improving the environment?
        You think you're witty, don't you? This may come as a surprise.. but maybe you're not as superb as you think you are.. Have you ever considered that?

      • Art-zi
        juuri.. kirjoitti:

        Olet tyypillinen esimerkki itsekeskeisestä itsekkäästä, teini-ikäisen tasolle jääneestä "miehestä". "Tällainen olen, näin ajattelen, minkäs sille voin.". Niinpä juuri! Koskaanhan ei kannata pyrkiä kehittymään ihmisenä, eikä näkemään asioita muilta kuin omalta kannalta.

        "En voi itselleni mitään" Sehän se on paras puolustus kaikkeen. Kaikesta vastuusta voi luistaa sanomalla, ettei voi itselleen mitään.

        Tuolla periaatteella, mikä sinulla on (eli kun olet ilmeisesti deittaillut yhtä yh-äitiä, tiedät mielestäsi heistä kaikista kaiken) minäkin voisin sanoa, että kaikki miehet ovat väkivaltaisia kusipäitä. En sentään ole niin tyhmä, että sortuisin tuollaiseen ajatteluun.

        And no - no you didn't offend me personally. By droppin' dead you'd just make this world a little bit better place. And isn't it everyone's duty to do their share of improving the environment?
        You think you're witty, don't you? This may come as a surprise.. but maybe you're not as superb as you think you are.. Have you ever considered that?

        No sitten olen keskenkasvuinen ja itsekas aalio, se siita. Tiedoksesi, pyrin kehittymaan ihmisena, tarkastelemaan seka analysoimaan erilaisia asioita monelta kantilta, ei pelkastaan "putkinakoisesti" ja omaan napaani tuijottaen. Tuntuu ehka sinusta oudolta?

        You made couple of interesting points, I must admit. So do you seriously think that the world and the environment would be a better place if I were six feet under? And this would solve the problems? Well I must disappoint you in this one, I won't voluntarily drop dead.

        Yes, I have pondered many times in my life these topics, such as "Am I smart", "Am I intelligent", "What I'm doing here" or "What's the purpose of life"?

        To be honest with you, I have never thought that I am some kind of superior human being or miracle for a lady. I am very typical and ordinary Finnish man with my weak points, simply said I am not perfect.

        Monenlaista olen elamani varrella ajatellut, vertaillut asioita ja jopa kehittynytkin persoonana. Oppinut vanhoilla paivillani uuden kielen; is dat voor U een beetje vreemde dingetje te begrijpen ;-)?

        Meilla jokaisella vaan sattuu olemaan erilainen arvomaailma, asiasta kuin asiasta.

      • kasvuntapahtuma
        tuuli-juulia kirjoitti:

        Mielestäni on kyllä aika yksinkertaistavaa sanoa, että tietämällä millaisen miehen kanssa nainen on lapsen tehnyt, saisi jonkinmoisen kuvan naisesta. Itse ainakin tiedän nyt 10 vuotta lapsentekotapahtumasta, että suhde lapsen isään oli erehdys. Olen sen jälkeen aikuistunut ja muuttunut niin paljon, että tilannetta silloin ja nyt ei voi millään verrata. Jos olisin ollut silloin yhtä rohkea, itsevarma ja aikuinen kuin nyt, en olisi lapseni isän kaltaisen miehen kanssa seurustellut päivääkään. Ihmiset voivat myös muuttua, ota se huomioon :)

        ...Juuri näin ihmisen tulee kasvaa.

      • 30+2

        Mielestäni ihan asiallinen kommenti, juuri noinhan asia on... ja exästä pitää olla yli eikä riidellä edelleen.

      • 30+2
        oli..? kirjoitti:

        Vanhalta näytät, mutta mielipiteesi ja ajatuksesi ovat kuin keskenkasvuisen, kapinoivan murkkupellen. Pitääkö niitä lapsia sitten duunata..?!? Voi hevonperse sentään, miten ihmiset voi olla .. hmm, miten sen nyt sivistyneesti ilmaisisi.. käsityskyvyltään rajallisia. Sulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon kokemuksia ihmisistä ja ihmissuhteista? Missä umpiossa olet kasvanut ja elänyt?

        Tuossa kirjoituksessasi kiteytyy kaikki vääristyneet kuvat ja käsitykset yksinhuoltajista.

        Olet siis sitä mieltä, että kun joku idioottiäijä on pilannut naisen elämästä monta vuotta ja saattanut hänet siihen tilanteeseen, niin se on yksinomaan naisen vika ja naista tulee siitä rankaista tuomitsemalla hänet, haukkumalla häntä, eikä ainakaan suoda hänelle yhtään onnea tai hyvää ihmissuhdetta elämässään. Jos naisella on ollut huono itsetunto ja hän on osoittanut lähes yli-inhimillistä luonteenlujuutta ja vahvuutta, päässyt eroon miehestään, saanut itsensä kuntoon ja uskaltanut alkaa yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti tietää, minkälaisia asenteita tulee kohtaamaan, niin nainen on siltikin pohjasakkaa ja häntä tulee rankaista siitä.

        Juu, pysyhän artsi vaan kaukana yksinhuoltajista. Edes pahimmalle vihamiehelleni en soisi sellaista kohtaloa, että joutuisi tuollaisen k-pään vaikutuspiiriin. Juuri sinunlaisia ne ovat ne äijät, joita nämä yh-äidit ovat lähteneet karkuun. Juuri sinunlaistesi äijien vuoksi on niin paljon väärinkohdeltuja yh-äitejä.

        Please, drop dead.

        Ei Art-zi minun mielestäni noin huonosti kirjoittanut. Kertoo avoimesti kielteisistä asenteistaan ja käyttäytyy vastuullisesti ne tiedostaen. Mitä vikaa?

      • Sinkkumies 37
        oli..? kirjoitti:

        Vanhalta näytät, mutta mielipiteesi ja ajatuksesi ovat kuin keskenkasvuisen, kapinoivan murkkupellen. Pitääkö niitä lapsia sitten duunata..?!? Voi hevonperse sentään, miten ihmiset voi olla .. hmm, miten sen nyt sivistyneesti ilmaisisi.. käsityskyvyltään rajallisia. Sulla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon kokemuksia ihmisistä ja ihmissuhteista? Missä umpiossa olet kasvanut ja elänyt?

        Tuossa kirjoituksessasi kiteytyy kaikki vääristyneet kuvat ja käsitykset yksinhuoltajista.

        Olet siis sitä mieltä, että kun joku idioottiäijä on pilannut naisen elämästä monta vuotta ja saattanut hänet siihen tilanteeseen, niin se on yksinomaan naisen vika ja naista tulee siitä rankaista tuomitsemalla hänet, haukkumalla häntä, eikä ainakaan suoda hänelle yhtään onnea tai hyvää ihmissuhdetta elämässään. Jos naisella on ollut huono itsetunto ja hän on osoittanut lähes yli-inhimillistä luonteenlujuutta ja vahvuutta, päässyt eroon miehestään, saanut itsensä kuntoon ja uskaltanut alkaa yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti tietää, minkälaisia asenteita tulee kohtaamaan, niin nainen on siltikin pohjasakkaa ja häntä tulee rankaista siitä.

        Juu, pysyhän artsi vaan kaukana yksinhuoltajista. Edes pahimmalle vihamiehelleni en soisi sellaista kohtaloa, että joutuisi tuollaisen k-pään vaikutuspiiriin. Juuri sinunlaisia ne ovat ne äijät, joita nämä yh-äidit ovat lähteneet karkuun. Juuri sinunlaistesi äijien vuoksi on niin paljon väärinkohdeltuja yh-äitejä.

        Please, drop dead.

        Aika erikoista nillitystä on väittää, että kaikki on miesten syytä. Kyllä erota osaavat myös naiset, eikä siihen tarvita edes järkiperusteita.

        Nainen pääsee aina halutessaan yksinhuoltajaksi, se on ikävä tosiasia ! Erojen määrää ei tarvitse kauaa ihmetellä, kun katselee mm. miten riskihakuista meno on nykypäivänä. Kumppaneita kierrätetään kuin sukkia, ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Puhumattakaan siitä, että ihmiset osaisivat sitoutua toiseen ihmiseen tai olla edes pettämättä kumppaniaan, kun sellaisen ovat menneet hankkimaan. Se ei ole muotia. Kaikki haluavat olla niin äärimmäisen itsenäisiä ja itsekeskeisiä, jolloin toiselle ihmiselle ei jää sijaa. Pinnallisia mulkkuja löytyy niin miehistä kuin naisista.

        Turhan moni ihminen asettaa kumppanille täysin ristiriidassa olevia vaatimuksia. Sellaisia, joiden varaan toimivaa parisuhdetta on monesti mahdotonta tai hankalaa rakentaa. Monella on se käsitys, että ihannekumppaneita voi ostaa suoraan kaupan hyllyltä. Jotta homma kusee oikein kunnolla, samalla kertaa unohdetaan se, mitä ihminen on valmis antamaan itsestään toiselle ihmiselle ?

        Ja tottakai, naimaan on päästävä, vaikka treffeillä nimiä ei ole ehditty vaihtamaan. Ihmisillä on kiire hakemaan uusia sulkia hattuunsa. Vastuutaan pakenevia ihmisiä on molemmissa sukupuolissa, niin munattomia kuin munasarjattomia. Tässä vaiheessa ei pidä unohtaa vuosisadan näyttäviä unelmahäitä, jotka ovat kaikkien itseään arvostavien naisten toivelistalla ja kosteiden iltapäiväunien kohteena. Satuhäät on päästävä kokemaan edes kerran eläessään ja hinnalla millä hyvänsä. Yleensä kiireellä ja tuntematta kunnolla ihmistä, jota ollaan viemässä vihille.

        Sitten on myös ihmisiä, jotka ovat eläneet koko ikänsä pullossa. Nämä ihmiset eivät kestä pettymyksiä osana tavallista elämää. Kaikki on aina kumppanin vika, jos asiat eivät jostain syystä mene niin kuin kymmenvuotissuunnitelmaan on merkitty.

        Yksi syy naisten (ja miesten) huolimattomuuteen on se, että asiansa sopivasti ryssimällä voi aina heittäytyä yhteiskunnan turvaverkon varaan nillittämään yksinhuoltajan karua kohtaloa. Nykyisin uusavuttomuus on käsin kosketeltavaa hyvin monessa asiassa. Ei pelkästään ihmissuhteissa. Kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta tekemisistään, mutta jokaisella on oikeuksia.

        Repikää siitä...

    • ei vielä eronnut

      Kyllä minä voisin yh-äidin etsiä. Tietysti hänen pitää olla täysin irti ent. miehestään ja itsenäinen muutenkin. Jos yh-äidillä on vielä kova meno päällä,
      niin elämä pitää elää, niin että muut arvot alkaa kiinnostaa. Siis perhe-elämä ja lujan yhteisen tukikohdan rakentaminen. Se lapsi, lapset on erillisiä ihmisiä.Jotka tietenkin tarvitsee vanhemmat. Haluavat olla heidän mielissään. Mu tarvitseeko perheessä niin hirveesti roikkua toisissaan. Tään 76;sen kommentteja luin.Kantaa en ota. Mutta jos nainen on vasta 23v on hänellä huimat mahdollisuudet mihin vaan.Oli yh tai ei.
      Itsestään, kun pitää hyvää huolta. Kyllä me suomalaiset miehet kilttejä, joustavia ja suurisydämisiä ollaan. Jos ei "fuskata ja fuulata"
      Jaksakaa hyvin.

    • Haittaa varsinkin

      jos lapsi on kovin pieni. Pitäis monta vuotta katsella silmissään jonkun paskan siittämää mukulaa. Se mukula on muistutus siitä, että sen äiti on päästänyt paskan päällensä ähkimään.

    • M1978

      Silloin se haittaa jos mies ei aio koskaan hankkia omiakaan lapsia. Ehkä eri asia sitten kun ne ovat jo isompia, mutta ei kokematonta miestä kinnostaisi hypätä isän rooliin, kun ei sitä muutenkaan ole suunnitellut.

    • t5t5t5t5t5t5t5

      Ei mua haittaisi jos naisella on pieni lapsi ja isäkuvio on kunnossa tai isää ei ole. Riippuu tietenkin naisesta. Voishan siinä tehtailla pari omaa lasta siihen lisäksi. Yli 30v miehenä vois jotain perheentynkää jo harkita...

    • Se pentu

      on tiellä, sorry!

    • Sinkkumies 37

      Kyllä se on este. Lähtökohtaisesti uusiosuhteessa lapseton on aina ulkopuolinen ja hännän huippuna. Lapsettomalla miehellä tai naisella ei ole toisen lapsia kohtaan luonnollisia tunteita, ja silloin oikea vanhemmuus on vailla pohjaa. Kun puhutaan parisuhteesta, kyseessä on lähtökohtaisesti kahden aikuisen ihmisen välinen suhde ( suhteen myötä syntyneet lapset). Tähän yhtälöön ei kuulu nurkissa pöyrivät eksät.

      Uusiosuhteet ovat pääsääntöisesti toisten ihmisten sotkujen korjaamista. Nykyisin eroaminen on helppoa ja yleistä, mutta samalla unohdetaan se, että edellisten suhteiden ongelmia ja velvoitteita ei voi kasata uudelle kumppanille.

    • crocuta_crocuta

      Jos olisi 22 ja 5 lapsen yh, niin varmaan katselisin toiseen suuntaan aika nopeasti.

      Ei se ei ole minulle oikeastaan kovin merkityksellinen asia, mikäli ei siis ole päättänyt että, ei enempää aio lapsia hankkia.

    • sir_eino

      Ei jos nainen on hyvä ja se lapsi ei ole mikään täysin kasvattamaton hirviö. Jos nainen ei osaa toimia sen lapsen kanssa niin se kyllä kertoo siitä naisesta huonoa.

      Joskus olin sitä mieltä että haittaa mutta elämäni pisin parisuhde on ollut yh:n kanssa.

    • itmies

      Kyllä se haittaa. Koska itse olen lapseton mies, niin odotan samaa myös naiselta. Sitten jos itsellä on joskus tulevaisuudessa lapsia niin ei sitten haittaa. Mutta nyt se kyllä haittaa, haluan omaa tasoani vastaavan naisen. Sitä paitsi mitä siitä tulee jos tämmöinen hiljainen lievästi epäsosiaalinen mies heittäytyy suhteeseen jossa pitäisi olla sosiaalinen? Ei siitä hyvää seuraa, turha sitä on kiistää.
      Eli ainakaan tällä hetkellä en edes harkitse yh:ta, koska en sovellu sellaiseen suhteeseen.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Romaanien ammuskelu

      Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin
      Seinäjoki
      193
      3870

    2. Onneksi olkoon sait mut vittuuntumaan

      Sapettanu koko helvetin päivän.
      Ikävä
      64
      2925

    3. Siis oikeasti S... En ymmärrä...

      Oletko se sinä joka täällä kaipailee? Kaikki täsmää.
      Ikävä
      83
      2752

    4. Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa

      Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä
      Ikävä
      40
      2219

    5. Keksin sinulle tänään uuden lempinimen

      Olet kisu-muija. Mitäs tykkäät älynväläyxestäni?
      Ikävä
      81
      2027

    6. Mitä sitten ikinä teetkin

      Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei
      Ikävä
      44
      1667

    7. Saanko selityksen?

      Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(
      Ikävä
      65
      1625

    8. Mies mistä oikein suutuit?

      Yhtäkkiä vaan häippäsit täältä... 😢
      Ikävä
      24
      1578

    9. Kun istuit

      vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau
      Ikävä
      58
      1429

    10. Pakotteet purevat

      Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou
      NATO
      187
      1331
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt