On kunnioitettavaa että ihmisillä on uskonto. Hieno asia. Itse tulen uskovaisesta kodista.
En kuitenkaan ymmärrä miksi homot ja lesbot kuuluvat kirkkoon, ja vielä maksavat veroa siitä että heitä pilkataan ja heidän oikeuksia poljetaan? Itse lopetin pari vuotta sitten verojen maksaminen kun huomasin että kirkko ei tule muuttumaan. Olisi ihan eri asia voiko kirkkoon kuulua noin vain, mutta jos tollaisesta toimminnasta pitää vielä maksaa veroa, niin ei kiitos.
Vai onko niin että te hyväksytte sitä että kirkko lukee raamattua sillai ettei homous ole sallittua? Mikä on teidän käsityksenne raamatun sanoista? Eikö tässä ole selvä ristiriita?
En kuitenkaan ymmärrä miksi homot ja lesbot kuuluvat kirkkoon, ja vielä maksavat veroa siitä että heitä pilkataan ja heidän oikeuksia poljetaan? Itse lopetin pari vuotta sitten verojen maksaminen kun huomasin että kirkko ei tule muuttumaan. Olisi ihan eri asia voiko kirkkoon kuulua noin vain, mutta jos tollaisesta toimminnasta pitää vielä maksaa veroa, niin ei kiitos.
Vai onko niin että te hyväksytte sitä että kirkko lukee raamattua sillai ettei homous ole sallittua? Mikä on teidän käsityksenne raamatun sanoista? Eikö tässä ole selvä ristiriita?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Uskon Jumalaan, mutta en kirkkoon ja tiettyihin kohtiin Raamatussa. Olen huomannut, että Raamatussa täytyy olla virheitä, ja onhan se luonnollista, sillä Raamattu on ihmisten kirjoittama tarina ja ohjekokoelma. Tästä johtuen olen myös tänä vuonna eronnut kirkosta. Hyväksyn kuitenkin sen, että kirkko tulkitsee Raamattua niin kuin tulkitsee. Tästä huolimatta kirkolla ei ole mitään tekemistä minun ja uskoni kanssa, ja en anna kirkonmiesten mielipiteiden vaikuttaa omiini.
Jos ei homma miellytä, niin aina voi äänestää jaloillaan ja erota kirkosta. Pyrkimys siihen suuntaan, että Raamatusta poistettaisiin joitain osia, on sen sijaan huonompi vaihtoehto. Nykyajan ajatteleva ja fiksu ihminen osaa päätellä itse, ja monesti tuntuu, että filosofit ovat paljon avarakatseisempia ja yhteiskuntaa hyödyttävämpiä kuin ahtaaseen uskonnolliseen näkemykseen tukeutuvat. Esim. seuraava katsaus osoittaa järkevää pohdintaa kyseisestä asiasta:
http://marinaamaakuopasta.blogspot.com/2006/01/onko-homous-synti.html
Suomessa on ollut vuosisatojen ajan ollut lakiin perustuva pakko kuulua luterilaiseen "kirkkoon", koska Ruotsin kuningas oli aikanaan niin määrännyt pelkästään valtapoliittisista syistä. Ainoa poikkeus on ollut Karjalan suunnalla asunut ortodoksinen vähemmistö, joka sai elää joten kuten erityisasemassaan luterilaisuuden puristuksessa ja valvonnassa.
Siksi monille luterilaisuus merkitsee kristillisyyttä eikä asiaa yhtään harkita, kun kristillisyys tuomitaan luterilaisten tukintojen takia.
Pitää aina muistaa, että Kristus ei perustanut luterilasuutta, eikä hän itse asiassa tiennyt siitä yhtään mitään. Luterilaisuus syntyi Saksassa vain noin 500 vuotta sitten ns. uskonpuhdistuksen jälkeen, siinä Luther poisti perustamansa lahkon opista suurimman osan kristillisestä perinteestä ja kirjoitti tilalle omia sepustuksiaan. Samalla tuli tavaksi selittää ja tukita omien henkilökohtaisten näkemysten kautta Raamattua, ja tällainen selittäminen on myöhemmin levinnyt huonona vaikutuksena muuallekin kristikuntaan.
Ei tosiaankaan ole mitään järkeä kuulua lahkoon, jonka fundamentalistiset tulkinnat sortavat jäseniään. Luterilaisten harhojen takia ei kuitenkaan pidä tuomita Kirkkoa. Luterilaisuus ei ole mikään kirkko, vaan selvästi kirkosta eronnut lahko. Kuitenkin jäänteenä katoliselta ajalta luterilaisuudessa on edelleenkin käytössä sanat kirkko, piispa, pappi jne., vaikka edes niiden sisältö ei merkitse samaa kuin kristinopissa on tarkoitettu.
Kyllä vain, ja seuraavalla nettisaitilla voi siirtyä sanoista tekoihin:
www.eroakirkosta.fi
Eroaminen käy vaivattomasti ja ei maksa mitään.
Vai sellainen piru se luterilainen kirkko sitten onkin. Mitäs ovat mielestäsi vielä uudemmat vapaat suunnat? Mikäs on mielestäsi sitten aito kirkko? Vähän jäi kaipaamaan syvempiä perusteluja nuo tulkintasi. Lutherin perustama "lahko" on mielestäni parempi kuin ihmisiä vallassaan pitävä ja mielin määrin simputtava silloinen sairas katolinen kirkko.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Minutkin opetettiin lapsena uskomaan jne.
Huomatessani lesbouteni ja kirkon suhtautumisen, erosin kirkosta, se on mielestäni ollut ainoa oikea ratkaisu. Oikein hyvin olen tullut toimeen, vaikken uskokaan Jumalaan tai mihinkään uskontoon =) Kuten sanoitkin, en todellakaan aio maksaa siitä, että meitä pilkataan ja oikeuksiamme poljetaan. Päinvastoin, jos jostain löytäisin jonkun sopivan kirkkoa vastaan olevan järjestön tms (en tarkoita mitään saatananpalvojia) voisin mielelläni liittyä siihen.
ja Jeesuksen todellisilla puheilla ei ole paljoa tekemistä enää keskenään.
Kaikki mikä on rakkautta on hyvää ja kaunista. Kaikki rakkauden tuomitsijat ovat onnettomia ja tekopyhiä paskoja.
Siis, hä? Kaikki mikä ei ole paavin mielestä hyvää olisi muka pahaa. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Itse kuulun vielä kirkkoon. Luterilaisuus on eniten oikeassa, mutta myös liian väärässä.
Kirkossa on paljon hyvääkin, siksi sitä ei pidä tuomita.
Voi koskaan täyttää sitä rakkauden käskyä
jonka Jeesus meille antoi, sillä kaikki
olemme syntisiä. Luterilaisuus on silti se
paikka johon haluan kuulua, vaikka meitä
sateenkaari ihmisiä ei siellä hyväksytäkkään
ns. seksuaalisuutemme perusteella.
Ei ortodoksisuus tai katolilaisuus ole sen
parempi. Erilaisista ihmisistä nekin koostuvat.
Teitä, jotka siedätte itseenne kohdistuvaa syrjintää, voisi pitää nöyristelevinä masokisteina. Kirkko muuttuu vain, jos sille pistää luun kurkkuun, ei pään pistäminen hiekkaan strutsin lailla auta mihinkään. Jos kohtaatte syrjintää niin viekää asiaa eteenpäin! Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Kuulun kirkkoon. Jo diakoniatyö ja kehitysyhteistyöhankkeet ovat minulle riittävä syy maksaa kirkollisveroa. Ja henkilökohtaisesti tarvitsen Jumalan sanaa ja ehtoollisyhteyttä. Mielestäni kansankirkko hoitaa uskoani luotettavammin kuin pienemmät lahkot... Yhden ihmisen lahkosta puhumattakaan. =)
En ole kokenut, että kirkko torjuisi minut homouteni takia. Tällä hetkellä kirkko hakee suhtautumistaan seksuaalivähemmistöihin, ja vaikka minusta asian pitäisi olla selvä ilman mitään mietintöjäkin, ymmärrän siihen liittyvät teologiset pulmat ja historiallisen painolastin.
Ruotsin luterilainen kirkko on jo hyväksynyt samaa sukupuolta olevien siunauskaavan ja homoseksuaalien oikeuden toimia kirkon virassa. Uskon vakaasti, että meillä tehdään samat päätökset ennen pitkää. Homojen vastustajat ovat kirkossa tänä päivänä vähemmistö niinkuin yhteiskunnassa muutenkin.
Jos piispat sanovat, että homoliitot ovat raamatullisia, kyllä minä heitä uskon ennemmin kuin jotain lahkoja, jotka lukevat Raamattua kirjaimellisemmin ymmärtämättä asiayhteyksiä.
Ja paskan marjat! Mitään ei tapahdu ellei homot itse vaadi muutosta. Kirkonmiesten puheissahan vilahtelee jatkuvasti sellaisia näjkemysksiä, että ne tasan taatusti täyttävät syrjinnän tunnusmerkistön. Ja kirkossa seksuaalinen suuntautuminen on syy evätä työhönotto. Haloo. 2000-luvulla. Suomessa. Ja homot sen kun hymistelee. Mikä tahansa muu vähemmistö olisi vienyt asian oikeuteen aika päiviä sitten ja kirkko olisi saanut näyttävät sakot seksuaalisesta syrjinnästä. Ja. Muutos olisi alkanut.
On monia asioita, joissa ei voi aina ottaa kaikkia huomioon niin että se kaikkia miellyttää. Minä ihmettelen miksi medissa ja mielipiteissä painostetaan vain luterilaista kirkkoa. Miksi ei vapaita suuntia, ortodokseja, muslimeja ym.
Toisekseen aina joku ryhmä voisi viedä jonkun asian oikeuteen. Palkkaisiko joku homojärjestö "ahdasmielisen fundamentalistin" riveihinsä? Tuskin -> syrjintää.
Hyvä et kirkolla on senkin verran mielipitetitä ettei ihan mihin vain suostu. Siinä vaiheessa kun kirkko hyväksyy homouden niin minä eroan kirkosta.
En hyväksy homoutta. Kirkon sisällä ei varmaan ole kovin montaa pappia, joka hyväksyy homouden ja tosiasia on, että Sanassa ei sitä hyväksytä, vaikka miten asiaa pyörittelisi ja voissa paistaisi. En eroa kirkosta tämän asian vuoksi, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin homoutta ja mahdollisia homoparien liittoja. Luokittelen ihmisen ns. tavalliseksi kristityksi.
Itseäni kiinnostaa ns. tavallisten ihmisten suhtautuminen uskovaisiin ja kristinuskoon. Moni ei anna edes uskovaisen avata suutaan? Tavallaan ns. tavallinen ihminen ei edes tiedä, mitä kristinusko on. Ydinhän on rakastamisessa ja siinä, että ihminen pumppaa itsensä täyteen rakkautta.
Raamatussa sanotaan: Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Siis rakkaus ja Jumala on sama asia. Ateistille voisi sanoa, että he ovat valehtelijoita. Ateisti nimittäin tuntee ja kokee rakkautta kuitenkin lähimmäisiä kohtaan. Hän siis uskoo rakkauteen. Ja kun hän uskoo rakkauteen, hän uskoo myös Jumalaan, koska Jumala on rakkaus.
Ihmeteot kai ovat sellaisia, jotka pistävät usean ajattelemaan kristinuskoa huuhaaksi. Tässä kohti muistuttaisin, että Raamattu on täynnä vertauskuvia. Ehkä kaikkea ei ole tapahtunut niinkään konkreettisesti vaan kysymys on vertauskuvasta.
Kuinka moni uskoo, että Jeesus käveli todella vetten päälle? Toinen uskoo ja joku toinen taas ei. Tapahtumassahan opetuslapset ovat vajoamassa ja huutavat herraa avuksi. Sen voi nähdä vertauskuvana, kuinka ihminen vajoaa elämässään alas, kun usko elämään katoaa. Tavallaan usko nostaa ihmisen suosta. Kenties kyseessä on vertauskuva eikä konkreettinen tapahtuma. 2000 vuotta sitten tapahtuneen vetten päällä kävelyn todistaminen konkreettisesti on tänä päivänä mahdotonta, mutta lieneekö se tarpeen?
Entäs parantumiset sairauksista ja muut ihmeet. Niitä tapahtuu edelleen. Mistä ihmisillä, jotka paranevat tänä päivänä syövästä tai muista sairauksista, tulisi tarve valehdella, että he ovat parantuneet? Eihän siinä ole mitään järkeä. He eivät valehtele. Heillä on lääkärien lausunnot ja pitkät sairauskertomukset. Sitten lääkäri tai useampi lääkäri on äimänkäkena parantumisista.
Ennen kuin tänä päivänä tapahtuvia parantumisihmeitä kyseenalaistetaan, pitäisi tutkia asiaa syvemmin. Tutustua kristillisiin ohjelmiin ja ihmeisiin. Itse en ole kyennyt näitä parantumisihmeitä selittämään tieteen avulla, vaikka jonkin verran niitä on lukenut. Ne ovat jäänet tiedemiesten pinnallisiksi yrityksiksi.
Jokaisen ihmisen silmien edessä on tältä istumalta satojatuhansia ihmeparantumisia, joita ei lääketiede pysty selittämään. Silti ns. tavallinen ihminen kieltää näkemänsä parantumisen. Netissäkin on paljon parantumisia ja me ns. tavalliset ihmiset vain väitetään kivenkovaan, että mitään ei tapahdu. Syöpä ei parane jne. On se vaan omituista, että ihmiset eivät usko, vaikka näkevät omin silmin?
Tähän viestiin ei kannata vastata ennen kuin on perusteellisesti tutustunut seuraaviin linkkeihin ja seurannut vähän erilaisia ohjelmia.
Joku voisi heti nopeasti vastata parilla sanalla tätä viestiä vastaan, mutta se ei kannata. Vastauksen pitää olla perusteltu ja ns. kunnon kouluaineen mittainen kuten tämäkin viesti. Jos haluat vastata tähän viestiin, kirjoita pitemmästi kuin minä.
Kirjallisuustieteen näkökulmasta sanoisin, että Raamattu on kirja rakkaudesta tai Rakkauden kirja. Se on vain rakkautta eikä mitään muuta. Myös ristiinnaulitsemisessä näkyy rakkaus. Sehän on koko jutun ydin. Niille, jotka eivät kykene uskomaan Jumalaan, suosittelisin kirjan tutkimista sanoman kannalta ja vaikkapa rakkauden satukirjana.
Me ihmiset luemme paljon kirjoja. Kirjailija pistää kirjaan aina sanoman. Huomaammeko sanoman lukemastamme kirjasta? Minkä sanoman löydät raamatusta?
Muuten suosittelisin ihmisiä tutkimaan vaikka seuraavia nettisivuja ajan kanssa:
http://www.patmos.fi/ram/rm/mp3/tmv/tmv041205.mp3
http://tv7.maxinetti.fi/
http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
http://www.nokiamissio.com/index.php?option=content&task=view&id=179
Jäi vielä tuosta homoasiasta sanomatta, että AIDS:han on tullut mm. homojen vitsaukseksi.
Yksi syy, miksi raamattu kieltää homouden on se, että kun miestä ei ole miehelle, niin he eivät käy fysiologisesti yhteen. Samaa sukupuolta olevat sairastuttavat toisensa. Raamattu kieltää homouden sen vuoksi, että se on rakkautta homoja kohtaan.
Jos me ajatellaan 10 käskyä, niin nehän ovat kieltoja ja ohjeita. Miksi ne ovat olemasssa? Koska ne ovat rakkautta ihmisiä kohtaan. Niillä estetään tekemästä pahaa toiselle ja niistä luopuminen on sydämen luopumista hyvästä. Kun luovumme 10 käskystä, teemme pahaa toiselle.
Homoudessakin tehdään pahaa toiselle, kun sairastutetaan tällä suhteelle toinen AIDS:iin. Monet muut asiat menevät huonoon suuntaan. Tässä nyt vain yksi konkreettinen esimerkki. Me ihmiset emme aina ymmärrä raamatun tarkoituksia. Kiistämme ne tietämättämättä, että ne ovatkin rakkautta meitä kohtaan. Usko suojelee meiltä pahalta. Homoudessa on vaaroja, joita itse homot eivät ymmärrä.
Jos Raamatussa olisi homoseksin kieltävän kohdan sijalla yleisesti anaaliseksin kieltävä kohta, niin olisin tyytyväinen, ja olisi ev. lut kirkosta eroaminen jäänyt tekemättä. Itsekin homona pidän anaaliseksiä kummallisena perversiona. Sen kautta AIDS lähinnä tarttuukin, ja myös heterot harrastavat peppujuttuja suht ahkerasti. Rakkaus kahden miehen välillä on ihan oikein, sen toteuttamiseksi ei kuitenkaan välttämättä tarvita mitään peppujuttuja.
Vähennäpä hiukan tekstin ja linkkien määrää ja kadu sitten julmuuttasi ja rakkaudettomuuttasi. Uskomatonta soopaa saat aikaiseksi nimikkeellä "kristitty". Käänny ja puhdistu synneistäsi ja rakasta lähemmäistäsi vähintäänkin yhtä paljon kuin itseäsi. Siinä sinulle alkeet. Toivottavasti olet nuori, ehdit oppia vielä kristinuskosta paljon. Ehkä.
Kahdeksas käsky on muuten: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi." Jos tämä ei kolahda sinuun, niin sitten on todellakin aika aloittaa uskon kilvoittelu. Ehkä sinäkin vielä pelastut rakastamaan aidosti.
Ei raamattu hyväksy anaaliseksiäkään. Kyllä se kielto koskee varmasti kaikkia. Seksi, kun on maallista ja lihallista rakkautta joka tapauksessa.
Homot tekevät vahinkoa aiheuttamalla surua vanhemmilleen ja monille muille läheisille olemalla homoja. Henkinen vahinko ja suru mitä homoudella tuotetaan on lihallista puolta pahempaa.
Kyllä sitä varmasti olisi itsemurhan partaalla, jos oma lapsi tekisi sellaisen tempun, että tulisi homoksi, koska samaa sukupuolta olevin parisuhderakkaus ei ole normaalia missään muodossa. Lähimmäisen rakkaus samaa sukupuoltaolevien välillä on tervettä ja normaalia.
Homoudessa tehdään siis pahaa lähimmäisille, kun tuotetaan heille sellaiselle suhteella suunnatonta tuskaa. Eikä sellainen pahanteko lähimmäistä kohtaan ole Jumalan mielenmukaista. Ei voi mitään. Pitäisihän sitä pariskuntien pystyä tekemään lapsiakin.
Mä luulen, että tuo mainitsemasi "rakkauden apostoli" on saanut jo ajat sitten kokea Pyhän hengen kosketuksen todellisessa kristillisessä tilaisuudessa. Hän kertoo asian vain niin, ettei halua ottaa kantaa asioihin uskovaisen ihmisen roolista. Siltä tuo vaikuttaa.
Tuossa viestissä, jonka luit, ei näytä olevan mitään julmaa. Eikä hän näytä kyllä kirjoittavan mitään vääriä todistuksiakaan.
Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja sattui osumaan sinun ongelmaasi, ja sen myöntäminen on vaikeaa. Tuo "rakkauden apostoli" rakastaa sinua aivan varmasti. Jos olet erilainen ihminen ja mahdollisesti "homo", ja hän ei, niin sinunkin on hyväksyttävä hänen erilaisuutensa ja näkemyksensä. Molemminpuolin, eikö vain?
Minä lähden siitä varmuudesta, että homoksi ei muututa, vaan synnytään. Olen syntynyt homoksi, joten on hölmöä yrittää muuttaa luonnollista suuntautumista, koska se on mahdotonta.
HOMOKSI EI RYHDYTÄ TAI ALETA OLEMAAN, VAAN SYNNYTÄÄN JA OLLAAN SITÄ LOPPUELÄMÄ.
Yhtä typerää olisi koettaa muuttaa ihmistä puuksi, kuin homoa heteroksi, KOSKA SE ON MAHDOTONTA.
On todella törkeää liittää homoseksuaalisuus ja AIDS tänä päivänä yhteen. AIDS leviää nimenomaan heterosuhteitten välityksellä, sekä hyvinvoivissa valtioissa että kehitymaissa.
Tätä tarkoitan julmuudella ja rakkaudettomuudella ja väärällä todistuksella lähimmäistä kohtaan.
Käytin puheenvuorossani teiltä oppimaani retoriikkaa, mutta kun se kääntyy teihin päin, se muuttuu mielestänne riidanhaastamiseksi. Tätä provosointia ja makeaan karamellipaperiin kätkettyä vihaa te sen sijaan kutsutte 'rakkaudeksi' ja vastuuntunnoksi. Vastuuta te saattekin kantaa sekä homoseksuaalisten kristittyjen vainoamisesta, epätoivoon saattamisesta ja itsetuhoon ajamisesta.
Sanot kierosti ja ylpeästi ja ilmeisestikin sisäisesti hihitellen, että vastaukstani päätellen olet osunut "arkaan kohtaan". Niin olette. Se ei tosin ole homoseksuaalisuuteni, vaan syvä ihmetys ja kuvotus teidän käytöksestänne, joka on julmaa, koskaan muuttumatonta, psykopaattista.
Ei teissä mikään pyhä henki vaikuta, vaan paha henki, julmuuden ja kovuuden henki. Kannatta muistaa Paavalin varoitus: saatana pukeutuu valon enkeliksi. Näitä saatanan viestinviejiä te olette. Raukat.
Oletko valmistautunut siihen, että jonain päivänä sinun ja puolisosi (nainen?) rakkauden hedelämä tulee kertomaan sinulle omasta lesboudestaan/homoudestaan tai peräti transsukupuolisuudestaan. Aiotko silloin tehdä kunniamurhan vai itsemurhan? Olen jo nyt huolestunut tilanteestasi. Jään odottamaan vastaustasi. EliseT.
Seppo, eikö sinua yhtään huoleta se lapsi, joka on itsemurhan partaalla, kun ei voi tulla heteroksi, eikä voi puhua siitä vanhemmilleen, koska ei kestä enää tuomion sanoja? Mikä meissä homoissa on niin kamalaa, ettei Jumala voisi hyväksyä meidän rakkauttamme?
Kuinka rakkaudeton ihminen voi olla Jumalalle mieluisampi kuin rakastava ja rakkautta saava?
"Raamattu kieltää homouden sen vuoksi, että se on rakkautta homoja kohtaan."
Mutta jos tärkein asia on rakastaa, kuten Raamatussa sanotaan, niin miksi sitten kahden samaa sukupuolta olevan on väärin rakastaa toisiaan? Aika ristiriitaista, kun Jumalahan hyväksyy (tai ainakin pitäisi, niin kaikki väittävät) jokaisen sellaisena kuin on ja kehottaa rakastamaan lähimmäistä. Jos ihmisen täytyy kieltää itseltään olevansa se mikä oikeasti on eikä vielä saisi rakastaa sitä lähimmäistä jota rakastaa, se on väärin.
Miten muka Jumala rakastaa kaikkia, jos pyytää jotakuta kieltämään itsensä? Tai kieltää joltain ihmiseltä rakkauden toista ihmistä kohtaan?
Kyllä HIV ja AIDS on muidenkin ihmisten vitsaus kuin vain homojen.
Jos lähdetään lukemaan Raamattua, niin se kieltää homoseksin vedoten sen luonnottomuuten (ja siis ihmisen fyysiseltä kannaltahan se on luonnotonta) En itse ainakaan näe, että se kieltäisi miehiä tai naisia rakastamasta toisiaan, sillä Raamatustakin löytyy miehiä, jotka rakastavat toisiaan.
Mielestäni homoseksi on synti mutta en todellakaan heitä ensimmäistä kiveä, sillä syntiä olen itsekin tehnyt. Sitä paitsi Raamattu opettaa: "Älkää tuomitko niin teitä ei tuomita." Siksi minulle on aivan se ja sama onko joku homo vai ei. Se on hänen oma asiansa ja hän saa siitä tuomionsa jos saa. Kirkon kuuluu ottaa avosyliin vastaan jokaikinen, sillä Raamattu pyrkii siihen eikä homouden kitkemiseen yhteiskunnasta.
Olen puhunut.
jos sitä pitäisi pois lähteä ja pakoon pötkiä, kun oikeuksia ja ihmisarvoa alasajetaan, niin silloinhan meidän pitäisi poislähteä ja pakoonpötkiä kokonaan myös tästä maasta - ja tästä elämästä. No niinhän tekeekin useat homot: itsemurhia.
Olen siis erimieltä kanssasi: ei pidä poislähteä silloin, jos pilkataan ja alasajetaan. Jos tuollatavoin toimittaisiin, silloin meidän pitäisi koko olemassaolosta pois lähteä.
Uskon kannalta sanoisin, että eiköhän se Jumala tule niitä heteroita rankaisemaan, jotka kirkossa pilkaavat ja homojen oikeuksia alasajavat. Se on vielä kerran yllätys heille...
mitkäs roviot täällä taas palaa kun ollaan olevinaan parempaa?
Olen lesbo ja kuulun kirkkoon. Moni tätä ihmettelee, kun ei kirkko kerran hyväksy minua.
Minut, kuten useimmat meistä suomalaisista on kastettu vauvana. Olen siitä eteenpäin rakentanut identiteettini siten, että olen tyttö, joka kuuluu kirkkoon. Minua sattuu ajatus, että eroaisin kirkosta. Uskon kuitenkin siihen hyvään, mitä kirkko opettaa ja tekee. Mutta totta on se, että sattuu myös, kun kirkko ei hyväksy minua kokonaan. Sattuu vietävästi. En kuitenkaan usko, että tämä kipu hellittäisi kirkosta eroamalla. Sillä ei kirkko protesti-ilmauksestani huolimattakaan hyväksyisi minua kokonaan.
Kirkko kipuilee paraillaan homoseksuaalikysymyksissään. Kirkosta löytyy molemman linjan kannattajia. Valitettavasti enemmän vielä vastustajia. Minua ei sinällään satu se, että joku pitää homoseksuaalisuutta syntinä. Löytyyhän häntä tukemaan Raamatusta paljonkin eri kohtia. Enemmän minua sattuu näkemäni ja kokemani homoseksuaalisuutta syntintä pitävien ahdasnäköisyys, kyvyttömyys ymmärtää homoseksuaaleja. Kirkon kannat homoseksuaalisuuteen ovat paitsi raamatuntulkinnallinen, myös kirkkohistoriallinen kysymys. Kirkko ei esimerkiksi pidä homoseksuaalisuutta enää sairautena, niin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kirkko muutti käsitystään yhteiskunnan mukana. Toivottavasti tämä kirkkohistoriallinen kehitys ei pysähtyisi tai palaisi taaemmas.
Ja se, mitä on kirkolliskokousten ja muiden päättävien elinten linja, ei ole yhtäläistä käytännön kirkkoelämän kanssa. Ainakin pääkaupunkiseudulla on helppo löytää homomyönteinen kirkkoyhteisö esimerkiksi sateenkaarivespereistä.
Loppujen lopuksi, koko kristinuskon kannalta homoseksuaalisuus on äärimmäisen pieni ja mitätön pulma - aika kaukana Pyhän Kolminaisuuden koukeroista.
Roomalaisille 1 luku.