Korvat "katoavat" koirapuistossa, mikä avuksi?

Koira koirapuistossa pitkässä flexissä kunnes oppii tulemaan luokse vaikka minkämoisesta seurasta. Mikäli ei tottele kutsua, hinataan reippaasti luokse flexillä. Toistetaan kunnes oppii. Luoksetulosta palkitaan (flexillä tai ilman).

luokse tuoloa harjoitellessa on yksi sääntö ;
älä ikinä kutsu jos et ole varma tuleeko koira.

joten kannattaa pyytää aluksi vaikka tutun koiraa sen kanssa leikkimään (mikä tahansa koira jolle omasi ei rähise) anna leikkiä niin pitkään kun jaksavat -> sitten kun huomaat koirasi olevan vähän tylsistynyt huuda "tänne" ja juokse toiseen suuntaan ja näytä herkkupalaa tai lelua.

muutenkin luoksetulo alun perin perustuu siihen että koira saadaan pelästymään että omistaja lähtee.

joten kannattaa tehdä myös niin että pyydät jonkun pitämään koiraasi (koirapuitossa missä on koiriakin) , näytät herkkua koiralle ja juokset aivan vähän matkaa toiseen suuntaan ja juoksun aikana kutsut.

kannattaa siis ottaa pikku askelin. eli ensiksi juuri ilman toisia koiria sitten toisia koiria vähän kauempana ja vasta myöhemmin koirien leikin keskeyttäminen ja luokse tulo.

ja yksi hyvä tapa on opettaa kunnolla "ei"(lopeta mitä oletkin tekemässä) tästä on nimittäin todella paljon hyötyä koska silloin kun koira ymmärtää tämän se pysähtyy heti ja sitten annat uuden käskyn. (ja siltä varalta jos koira ei lopeta jätä hihna sen kaulaan ja jos se ei lopeta astu päälle ja sano ei ja sitten kutsu ja kehu.
(tämä on meillä käynyt moniin asioihin kuten pysähtymiseen kun näkee toisen koiran (koira oppii että vaikka on vapaana omistaja kyllä "saa kiinni" )

no onhan niitä myös paljon muitakin tapoja vielä mitenkä voi opettaa mutta ei nyt oikein kaikki mahdu tähän, joten toivottavasti tämä edes jotenkin auttaa!!!

mutta onnea!!! :)

Hei!

Tosi hienoa tuo, että kotona luoksetulo onnistuu jo mallikkaasti. Samoin puistossa, kun olette yksin, hyvä. Siitä on hyvä jatkaa.

Itselläni oli dobberiuros (nukkui pois 12 -v. ikäisenä vuosi sitten) ja nyt on jäljellä dobberityttö 10 v. sekä monirotuinen 3,5 v.

Urosdobberimme kanssa käytiin seurakoira- ja palveluskoirakouluissa ja hän oppi luoksetulon tosi nopeasti. Aluksi harjoiteltiin kotipihassa niin, että koira oli pitkässä flexissä ja sitten käsky "tänne". Mikäli ei heti tullut, pieni nykäisy samaan aikaan käskyn kanssa. Pian ei tarvittu enää flexiä.

Sitten siirryttiin muualla opetteluun aluksi flexin kanssa ja sitten kun koiruus huomasi että "pahus, mutsi saa kiinni, vaikka olisi kuinka kaukana", niin hän ilmeisesti totesi että okei luoksetulo tarkoittaa todella luoksetuloa ja se siitä. Näin meillä uroksen kanssa, mutta...

Sisarensa taas oli tyystin toista maata. Koirakouluissa emme käyneet, mutta muuten koulutus samoin kuin velipojalla. kaikki meni aluksi hienosti, tyttö tuli kotona ja lenkillä vapaanaollessaan luokse kuin unelma. Mutta kun olimme puistossa korvat olivatkin ihan jossakin muualla - varsinkin jos siellä ei hänen mielestään oltu oltu tarpeeeksi kauaa (väh. 2 tuntia).

Huusin "tänne" ja olin tyytyväinen kun koira tuli luo, mutta viime tingassa se valehtelematta suorastaan virnisti ja singahti sivulle jääden noin metrin päähän minusta.

Täytyy sanoa, että oli hiukan turhauttavaa, kun ja noloa poorukan katsoessa räpellystäni, kun yritin epätoivoisesti saada puoli tuntia kolmenkymmenen asteen pakkasessa kiinni minulle ilkkuvaa koiraa toisen koiruuteeni istuessa autossa valmiina kiltisti odottaen josko lähdettäisiin kotiin. Sitten lopulta, kun tyty oli mielestään leikkinyt tarpeeksi, se tuli luokseni kuin todeten "ethän sinä nyt mamma vaan hermostunut, sehän oli vain leikkiä". Tässä vaiheessa minulla jo höyry nousi päästä ja totesin, että okei, ei muuta kun tyttö flexiin ja "tänne" -harjoituksiin. Kertaus on opintojen äiti.

Tyttelini oli tällöin n. 8 kk eli viimeisessä uhmaiässään jolloin hän kokeili minua muutenkin viimeisen kerran. Tämän jälkeen ei ongelmia ole ollut. Muutimme uudelle paikkakunnalle kun typy oli kuusivuotias ja täytyy sanoa, että meinasin ratketa riemusta, kun puistossa minulta kysyttiin, että tuo dobberisi täytyy olla tosi hyvin koulutettu kun se tottelee sinua noin hyvin.... Myhäilin tyytyväisenä, ja totesin, että joo, kotikonsteilla, lähinnä on käyty näyttelyissä ja agilityssä ja nautittu koirapuistoista.

Teillä se ärhentely ja turpiin kerjääminen on vielä sellaista 8 kk nuorukaisen omien rajojen etsimistä. Eipä siihen yleensä tervepäinen vanhempi uros vastaa. Koiramaailmassa kun pätevät nuo vanhuuden ja viisauden lait - eli vanhempaa arvostetaan iän vuoksi. Tai en minä tiedä, mutta näin ainakin olen oppinut ja näin se oli meillä. Minä olin parhaimmillani kolmen koiran kanssa puistossa: 2 narttua ja uros, ei kukaan tapellut kenenkään kanssa.

Tosin meidän koirat eivät koskaan muutenkaan tappele/eivät ole tapelleet. Uros oli niin mahtava ettei sen tarvinnut ja tytöt ovat olevinaan emo ja pentu.

Että näin meillä. Sinnikkyyttä vaan ja harjoitusta, kyllä se siitä. Dobberi on fiksu koira, joskus tuntuu että vähän turhankin fiksu -että se suorastaan laskelmoisi. Se myös kokeilee kovasti, että kukas se johtaja oikein onkaan.

Minulla oli aikanaan oman dopperi nartun kansaa puistossa sama juttu tuli luokse muttei antanut kiinni.Meillä tepsi keino , kun sanoin koiralle heippa mamma lähtee sitte kotia ja lähdi kävelemään porttia kohti.Tuli hauvalle kiire, nyt se jättää mut ja tuli aina ja antoi kiini.Myöhemmin sitte oppi portille käskyn ,lähdetään ja meni portille odottamaan.