Olen kärsinnyt koko alkuraskauden ajan erittäin pahasta masennuksesta, jonka luulin jo helpottavan kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Masennus ilmenee haluttomuutena lähteä pois kotoa, nähdä ihmisiä. Nukun noin 10 tuntia ja olen kuitenkin väsynyt. Syön terveellisesti ja liikun jonkin verran (polvessa vikaa).
Mun tekee mieli huutaa kaikille ja haluan pahoittaa myös muidenkin mielet oman lisäksi.
En halua nähdä ystäväni tai he eivät minua. Raskauteni takia olen menettänyt otteen elämään. Miehenikin on lähdössä suorittamaan asepalvelusta, joka olisi pitänyt hoitaa aikoja sitten. Itse aloitan opiskelut.
Mistä johtuu, että masentaa?? Missä on mukava keskiajan raskaus, tunne että jaksaa tehdä mitä vaan???
On muilla vastaavaa taikka vinkkejä, että mikä voisi auttaa??
Masennus ilmenee haluttomuutena lähteä pois kotoa, nähdä ihmisiä. Nukun noin 10 tuntia ja olen kuitenkin väsynyt. Syön terveellisesti ja liikun jonkin verran (polvessa vikaa).
Mun tekee mieli huutaa kaikille ja haluan pahoittaa myös muidenkin mielet oman lisäksi.
En halua nähdä ystäväni tai he eivät minua. Raskauteni takia olen menettänyt otteen elämään. Miehenikin on lähdössä suorittamaan asepalvelusta, joka olisi pitänyt hoitaa aikoja sitten. Itse aloitan opiskelut.
Mistä johtuu, että masentaa?? Missä on mukava keskiajan raskaus, tunne että jaksaa tehdä mitä vaan???
On muilla vastaavaa taikka vinkkejä, että mikä voisi auttaa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Ekassa raskaudessani mua vaivasi silmitön synnytyspelko joka vei kyllä mehut ja masensi. Mitään ihanaa keskiraskauden huumaa en silloin kokenut. Olin vaan koko ajan lopen väsynyt.
Raskaana on normaalistikin väsynyt vaikka nukkuisi paljon yöllä. Masennus on stressaavaa oli raskaana tai ei ja aiheuttaa väsymystä ja haluttomuutta joka entisestään väsyttää. samoin kuin se että majailee vaan kotona eikä nää ihmisiä ja märehtii omia asioitaa, kaikki se väsyttää, tiedän kokemuksesta.
Se olisi vaan pakolla kiskottava itsensä ulos, edes vartiksi vaikka aluksi. Kävellä ulkona ilman mitään asiaa tai menoa. Tai sitten seisoskella partsilla että saa happea. Kannattaisi tehdä jotain mistä nauttii ja rentoutuu, eli mulla ainakin on aina ollut lukeminen ja lämpöiset suihkut (ammetta kun ei meillä ole). Tollaset älyttömän pienet asiat voi rentouttaa ihanasti.
En oikein muuta osaa neuvoa, voimia toivotan sulle, ja positiivisia ajatuksia.
Yritän parhaani, vaikka kynnys on suuri. Synnytyspelkoakin on jonkin verran, mutta muut asiat tuntuvat "raskaamilta/ajankohtaisemmilta" nyt.
Kiitos sinulle, Tappi. :)
Liikuntaa liikuntaa ja liikuntaa (sen minkä polvi kärsii)! Raitista ilmaa enne kaikkee!
Minuu helpotti suunnattoman paljon liikkuminen raskausaikana, uin, hiihdin, kävelin ja jumppasin. En olis varmaan pysyny selväjärkisenä mitenkään jos olisin jääny päjöttämään kämpille. Siihen lisäks viel paha paniikkihäiriö ;)
Käyt shoppailee vauvaa varten kaikkee vaik kirppikseltä ja nautit suklaata hyvällä omatunnolla! ;) Noh, jokaisella toimii eri jutut mut nuo autto miulla.
Hahhaa... paniikkihäiriö, juu voi sitä siksikin kutsua :) Täytyy huomenna lähteä aamusta kävelylle. Katsotaan, että miten käy. Täytyy loppua tämä 24/7 kotona kökkiminen.
Kiitoksia.
Eikä siihen auttanu muu ku vaan ylös ulos ja lenkille! ihmisten ilmoille! Parempaa tätä vuotta siullekkii! Kyl ne asiat siitä sumpliutuu! Itse olin "yksin odottaja" ja selviydyin raskausajasta vaikka välil oli rankkaakin, mut ajautukset vaan tulevaan vaaviin!