Koira palstoilla on paljon juttuja tuosta eroahdistuksesta... Kuinka yleistä se todella on? Tai siis onko se hyvinkin yleistä? tietääkö moni tuttava piiristä eroahdistus koiria tai omistaako itse sellaisen? Itselleni tulossa pentu muutaman viikon päästä ja pelottaa tuo eroahdistus...
Eroahdistuksesta
delfiini
7402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Opeta pentusi olemaan alusta asti yksinkin.
Sillä siitä selviää..
Niinpä niin. Aloita yksinoloon totuttelu heti seuraavana pnä kun pentusi tulee. Ensin ihan lyhyt aika jota pidennät. Ja kehut, kun se hiljaa odottaa sinua.
Eroahdistuksen yleisyydestä en tiedä, onkohan se jotenkin rotukohtaista????
Mjaa. Kaikki koirat kärsii siitä että ne jätetään moneksi tunniksi yksin. Kaikki. Vaikka niitä olisi kaksikin. Sitten ne vaan kärsii yhdessä. Kait siihenki tottuu. Kärsimiseen.
Tämä 'eroahdistus' on taas näitä muotitermejä...
Tottakai koiranpentu yksin jäädessään tylsistyy ja keksii kaikkea omaa touhuttavaa...
Ja jos isokin koira on aina yksin, niin se alkaa oireilla, sehän on itsestään selvää!
Kun pentu totutetaan pienestä pitäen olemaan yksin, homma yleensä menee ihan ok, eikö koira sen suuremmin kärsi. Ja varsinkin, jos sillä on kaveri... ei se koira niin ole kiinni ihmisessä, että kärsisi suunnattomasti ilman ihmistä, jos yksinolo ei ole tolkuttoman pitkää ja virikkeitä tarjolla.
Olen opettanut omat koirani olemaan yksin heti alusta alkaen. Mitään pahaa ne eivät tee ollessaan yksin jos sitä ennen ollaan oltu tarpeeksi tekemässä jotain ulkona. Totta kai koira joka on jo nukkunut yönsä ja joka saa aamulla vain 15 min kävelylenkin voi tylsistyessään itse keksiä tekemistä jäädessään moneksi tunniksi yksin.
Koirat ovat laumaeläimiä ja siksi aina onnettomia jäädessään yksin. Se ei riipu edes siitä onko niitä yksi tai useampia. Omat koirani saattavat vinkua tai haukkua 5-10 min lähtöni jälkeen oven takana minkä jälkeen ne menevät sänkyyni makaamaan ja siellä ne yleensä ovatkin kun palaan.
Olen Remu-poika hauva ja olen ollut uudessa kotona jo viikon ja alussa lähtien sain oman boxin jossa viihdyn lelujen ja oman pedin kanssa ja radio soi kivasti taustalla ... alussa olin 10 min yksin ja siitä pikkuhiljaa osasin nauttia omasta rauhastani -- vaikka joskus kun heräilen niin kiljun kokeillakseni millaisen vaikutuksen teen ympäristööni ja yöllä varsinkin 3 aikaan saan liikettä emännän tai isännän töppösiin ja se on kiva katsoo kellosta aikaa miten nopeesti he tulevat makkarista kiukkusina ..heh heh muuten olen keksinyt senkin miten kivaa on pureskella ja vaikka tiedän jo sanan " ei " mutta pentu kun olen niin kokeilen varmuuden vuoksi onko se tosiaan ei ... saan kyllä sitten lehdestä pyllyyn ja mulkaisun ja sitten tiedän että mentiin taas liian pitkälle ...virnistää koiramaista hymyä
kyllä minä tästä kasvan ja opin vielä lisää kommelluksia ja terkkuja teille hau hau ystävät ja elämää tämä vain on ...
ps on ne emännät ja isännätkin tuoeneet omille vanhemmilleen kuulemma kakaroina onkkelmia vanhemmilleen joten tämä on näitä kasvun kipuja ??
terkuin Remu-römpötti
Entinen koiramme kärsi siitä(kultainennoutajakarhukoiraschäfer), vaikka opetimme sen yksinoloon ja se ei ollut koskaan ihan yksin, vaan kissan kanssa. Silti se repi vuodesohvan, kengät jne. Tullessamme kotiin koira kävi jotenkin ylikierroksilla. Ei haukkunut koskaan, mutta teki pahaa kun silmä vältti. Kissa pudotteli tavaroita ja koira pureskeli ne. Toimintaa oli, mutta käytös ei muuttunut. Päädyimme myymään koiran 7 kk:n iässä ok-taloon, jossa on lapsia. Siellä se on käyttäytynyt esimerkillisesti.