Aloitin jonkinaikaa sitten uudet lääkkeet paroxetin ja nyt pystyn paremmin liikkumaan ihmisten parissa.
Minua ei jännitä niin hirveästi, hiki ei valu eikä mahakaan mene enään kovin sekaisin mutta siltikin on hirveä pelko että jos ei pystykkään olemaan jossain esimerkiksi kaverin kanssa ja tulee edelleen välteltyä sosiaalisia tilanteita vaikka olen huomannut että oloni on ollutkin paljon parempi niissä.
Minulla on myös jonkinlaisia pakko-oireita ja ajattelen pääni aivan puhki tuollaisilla joutavilla asioilla että pystynköhän olemaan kaverini kanssa, mietin sitä niin kauan että saan sen jotenkin ratkaistua ja monesti se päättyykin siihen että jätän menemättä ja sitten saan sen ajatuksen kehän katkeamaan. Eikö tuo lääke auta kuitenkin näihin "ajattelupakkoihin"?
Itsellä tätä liika-ajattelua on ollut jo niin kauan että varmaan helpolla siitä ei opi uloskaan muitakin vaivoja on tullut lisää, paniikki yms. Tunnen itseni aivan oudoksi kun en voi liikkua kavereitteni kanssa ja elää normaalia elämää.
olisi kiva kuulla onko muilla samantyyppisiä oireita ja oletteko päässyt niistä jotenkin eroon.
Toivottavasti joku jaksoi lukea tätä tylsää värssyä:)
Minua ei jännitä niin hirveästi, hiki ei valu eikä mahakaan mene enään kovin sekaisin mutta siltikin on hirveä pelko että jos ei pystykkään olemaan jossain esimerkiksi kaverin kanssa ja tulee edelleen välteltyä sosiaalisia tilanteita vaikka olen huomannut että oloni on ollutkin paljon parempi niissä.
Minulla on myös jonkinlaisia pakko-oireita ja ajattelen pääni aivan puhki tuollaisilla joutavilla asioilla että pystynköhän olemaan kaverini kanssa, mietin sitä niin kauan että saan sen jotenkin ratkaistua ja monesti se päättyykin siihen että jätän menemättä ja sitten saan sen ajatuksen kehän katkeamaan. Eikö tuo lääke auta kuitenkin näihin "ajattelupakkoihin"?
Itsellä tätä liika-ajattelua on ollut jo niin kauan että varmaan helpolla siitä ei opi uloskaan muitakin vaivoja on tullut lisää, paniikki yms. Tunnen itseni aivan oudoksi kun en voi liikkua kavereitteni kanssa ja elää normaalia elämää.
olisi kiva kuulla onko muilla samantyyppisiä oireita ja oletteko päässyt niistä jotenkin eroon.
Toivottavasti joku jaksoi lukea tätä tylsää värssyä:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
On olemassa semmosia psykoosi lääkkeitä jotka tekee ajattelun mahdottomaksi, elikkä et vaan osaa enään ajatella (liikaa).
Täytyy ottaa tuo asiani esille samalla kun lähipäivinä menen lääkärin juttusille.
Oletko aivan varma tosta Abilifyn hyvyydestä? Nimenomaan just tähän em. sairauteen? Eikai se suoranaisesti ajatteluun pitäisi vaikuttaa?
Mulla on ollu ihan pienestä pitäen noita tuollaisia pakkomielle-juttuja. Mietin jotain asiaa niin kauan, että välillä tuntuu että sekoaa, ajatus kiusaa. Minua voi alkaa häiritsemään esimerkiksi jonkin vakavan taudin pelko tai vaikkapa jonkin puhevian tulvahtaminen puheeseeni kesken esityksen pitämistä, mikään ei ole rajana näille mun höpsötyksille.
Olen kyllä pystynyt elämään ainakin nyt parikymppiseksi asti ilman mitään lääkkeitä tai psykologikäyntejä. Psykologilla voisi olla tosin ihan mukava käydä purkamassa tuntojaan.
Mun ajatuskiusausta on helpottanut kauhean paljon pitkäaikainen poikaystäväni. Omia ajatuksia on vaikea päästä pakoon, mutta hänen seurassaan tunnun rauhoittuvan. Muutenkin kaikenlainen mielenkiintoinen tekeminen tuntuu vievän ajatukset usein muualle. Usein joku hölmö ajatus kiusaus tulee juuri ollessani yksinäni.
En tiedä sinusta, mutta luulen että minulla tämä omien ajatuksien kanssa painiminen liittyy paljolti myös herkkyyteeni. En osaa usein oikein käsitellä tunteitani ja itken paljon.