Heissan!
Olisi kiva jutella teidän muiden japaninpystykorvan omistajien kanssa, vaihdella kokemuksia yms. koiristamme. Let's write! ;)
Itselläni on piakkoin vuoden täyttävä tyttöjapsi Snowball eli Sani. Sana "energiakeskittymä" kuvaa sitä aika hyvin... Fiksu on, kuten japsit yleensäkin, vaikka koulutus ei aina niin tiivistä ole ollutkaan. Käskyjä osaa ja jopa tottelee. :) Yllättäen pikkuneitiltä nimittäin löytyy sitä omaa tahtoa ja itsepäisyyttä myös. ;) Sani on hieman arka vieraita kohtaan ja se ilmenee kiivaana räksytyksenä. Pahimmillaan tietysti kun vieraat tulevat kotiin, muualla ei läheskään samoissa mitoissa.
Kasvattajan luona olemme vierailleet ja saaneet ulkonäöstä ja turkista hirmusti kehuja! (siis koira on saanut... :D ) Neiti vaihtoikin juuri turkkinsa, olihan sitä talo täynnä valkoisia karvoja. Näyttely ihan harrastusmielessä kiinnostaisi, arkuus hieman vain huolettaa. Senkin suhteen tosin tapahtunut näkyvää parannusta kun asiaa on jaksanut yrittää parantaa. Onko muilla arkaa japsia, ja mitä olette sen kanssa tehneet? Oletteko käyneet näyttelyissä?
Olisi kiva jutella teidän muiden japaninpystykorvan omistajien kanssa, vaihdella kokemuksia yms. koiristamme. Let's write! ;)
Itselläni on piakkoin vuoden täyttävä tyttöjapsi Snowball eli Sani. Sana "energiakeskittymä" kuvaa sitä aika hyvin... Fiksu on, kuten japsit yleensäkin, vaikka koulutus ei aina niin tiivistä ole ollutkaan. Käskyjä osaa ja jopa tottelee. :) Yllättäen pikkuneitiltä nimittäin löytyy sitä omaa tahtoa ja itsepäisyyttä myös. ;) Sani on hieman arka vieraita kohtaan ja se ilmenee kiivaana räksytyksenä. Pahimmillaan tietysti kun vieraat tulevat kotiin, muualla ei läheskään samoissa mitoissa.
Kasvattajan luona olemme vierailleet ja saaneet ulkonäöstä ja turkista hirmusti kehuja! (siis koira on saanut... :D ) Neiti vaihtoikin juuri turkkinsa, olihan sitä talo täynnä valkoisia karvoja. Näyttely ihan harrastusmielessä kiinnostaisi, arkuus hieman vain huolettaa. Senkin suhteen tosin tapahtunut näkyvää parannusta kun asiaa on jaksanut yrittää parantaa. Onko muilla arkaa japsia, ja mitä olette sen kanssa tehneet? Oletteko käyneet näyttelyissä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Omistan 4-vuotiaan japsiuroksen, kotoisasti nimeltään Anselmi, Selmi ja mikä milloinkin (rakkaalla lapsella kun on monta nimeä!). Selmi on myös todella energinen ja siksi teemme useampia pitkiä lenkkejä päivän aikana, ettei vain pääsisi kyllästymään. Olenkin tyytyväinen että on koira, jonka kanssa on pakko lähteä ulos. Tuskin itsekseni näin paljon ulkona kävelisin!=)
Anselmi rakastaa rantaa ja vettä. Nyt vain on harmillista, kun ei pääse veteen, vaan täytyy jaksaa odottaa taas jäiden lähtöä (mutta lumi toimii hyvänä korvikkeena!). Vedessä koirani vain kahlaa tassupohjaa, se ei suostu uimaan. Mutta voi sitä riemua kun vesi loiskuu ympärillä ja voi jahdata aaltoja, joita ei saa kiinni!
Anselmi on myös arka vieraita kohtaan ja nirso sen suhteen, että kenet se päästää lähelleen. Mutta kun on sen luottamuksen kerran saanut, siitä saa todella hyvän kaverin. Itse olen kuitenkin Selmille se tärkein ja olen siitä ylpeä! Vaikka koirani on ottanut poikaystäväni osaksi laumaansa ja pitää hänestä paljon, koiralla tulee itku ja kova hätä, jos minä lähden. Ja loppujen lopuksi Selmi uskoo minua, vaikka tekeekin melkein mitä vain saadakseen siivun kinkkua!=)
Selmi on kotikoira, jonka tehtävänä on olla seurana ja "vahtia" asuntoamme (= ilmoittaa haukunnalla epäilyttävistä äänistä ja sen jälkeen juosta nurkan taakse odottamaan, että menen katsomaan äänen aiheuttajan). Näyttelyissä emme ole käyneet, vaikka koiran lähisuvusta löytyykin näyttelyissä hyvin pärjänneitä. Selmi on kaunis koira, mutta tuskin sitä koskaan näyttelyyn vien.
Anselmi asustelee kaupungissa, jossa lajitovereita riittää. Machona kundina se ei juurikaan tule toisten urosten kanssa toimeen, mutta tyttöset saavat sen käyttäytymään nätisti. Se onkin saanut muutaman niin hyvän tyttökaverin, että näiden koirien kanssa sen voi päästää huoletta kuonotusten.
Tässähän sitä tulikin tärkeimmät!=) Tämä on mukava aihe ja toivottavasti muutkin japsien omistajat jatkavat ketjua!
Anselmi lähettää Sanille terkkuja!=)
elikkä minä saan oman japsini 10.2 kotiin!käytiin juuri lauantaina katsomassa taas omaa pikkuistamme,ja aivan ihanahan se 5 viikkoinen vaavi oli! olisi kyllä kiva olla yhteyksissä muiden samanmielisten kanssa!
pienimuotoinen näyttelyura kyllä kiinnostaisi,ja jotain muutakin kivaa on suunnitteilla.
Meidän japsityttömme on jo 12 vuotias mummeli, mutta edelleen pirteä ja hyväkuntoinen.
Kävelylenkit ovat lyhentyneet ja hidastuneet vuosien myötä ja "mummelin" itsepäisyyden vuoksi. Meillä on sattunut muutama ikävä kohtaaminen isompien koirien kanssa joten tyttö haluaisi pysytellä vaan omilla turvallisilla alueillaan.
Tuo arkuus taitaa olla hyvin tyypillistä japseille sillä meidänkin koira haukkuu keittiön pöydän alla, turvassa, ovikellon soidessa ja tulee vasta myöhemmin katsomaan kuka tuli ;D
Myös pimeässä heiluvat puun oksat ovat peloittavia ja joskus jopa este lenkille lähtöön..
Mutta kun tuota ikää on jo noinkin paljon olemme antaneet koiran itse päättää lenkkien pituuden ja lähes kaiken muunkin =)
Turkki on edelleen kaunis ja valkoinen, myös silmän ympärykset ovat pysyneeet kunnossa, tärkeintä on ettei sille anneta mitään sokeripitoista joka aiheuttaa heti voimakasta silmien rähmimistä ja keltaiset juovat silmäkulmiin
Toivomme vain että saamme mahdollisimman pitkään nauttia pikkuisemme seurasta...koska iloa ja vain iloa siitä on aina ollut. Ainoa suru koirassamme onkin siitä tuleva luopuminen.... joskus tulevaisuudessa