Lukija, pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kirosanoja. Olen oikeasti kiltti tyttö, ihan maito.
---------------------------------------------
Yks taivaan siintämä syyspäivä havahduin elämäni unesta. Mulla oli plakkarissa mittava cv, pari oppiarvoa, luottamustointa siellä sun täällä, pätkittäinen vakityöpaikka ja asuntolaina vetämässä. Ja kaikki tämä vain siksi, että olin vetänyt kaatikselle elämästäni kaikki hidasteet kuten runojen rustaaamisen ja proosan runttaamisen sekä turhan haahuilun taivaanrannan perään miekkana sivellin. Olin keskittynyt työhön talla pohjassa ja jättänyt soittamasta illalla vanhoille taiteilijaretale ja elämäntapaintiaanituttaville. Mitä vitun yhteistä mulla enää voisi niitten kanssa olla, kun ne veisasi mollissa maasta, jota ei ole ja minä rustasin sisäistä tiedotusta ja ruttasin mainosta markkinointiosastolle. Mulle olisi tullut vaan vierotusoireita, jos olisin kuunnellut taas niiden huutoa Lapin yöhön, kun kukaan ei ymmärrä eikä yhteiskunta anna niille kansalaispalkkaa. Ja kun olin nähnyt miten niitten räpellyksistä olis poikinut jotakin veret seisauttavaa, niin olisin joutunut vittu terapiaan. Ai, miksi? Kateudesta perkele!
Sinä päivänä kiitin luojaani eli isäukkoani, että mulla oli helvetinmoinen kiire. Deadlinet hiillosti niskassa ja varsinkin pomot. Jos jonkinlaista selontekoa ja selvitystä kulki mun näytöltä ylemmän johdon paneelipöydille ja kokoushuoneisiin. Siinä välissä yritin hommata itselleni ukkoa deittaamalla, niin kuin täällä herrojen Hesassa tehdään. Toista se on tuolla pohjoisessa, jossa se äijät kävelee vastaan suoraan lapsuuden tuttavapiiristä. Olin käynyt Zarasta hakeen parit raflaavat kledjut ja tärvännyt päähäni Tickin vahaa. Vetänyt pakkelilla finnit piiloon ja vaihtanut kissan rei’ittämät sukkahousut uusin. Löyhkäsin Escadan Rockin’ Riolta.
Steissillä sitä odottelin ja sieltähän se viittä vaille valmis juristinplanttu saapui. Käteltiin siinä kohteliaasti ja alettiin juomaan sumppia. Mulle nämä latet aiheuttaa niin kuin lievää pahoinvointia ja otin ihan Kultamokkaa mustana. Olin vetänyt päivän mittaan jo kuutisen mukia ja yhen Red Bullin treffeille lähtiessä. Ilta meni siinä ihan sujuvasti ja olin aika tyytyväinen, kun ei tarvinnut jauhaa jotakin paskaa kuten politiikkaa.
Tuli siinä juttua tuosta minun runojen rustaamisesta ja hänen vähän pitempien tekstien tekemisestä. Vähän niin kuin triviaalilta minusta se aihe tuntui, kun olin siirtänyt mielessäni sen tuonne kehto-osastolle. Vaan yritti se vissiin niin kuin vaivihkaa saada minut lukemaan tekstejään ja siitä minulle tuli hieman vaivautunut olo. Minä ajattelin, että vittu jaksa tässä kaiken tohinan keskellä alkaa vielä lukemaan jonkun plantun pöytälaatikkoräpellyksiä. Sen virheen katso, kun olin tehnyt miehensaamiseksi vähän liian usein ns. entisessä elämässäni. Vähän siitä kuitenkin jäi vittuunut olo päälle, mutta onneksi seuraavana päivänä töissä oli Kiire.
Kun viikko alkoi olla plakkarissa ja viikonloppu terästi itseään silmien eteen, ei ollut muuta tekemistä kuin avata kone ja lähteä surffaan netissä. Mua ei kiinnostanut enää rafloissa drinkkien kiskominen, eikä baareissa könyäminen ja aloin lähentyä absolutistia. Sen sijaan saatoin hyvillä mielin kehittää muita riippuvuuksia kuten keskustelupalstoilla hillumisen.
Just sillä viikolla olin saanut töissä niskaani perkeleellisen hiillostuksen ja pätkä yritti taas sanoa itseään irti. Lisäksi mun ex ei vieläkään ollut löytänyt vakituista kortteeria ja sen kamppeita hillui mun kämpillä ikään kuin muistuttamassa menneisyydestä, joka oli finito. Tässä samperin mielentilassa ja kytevällä hiilloksella aloin vääntää humoristista provoa. Keskustelupalstat tuntu olevan täynnä yksinkertaisia pellejä ja feikkiprofiileita, joiden takana oli suunnilleen yksi ja sama ihminen. Se oli minulle niin kuin päivän suurin filosofinen oivallus, josta halusin uhota sumeasti. Jonkinlainen morkkis tästä sitten kohta pälähti päälle ja sääli. Vitustako minä mitään tiedän ja varmaan tuli loukattua ihan tosissaankin olleita ihmisiä, vaikka luulin kirjoittelevani vain itseni kaltaisille pelleille. Syntymähumalasta sain sitten saman morkkiksen aamulla kuin oikeat promillepellet. Sillä lähdin sitten kehua retostamaan maanantaina työkavereille, kun ne tarinoivat omista viikonlopun kännitoilailuista.
Maanantai-iltana aloin selvetä viikonlopun ”humalasta” ja tärähdin tukevasti maanpinnalle. Mitä vittua ajattelin itsekseni? Mulla oli ollut vittu hauska viikonloppu ja vittu pitkästä aikaa. Olin saanut heilua leikkimielisesti nyrkit ojossa kuten pikkulikkana ja kaivanut roskiksesta sanansäilää. What a fuck, ennen sain aina kamuja näillä keinoin. Isot jätkät nauroi minulle jo hiekkalaatikolla, kun uhittelin niille näsäviisaasti ja kohta liikuttiin samoissa porukoissa.
Vähän minua kuitenkin kaiversi sydänalassa se, että minun kirjoittaminen oli edelleen tätä vuosien takaista henk.koht. vitun punkkisälää. HooCee tykitystä sekunttipelillä ja pellit auki, vaikka olin saatana maisteri-ihminen ja päälle kolmekymppinen.
---------------------------------------------
Yks taivaan siintämä syyspäivä havahduin elämäni unesta. Mulla oli plakkarissa mittava cv, pari oppiarvoa, luottamustointa siellä sun täällä, pätkittäinen vakityöpaikka ja asuntolaina vetämässä. Ja kaikki tämä vain siksi, että olin vetänyt kaatikselle elämästäni kaikki hidasteet kuten runojen rustaaamisen ja proosan runttaamisen sekä turhan haahuilun taivaanrannan perään miekkana sivellin. Olin keskittynyt työhön talla pohjassa ja jättänyt soittamasta illalla vanhoille taiteilijaretale ja elämäntapaintiaanituttaville. Mitä vitun yhteistä mulla enää voisi niitten kanssa olla, kun ne veisasi mollissa maasta, jota ei ole ja minä rustasin sisäistä tiedotusta ja ruttasin mainosta markkinointiosastolle. Mulle olisi tullut vaan vierotusoireita, jos olisin kuunnellut taas niiden huutoa Lapin yöhön, kun kukaan ei ymmärrä eikä yhteiskunta anna niille kansalaispalkkaa. Ja kun olin nähnyt miten niitten räpellyksistä olis poikinut jotakin veret seisauttavaa, niin olisin joutunut vittu terapiaan. Ai, miksi? Kateudesta perkele!
Sinä päivänä kiitin luojaani eli isäukkoani, että mulla oli helvetinmoinen kiire. Deadlinet hiillosti niskassa ja varsinkin pomot. Jos jonkinlaista selontekoa ja selvitystä kulki mun näytöltä ylemmän johdon paneelipöydille ja kokoushuoneisiin. Siinä välissä yritin hommata itselleni ukkoa deittaamalla, niin kuin täällä herrojen Hesassa tehdään. Toista se on tuolla pohjoisessa, jossa se äijät kävelee vastaan suoraan lapsuuden tuttavapiiristä. Olin käynyt Zarasta hakeen parit raflaavat kledjut ja tärvännyt päähäni Tickin vahaa. Vetänyt pakkelilla finnit piiloon ja vaihtanut kissan rei’ittämät sukkahousut uusin. Löyhkäsin Escadan Rockin’ Riolta.
Steissillä sitä odottelin ja sieltähän se viittä vaille valmis juristinplanttu saapui. Käteltiin siinä kohteliaasti ja alettiin juomaan sumppia. Mulle nämä latet aiheuttaa niin kuin lievää pahoinvointia ja otin ihan Kultamokkaa mustana. Olin vetänyt päivän mittaan jo kuutisen mukia ja yhen Red Bullin treffeille lähtiessä. Ilta meni siinä ihan sujuvasti ja olin aika tyytyväinen, kun ei tarvinnut jauhaa jotakin paskaa kuten politiikkaa.
Tuli siinä juttua tuosta minun runojen rustaamisesta ja hänen vähän pitempien tekstien tekemisestä. Vähän niin kuin triviaalilta minusta se aihe tuntui, kun olin siirtänyt mielessäni sen tuonne kehto-osastolle. Vaan yritti se vissiin niin kuin vaivihkaa saada minut lukemaan tekstejään ja siitä minulle tuli hieman vaivautunut olo. Minä ajattelin, että vittu jaksa tässä kaiken tohinan keskellä alkaa vielä lukemaan jonkun plantun pöytälaatikkoräpellyksiä. Sen virheen katso, kun olin tehnyt miehensaamiseksi vähän liian usein ns. entisessä elämässäni. Vähän siitä kuitenkin jäi vittuunut olo päälle, mutta onneksi seuraavana päivänä töissä oli Kiire.
Kun viikko alkoi olla plakkarissa ja viikonloppu terästi itseään silmien eteen, ei ollut muuta tekemistä kuin avata kone ja lähteä surffaan netissä. Mua ei kiinnostanut enää rafloissa drinkkien kiskominen, eikä baareissa könyäminen ja aloin lähentyä absolutistia. Sen sijaan saatoin hyvillä mielin kehittää muita riippuvuuksia kuten keskustelupalstoilla hillumisen.
Just sillä viikolla olin saanut töissä niskaani perkeleellisen hiillostuksen ja pätkä yritti taas sanoa itseään irti. Lisäksi mun ex ei vieläkään ollut löytänyt vakituista kortteeria ja sen kamppeita hillui mun kämpillä ikään kuin muistuttamassa menneisyydestä, joka oli finito. Tässä samperin mielentilassa ja kytevällä hiilloksella aloin vääntää humoristista provoa. Keskustelupalstat tuntu olevan täynnä yksinkertaisia pellejä ja feikkiprofiileita, joiden takana oli suunnilleen yksi ja sama ihminen. Se oli minulle niin kuin päivän suurin filosofinen oivallus, josta halusin uhota sumeasti. Jonkinlainen morkkis tästä sitten kohta pälähti päälle ja sääli. Vitustako minä mitään tiedän ja varmaan tuli loukattua ihan tosissaankin olleita ihmisiä, vaikka luulin kirjoittelevani vain itseni kaltaisille pelleille. Syntymähumalasta sain sitten saman morkkiksen aamulla kuin oikeat promillepellet. Sillä lähdin sitten kehua retostamaan maanantaina työkavereille, kun ne tarinoivat omista viikonlopun kännitoilailuista.
Maanantai-iltana aloin selvetä viikonlopun ”humalasta” ja tärähdin tukevasti maanpinnalle. Mitä vittua ajattelin itsekseni? Mulla oli ollut vittu hauska viikonloppu ja vittu pitkästä aikaa. Olin saanut heilua leikkimielisesti nyrkit ojossa kuten pikkulikkana ja kaivanut roskiksesta sanansäilää. What a fuck, ennen sain aina kamuja näillä keinoin. Isot jätkät nauroi minulle jo hiekkalaatikolla, kun uhittelin niille näsäviisaasti ja kohta liikuttiin samoissa porukoissa.
Vähän minua kuitenkin kaiversi sydänalassa se, että minun kirjoittaminen oli edelleen tätä vuosien takaista henk.koht. vitun punkkisälää. HooCee tykitystä sekunttipelillä ja pellit auki, vaikka olin saatana maisteri-ihminen ja päälle kolmekymppinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei siinä mitään, jokainen meistä osaa varmaan kirjoittaa rivouksia, joista meillä ei ole oikeasti mitään kokemusta. Sitä paitsi, ei tekstissä edes esiintynyt mitään "huonoa tyttöä"!
Itse tarinasta; se oli aika päiväkirjamainen, kerronta oli paikoin sujuvaa mutta sitten aina välillä tuskaista lukea.
Olen aivan varma, että saisit kirjoitettua tämän samaisen kertomuksen paljon mielenkiintoisemminkin. Nyt se oli sellaista 50-50, ei tiennyt jaksoiko sitä oikein lukea loppuun asti.
Joku käyttäisi tässä sanaa tylsä.
(Olin havaitsevinani machoiluakin?)
5pist.
Kiitoksia rehellisestä palautteesta. Tekstin kirjoitin nopeasti ja ylimapuvuudella, mitä tulee machoiluun ja rivouksiin pyrin lähinnä peittämään epävarmuuttani kaunokirjallisten tektien kirjoittajana. Jonkinlaista Rosa Liksom tyylikokeilua tässä olin hakemassa, mutta ei oikein tunnu omalta. Fiktiivistä päiväkirjamaisuutta halusin kokeilla ymmärtääkseni paremmin sitä, mitä on kirjoittaa ei-päiväkirjamisesti, johon kai olen pyrkimässä.