Styrkkareista

60-luvulla hyvät kitarat olivat vaikeasti saatavia. Gibsonit olivat tasalaatuisempia ja niitä oli paljon paremmin saatavilla kuin Fendereitä. Rollarit ovat tosiaan aika vanhanaikaisia kamojensa suhteen. On kuitenkin hauska anekdootti se, että -70-luvun alun konsertti Helsingin Sadikalla järjestettiin sen vuoksi, että Rollareiden PA-laitteisto oli aivan uudenlainen, missään testaamaton. Siksi piti löytää paikka, jossa niiden mahdolliset ongelmat eivät olisi aiheuttaneet katastrofia. Tähän sopi hyvin pieni sisukas Suomi, josta kiertue alkoi.

Richards ja Wood omistavat hirveät määrät erikoisiakin skittoja ja styrkkareita. Mutta niitä ei käytetä keikoilla ja harvoin levyilläkään. Ne ovat "arvo-omaisuutta". Keithillä on mm. erään amerikkalaisen kitaravalmistajan aivan uskomattoman hienot, käsintehdyt, helmiäispintaiset skitat, mutta en ole koskaan nähnyt niitä käytössä. Ainoastaan vanhassa Guitar Playerissa kuvina.

Keith on Telecaster fani. Minunkin mielestäni Gibsoneissa on parempi soundi, mutta Richards on toista mieltä. Kaikilla kolmella keikalla, jotka olen nähnyt on kuitenkin parhaimmin soinut Gibson (nko se nyt 330 vai 335), jota hän käyttää aina "Gimme Shelter"issä.

-70 luvun alkupuolellahan Keithin tavaramerkki oli läpinäkyvä Dan Armstrong -skitta.

Perusasiat kunniaan. Mick Taylor soitti rollari aikanaan vain Gibson Les Paulia... ja hienosti soi aina!

Vahvistimista ei tiedä Erkkikään. Lähes kaikilla pitkän linjan miehillä on yksilöidyt styrkkarit. Mm. Ritchie Blackmore haluttiin Marshallin mannekiiniksi ja tehtaalla hänen "marsuunsa" viriteltiin samanlainen soundi kuin oli hänen sitä ennen käyttämässään Voxissa.

Keith oli muuten ensimmäinen kitaristi joka (tarinan mukaan) käytti levytyksessä Fuzzboxia soolosoittimessa. Se tapahtui tässä kuuluisassa "Satisfaction"issa.

Eli ota näistä nyt sitten selvää.

Rollareiden vahvistin setti on aina poikennut valtavirrasta, paitsi silloin aivan alkuaikoina.
60-luvulla alussa oli pääosin VOX AC30 ja AC50, joskin studiossa he käyttivät myös Fenderiä kuten muutkin. Voxilla mentiin pitkään ja sieltä tuli myös ulos AC 100 ns. Beatlesmalli joita käytettiin jonkin verran.

1968..72 tuli käännekohdaksi vahvistin settiin kun muotiin tuli jättiläisfestarit. Rolling Stonesin Hyde Park 1969 konsertissa oli HIWATTit samoin näkyi SOUND CITY vahvistimia joka oli saman lafkan toinen merkki.1969 käynnistyneet maailman tourneet toivat stagelle aivan uudet vahvistimet, AMPEG SVT. Nämä olivat ensin mukana Amerikan tourneella ja roundattiin myös Eurooppaan. Normaali kattaus oli 12 kpl AMPEG SVT nuppeja tuplakaapeilla, joskin Bill Wymanilla oli hiukan poikkeavat kaapit bassossa. Se 8x10” muodostui jos silloin ja sitä höystettiin 2X15” torvikaiuttimin. Mainittakoon ,että jokainen Ampegin nuppi 300W jatkuvaa tehoa antava putkikone, joten lavalla räimettä riitti taatusti.

Nämä välivuodet ennen 80-luvun turneita oli hieman sekalaisia vahvistimien suhteen. Se pikkukepittäjille tiedoksi, että Rollarit eivät harrastaneet kovin paljon Marhall-kekoja, HIWATT oli paremminkin jätkien mieleen ja Fenderiä ja Voxia käytettiin edelleen kuten nytkin. Ampeg säilyi myös setissä bassovahvistimena olihan se julma vehje. 80-luvun puolella mukaan tuli Mesa Boogie ja PA-systeemien parannuttua vahvistinkattaus muodostui nykyiseksi. Nyt kitaristeilla on setti comboja tai nuppi boxi, Vox, Fender, Mesa Boogie, myös se pakollinen plexi Hiwatt – Marshall löytyy ainakin Ronnielta.