yhdessäkin yksin. aina.
paljon ystäviä, mutta outo ulkopuolisuuden tuntu sydämessä koko ajan - kuin en olisi alkuunkaan tästä maailmasta.
kunpa hän olisi olemassa ja ottaisi suunnan minua kohti.
kunpa ei tarvitsisi näytellä.
kunpa ei tarvitsisi enää odottaa - mitä ? ketä ? en tiedä.
paljon ystäviä, mutta outo ulkopuolisuuden tuntu sydämessä koko ajan - kuin en olisi alkuunkaan tästä maailmasta.
kunpa hän olisi olemassa ja ottaisi suunnan minua kohti.
kunpa ei tarvitsisi näytellä.
kunpa ei tarvitsisi enää odottaa - mitä ? ketä ? en tiedä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinäisyyden tunne
pukee alakuloisuutta
eteemme tunteella
Jumalan läheisyys
on sinun sekä minun
toive jostakin mitä
emme näe emme kuule
emme voi koskettaa
tunne vain että en elä
en ole en kuulu
minnekkään?????????
Kysymysten tulva
siispä kysytään
sielun paimenelta
minne kuulun minne menen?
jumalia en kaipaa.
olen buddhisti.
en oikeastaan edes tiedä, mitä kaipaan ; kuin odottaisi koko ajan, kuin tietäisi että pian jotain, jotain suurta tapahtuu, muttei kuitenkaan tiedä.
sen tiedän että samalla tavoin yksinäisiä maailmassa on. kunpa kohtaisin edes yhden.
kiitos sinulle viestistäsi.
Niin, et ole ainoa joka tuntee ulkopuolisuuden tunnetta sisimmässään.
Olen miettinyt ja katsellut tähtitaivasta, mistä noista mahdan olla, täältä minä en voi olla, enkä taida kuuluakaan.
Ja tuo vihlasi syvältä, kun puhuit näyttelemisestä.
Siinä on jokapäiväinen tuska pitää kulissit pystyssä.
Joka aamu kun herää, sitä on pienen hetken ajan toiveen kannattelema, nyt alkaa se päivä jolloin voin olla oma itseni, tuntea rakastavansa, olla rakastettu, olla vain oma itsensä........
Sitä vain ollaan ja odotetaan, mutta mitä, siihen kuin saisi vastauksen.........
Kaikki me ollaan ulkopuolisia muille.
Minusta on pelkkää plussaa jos pystyy sen ymmärtään.
Kaikki me ollaan omilta plaanetoilta.Yksin ihminen syntyy ja yksin kuolee.
Te olette nähneet kulissinne.Suurin osa ei sitä tee,ovat aina kuin lobotomian jäljiltä.
Oisko se parempi vaihtoehto?
Minä todellakin luulen tietäväni, mitä tunnet.
Tämä on tuskallista, mutta paljon positiivistakin tähän sisältyy - minun mielestäni.
Näkee ikään kuin ihmisten ja niiden kulissien läpi, joita h e innolla pystyttävät, ja joita he pitävät tärkeinä ja pysyvinä.
Tärkeintä on kuitenkin aito välittäminen, aito välittäminen myös sivullisista, tuntemattomista.
Ajatteletko sinä näin ?
Minä ajattelen paljonkin, tuon tyylisiä ajatuksia ja tuntemuksia.
Joskus tuntuu aivan ylisepääsemättömän tuskalliselta kun huomaa, vastaan tulleen ihmisen horjuvan siitä määrästä joonka käyttää energiaa, että saisi kulissit pysymään ja miten se vaikuttaa muihin ympärillä oleviin ihmisiin.
Tuntuu vaan olevan vähissä ihmiset jotka pystyvät kuuntelemaan omaa sisintään ja vielä vaikeampaa on kuunnella toisen ihmisen sisintä.....
Minä olen monasti surullinen siitä asiasta, olen joskus tarvinnut apua, niin aivan yksinkertaisesti, autoni on hajonnut tien poskeen, eikä kukaan pysähtynyt, vaikka tie oli erittäin vilkas, itseäni ajatellen olen pysähtynyt kyllä ja aina olen pystynyt jotenkin auttamaan, senkin jälkeen vaikken itse ole sitä apua saanut...
Kyllä ihmisellä on vastuu myös muista ihmisistä, ei vain itsestään...
[email protected]
Kuinka onnistuu toisen ihmisen kuunteleminen kun kaikki on kätketty kulissien taakse? Todella lähelle pääseminen on niin vaikeaa. Sitten kysellään välittämisen perään. Miten kukaan on kiinnostunut välittämään kulisseista?
Kaipaan teitä ystävät, sielunsisaret
ja -veljet, joita en ole vielä tavannut.
Kirjoita minulle, nimimerkki "Aina ja ikuisesti...", ja KIRJOITTAKAA MUUTKIN "kosmista yksinäisyyttä" potevat.
Kiitos.
[email protected]
Ilmeisesti koko maailmassa ei ole yhtä ainoaa yksinäistä ? Ainakaan minun ystävyyteni ei tunnu kelpaavan kenellekään.
[email protected]
Miksi, miksi, miksi ?!