Kutsuitko minut soitimelle, että saisit nöyryyttää, halveksia, pitää pilkkanasi? Saisit koekaniinin, jota rikkoa, ihmisyyden nimissä? -Että sinulla olisi korjattavaa.
Tiedän olevani vajavainen, tyhmä, sivistymätön, epäsovinnainen rääväsuu.
Mutta myös kovasti paljon muuta.
Vai onko kieli kaipauksesta kankea?
Tiedän olevani vajavainen, tyhmä, sivistymätön, epäsovinnainen rääväsuu.
Mutta myös kovasti paljon muuta.
Vai onko kieli kaipauksesta kankea?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Taisin kutsua, mutta.. nyt epäilyttää.
Miten saisin sinut ymmärtämään, etten missään nimessä halua satuttaa.
Sille ei voi mitään, jos rehellisyys satuttaa.
Kovasti paljon muuta.. juuri niin! Kukapa meistä olisi täydellinen?
ottaako siitäkään selvää? Ymmällään on hän, joka nukkuu liian vähän ja tuntee liian paljon. Ei kutsunut tunteita, mutta nyt niiden kanssa pitäisi selvitä. Pelosta kangistuneella kielellä on vaikea laulella toiveikkaita värssyjä.
taisi mennä.
Tai sitten provo yrittää siirtää pelinappuloitaan.
Kiitos vaan, mutta ei tarvitse puhua mun suullani.
MITÄ pelkäät? Voi kun joskus sais ikkunansa alle jonkun Romeon :)
Ei kenenkään kannata mistään loukkaantua..näistä viesteistä varsinkaan. Eihän täällä tiedä kenelle vastaa..
Mutta haasteisiin voi aina vastata. Tässä elämässä ei kovin monta sellaista ihmistä ole, joka niitä voisi tarjota.
Ainoastaan yksi.
...mm. se, miten jaksan olla skarppina aamulla, kun kukun vielä tähän aikaan.
Pelottaa, kun en voi olla varma siitä, mitä loppujen lopuksi ajattelet. Enkä luota siihen, mitä luen. Vaan siihen, mitä näen ja kuulen. Vai miten se menee oikein?
Ikkunan alla on hyvin tyhjää. Enkä ainakaan ketään ranskalaista sinne haluaisi. Romeo taisi olla italiaano?
Olen haasteiden ystävä. Lähihaaste mulle on selvitä huomisesta. Siis tästä päivästä.
En minäkään mitään ranskalaisia halua. Kaikki italialaiset ja espanjalaiset ja amerikkalaiset on jo soppaan sekoitettu.
Tiedoksi silti..en ole mikään kokki silti.
MaPPeja sekoittelen.
iloinen, että jaat kanssani tämän problematiikan. Alan olla umpikujassa, Berliinin pöperöiden karvas jälkimaku alkaa kyllä haihtua, mutta olen tullut perin araksi keittiöhyllyiltä löytyvien tuntemattomien ainesten sekoittelussa. Heitän jo aloitetut keitokset liian helposti jäteastiaan ja kolistelen sitten tyhjiä kattiloitani yksinäisenä. Siitä kun oppisi pois. Toiveissa kuitenkin lieden lämpö ja tyytyväinen maistelija.
En tajua. Mitä siellä Berliinissä teit?? Vaeltelen taas väärillä poluilla..linnunteitä en oo käyttäny pitkiin aikoihin..Ja sinäkö oot?
ei oikein keksi mitään vastattavaa..
jaahas....
Niin. Hiljaisessa vedessä ne kalatkin kutee ;)
Varo vaan, mulla on terävät sakset :D
anteeksi, halusin vain tietää totuuden.
Itken, oletko nyt itse tyytyväinen?
... yhtään mitään, mistä voisit päätellä mitään. Vastailen muillekin, miksi en myös sinulle? Sinä se tässä vihjailet! Muista, että täällä on muitakin jonoksi saakka. Edellisistäkin kommenteista tämän otsikon alla, voisi luulla minun kirjoittaneen, mutta vastasin vain tällä nimimerkillä.
Ja sen vastaamasi totuuden, joka meni väärään osoitteeseen, käännettyäni löydän uuden totuuden?
Kiitos.
...............Muuta kuin se, että provokin haisee paskalle ja toivottavasti vielä paskaakin, ettei kerry korviin asti! ,-)
... mun olkapääni, olit sitten mies tai nainen.
kuulemisiin...
ei koskaan hyvästi ystävälle. , )
joku vääntelee sanojani ja myös sinun. Miten voit olla varma enää mistään, mitä olen sanonut?
P.S. Eikä mulla ole koskaan huonoja ideoita!
Terässä ovat.
olet liian sosiaalinen ja itsevarma minulle.
ja sä vastaavasti arkajalka. Meniks oikein?
aivan kauhuissaan.
Kyllä. Toisinaan. Täytyy myöntää. Sen verran olit oikeassa :)