Minulla on ollut vuoden ajan sellaista oireilua, jonka voisi liittää kai sekä paniikki- että ahdistushäiriöön. Välillä oloni on parempi ja välillä se on lähes toivoton.
Pahimmat kohtaukset iskevät juuri tietyissä tilanteissa. Osa niistä on sosiaalisia tilanteita.
Välillä tilanteet saattavat sujua ongelmitta, mutta lähestulkoon aina minuun iskee ahdistavia pakokauhun sekaisia kohtauksia ja joskus se kuuluisa epätodellinen olo.
Olen juuri aloittanut autokoulunkin! Miten tulen selviämään siitä? Mitä oikein teen!? En suostu tunnustamaan, että itselläni on mitään tällaista sairautta! (tiedättehän, kyllä kaikilla muilla mutta eihän minussa mitään ole).
Pitäisikö vain tunnustaa ja mennä lääkäriin? En oikein uskaltaisi, en ainakaan tavalliselle terveuyskeskuslääkärille - ei varmaan ymmärtäisi.
Mitä jos minulla todetaankin joku ahdistus/paniikkihäiriö? Saanko maininnat jonnekin loppuiäkseni? Voiko esim. tulevat työnantajat nähdä, että minulla on tällainen sairaus jos se todetaan minulla? Entä ajokortti?
Entä armeija?
Haluaisin vain elää tavallista elämää!
Pahimmat kohtaukset iskevät juuri tietyissä tilanteissa. Osa niistä on sosiaalisia tilanteita.
Välillä tilanteet saattavat sujua ongelmitta, mutta lähestulkoon aina minuun iskee ahdistavia pakokauhun sekaisia kohtauksia ja joskus se kuuluisa epätodellinen olo.
Olen juuri aloittanut autokoulunkin! Miten tulen selviämään siitä? Mitä oikein teen!? En suostu tunnustamaan, että itselläni on mitään tällaista sairautta! (tiedättehän, kyllä kaikilla muilla mutta eihän minussa mitään ole).
Pitäisikö vain tunnustaa ja mennä lääkäriin? En oikein uskaltaisi, en ainakaan tavalliselle terveuyskeskuslääkärille - ei varmaan ymmärtäisi.
Mitä jos minulla todetaankin joku ahdistus/paniikkihäiriö? Saanko maininnat jonnekin loppuiäkseni? Voiko esim. tulevat työnantajat nähdä, että minulla on tällainen sairaus jos se todetaan minulla? Entä ajokortti?
Entä armeija?
Haluaisin vain elää tavallista elämää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä mä oon sitä mieltä et kannattee mennä lääkäriin. Mäkin kävin ihan tavallisella tk lääkärillä ja se pisti mut niihin rutiini kokeisiin ja anto lääkkeet ja lähetteen terapeutille.
Lääkkeet on auttaneet mut kyllä kohtauksia viel tulee mut ei oo joka päivä ahdistusta päällä. Mulla on kuolemanpelko itselläni ei niinkään sosiaalisten tilanteiden kammo.
Eikä mun mielestä tässä sairaudessa oo mitään hävettävää eikä se vaikuta sun työnhakuun ym.
Meitä paniikkihäiriöisiä on yllättävän paljon, täällä olen huomannut sen...On mukava kun tietää ettei oo ainut =)
Mut tsemppiä sulle!!