En oikein tiedä mistä tarinani aloittaisin ja minne tämä kuuluisi, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa sen tänne... Reilu vuosi sitten marraskuussa sain yllättäen soiton luokkakaveriltani. Olin yllättynyt. Tiesin hänen olevan kyllä vapaa ja hän tiesi minun eronneen. Hän oli humalassa ja sanoi haluavansa tutustua minuun. Rupesimme tapailemaan viikonloppuisin. Hän oli aina humalassa ja otin joskus minäkin. Hyvin pian hän alkoi arvostelemaan minua.. Älykkyyttäni, arvomaailmaani, ulkonäköäni, kykyäni hoitaa poikaani, lauluääntäni. Ihmettelin miksi hän käyttäytyy niin.. En koskaan loukannut häntä, vaan olin todella avulias. Autoin häntä muutossakin. Pesin vanhan asuntonsa ja vein autossani hänen tavaroitaan. Hän itse oli kovassa krapulassa ja hyvin hermostunut.. Hänen hyvä ystävänsä auttoi myös.. Jälkeen päin sain haukut palkakseni.. Olin kuulemma ängennyt muuttoon mukaan eikä hän ollut sanomansa mukaan edes minua pyytänyt.. Lainasin rahaa melkoisen paljon.. Hän kyllä maksoi aina saatavani takaisin.. Koska lupasikin Päivälleen.. Humalassa oli minusta mustasukkainen, omistava.. jopa suhteestani parhaaseen naisystävääni.. Kun hän oli sairas minä omaa sinisilmäisyyttäni ja auttamisen halusta vein hänelle lääkkeitä ja tein keittoa.. Tätä tekoa hän kuulemma arvosti.. Aina sanoi,-" että ei ole olemassa ilmaista lounasta." Halusin vilpittömin sydämin olla hänen ystävänsä.. En piitannut, vaikka hän onkin alkoholisti... Halusin nähdä ihmisen kaiken alta ja takaa.. Kyllä kieltämättä säikähdin, kun näin missä kunnossa asuntonsa välillä oli.. kaikki rikki ja sekaisin lattialla.. tuolit, lasit, cd- levyt- ruoat kaikki... Ja kirves oli osa asunnon kalustoa. Mietin kyllä miksi hän sitä siellä pitää.. Ymmärtäisin jos hän asuisi maaseudulla, mutta kaupungissa.. Kyllä me suutelimme ja olimme sylikkäin.. Olin ihastunut häneen, vaikka se järjettömältä kuulostaakin.. Hän sanoi meidän olevan pelkkiä ystäviä.. Että ei kestä minua selvinpäin nähdä.. Aina näimme, kun hän oli kännissä.. Nyt joku ajattelee, että miksi aina menin.. Suoraan sanoen en tiedä itsekkään syytä.. Hän oli, kuin mangneetti.. En voinut sanoa hänelle ei... Itsetuntoni oli maassa... siis todella down.. mietin miksi hän on minulle niin ilkeä.. yritti tehdä minua mustasukkaiseksi keinoilla millä hyvänsä ja totesi, että onpas vaikeata.. Minä, kun satun ajattelemaan, että ketään ei voi omistaa.. Kaksi kuukautta sitten sanoi olevansa elämäänsä todella väsynyt.. Haluavansa kuolla ja olevansa pelkuri, kun ei uskalla sitä tehdä.. En ole koskaan tavannut ihmistä jonka mielialat vaihtelevat yhtä nopeasti.. Selvinpäin hän oli erittäin pedantti.. Siisti, huoliteltu, hyvä puhumaan,mutta hermostuneisuus näkyi.. Varmaan koska aivosoluja kuollut jo niin paljon... Nyt hän on ruvennut seurustelemaan entisen meidän luokkalaisen kanssa.. naisen jolla takana 18 vuoden liitto ja kolme lasta.. nainen rauhallinen, hiljaisen oloinen, ei alkon suurkäyttöä... Nainen laittoi ehdoksi vuoden raittiina olemisen.. Nyt on ollut kuukauden kuivilla.. Ihmettelen miten hän pystyi rakastumaan heti, kun takana pitkä liitto ja ominsilmin on nähnyt miten hän huutaa ja riehuu kännissä.. Ajatteleeko rakkautensa parantavan hänet raittiiksi.. Toivon heille kaikkea hyvää.. Itse, vain manaan omaa "hölmöyttäni" ja sitä, että miksi katsoin tuollaista niin pitkään.. Olihan joskus kivaakin.. Ja se tunne jota tunsin.. Mutta kokemuksia.. Alkoholisteilta, heidän läheisiltään, helvetissä eläneille, tai eläville, myös raitistuneiden kokemukset ovat tervetulleita..
Ystävänä alkoholistin varjossa!
Rajansa kaikella!
3554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jokaisessa naisessa asuu tiedostamattakin hoivaamisvietti, jonka evoluutio tosin on tarkoittanut ammoisista ajoista kohdistumaan lapsen turvaksi, mutta juoppo mies on ajoittain avuton kuin pieni lapsi, joten häntä sitten hoivataan, etenkin kun juoppo lapsesta poiketen osaa sitä kerjätä muutenkin, kuin parkumalla täysin palkein.
Säälin hänen uutta hoivaajaansa. Hän tulee kärsimään.
ihminen ja hänen nykyinen ystävättärensä elämään omaa elämäänsä, ja jos kyseinen mies vielä joskus raapii oveasi niin älä päästä sisään.
Älä suotta manaa hölmöyttäsi tai kuluta energiaasi katkeruuteen miestä kohtaan; hän ei olisi siitä edes tietoinen mutta sinä kärsisit. Noin piti käydä, ja on parasta ottaa siitä opikseen ja jättää se sitten taakseen. Ehkä olit rakastunut rakastumisen tunteeseen ja siksi halusit nähdä miehen sellaisena kuin toivoit hänen olevan, sen sijaan että olisit nähnyt hänet sellaisena kuin hän oikeasti oli: toisia hyväksikäyttävä, itsekäs, manipuloiva, aggressiivinen alkoholisti.
Olen itse toipuva alkoholisti ja siksi uskallan antaa sinulle vakavissani neuvon olla päästämättä häntä enää elämääsi jos/kun hän nykyisen suhteensa päätyttyä ryömii ovesi taakse. Autat häntä kaikkein eniten olemalla auttamatta häntä silloin! Vaikka tarkoitit avullasi pelkkää hyvää niin samalla mahdollistit hänelle juomisen. Jättämällä hänet - vaikka kirjaimellisesti - pakkaseen pakotat hänet ottamaan itse vastuun itsestään.
Tutustu Al-Anonin toimintaan, käy vaikka heidän avoimessa kokouksessaan kuuntelemassa muiden kokemuksia. Lisätietoja löydät osoitteesta http://www.al-anon.fi/
Minäkin suosittelen sinulle tuota saamarin tarjoamaa linkkiä. Ihan senkin takia että todennäköisesti sinulla on nurkan takana tulossa vastaan joku samankaltainen mies, kumma kyllä. Meillä alkoholisteihin rakastuvilla naisilla on kovin usein läheisriippuvuus-ongelma. Yllättäen myös monella alkoholistilla on samanlaisia piirteitä. Kaipa se on sitä tunne-elämän sairautta?
Mutta monien anonien mielestä alkoholistit ovat jotenkin niin hurmaavia, ettei sellaisia ihmisiä muualta löydy, ehkäpä juuri herkkyytensä takia?