Olen kolmen lapsen äiti ja ollut työelämässä pitkään. Viimeisin työpaikka ollut ainakin 10 vuotta hieman eri alalla. Olen suhteellisen rohkea muutoksiin ja uusiin asioihin, mutta työ samassa paikassa on tuntunut niin turvalliselta ja tavalliselta.
Kyllästyin työhöni ja päätin hakea uutta työpaikkaa, jonka sitten sainkin. Mikä rohkea teko minulta!
MUTTA, nyt olen aivan rauniona. Olen ollut hieman yli viikon uudessa työpaikassa, en ole nukkunut juurikaan, olen paniikinomaisessa olotilassa,näen levottomia painajaisia, ajatukset eivät pysy kasassa, mietiskelen koko aika seuraavaa työpäivää....
SIKSI, että pelkään etten opi uusia asioita (konttorityö) tarpeeksi nopeasti!! Lasken päiviä ja mietin monta päivää vielä tarvitsen perehdyttämistä enkä enää voi kysyä miten asiat tehdään. Tai vielä kauheampaa on ajatus, että ovat tehneet väärän valinnan kun en opi asioita kahdessa viikossa.
Järjellä tiedän, että uusien ohjelmien ja monien uusien asioiden oppiminen uudessa yrityksessä on aikaa vievää ja ottaa oman aikansa ennen kuin sisäistää uusia asioita.
Haluan vielä lisätä, että olen melko näppärä oppimaan uusia asioita ja hoksaamaan juttuja, mutta nyt vaan tuntuu, että mitä minusta ajatellaan jos en opi kaikkea esim. kahdessa viikossa. Uusia asioita tuli viime päivien aikana todella paljon, enkä ole vielä saanut kokonaisuutta hallintaan vaikka paljon olen jo oppinutkin ja osaan tehdäkin.
Lohduttakaa järkipuheella pliis....
Kyllästyin työhöni ja päätin hakea uutta työpaikkaa, jonka sitten sainkin. Mikä rohkea teko minulta!
MUTTA, nyt olen aivan rauniona. Olen ollut hieman yli viikon uudessa työpaikassa, en ole nukkunut juurikaan, olen paniikinomaisessa olotilassa,näen levottomia painajaisia, ajatukset eivät pysy kasassa, mietiskelen koko aika seuraavaa työpäivää....
SIKSI, että pelkään etten opi uusia asioita (konttorityö) tarpeeksi nopeasti!! Lasken päiviä ja mietin monta päivää vielä tarvitsen perehdyttämistä enkä enää voi kysyä miten asiat tehdään. Tai vielä kauheampaa on ajatus, että ovat tehneet väärän valinnan kun en opi asioita kahdessa viikossa.
Järjellä tiedän, että uusien ohjelmien ja monien uusien asioiden oppiminen uudessa yrityksessä on aikaa vievää ja ottaa oman aikansa ennen kuin sisäistää uusia asioita.
Haluan vielä lisätä, että olen melko näppärä oppimaan uusia asioita ja hoksaamaan juttuja, mutta nyt vaan tuntuu, että mitä minusta ajatellaan jos en opi kaikkea esim. kahdessa viikossa. Uusia asioita tuli viime päivien aikana todella paljon, enkä ole vielä saanut kokonaisuutta hallintaan vaikka paljon olen jo oppinutkin ja osaan tehdäkin.
Lohduttakaa järkipuheella pliis....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äiti 38 täällä vastailee. Minulla oli vähän samansuuntaisia epäilyksiä, kun kolme kuukautta sitten otin nykyisen työpaikkani vastaan. Olen toki ennen ollut alalla töissä, mutta tämä työ on vastuullisempaa, vastaan mm. rahan käytöstä, tulosten raportoinnista EU:lle jne.
Täytyy sanoa, että ei uni tullut silmään minullakaan. Nyt menee paremmin, talon tavat ja työtoverit tuttuja, ja tehtävistä osa alkaa mennä rutiinilla.
Mutta se pois mielestä kokonaan, ettei muka voi kysyä viikon jälkeen mitään. Minä kysyn joka ikinen päivä. On paljon fiksumpaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä kuin korjata tyhmiä virheitä. Ja oletkos ajatellut asiaa siltä kantilta, että ehkä työtoveritkin ovat vain mielissään, kun voivat olla avuksi neuvoessaan. Itse ainakin autan mielelläni esim. työharjoittelijoita täällä.
On totta, että aikaa vie oppiminen. Mutta ah sitä tunnetta, kun joku asia loksahtaa ensi kertaa nappiin. JEES, minä tein sen...
Mokia sattuu kaikille, sellaista työntekijää ei olekaan, joka ei joskus olisi mokannut (ei ainakaan kovin montaa), minäkin olen mm. lähettänyt vanhojen osoitetietojen perusteella postia jo kuolleelle ja kuopatulle henkiölle. Pahoittelin tapahtunutta ja lupasin päivittää osoitetiedot. Arvaa mitä, ei maailma siihen kaatunut. Ymmärsivät, että tekevälle sattuu.
Toivotan sinulle jaksamista, rankinta on aina alussa, mutta lopussa kiitos seisoo. Tuskin ne sinua sinne olisivat palkanneet, jos eivät uskoisi sinun työhän kykenevän.
Ei ole hölmöä kysyä. On hölmöä olla kysymättä ja
miettiä ja murehtia turhaan yksinään.