Takana monen vuoden työttömyys, kurssia kurssin perään ja työelämävalmennusta ja ikää nelkyt ja risat. Oma ammatti mennyt, depressiodiagnoosi tehty hiljattain ja paniikkikohtauksia.
Tavoittelen vielä työelämään ja olen työkkärin kirjoilla. Onko kellään muulla kokemuksia siitä, kun ihmiset tyrkyttävät neuvojaan: perusta yksityisyritys, mene yliopistoon, kouluttaudu siihen ja siihen? Käytännössä tilanteeni on sellainen, että henkiset voimavarat ovat tosi pienet ja sosiaalinen arkuus hyvin haittaava, iso perhe myös.
Itse en koe, että pitäisi olla hieno titteli. Haluan helpohkon työn ja mielellään osapäiväisen, että stressi ei taas toisi depressiota. Haavoittaa paljon, kun sukulaiset antavat näitä piiskaavia neuvojaan, eikä muisteta sitä tärkeintä eli kysymystä: Mitä itse haluan elämältä? Kuinkahan moni keski-ikäinen yleensä valitsee työnsä sukulaisten ohjeitten mukaan?
Onko muilla vastaavaa? Tuntuu, ettei ole hyväksytty eikä ymmärretty, että on vajaakuntoisuutta, eikä tulisi piiskata tällaisiin tavoitteisiin.
Tavoittelen vielä työelämään ja olen työkkärin kirjoilla. Onko kellään muulla kokemuksia siitä, kun ihmiset tyrkyttävät neuvojaan: perusta yksityisyritys, mene yliopistoon, kouluttaudu siihen ja siihen? Käytännössä tilanteeni on sellainen, että henkiset voimavarat ovat tosi pienet ja sosiaalinen arkuus hyvin haittaava, iso perhe myös.
Itse en koe, että pitäisi olla hieno titteli. Haluan helpohkon työn ja mielellään osapäiväisen, että stressi ei taas toisi depressiota. Haavoittaa paljon, kun sukulaiset antavat näitä piiskaavia neuvojaan, eikä muisteta sitä tärkeintä eli kysymystä: Mitä itse haluan elämältä? Kuinkahan moni keski-ikäinen yleensä valitsee työnsä sukulaisten ohjeitten mukaan?
Onko muilla vastaavaa? Tuntuu, ettei ole hyväksytty eikä ymmärretty, että on vajaakuntoisuutta, eikä tulisi piiskata tällaisiin tavoitteisiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viranomaistoiminnot ajattelevat työelämää väärin aivan kuten sinä. Sinulla on kokemusta työelämästä jo takana ja jokin ammatti, joka ei ole mennyt yhtään mihinkään (ellei kädet ole poikki). Työn tuossa vaiheessa pitäisi olla vain harrastus, joka sujuu sen kummempia ajattelematta. Siksipä jokin radio työpaikalla on hyvä, että kuulee muutakin kuin omat ajatukset, työ sujuu kuin kävely puistossa ja loppupäivänä ei kannata ajatella muuta kuin omia loppupäivän asioita. Eli sinä et tarvitse työttömyyttä, et koulutusta, etkä osa-aika työtä. Sinun pitää vain suhtautua työhön uudella tavalla ja etsiä työpaikka.
et tiennyt asiasta koko totuutta. Nimenomaan ammatti on mennyt, siis kuollut ammatti, jota ei enää ole olemassakaan. Alaltani hävisi kymmenkunta eri työvaihetta kokonaan eli tietokone vei käsityammatin ei vain minulta vaan valtaosalta entisessä ammatissani olleilta. Entisestä ammatistani ei ole mitään hyötyä muihin ammatteihin, ainoastaan luonteeni pikkutarkkuus ja ahkeruus käy moniin ammatteihin, jos niihin vain pääsisi käsiksi.
mutta jos sinulta olisi kädet poikki, niin tilanne olisi merkittävästi huonompi ;)
Itse oon MT kuntoutuja ja haistatin pitkät ajatuksella että kävisin mitään kursseja. Vajaassa puolessa vuodessa olen ansainnut käden taitojen parissa kannuksia, "kouluttautunut" - tai siis ollut työssä aivan uudella alalla, oppinut aivan hirveästi uutta ja nyt oon siirtymässä vakituiseksi työntekijäksi alan yritykseen keskimääräistä suuremmalla palkalla.
Duuniin pääset MT-kuntoutujana oikeastaan helpommin kuin laiskana terveenä peukalonpyörittäjänä. Paiskit vain harjoittelussa töitä HULLUNlailla (hehheh.). Työn ääressä huomaa sitten taas omat voimavarat, tekevä ihminen on terve ihminen! Sosiaaliset yritykset palkkaa mielellään työkokeilussa kunnostautuneita MT-kuntoutujia jotka vastaa täyskuntoisia työntekijöitä koska kuntoutujista saa pari vuotta valtiolta rahaa ja käytännössä MT tekee saman kuin tervekin (ja minun tapauksessani parempaakin!)
Ei tarvi tehdä täyttä työviikkoa. Itse aloitin 4h päivässä 2 kertaa viikossa mutta menin kahden viikon jälkeen pyytään lisää duunia kun tuntui että jaksaa jo paremmin ja työ tekee hyvää. Täyttä 8h/5päivää teen vasta nyt (työkokeilussa maksimi taitaa olla 6h/päivä). Kannattaa hankkia kokeilupaikaksi aluksi joku sellainen mesta jossa on totuttu "vajaisiin". Itse kävin aikani sellaisessa jossa mukana on kehitysvammaisia... ei tarvi olla porukan tolloin. Nostaa kummasti itsetuntoa :)
Ja sit kun teet niin älä tee tekemisen takia vaan oppimisen. Tahtis saa olla hitaampi kuin muiden. (ja jos vaaditaan tiukkaa tahtia niin vaihda yritystä - työkokeilun aikana siitä ei sanktioida kunhan selität ettet pysty vastaan vaatimuksiin!). Mut pidä asenne kohdallaan, koita aina oppia muuta ja kun huomaat osaavasi jonkun jutun niin vaihda heti uuteen ettet jää "yhden asian osaajaksi". Itse onnistuin puolessa vuodessa saavuttaan osaamisen joka mahdollistaa aika vaativatkin työt alallani.
Jos sulla muuten on lääkitystä niin kun alat tekeen työtä niin ihmeessä vähennä vaikka lääkärit panikois. Työ, sellainen josta pitää ja jossa pärjää- on itsessään tosi hyvä lääke.
Eihän tää mun uus duuni mitään unelmatyötä ole mutta totesin jo kauan sitten ettei ole olemassa mitään unelmatyötä alkuunkaan. Kuitenkin siitä saa ihan kivasti rahaa verrattuna korvauksiin ja on rehellistä pysyvää työtä joka nykyään on aika harvinaista kaiketi :)
Mulla siis 4 vuotta työttömyyttä joista 2 vuotta MT-potilas (tai matkalla siihen).
Itsekin olen nyt kehitysvammaisten parissa työkokeilussa, vasta muutama päivä takana. Paikkakunnallani on myös soiaalinen yritys, jonne olen yrittänyt päästä jo kolme keraa, mutta aina on tullut seinä vastaan. Voi tietty olla, että pääsen tämän työkokeilun jälkeen sinne. Minullakin on 4 h päivässä, mutta pitenee jo ensi viikolla.
Mikä MT-häiriö sinulla on ollut? Minä en voi vähentää lääkitystä, kun se on ollut vasta 8 kk päällä ja vasta 4 kuukautta sopivalla annostuksella. Depressio ei ole vienyt työkykyäni, mutta paniikki haittaa, jos joutuu koko ajan vaihtamaan porukkaa, jonka kanssa töitä tekee. Saitko työn sieltä sosiaalisesta yrityksestä?
" Paikkakunnallani on myös soiaalinen yritys, jonne olen yrittänyt päästä jo kolme keraa, mutta aina on tullut seinä vastaan. Voi tietty olla, että pääsen tämän työkokeilun jälkeen sinne. Minullakin on 4 h päivässä, mutta pitenee jo ensi viikolla."
Voi olla että joihinkin on vaikea päästä. Mulla kävi niinpäin että tein "pajalla" lähinnä omaksi huvikseni juttuja ja sitten työnantajani tuli kosiskeleen mua että voisin tulla töihin kun osaamistani on kehuttu.
Sosiaaliset yritykset ei oo kuitenkaan mitään ihmepuljuja toisin kuin esim. suojatyöfirmat. Eli siis sosiaaliseen yritykseen pääsee ennenkaikkea osaaja joka jaksaa tehdä työtä. Työ on siis normaalia, mutta työnantajalla on alempi kynnys ottaa työntekijäksi esim. pitkäaikastyötön tai juuri jostain sairaudesta toipunut. Eli siis jos jos teet 4h päivässä niin silloin se ei välttämättä vielä riitä "todisteeksi". Samoin työharjoittelupaikkojesi suositukset merkitsee oikeastaan enemmän kuin oma hakemuksesi tai halukkutesi koska harjoitteluistasi sinusta on "kovaa faktaa". Toisin sanoen kannattaa tehdä aina parhaansa ja oppia uutta. Itselläni oli vähän napit vastakkain eräiden työnjohtajien kanssa aikaisemmassa yrityksessä koska en suostunut tekemään kauaa samoja juttuja. Selitin vaan aina että olen täällä enimmäkseen oppimassa uutta, teen työni kunnolla mutten suostu tekemään sarjatyötä kauaa.
Sitten voit tehdä silleen että kuukauden ajan pyydät - jos jaksat - että saat mahdollisuuden tehdä 8h/päivä ihan normaalin työntekijän oletettavalla tahdilla ja sinulta vaaditaan tulosta. Kuukauden "kovennetulla" pystyt jo varsin hyvin todistamaan että olet työkykyinen. Itseasiassa jos en olisi päässyt "oikeaan duuniin" olisin tehnyt näin ja sitten eronnut työkokeiluistakin ja ilmoittanut työkkärille että haluan kyseisen alan viralliseen koulutukseen tai työhön ja että mielestäni olen osoittanut työkykyni nyt riittävästi. (arvostan näet myös vapaa-aikaa :)
"Mikä MT-häiriö sinulla on ollut?"
Psykoosi ja pakkopulladiagnosoitu skitsofrenia. En tosin ottais niitäkään nyt välttämättä niin kirjaimellisesti. Lääkitystä piti diagnoosin mukaan jatkaa useita vuosia, lopetin kolmessa kuukaudessa. Ei oireita.
"Depressio ei ole vienyt työkykyäni, mutta paniikki haittaa, jos joutuu koko ajan vaihtamaan porukkaa, jonka kanssa töitä tekee."
Toi on varmaa ikävää. Itse en koskaan kai ole ollut mistään varsinaisesti paniikissa. Sairastumisen kynnykselläkin oli lähinnä mukavaa ja jännää kun seinistä alkaa hyppiä kummituksia ja liskoja. Lääkäriinkin tutustuin vasta kun tunsin olevani seitsenkertainen demoni ja huolestuin että saatan vahingossa tuhota maailman ja oikeastaan en sellaista tahtonut... :-D
"Saitko työn sieltä sosiaalisesta yrityksestä?"
Joo. Sain.
Ainiin, siis yleensäkin kannattaa mennä näihin sosiaalisiinkin yrityksiin ensin työkokeiluna. Siinä voi opetella sen firman tavat ja sitten on helpompi siirtyä oikeaksi työntekijäksi.
Työnantajien pointin ymmärtää, ne ei halua kouluttaa firmaansa jotain tyyppiä palkallisena joka sitten saattaa lähtee kesken kaiken pois. Mutta jos ne saa suoraan osaavan työntekijän niin mikäs sen parempi.
Epäilen, että teet puu- tai metallialan töitä - arvasinko oikein? Mulla tämä tie on vasta alkutekijöissään, mutta laitan mieleeni neuvosi, että kannattaa tehdä oppiakseen eikä vain tekemisen vuoksi. Tosin tiedän, etten pysty samaan kuin sinä pelokkuuteni takia.
Kaikki työtodistukseni tähän asti ovat olleet kiitettäviä ja olen aina asennoitunut niin, että teen parhaani. Hankalaa, kun tiedän, että pystyn normaaliin työhön, mutta en välttämättä sosiaaliseen työyhteisöön normaalityömarkkinoilla. Vajaakuntoisten joukossa toivon, että pääsen joskus eroon paniikkikohtauksista. Mutta jospa tästä ura urkenee pikkuhiljaa, kunhan edes tietäisin, mitä tahtoisin tehdä. Fyysisesti raskasta työtä en pysty tekemään, sen verran on rajoituksia.