mun koira kuoli eilen klo. 18.25... nyt se makaa pahvilaatokossa ulkona ihan liikkumattomana. tuntuu et se vaan nukkuu eikä sitä vieläkään käsitä. se kuoli silleen et sai sydänkohtauksen ja sen kieli meni ihan sinisex ja sit se alko kouristeleen ja meijän äiti koitti sen sydäntä ja se löi aina vaan hitaammin kunnes se loppu lyömästä. tuli kauhee olo. kohta me lähetään hautaan se... ei sitä vieläkään käsitä.
Mun koira kuoli....
saana
5452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koita jaksaa...
Ystävällisin terveisin koirie ystävä
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon
ihana kirjoitus sinulta! tuo sai kyyneleet valumaan silmistä, toivottavasti näin oikeastikin tapahtuu!
..Todellakin.. en voi muuta toivottaa. Onneksi teillä oli yhteistä aikaa, sen arvokkuuden tulet aina muistamaan ja rakkaan koirasi uskollisen katseen.
Ymmärrän sua hyvin ja annankin kaiken tukeni näin sähköisen viestinnän kautta! Koita kestää, sillä kyllä se siitä pikkuhiljaa, mutta säilytä muistot sydämessäsi!!
Tiedän miltä susta tuntuu, sillä vuosi sitten mun/meidän koiranpentu (6kk 2vk) kuoli jäätyään auton alle. Sama olo oli, siis että se vaan jäi nukkumaan sinne hautaan ja kyllä se sieltä tulee, mutta sen on oppinut, yllättävänkin hyvin, hyväksymään. Tosin mulle kyllä jäi emäkoira, joka on vielä ainakin elossa.
Toivottavasti sait tästä jotain, mikä ehkä lohduttaa ja auttaa surussa.
Jos haluat kirjoitella ks. asiasta vielä lisää, niin mailaa: [email protected]