Olen 23-vuotias mies. Olen ruvennut välttämään viimeiseen asti kaikkia sosiaalisia kontakteja. Työelämästä olen ollut pois 1,5 vuotta. Olen kyllä yrittänyt hakea työpaikkaa, mutta esim. soittaminen työnantajalle tuntuu jo vaikealta. Samanlaisia tilanteita tulee paljon eteen. Kaupassa käynti täyttä tuskaa, hikeä valuu mielettömiä määriä. Käveleminen pihalla hankalaa, yritän kävellä pihan läpi aina silloin kun "reitti on vapaa" eli ei olisi ketään näköpiirissä.
Mitähän tämmöisessä tilanteessa minun nyt kannattaisi tehdä, ja mihin ottaa yhteyttä? Entä onko muilla vastaavia ongelmia?
Kiitoksia kaikille asiallisille vastaajille!!
Mitähän tämmöisessä tilanteessa minun nyt kannattaisi tehdä, ja mihin ottaa yhteyttä? Entä onko muilla vastaavia ongelmia?
Kiitoksia kaikille asiallisille vastaajille!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei muuta kun varaat ajan lääkärille...
Itsellä on ollut samaa vikaa, lääkitys
kyllä auttaa.
Lääkäristä saat tietoa ja apua asiaan.
Toinen paikka on Suomen Mielenterveysseura.
Puh. (09) 615516
www.mielenterveysseura.fi
Mutta käyppä vaikka ensimmäisenä katsomassa täältä:
Sosiaalisten tilanteiden pelosta löydät tietoa potilasoppaan muodossa osoitteesta:
www.glaxosmithkline.fi/potohjeet_mieli.htm
Kiitoksia paljon. Mukavaa että on avuliaita ihmisiä :)
Lääkärin pakeille vaan, ei tämä ole tuntematon tauti. Saat lääkkeitä jotka auttavat sinua elämään normaalia elämää. Nykyisin on sellainen rasvaliukoinen eli nopeasti vaikuttava lääke kuin Xanor. Pyydä niitä niin vaikeat tilanteet pysyvät hallinnassa. Vaikutus alkaa noin 10-15 minuutin kuluessa kun taas esimerkiksi Opamoxilla/Oxepamilla se on kolmin-nelinkertainen aika. Yritä jaksaa, apu on lähellä.
Neuvoni on ihan tyhmä,mutta katson elokuva Elling,en tarkoita etten ottaisi ongelmaasi vakavasti olen itsekin ollut pitkään hoidossa,mutta elokuvasta jäi ainakin minulle hyvä mieli...kohtaus missä päähenkilö on ravintolassa valaisee näkökulmia elämään...lääkkeiden ja terapian lisäksi suosittelen kysymään ryhmää missä muita samasta ongelmasta kärsiviä...esim snellulla on joskus muistaakseni ollut terapia ryhmiä..sä voit myös kysyä kelan korvaamaa pitkäketoista terapiaa kun olet alle 25,mutta en tiedä kuinka helposti siihen saa korvauksen samoin kysy lääkkeiden korvauksesta...töihin palaaminen on pitkästä aikaa vaikeata mutta kyllä sä vielä joskus siihen pystyt...ihmisten on gelmat myös ratkeaa ja olo helpottuu...kunhan haet apua...mielenterveyongelmat on nykyään tosi yleisiä joten reippaasti vaan juttelemaan ammttiihmisen kanssa...tais tulla vähän saarna ja sekava viesti...toivottavasti olo helpottaa... =)
yhdessä viestissä mainittu xanor lääkestä.se on hyvä vaihtoeho ja terapia.pitäs vain muista se lääke aiheutta kova riippuvus.itte olen käyttäny sama lääke paniikkihäiriön.
Juu, kanssasisaria ja -veljiä sinulle löytyy. Älä kuitenkaan Xanoria lääkäriltäsi pyydä, sillä se on todellakin riippuvuutta aiheuttava lääke. Tänä päivänä paniikkihäiriöön ja sosiaaliseen fobiaan on tepsivämpiäkin lääkkeitä. "Tautiin" käytetään mielialalääkkeitä, joista ainakin Cipramil ja Seroxat ovat varsin tehokkaita. Vaikutus ei vaan tule aivan heti, vaan vasta parin viikon käytön jälkeen ja siksi ajaksi Xanorin kaltainen lääkitys voi olla tarpeen. Ota siis ihmeessä yhteys vaikka terveyskeskuksesi lääkäriin ja juttele rohkeasti hänen kanssaan ongelmastasi. Tsemppiä!
Tässä on tuotu esiin Xanorin aiheuttamaa riippuvuutta. Se on varmaankin totta, mutta itse ajattelen, että mitä hiton väliä sillä on jos sen avulla pystyy elämään normaalia elämää. Minä olen kärsinyt jännitysoireista vuodesta 1977 lähtien ja käyttänyt Opamoxia aloitellen jollain muulla. Minulla taatusti on jonkinasteinen riippuvuus, mutta en siitä välitä en ainakaan kunnes joku sanoo "minä parannan jännitysoireesi" ja silloin voin alkaa luopumaan siitä lääkityksestä. Nyt sairastan masennusta ja siihen on lääkityksenä nimenomaan Cipramil. Sanoisin, että Cipramil saattaa auttaa lievissä jännitys/pelkotiloissa, mutta ainakaan minulla se ei auta edes niin, että vähentäisin Opamoxia. Tällä viikolla tapasin psykiatrin nimenomaan lääkityksen arviointia varten. Hän oli sitä mieltä, että Xanorista riippuvuudesta voi hyvinkin vieroittaa sitten juuri Opamoxilla.
Xanoria suosittelin nimenomaan sen nopean vaikutuksen vuoksi. Nyt olen vuosikausia "valmistautunut" tilanteisiin ottamalla etukäteen aikaisin Opamoxeja. Mielestäni sitä tarvetta voi vähentää juuri sillä, että kun kokee vaikean tilanteen olevan edessa, ottaa silloin Xanor. Näin ei tarvitse olla lääkehuuruissa ja unelias pitkin päivää. Xanorin riippuvuus kuulemma syntyy lähinnä sen nopeasta vaikutuksesta, mutta myös lyhytkestoisuudesta. Kun kaveri kaipaa "henkisiä kainalosauvoja" minä en todellakaan miettisi vuosia eteenpäin miten päästä lääkkeestä eroon. Se on sen ajan murhe. Vähän karrikoiden rinnastaisin käydyn keskustelun vuosien takaiseen uutisointiin jossa syöpäpotilaille ei annettu riittävää morfiiniannosta siinä pelossa, että syntyy riippuvuus. Mitä väliä sillä on jos potilas kuitenkin kuolee? Tässä tapauksessa kaverin on päästävä takaisin normaaliin elämään enkä ymmärrä puheita lääkkeiden riippuvuudesta. Samantien voitaisiin teilata kaikki lääkkeet ja sanoa, että yritä vaan pärjäillä. Absurdia.
Jos kiinnostaa, hae kirjastosta luettavaksesi vaikkapa "Jännittäjän kirja", kirjoittanut Olavi Noronen. Mielenkiintoisia ajatuksia ja kokemuksia jännityksestä toipumisesta
Huoh..ensimmäinen askel on otettu ja olin terveyskeskus lääkärillä. Pystyin selittämään tilanteeni ja lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen ja kannustava. Kirjoitti lähetteen terapiaan sekä lääkityksen. Lääkkeksi tuli juuri xanoria. En ole vielä hakenut reseptiä. Onko minkä hintaista?
Mutta nyt tosiaan askel otettu eteenpäin..kyllä se tästä(kai) :)
Mullakin on fobia. Minkäläisia oireita pelkurilla?
Itse on vaikea olla ihmisten seurassa varsinkin isos kaupungis ahdistaa ja kädet vapisee jos joku tulee juttelemaan ja tuntuu et kaikki tuijottaa. Tulee hikinen olo ja ahdistunut. Kun pääsee laitamalle on jo rauhallisempi olotila. Onko tää fobiaa? Usein tulee kamalan kuuma ja vapisen jos juttelen jonkun kanssa. Onko tähän lääkettä? Kaupungillakin vaikka kulkisin yksin eikä kukaan ees juttele tulee kamala olo ja ahdistunut, kuuma.