Kaupungissamme huostaanotetaan vuodessa noin 30 lasta, joista suuri osa sijoitetaan perhehoitoon. Viime vuonna näistä perhehoitoon sijoitettujen lasten sijoituksista purkaantui noin 10 ja minkä takia? Nämä aiemmin perhehoitoon sijoitetut lapset olivat tulleet murrosikään ja sijaisvanhemmat eivät enää kyenneet asettamaan rajoja lapsille.
Itse sanon, että jo kolmasosa sijoituksista purkaantuu, niin kyllä sijaisvanhempien vanhemmuus on todella hakoteillä.
Älkää ihmeessä ottako tai edes harkitko sijaislapia jos ette osaa kuvitella, että olette heidän tukena myös murrosiässä, vaikeina hetkinä!Silloin se vanhemmuus vasta punnitaan.
Itse sanon, että jo kolmasosa sijoituksista purkaantuu, niin kyllä sijaisvanhempien vanhemmuus on todella hakoteillä.
Älkää ihmeessä ottako tai edes harkitko sijaislapia jos ette osaa kuvitella, että olette heidän tukena myös murrosiässä, vaikeina hetkinä!Silloin se vanhemmuus vasta punnitaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...vaikuttaa varmasti murrosiässä voimakkaasti.
Itse olen joutunut luopumaan yli kymmenen vuotta sitten murrosikäisestä pojasta joka oli meillä sijoitettuna. Hän tuli murrosiässä niin väkivaltaiseksi, etten pärjännyt fyysisesti hänelle. Kun nuori mies tulee vihan tai raivon vimmassa ja potkii ja ottaa sitten veitsen( josta riita sinä aamuna alkoi, en antanut ottaa sitä kouluun mukaan) ja uhkailee ja potkii satuttaakseen niin ei ole vaihtoehtoja.
Onko se mielestäsi hyvän mallin antamista että poika olisi voinut antaa minulle turpiin ja silmän mustaksi kuten isänsä oli nähnyt tekevän äidilleen?
Ja syy epäonnistumisessa minun vai??
Itse ainakin tein kaikkeni, enkä pidä sitä vähänä. Asiasta keskusteltiin ja sovittiin ja silti kuvio toistui. Jatkamalla sijoitusta olisin varmistanut sen että hänen tuleva mahdollinen siippansa olisi saanut turpiin.
En katso että voit minua moittia. Välit pojan kanssa eivät ole katkerat.
olen kuullut tuon ennenkin: huostaanotetut ja sijoitetut lapset ovat aikuisina häiriintyneitä, väkivaltaisia, moniongelmaisia... sensijaan monet ongelmaperheissä kasvaneet ovat pärjänneet hyvin... miksi aina vaan vaaditaan huostaanottoja kun seuraukset ovat karmeat?
siis huostaanottamattomat, ongelmaperheissä kasvaneet lapset voivat aikuisina hyvin?
mistä löytää tutkittua ja tilastoitua tietoa?
nyt olisi kerrankin linkin paikkaa!
Kyllä minä tuon ymmärrän, että pelottaa tuollaiset tilanteet. Mutta ei se murrosikäkään ole ikuinen ja pojilla etenkin saattaa tulla juuri tuonlaisia ja muunkinlaisia ylilyöntejä hoksatessaa "mahdollisuutensa ja VOIMANSA". Ei niille voimilla voi pärjätääkkään, vaan pärjääminen on pakko hoitaa muutoin. Poika ei ilmeisesti enää takaisin teille tullut, vaikka olisi rauhoittunutkin? Tuliko hänestä edes normaalia ihmistä?
kauanko tuo poika oli ollut perheessänne ennen kuin tuli murrosikään? oliko pojalla neurologisia ongelmia?
jo 3-vuotiasta lapsista maallikkokin näkee, onko kotona toistuvasti asiat pielessä. eli jos sijoitetaan vasta esim. 5-vuotiaana, niin onhan siinä ehtinyt jo tapahtua lapselle vaikka mitä... jotenkin kuvittelen, että silti voisi väkivaltaisimman käytöksen ehkäistä.
Entäpä jos kyseessä onkin perimä? Mehän emme ole varustettu samanalaisilla geeneillä. Ehkä huostaanotettu lapsi on saanut liikkuvan ja agressiivisen metsäläisen geenit ja sijaisvanhemmksi ryhtyvällä sen sijaan pysyvyyteen ja rauhallisuuteen viittaavat maanviljelijägeenit. Siitähän ei voi tulla muuta kuin yhteentörmäys ennemmin tai myöhemmin....
En sitä väitä, etteikö kokemuksilla ole merkitystä, mutta perimällä myös on.
jo tehnyt tutkimusta (kun kaikkea muuta "ihmeellistä" tutkitaan), että kuinka näissä huotaanotto ja huostaanottamattomissa kasvatuskuvioissa todellakin käy.
Ja vielä, että mikä asia johtuu mistäkin (huostaanotto lapselle; koko elämän kestävä "järkytys ja oman vanhemman ikävä", vai sijaisen "kasvatuskyvyttömyys" jne)
yhtäkkiä tutusta turvallisesta ympäristöstä ja laitetaan johonkin teennäisten ihmisten, joissa paistaa vaan välittäminen rahaan, mutta rakkaus ja välittäminen sinua kohtaan puuttuu, ja huomaat kuinka sinusta ja sinun läheisistä ihmisistä puhutaan pahaa, sinua mitätöidään, tuodaan selväksi kuinka sinun pitää olla kiitollinen jne...
Eikö se jo aiheuta aggressiivisia purkauksia!
Poika tuli meille vasta 14 vuotiaana, suoraan kotoaan.
Koti oli surkia mökki, mummo hoiti häntä kun äiti ja isä kännäs.
loppukuusta söivät perunoita. Lempiväri oli musta, kas kun ei lika näy. Lauantaina lämmitettin sauna, vesi kannettiin kaivosta.
Isä suuttui kerran ja poika karkuun mäntyyn; isä moottorisahalla männyn poikki.
Meillä väritti värityskirjoja esikoisemme kanssa, oppi sukeltamaan kylpyammeessa. Asennettiin vierekkäiset suihkut, kun hän ei millään olisi itseään kastanut.
Tuli ilman silmälaseja, oli heittänyt ne tarkkailuluokan seinään.
Ei osannut istua hiljaa. 16 vuotiaana vasta tutkittiin:FASS.
Kompromissi: tavalliseen kouluun, läksyjä tehtiin vieressä istuen, sai mopon, lakkasi kiroilemasta,varastamasta,ryyppäämästä, oli siisti, sai kodin,turvan arjessa ja oli hauska poika. Poltti tupakkaa eikä päässyt eroon uhittelusta, varsinkaan kaveripiirissä.
Meillä oli ikäeroa vain 14v eli olin aivan liian nuori ja kokematon hänen vanhemmakseen, tämä siis 90-luvulla.Oma esikoiseni oli 7.
Yllätykseksemme siitä maksettiin, sijaisperheelle tuli korvausta.
Takuulla oli se meiltä pyyteetöntä, ja varmasti osaltamme autoimme häntä pitkälle. Elää kohtuullisen kunnollista kirvesmiehen elämää.
Kyllä maallikkokin saa jonkin aikaa katsella että huomaa onko lapsi terve vai ei, terve on tosiaan erittäin liukuva raja vedessä.
En ole teennäinen, vaan tavis.
Emme mollanneet, tapasimme vanhempia sekä kotonaan että meillä rippijuhlissa, ja puhuimme usein puhelimessa.
Kuten ylempänä kirjoitin oli korvaus meille yllätys. Siihen aikaan siitä kuulimme vasta kun oli paperit tehty.
Sokkotreffit asemalla, ja sieltä vaan poika meille. Kylmiltään. Mutta mitä taidoissa uupui, tahdossa löytyi. kaksi ja puolikin vuotta on tossa vaiheessa pitkä aika saada korjata vammojaan.
'jo 3-vuotiasta lapsista maallikkokin näkee, onko kotona toistuvasti asiat pielessä'
Väität ihan mahdottomia! Tuollaisista luuloista varmaan johtuvat tilanteet esim. tarhassa kun vaikkapa mustalmaherkän rasavillin tytön vanhemmilta tivattiin mustelmien alkuperää. Eikä tyttöä varmasti koskaan oltu lyöty kotona.
Tai jos joku lapsi on pelokas ja arka... Mielestäsi on ilmeisesti ilman muuta selvää, että lapsi on joko väkivallan uhri tai nähnyt toistuvasti väkivaltaa kotonaan.
Vai mitä tarkoitit, miten sen mielestäsi maallikkokin näkee?
vähänkin vaikuttaa lasten (piebten ja isojenkin) kohdalla "epäilyttävältä" on ilmoitettava lastemsuojeluun.
Huomasinpa juuri tuossa kaupunginjohtajan lapset olivat epäilyttävän myöhään ja vähissä vaatteissa kaupungilla, vaikuttaa todella "epäilyttävältä", ja kaupungin sosiaalijohtajan lapsi oli ....
kaikki on nykyään niin "epäilyttävää".........
Asuessani vanhempieni luona pienenä, potki heidän huostaanottamansa 7-vuotias TYTTÖ minua karatepotkuilla. Hänen biologinen äitinsä oli opettanut...Itse olin tytön tullessa 9-vuotias. Potkiminen jatkui siihen asti, kunnes tyttö 16-vuotiaana muutti pois. Nyt elänkin jännityksessä siitä, voinko ikinä saada omia lapsia, sillä kyseinen sijaislapsi potki minua useimmiten juuri kohdun tienoille, viimeksi ollessani 18-vuotias...
näin saattaa olla monessakin tapauksessa. Meillä sijaistyttö jota ei sos. voinut edes ajatella sijoittaa perheeseen jossa muitalapsia. Syy oli juuri tuo kuvaamasi vaike pakonomainen pahoinpitely.
Osansa ovat potkuista, raapimisista, lyönneistä ym. saatu me sijaisvanhemmat bioäiti ja opettajat sekä koulukaverit.
Myös eläimet ovat saaneet sadistimaisia kipua aiheuttavia käsittelyjä.
Myöhemmin kuultu kauhujuttuja tytön lähisukulaisilta miten hän oli väkivaltainen kuin sadisti jo pienenä. Sitten näyttää niin viatonta pärstää vaikka juuri tehnyt jonkun silmien edessä äärettömän kamalan tempun esim. koulukaverilleen tai minulle jne.
Teot vaikuttavat siltä että tarkoitus on tietoisesti satuttaa toista.
joilla on todellista terveydenhuollon tarvetta ongelmiinsa,
huostaanotetaan ja laitetaan näihin "maallikkoperheisiin".
On sosiaalivirkailijan ammattitaidottomuutta ja todellakin huostaanotetun lapsen edun vastaista,
jos lapselle ei annetakaan hänen tarvitsemaansa terveyden hoitoa vaan sen sijaan laitetaankin huostaanoton kautta "säilöön" sijaisperheeseen.
että tähänhän tämä on menossa. Lasten ongelmat ovat jo sen verran hankalia, että sijaisperheissäkin alkaa olla ammatillisen perhekodin lapsia.
Syitä siihen, että tällaisia lapsia sijoitetaan perheeseen on:
-raha
-paikkojen puute
-se ettei tiedetä lapsella olevan näin raskasta oirehtimista.
Valitettavan moni kunta ja kaupunki tekee niin, että sijoittaa suoraan perheeseen, eikä käytä ammattitaitoisen laitoksen kautta lasta. Itse arvostan suuresti lastenkotien ja muiden keskusten työtä, kun he siellä seuraavat lasta ja tehdään tarvittavat lääkärin tutkimukset jne. Tällaisen jälkeen on varmempi sijoittaa lapsi perheeseen, kun on tietoa lasta sijoittaessa (tiedetään lapsen ongelmat ja vaativuus).
Mikäpä tässä maassa ei mättäisi, jos on hyvääkin, mutta huonompaan päin ollaan menossa. Sosiaalisysteemi on niin vanhanaikainen ja kaavoihinsa kangistunut, että siihen tarvittaisiin radikaaleja muutoksia.
Ja se raha, mitä kunnilla ja kaupungeilla ei muka ole, mutta kylläpä rakennetaan koko ajan hienoja juttuja tms. ja pah! sanon minä..
Kukaan ei voi tietää, lapsen tullessa sijaisperheeseen, että mitä hän todellakin tuo mukanaan. Sitä mitä kaikkia ongelmia lapsella on tullessaan, ei tiedä edes sosiaalityöntekijät.
Kun lapsi asettuu vähän aikaa perheeseen ja kokee olonsa turvalliseksi, alkaa paljastua kaikki ne traumat, mitä lapselle on jäänyt.
Lapsen perimä määrää myös monia juttuja, kuten tempperamenttisen luonteen. Perimästä tai muusta johtuen lapsella voi myös usein olla erilaisia sairauksia mm. henkisiä sairauksiakin.
Kun lapselle sitten tulee murrosikä ja hän alkaa etsiä identiteettiään, niin usein ne traumat nousevat taas jostain sieltä pohjalta pintaan. Ongelmia tuottaa usein myös se, että lapsella on jokin syy (oli sen nyt sitten sairaus tms.) miksi hän ei kykene käsittelemään asioita niinkuin normaalisti ihmiset pystyy. Perimästä tulleet luonteenpiirteet tai kotona koetut ja opitut käyttäytymismallit, kuten väkivalta ja alkoholin/huumeiden käyttö -istuu myös tiukassa.
Kun lähdemme sijaisvanhemmuuteen, haluamme vain toivoa parasta ja yritämme parhaamme. Usein jo alkutaipaleella kuitenkin näkee, että minkä lapsen kanssa todennäköisesti ongelmat tulevat olemaan isoja murrosiässä.
Toivonkin kovasti, että biovanhemmat ymmärtäisivät keskustella lastensa kanssa niistä asioista, miksi lapsi todellakin on huostaanotettu. Se ei tee biovanhemmista huonompia, vaan se tekee heistä parempia, kun lapsi huomaa, että myös biovanhemmat ovat ymmärtäneet heillä olleen ongelmia.
Keskustelemalla pystyisimme paljon varmasti auttamaan, etteivät lapset tekisi samoja virheitä kuin heidän vanhempansa. Biovanhemmat ovat siinä parhaita opettajia.
Haluan vielä laittaa tähän loppuun, että tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Yhtä hyvin minun lapseni (vaikka olenkin rauhallinen ja tasapainoinen, elämäni on ollut helppo, enkä ole sairastunut henkisesti -vielä ainakaan) voi olla se joka eksyy väärille teille murrosiässä.
-elämä ei ole reilua-
Olen erittäin samaa mieltä kanssasi.
Me olemme suurella rakkaudella avammeet kotimme ja sydämemme( montako ämmää? ;) ) muutamalle lapselle.
Kodin, jotta arki sujuisi, ja sydämen, jotta lapsen olisi hyvä olla. Tottakai sijoitettujen lasten kanssa ponnistukset on eri luokkaa, kun alussa ei edes tunne toista, eikä koskaan tule tietämäänkään mitä lapsi on kokenut. Omathan sitä usein tuntee kuin omat taskunsa, varsinkin jos on ollut kotiäitinä (kuten minä). Sijaista täytyy myös tahtoa rakastaa, vaikka välillä on suuriakin ristiriitoja, siinä ei varmasti kukaan helposti heitä hanskoja tiskiin. Nostankin tässä hattua niille joilla lapset ovat todella vaativia!
Alussa lapsi saattaa vaikuttaa ihan erilaiselta kuin sopeuduttuaan. Toisaalta kyllä me muukin perhe ja muut sijaislapset sopeudumme uuteen tulokkaaseen, jokaisella on oikeus olla oma itsensä, kunhan ei muita eikä itseään kiusaa tai tärvele.
Meillä on ilmennyt kaikilla sijoitetuilla matkan varrella yhtä sun toista vaivaa, joka on ollut hoitamatta, mutta lapsen kannalta hyvä, että nyt sitten hoidetaan kuntoon.
Toisinkin päin on; lapsi vaikuttaa epätasapainoiselta ja jopa sitä ihmettelee että onko neurologista tai muuta diagnoosia, mutta rauhallisessa ympäristössa tasaantuu ja ikäänkuin tervehtyy, muuttuu iloiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi.
Ja sitten joku täällä taas mollaa; en välitä!
ennalta ehkäisevää työtä lastenkasvatus asioissa.
Eli jos tuntuu siltä,
ettei osaakaan kasvattaa lapsia oikeille teille ihan takuuvarmasti,
vaikka sijaisperheessä olisikin kunnolliset geenit,
niin ei kannattaako edes miettiä, että toisten lapsia kasvattaisi kelvollisiksi kansalaisiksi.
Millaisella lasten "trauma koulutuksella" sijaiset on koulutettu?
Erikoisopinotoja yliopistossa yliopistotutkinnon jälkeenkö; tälläinen koulutus vähintään täytyy olla yleisessä terveydenhuollossa.
Toivottavasti sosiaalityöntekijät tutkivat sukutaulunne, ettei sijaisten sukujen perimästä löydy mitään ns. henkisiä sairauksia, jotka voisivat kasvatustapojen kautta levitä sijaislapsiin.
Sijaiset olette varmaankin lukeneet myös sen, että monetkaan näistä huostaanotettujen lasten vanhemmista eivät tiedä todellista ja oikeaa lastensa huostaanoton syytä.
Syy lapsen huostaanottoon, kun ei välttämättä edes selviä sosiaalivirkailijoiden dokumenttien perusteella.
Pahimmillaan lapsen huostaanotto asiakirjat voivat olla epämääräinen paperinippu A4:ia,
joissa on sosiaaliviranomaisten "mutu sitä ja mutu tätä"; täydennettynä sosiaaliviranomaisten omalla leimalla.
Yhtä hyvin minun lapseni (vaikka olenkin rauhallinen ja tasapainoinen, elämäni on ollut helppo, enkä ole sairastunut henkisesti -vielä ainakaan) voi olla se joka eksyy väärille teille murrosiässä.
-elämä ei ole reilua-
Mistä sitä tietää vaikka minä sairastun! Emme me sijaisvanhemmat automaattisesti teitä biovanhempia syyllistä, vaikka kirjoitammekin kohdallemme sattuneita tosiasioista. Emmekä me ole sen täydellisimpiä kuin tekään!
Tosiaankin! Olet oikeassa! Totta on, että suurin osa biovanhemmista ei tiedä miksi heidän lapsensa on huostaanotettu. Useassa tapauksessa kuitenkin katsoisin sosiaalityöntekijöitä, jotka arkuuttaan eivät sitä kerro. Mukamas suojellaan biovanhempia.
Minä ainakin haluaisin tietää huostaanoton syyt, vaikka se satuttaisikin kovasti.
Meilläkin on sellaisia lapsia joiden bioille ei ole voitu kertoa suoraan miksi lapset on heiltä huostaanotettu, kun bioja suojellaan. Voitteko kuvitella! Kuinka biovanhemmat voivat lähteä muuttamaan elämäänsä, jos eivät itsekään tiedä miksi on tapahtunut niinkuin on tapahtunut.
Lapsi kärsii sitten, kun biot eivät ymmärrä tilannetta ja purkavat sitä lapsiin. Eikö tämä ole aivan inhimillistä!
-kukaan meistä ole täydellinen vanhempi ja tarvitseekin olla vain riittävän hyvä vanhempi-
minuahan on juuri kohdeltu noin: sinulle ei voida kertoa.... siitä juuri valitankin että tiedot salataan, ne sisältävät kaikenlaista "juttua" muka tosiseikkoja joita ei voi minulle paljastaa... tässä on asian ydin: kuka tahansa voidaan leimata sellaiseksi joka "ei ymmärrä" mikä hänessä on vikana! myös sinut!
koulutus yliopistossa on aivan "liian korkea tutkinto" sosiaalialan työskentelyyn.
Henkilö, joka alunperin kuuden laudaturin ylioppilastutkinnolla, valmistuu yliopistosta, nainen!, saattaa olla vielä naimisissa akateemiseti koulutetun miehan kanssa.
On vielä ollut luokkansa primus; lukenut ja lukenut.
Häneltä mahdollisesti puttuu täysin empaaattisuus ja kyky asettua toisen "tavallsen" ihmisen asemaan. Jos ei ole edes omia lapsia, puuttuu jopa kaikki omakohtainenkin kokemus lapsen kasvatustyöstä.
Sosiaaliviranomaisen on todellakin helppo YLENTÄÄ itsensä ja
katsoa asiakastaan alaspäin monesti jo pelkästään oman henkilökohtaisen taustansa vuoksi.
sosiaalityöntekijä itsekkään tiedä, miksi otti lapset huostaan, ja ei osaa kertoa, vaan hakee ja järjestää asiat siten, että huostaanoton aikana vanhemmat alkavat käyttäytyä niin, että voidaan katsoa huostaanoton aihelliseksi. Eli sosiaalityöntekijä ylentämällä itsensä ja alentamalla asiakkaansa provosoi asiakkaan puolustamaan lapsiaan ja lastensa oikeuksia sillä seurauksella, että asiakas käyttäytyy "EI TOIVOTULLA" tavalla.
Missä se yksi isä kaappasi päiväkodin huoltajuuskiistojen takia. Oliko se Norjassa vai Ruotsissa?
Tosi mukava lukea kirjoituksenne!
Ajattelette molemmat hyvin samalla tavalla asioista kuin minä, jos nyt joskus sijaisvanhempana toimisin. Tietysti käytännön työ on sitten eri asia kuin omat hyviltäkin tuntuvat mielipiteet - tuskinpa itse edes jaksaisin vastaavassa tilanteessa.
Mutta sitten tuo asia huostaanotto perusteiden kirjaamattomuudesta kyllä ihmetyttää. Täytyisiväthän ne olla jo biovanhempienkin kannalta ajatellen selvillä. Jos vaikka sosiaalityöntekijät vaihtuvat ja vanhempien tilanne on muuttunut, he eivät voi millään todistaa asiaa uusille työntekijöille, että saisivat huostaanoton puretuksi.
Ja sijaisvanhempien työtä vaikeuttaa kun ei ole lapsen taustasta tietoa riittävästi. Eikö laki tosiaan vaadi, että huostaanottopapereihin olisi merkittävä perusteet huostaanotolle?
on joka asiassa pätevä. Vanhemmuus voi olla täysin hukassa korkeastikoulutetuilta vanhemmiltakin. Näin ollen lastenhuostaanotti on mahdollista myös akateemikkoperheillä eikä tässä voida katsoa mihin luokkaan perhe katsotaan kuuluvaksi. On vaan oltava riittävän hyvä vanhempi.
Kuullostaa kummalliselta tuo että ei kerrota syitä huostaanotolle. Sehän on jo meidän sijaisvanhempien velvollisuus saada tietää taustasyyt ja selvt paperit jokatavalla. En edes keskustelisi sijaisvanhemmaksi aloittamisesta jos ei ole antaa papereita luettavaksi joista selvästi ilmenee huostaanoton syy tai syyt.
Mutta turha sitä kysyä biovanhemmilta koska se usein on sitä mitä se nyt sitten onkin "lapsi vaan ryöstettiin"
Sain käsiini sijaisäidin antamia tietoja lapseni terveydentilaa tutkineelle lääkärille. Sijaisäiti on kertonut, että lapseni on huostaanotettu äidin mielenterveyden ongelmista johtuneista lapsen laiminlyönneistä.
Sossu ei ole koskaan esittänyt, että lapsen hoidossa olisi ollut laiminlyöntiä lapsen asuessa minun luonani eikä mitään mielenterveysongelmia tai käyntejä missään sen takia ole.
Matkan varrella kun kukin yrittää työntää lusikkaansa soppaan, sossutkaan eivät varmaan lopulta tiedä miksi huostaanotto on tehty.
Sossua auttaakseni tein tutkintapyynnön, ajattelin antaa sijaisäidille mahdollisuuden kertoa meille muille uusista perusteluista.
ja se ei tarkoita alentuvuutta. Joka on oppinut nöyryyden merkityksen oikein, ymmärtää, että se on suuri hyve.
Kerrotko mitkä voivat olla sellaisia syitä huostaanottoon mitä ei vanhemmille edes kerrota? Kyllä papereissa pitäisi perustelut lukea, mutta se on tietenkin eri asia, että mitä sinne on kirjattu ja mitä sitten selän takana on ajateltu. Ja voiko ne ei paljastetut syyt olla sitten sellaisia mitä on vaikea todistaa?
toimia!
kääk - kuulostaa uskomattomalta.
miten prosessi lähti käyntiin? siis soittiko joku sosiaalitoimistosta, että nyt teidän lapsenne otetaan huostaan ja sillä sipuli? ja sitten poliisi haki?
miten lapsi voi kun hänet huostaanotettiin?
miten päiväkodissa/koulussa suhtauduttiin asiaan? kuinka lapsi oli siellä selvinnyt? tai jos olit kotiäiti, niin kuinka lapsi pärjäsi muiden lasten, sukulaisten ja tuttujen kanssa?
oli kantanut pois. Kirjeen sain sossuilta kotiin,missä ilmoittivat että lapset on tuntemattomaan paikkaan viety. Oli se pitkä kolme kuukautta, kunnes jotain kuulin.
Sosiaalitoimisto ehti suositella sinä aikana itsemurhan tekemistäkin ja vaikka mitä ihan kummallisia asioita alkoi tapahtua. Tuli perään pakkohoitopyyntöä perusteena, että tuhopolttoja tekisin. Ensin minua nauratti kun minulle tuli asiasta puhelu, kunnes tajusin sossun olevan tosissaan. Pakkohoitoon ei määrätty. Sossun tarkoitus oli kerralla laittaa asiat pinoon.
Olen joskus ajatellut kysyä joltakin että pääsisinköhän telkkariin haastateltavaksi ennenkuin sossu vaikka ajaa suojatiellä yli. Pelkäänkin nykyisin aika tavalla, kun tiedän mitä he voivat todellakin tehdä. Voi jokainen kuvitella, mitä aiheuttaa kun tekee todellakin tutkintapyynnön ja sossu ja sijaisäiti alkavat pelkäämään paljastumista. Yhteydenpito on katkaistu ajat sitten, lapsi ei kuuleman halua tapaamisiin, kertoi välikäsi.
Milläs testillä teidät on muuten oikeasti sellaisiksi todettu,
onko oikein todistus siitä,
onko kauankin tälläinen paremman vanhemman todistus voimassa,
ettei vaan jo ensi viikolla häviä tämä parempi vanhemmuus ja riittävän hyvä vanhempi
kuin tuhka tuuleen......
"Vanhemmuus voi olla täysin hukassa korkeastikoulutetuilta vanhemmiltakin.
On vaan oltava riittävän hyvä vanhempi."
Siis, että täytyy ihmisten olla
omahyväisiä ja itseään täynnä ja mukana vähän luulo sairauttakin!
Ei jaksa uskoa, että kukaan täysipäinen tänne tuollaista s..aa viitsii edes kirjoittaa.
Uskomatonta huuhaata.
Vapiskaa vanhemmat,
täältä tulee uusi uljas
parempien vanhempien joukko!
taustoja. On henkistä ja fyysistä väkivaltaa, insestiä, päihteiden väärinkäyttöä, henkisiä ongelmia jne.
Se miksi vanhemmille ei kerrota, ei johdu siitä, etteikö syyt ole tiedossa, sillä niin hyvin ovat jälkensä lapsiin jättäneet. Ongelma on se, että sosiaalityöntekijät pyrkivät hienovaraisesti seilaamaan biojen ja sijaisvanhempien välillä, ettei vain riitaa syntyisi. Sosiaalityöntekijän kuuluu olla perheiden tulkkina, mutta nykyään harvemmalla on siihen aikaa ja siksi säästellään bioja, että he edes jotenkin voisivat työskennellä meidän kanssamme.
On myös biovanhempia joilla on ongelmia ymmärtää asioita ja minusta sekään ei ole syy jättää kertomatta huostaanoton syitä. Asiat on vain selitettävä heidän tavallaan.
Salaillessaan eli suojellessaan, sosiaalityöntekijä toimii kuitenkin aivan väärin. Jokaisella on oikeus tietää miksi lapset on huostaanotettu ja salailu aiheuttaa vain ajan myötä väärinkäsityksiä ja katkeruutta.
Voi olla täysin mahdollista, että lapsia on otettu huostaan myös väärin perustein ja sosiaalityöntekijän on vaikea myöntää erehtyneensä, ihmiset on inhimillisiä. Toivottavasti kuitenkaan tällaisia vääriä huostaanottoja ei ole paljon ja niihin saadaan korjaus. Valitettavaa on, että lapset ja heidän vanhempansa ovat todellakin saaneet kärsiä turhaan.
Minä en ainakaan koe olevani mitenkään erityinen vanhempi. Annan lapsille normaaliarkipäivän ja huolehdin heidän puhtaudestaan ja turvallisuudestaan jne. Teen kasvatuksessani virheitä, ihan niinkuin kuka tahansa vanhempi.
Lasten oirehtimisen myötä olen oppinut nöyrtymään ja huomaamaan maailman kurjuuden. Valitettavsti moni hyväksikäyttävä vanhempi on itsekin kokenut hyväksikäyttöä. Näin myös väkivaltaisuus tahtoo olla perittyä ja opittua. Kun oma perhetausta on ollut rikkinäinen on vaikea kaikesta yrityksestä huolimatta saada elämänsä sujumaan. Toiset selviytyy, monesti ne herkemmät ei. -maailma on kova paikka-
Meille sijaisvanhemmille kyllä kerrotaan huostaanoton syyt. (Olen kyllä törmännyt sellaiseenkin tapaukseen, ettei kerrottu, ennenkuin sijaisvanhemmat laittoivat kovan kovaa vasten).
Minusta tuntuu, että kun sijaisvanhemmat näkevät sen, ettei biovanhemmille kerrota huostaanoton syitä, niin se sotkee meidän sijaisvanhempienkin ajatuksia. Helpommin tulee lapseen lapseen sellainen omimisen ja suojelun halu.
Minullakin on vienyt aikaa ymmärtää, että syitä ei kerrota välien säilymisen vuoksi. Alkuun tuli sellainen, että biovanhemmat ovat niin kauheita, ettei heille voi kertoa syitä.
On mentävä itseensä ja mietittävä nämä asiat omalle kohdalle, jolloin kasvaminen alkaa. Vaikka nämä lapset ovat perheemmejäseniä ja välitämme heistä, niin heillä on myös omat vanhemmat, -mehän olemme vain sijaisia. (Älkää luulkokaan, että tällainen ajattelu on aina helppoa).
Jos on omia biologisia lapsia on helpompi asettua miettimään näitä asioita, siltä kantilta, että miten lapseni käyttäytyisivät jos heidät otettaisiin huostaan? Minkälaisia tunteita se minussa herättäisi? Entä vieraat ihmiset, jotka hoitaisivat lapsiani? Kuinka minä pystyisin auttamaan lapsiani, vai pystyisinkö?
Ei kai nyt missään neuvostoliitossa sentään eletä, tai elääkö sossut ja sijaisvanhemmat. Kyllä huostaanoton syyt on oikeus ja velvollisuus kertoa sekä biologisille vanhemmille, että myös lapselle ne tulee kertoa ihan lastensuojelulain mukaankin.
Tähdenlennolta alat todellakin vaikuttaa, ei millään pahalla.