opinnäytetyön esitys

Asia selviäisi varmaan helpommin jos selvittäisit asiaa omasta oppilaitoksestasi... Opinnäytetyön esittäminenhän on osa opinnäytetyötä, joten tuntuisi oudolta että sen voisi jättää väliin. Mutta toisaalta jos sinulla on tarpeeksi "painavat" syyt, niin kaipa sekin onnistuu. Eli mars kysymään asiaa koululta.

mutta voisit ainakin harkita jotain kikkailua, esim. teet esityksen videolle tai posterille joka ainakin helpottaisi sitä...tai sitten esität sen esim. vain opettajille ja opponoijalle, jos se onnistuisi paremmin? tsemppiä

tämä näyttäisi olevan vanha keskustelu, mutta olen itse miettinyt samaa.

edessä olisi lopputyön esittäminen mutta en koe kykeneväni sitä esittämään.

en tiedä mitä voisin tehdä.... voisin opettajalle tai parille opettajalle vielä esittää mutta en koko luokalle....... mitä teen? :( jätän mielummin koko koulun kesken kun menen esittämään ja se olisi tosi harmi koska olen pitkään pitänyt taukoa ja vihdoin kun valmistuminen on lähellä...se uhkaa kaatua,,tähän

opettaja ei ole minulle kovin tuttu eivätkö myöskään opiskelijatoverit, koska emme ole koulussa kovin paljon, joten olen nähnyt ja tulen näkemään ennen esitystä luokkatovereita noin kahden viikon verran ja ennen sitä olen ollut heidän kanssa vain pari viikkoa koulussa.. joten ei hirveän tuttuja ihmisiä ole tai ystäviä tullut.

Ja tuohon sanoisin että joku joo voi sanoa että " miten sitten tulevaisuudessa jos et nytkään? " ... no ei minulla ollut aiemmin näin kamalaa ahdistusta ja pelkoa ja selvisin esiintymisistä mutta en vain usko vaan TIEDÄN että masennukseni ja yleisen ahdistuksen takia.. se tuntuu tässä elämäntilanteessa mahdottomuudelta... jos joskus tästä paranen .. niin asia on aivan toinen ja näen itseni selviytymässä esiintymisistä niinkuin aikoinani.. muttta tällä hetkellä en kykene.

Kun opinnäyte on kirjoitettu, ei ole oppilaitoksen intresseissä estää opiskelijaa valmistumasta tällaisten muotoseikkojen takia. Vaikka esitys olisi pakollinen, voi sen käytännössä pitää pelkästään työtä valvovalle opettajalle tai parille luotetulle henkilölle. Vaikka tilaisuus olisi periaatteessa julkinen, saattaa sen mainostaminen kiireessä unohtua. Vaikein askel on, että uskaltaa puhua ongelmasta opettajan kanssa eikä säikähdä, vaikka tämä ei heti ymmärtäisi asian vakavuutta.

Olen valmistunut kaksi kertaa ammattikoulusta ja tehnyt kaksi kertaa siis opinnäytetyön. Ei meillä kukaan esittänyt työtä kummallakaan kerralla. Se ei siis voi olla mikään sellainen pakko, joka estäisi koulusta valmistumisen. Ja tiedän myös, että esittämisestä voi saada vapautuksen.

Kaikki eivät ole esiintyjätyyppiä. Esimerkiksi minä. Mielestäni kaikkien ei ole pakko oppia esiintymään tai pitämään puheita. Jos on tällainen kuin vaikka minä, niin silloin todennäköisesti hakeutuukin sellaisiin töihin, joissa saa olla itsekseen eikä ole esiintymisiä. En keksi mitään hyvää syytä, miksi minun pitäisi itseäni rääkätä esiintymisillä. Minulla ahdistus on helpottanut kaikkein eniten sen myötä, kun opin ymmärtämään, että toiset ovat luonnostaan introverttejä. Saan olla niin sisäänpäinkääntynyt ja epäsosiaalinen kuin haluan. Ei minua kiinnosta hakeutua esiintymään minnekään. Ja miksi pitäisikään. On typerää pakottaa kaikki sosiaalisiksi, reippaiksi esiintyjiksi ja puheliaiksi.

Ja hyvin minulla menee ja olen töissä (haastatteluissa olen varmasti huono, mutta paikan sain minulle paremmalla tavalla: työharjoittelun kautta).

No ei se ettei pidä esitelmöinnistä tarkoita myöskään aina että olisi introvertti. Veikkaan että yleisin ja suurin syy on yksinkertasesti vain se että jännittää puhua suurelle joukolle ihmisiä ja olla tilassa silmätikkuna huomion keskipisteenä. Itse en koe että olen mikään hyvä esiintyjä, ääni ei ehkä ole kovin kantava ja selkeä, en osaa ottaa kuulioita haltuun vaan näyttää varmaan vaan siltä että höpötän itsekseni siellä. En vaan osaa esiintyä puhuen siten että esitys olisi kantava ja mukaansa tempaava. Jotkut on tosi hyviä luonnostaan. Kerran oon saanut kehuja että esitys oli tosi hyvä. Itse en tietenkään oo sitä mieltä, eli ehkä myös liika itsekritiikki lannistaa monen. Muussa elämässä en mielestäni ole mikään syrjään vetäytyvä vaan nautin sosiaalisuudesta. Kaikkien pitää antaa olla omanlaisia ja jokainen saa suhtautua asioihin niinkuin haluaa. Sekään ei vie pitkälle että pakottaa itsensä. Itse oon esim. päässyt aika pahastakin esiintymiskammosta eroon mutta ei se nyt ole tehnyt minusta mitään esiintymisestä nauttijaa. Tosin ite oon ainakin huomannu et eri tilaisuuksissa kun on puhujia, niin kyllä lähes poikkeuksetta myös heissä näkee jännitystä ainakin aluksi. Myös meillä oli yks uusi opettaja koulussa jolla aina tärisi kädet ja naama oli ihan punainen, mutta mitäs sitten. Ihmisiä ollaan kaikki. Eli se ettei ole paras esitelmöijä ei ole mikään dramaattinen asia, tai mikään suuri persoonallisuuden määritelmä. Lisäksi ikä muuttaa aika paljon. Jos 10 vuotta sitten joku olis sanonut et pidän esitelmiä teknisestä aiheesta olisin nauranu hermostuneesti..ikä tuo varmuutta.

Onko tämä onnistunut nyt muilla täällä jo aiemmin kysyneiltä, tai muilta jos joku sattuu lukemaan? Mitä aloja olette opiskelleet?

Itellä eessä ja päivä ja aikakin annettu, mutta onko se mahdollista opettajalta saada lupa esittää vain näille valvoville arvostelijoille opettajalle?

Ei tartte esittää. Se esitys on siinä tekovaiheessa semmonen jossa katsotaan vähän jotain kehitysideoita. Osa kirjoittaa vaan tekstin valmiiksi jonka ohjaaja sitten hyväksyy.

No eihän ammattikoulun oppilaista yleensä mitään esiintyjiä tule. Mutta kyllä sen verran pitäisi pystyä, että saa asiansa sanottua, kun tilanne sitä vaatii. Muuten joutuu elämässä ja varsinkin työelämässä vielä vaikeuksiin.

On hyvä tietää, että puhuvan päälle ei kukaan hyökkää, tuppisuu herättää kysymyksiä. Mikään suupaltti ei silti tarvitse olla.

Minäkin olen introvertti, mutta menen silti vaikka 500 vieraan ihmisen eteen, jos tilanne sitä vaatii. Koskaan en ole haavoja tai muita vammoja siitä saanut, koskaan ei ole kukaan kimppuuni hyökännyt, ei edes nauranut. Möhlinytkin olen esiintyessäni, en muista miten ja muut muistavat sellaista vielä vähemmän.

Ei muuta kun esiintymään! Olen nähnyt sujuvia esityksiä ja olen nähnyt tuskallisia esityksiä. Yhtäkaikki, sillä ei ole väliä. Parempi on esiintyä, kun on esiintymisen aika, pahempi on paeta. Pakeneminen leimaa ikävästi, huono esitys ei, kunhan ei itse tee siitä numeroa.