Me 60 - 70 luvuilla syntyneet olemme nyt perheellisiä, ja meillä on paljon pieniä sekä jo isompiakin lapsia ja nuoria. Tarkastellaanpa tilannetta. Olemme nimittäin jälleen uuden sukupolven kasvattajia.
Olemme sukupolvi, joka ei 70 luvun hoitokokouksista juuri mitään muista, olimme niin pieniä silloin.
Olemme myös niitä, jotka olemme elämämme aikana kärsineet noiden hoitokokousten tuloksista, lakihengestä joka jäi elämään keskuuteemme.
Me olemme ,syytä ymmärtämättä , kieltäytyneet "uskon nimissä" jo lapsesta lähtien elokuvista, teattereista, konserteista, meikkaamisesta, television omistamisesta , alkoholinkäytöstä jne.
Meidän elämäämme on hallinneet nämä, eli toisin sanoen tapakulttuuri. Meiltä ei ole ensisijaisesti kysytty uskoa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, vaan lojaalisutta "seurakunnan yhteisiä päätöksiä" kohtaan. Sitä se oli silloin ala-asteella, kun koululle tuli nukketeatteri, ja me menimme yksissä tuumin askarteluluokkaan tekemään läksyjä.
Nämä asiat on meille opetettu uskon nimissä taaperosta saakka. Mitään ei ole meiltä kysytty, mitään emme ole saaneet itsekään kyseenalaistaa. Kaikessa on vaadittu ehdotonta lojaalisuutta jotain abstraktiota kohtaan, yhteisön päätöksiä kohtaan, joihin emme ole voineet vaikuttaa.
Usko Kristukseen oli kuitenkin mahdollinen ja siihen oli lupa vasta tämän , täyden lojaalisuuden, jälkeen ja jos suoraan sanon : ansiosta.
Meille ei ole kerrottu näiden päätöksien muodostamisprosessista, joka on ollut julma. Päätökset oli asetettu Jeesuksen sovitustyön armon ja ihmisen väliin. Jos et alistunut päätökseen, sinut erotettiin uskovien yhteydestä. Kyse ei ole siis ollut yksimielisyydestä, vaan vahvemman diktatuurimaisesta junttauksesta, soraäänien väkivaltaisesta vaientamisesta.
Nyt olemme keski-iässä ja uuden kynnyksellä. Mitä opetamme lapsillemme? Viemmekö tämän lakihenkisen tapaopin jälleen uudelle sukupolvelle rasitteeksi? Lapsille minkä asian tahansa opettaminen uskon nimissä on helppoa. Hän, kirjoittamaton taulu, uskoo kaiken, hän oppii kaikkeen.
Vai joko on aika katkaista jatkumo surulliseen lakihekiseen 70 lukuun?
Me, meidän sukupolvemme, ratkaiseme asian.
Lapsillamme ei ole mahdollisuutta valita. Se, mitä uskon nmimissä heille opetamme, sitä he kantavat "totuutena" aina keski-ikäänsä saakka, jolloin ovat tässä vaiheessa itsekin: jatkammeko perinteitä taas uudellle sukupolvelle?
Terveellistäkin oppia olemme saaneet nauttia. Murrosaika oli 90 luvulla. Miten ihanaa ja raitista olikin 90 luvulla opettaa lapsille että emme me mistään elokuvista sinänsä kieltäydy, vaan sisällön mukaan arvioimme ja sopimatonta emme katso.
2000 luku on ollut surullista taaksepäin menemistä. Vajoamme par aikaa uudelleen suohon, jossa itse olimme tarponeet lapsina. Liikkuva kuva on vaarallista. Uskovainen ei voi osallistua klassisen musiikin konsertteihin. Ei saa laulaa kirkkokuorossa jossa on uskottomia ihmisiä. lapset eivät voi käydä seurakuntien päiväkerhoissa.
Painajainen on täällä taas.
Olemme sukupolvi, joka ei 70 luvun hoitokokouksista juuri mitään muista, olimme niin pieniä silloin.
Olemme myös niitä, jotka olemme elämämme aikana kärsineet noiden hoitokokousten tuloksista, lakihengestä joka jäi elämään keskuuteemme.
Me olemme ,syytä ymmärtämättä , kieltäytyneet "uskon nimissä" jo lapsesta lähtien elokuvista, teattereista, konserteista, meikkaamisesta, television omistamisesta , alkoholinkäytöstä jne.
Meidän elämäämme on hallinneet nämä, eli toisin sanoen tapakulttuuri. Meiltä ei ole ensisijaisesti kysytty uskoa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, vaan lojaalisutta "seurakunnan yhteisiä päätöksiä" kohtaan. Sitä se oli silloin ala-asteella, kun koululle tuli nukketeatteri, ja me menimme yksissä tuumin askarteluluokkaan tekemään läksyjä.
Nämä asiat on meille opetettu uskon nimissä taaperosta saakka. Mitään ei ole meiltä kysytty, mitään emme ole saaneet itsekään kyseenalaistaa. Kaikessa on vaadittu ehdotonta lojaalisuutta jotain abstraktiota kohtaan, yhteisön päätöksiä kohtaan, joihin emme ole voineet vaikuttaa.
Usko Kristukseen oli kuitenkin mahdollinen ja siihen oli lupa vasta tämän , täyden lojaalisuuden, jälkeen ja jos suoraan sanon : ansiosta.
Meille ei ole kerrottu näiden päätöksien muodostamisprosessista, joka on ollut julma. Päätökset oli asetettu Jeesuksen sovitustyön armon ja ihmisen väliin. Jos et alistunut päätökseen, sinut erotettiin uskovien yhteydestä. Kyse ei ole siis ollut yksimielisyydestä, vaan vahvemman diktatuurimaisesta junttauksesta, soraäänien väkivaltaisesta vaientamisesta.
Nyt olemme keski-iässä ja uuden kynnyksellä. Mitä opetamme lapsillemme? Viemmekö tämän lakihenkisen tapaopin jälleen uudelle sukupolvelle rasitteeksi? Lapsille minkä asian tahansa opettaminen uskon nimissä on helppoa. Hän, kirjoittamaton taulu, uskoo kaiken, hän oppii kaikkeen.
Vai joko on aika katkaista jatkumo surulliseen lakihekiseen 70 lukuun?
Me, meidän sukupolvemme, ratkaiseme asian.
Lapsillamme ei ole mahdollisuutta valita. Se, mitä uskon nmimissä heille opetamme, sitä he kantavat "totuutena" aina keski-ikäänsä saakka, jolloin ovat tässä vaiheessa itsekin: jatkammeko perinteitä taas uudellle sukupolvelle?
Terveellistäkin oppia olemme saaneet nauttia. Murrosaika oli 90 luvulla. Miten ihanaa ja raitista olikin 90 luvulla opettaa lapsille että emme me mistään elokuvista sinänsä kieltäydy, vaan sisällön mukaan arvioimme ja sopimatonta emme katso.
2000 luku on ollut surullista taaksepäin menemistä. Vajoamme par aikaa uudelleen suohon, jossa itse olimme tarponeet lapsina. Liikkuva kuva on vaarallista. Uskovainen ei voi osallistua klassisen musiikin konsertteihin. Ei saa laulaa kirkkokuorossa jossa on uskottomia ihmisiä. lapset eivät voi käydä seurakuntien päiväkerhoissa.
Painajainen on täällä taas.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Ettäkö 70-luvulla syntyneet keski-iässä? Nuoriahan ne vasta ovat. Itse olen hieman vanhempi heitä, mutta nykykäsitysten mukaan olen aikuisuudessa, varhainen keski-ikä alkaa vasta noin 5 vuoden kuluttua.
Miten minusta tuntuu. ettei asiasi ole oikein vl-uskon sabluunaan mahtuvaa? Jos noin olet uskosi kokenut ja sen mukaan elänyt, ei se ole tämän uskon tunnustajien elämää. Suossa olet ollut koko ajan etkä vain nyt vajoamassa siihen. Kannattaisi kiireenvilkkaa tarkistaa suuntaa, jos uskon asiaa pitää kalliina.
Juuri noin meille on aina sanottu jos joku on uskaltanut mitään kysellä että "uskon elämäsi ei kuule taida olla kohdallaan"
Tätä juuri tarkoitinkin.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on ehdollistettu tapakulttuurin omaksumiseen ja sen siirtämiseen sukupolvesta toiseen
Näin jos on sanonut moni jo ennen, niin olisko sitten syytä alkaa katsoa asioita toisin silmin. Eli pois siitä tapojenpalvonnasta ja omien tekojen ihmeistä ja uskomaan vapaan armolapsen lailla. Miksi ihmeessä sinun tulisi jatkaa tuossa ja siirtää sitä lapsillesikin, kun itsekin huomaat sen mielettömyyden ja ahdistut siitä.
Rauhaa ja vapautta uskomisen tulisi olla.Rauha Jumalan kanssa ja rauha lähimmäisten kanssa.
VL uskovaisena ei ole mahdollista olla ilman siihen liittyvän hienosyisen tapakulttuurin omaksumista.
Se on fakta. Tähän opastaa meitä myös Päivämielehti varsin voimallisesti.
Sääntöjen noudattaminen asetetaan armon edelle.
Useinkin kuulee sanottavan, että esimerkiksi nyt vaikkapa "televisio tuli jollekin tärkeämmäksi kuin usko".
Itse olen toki hyväksynyt tapakulttuurin, koska sen "takana" on armo.
Mutta kysymys kuuluu onko tilanne terve.
"Miten minusta tuntuu. ettei asiasi ole oikein vl-uskon sabluunaan mahtuvaa? Jos noin olet uskosi kokenut ja sen mukaan elänyt, ei se ole tämän uskon tunnustajien elämää."
Asetupa hetkeksi avaajan asemaan ja mieti hieman miltä tuntuu lukea tuon kaltaista tekstiä.
Varmaan ainakin perustelet, miksi avaajan usko ei ole mielestäsi "vl-sabluunaan mahtuvaa"?
"Eli pois siitä tapojenpalvonnasta ja omien tekojen ihmeistä ja uskomaan vapaan armolapsen lailla. Miksi ihmeessä sinun tulisi jatkaa tuossa ja siirtää sitä lapsillesikin, kun itsekin huomaat sen mielettömyyden ja ahdistut siitä."
Olen ihan samaa mieltä...mutta mutta: eikö vaadi ihmiseltä aikamoista rohkeutta myöntää itselleen "hyvänen aika, olen elänyt 30 vuotta tällaisessa valheessa. Ihmiset jotka ovat kasvattaneet minua ovatkin olleet väärässä". Kuinka moni pystyy jättämään lapsuudesta saakka istutetut harhat elämästään syrjään lopullisesti?
Ei valheessa vaan totuudessa
Ei tapakulttuurimme ole valhetta vaan totta
Eikä se myöskään perustu valheisiin, vaan kyse on tiiviin yhteisöllisyyden aikaansaamista yhtenäiskäytänteistä, jotka rasittavat vl uskovaisia.
Tärkeintä on usko Jeesukseen Kristukseen niinkin Raamattu sen meille ilmoittaa
Toisarvoista on kulloisetkin elämäntavat
Järjestys on tällainen.
Hyvä ihme, hänhän itsekin on huomannut, että näin on ahdistavaa eikä suinkaan uskovaisen elämää. Jos on noin syvällä tekojen opisa, ei sieltä muuta tietä ole kuin hakeutua ylös sieltä suosta.
Suohon uppoaminen ei kuulu kristilliseen, uskovaiseen elämään. Avaaja on aivan oikeassa ja tarvitsee tukea, jotta löytäisi oikean uskomisen vapauden. Ei minusta pitäisi myötämielisyys ainakaan pahalle tuntua. Vai tuntuiko sinusta sellaiselle?
Kiitos vastauksestasi. Tämä kohta jäi mietityttämään:
"Eikä se myöskään perustu valheisiin, vaan kyse on tiiviin yhteisöllisyyden aikaansaamista yhtenäiskäytänteistä, jotka rasittavat vl uskovaisia."
Olen samaa mieltä että tiivis yhteisöllisyys ja tapakulttuuri kuuluvat väistämättä yhteen. Mutta jos käytänteet perustuvat totuuteen ja rakkauteen, miksi ne sitten rasittavat vl-uskovaisia, kuten itsekin totesit?
Itse en usko, että totuuden kohtaaminen rasittaa ihmistä, vaikka kipeää se voi tehdä. Jeesuskin nimenomaan puhui siitä, että "totuus tekee teidät vapaiksi." Minusta on alkannut yhä vahvemmin tuntua, että tällä hän tarkoitti sitä totuutta joka meissä jokaisessa on. Eli totuutta itsestämme, siitä millaista tekoa olemme.
"Toisarvoista on kulloisetkin elämäntavat"
Vastaa kovasti aamenta täällä päässä. Toivottavasti saamme Siionissa kuulla ja lukea runsaasti sellaista tekstiä, jossa köyhille saarnataan ehdoitta evankeliumia ja luotetaan armon voimaan opettajana kaikissa elämän ratkaisuissa. Viime aikoina on tuntunut välillä siltä, että Hyvän Paimenen ääni on ollut hukassa.
Öh, vai vastauksesi olikin myötämieliseksi tueksi tarkoitettu. No hyvä jos avaaja koki niin. Pahoittelen että ymmärsin aivan väärin.
...että ne tavat ja uskomukset ovat saaneet elämässämme aivan liian suuren merkityksen, jopa niin, että toisten uskon elämää (siis Jeesuksen sovitustyöhön kohdistuvaa!)arvioidaan on/off-tyyliin tapakulttuuriin sitoutumisen perusteella.
Jostain syystä me ylireagoimme. En ymmärrä joukkopsykologiaa niin paljon että osaan selittää miksi.
Valittaen täytyy kylläkin todeta että tässä tilanteessa Päivämies ei ainakaan helpota ko rasitetta.
70 luvun juttujen julkaisu eli lakihenkisten aikojen haavojen aukirepiminen ja samoista asioista edelleen lapsellinen posmottaminen on virhe.
90 luvulla koimme jo pilkahduksen terveellisestä opista, mutta nyt se on painettu taas alas.
Miten ihanaa olikaan opettaa lapsille, että ei liikkuvassa kuvassa itsessään ole mitään pelättävää, videoiden suhteen sisältö ratkaisee mitä haluamme katsoa ja mitä emme.
Painajainen on täällä taas. Nyt taas pitäisi kertoilla lapsille, että liikkuva kuva tempaa mukaansa niin helposti joten emme me katso DVD piirrettyjäkään elokuvia. Myöskään seurakunnan kerhoihin ei ole syytä enää osallistua.
Sinähän olet kuin se entinen mies kokouksessa. Sanoi, etten tiedä mistä puhuttiin mutta vastaan panin...;-)
Hei, kirjoituksesi oli todella hyvä. On paljon uskovaisia, jotka eivät kuulu vl-liikkeeseen, mutta osittain ajattelevat samalla tavoilla kuin vl-ihmiset. Olen itse sellainen uskovainen.
Olen surrut niiden lasten puolesta, jotka ovat joutuneet mainitsemasi aivopesun kohteeksi, eli eivät ole itse saaneet ajatella omilla aivoillaan ja tehdä valintoja, vaan kaikki on syötetty tyhjään tauluun ja lapsi on omaksunut ne uskon nimissä. Se on väärin ja Raamatun vastaista.
En minäkään sitä televisiota syntinä pidä, vaikken sitä katsokaan. Omistan kyllä tuon aparaatin, mutta katson sieltä vain uutisia ja dokumentteja. Muulloin se saa olla kiinni. Vanhempani olivat aikanaan hyvin tarkkoja kasvatuksesta. En saanut koruja, meikkejä, mennä discoon jne. Tiedän siis, mitä on elää, kun vanhemmat tiukasti määräävät asioista.
Kun tulin aikuiseksi, aloin ymmärtää ja jopa ajatella omilla aivoilla, ettei se ole oikein, että Jumalan nimissä pakotetaan tiettyyn elämän malliin ja luetellaan synneiksi asioita, jotka kuuluvat jokapäiväiseen elämään.
Jumalakin antoi ihmiselle vapaan tahdon - mahdollisuuden valita. Ihmiselläkään ei ole oikeutta aivopestä ketään eikä pakottaa ajattelemaan tietyllä tavalla. Pitää antaa itse päättää ja pohtia, perustella omat valintansa.
Tämä tuomitsevuus ja pakottava kasvatus on tullut taas niin sanotusti muotiin, kuten kirjoitit, että on otettu takapakkia asioissa. Näin on käynyt. On hyvin ikävää, että vl-piireistä tulee tuomioita muita ihmisiä kohtaan, että he joutuvat helvettiin esimerkiksi siksi, että katsovat televisiota, käyvät konsertissa jne. Itsekin sain vasta kuulla, miten saatanallinen olen, kun olin kuuntelemassa konserttia. Se tuli lapsen suusta, mutta äitinsähän sen sille oli sanonut. Lapsi itse ei vielä ymmärrä noita asioita, on vielä sen ikäinen. Todella surullista tällainen. Tämä on kaikenlisäksi ns. ystäväperhe. En tosin enää voi pitää ystävänä tuollaista ihmistä, joka puhuu selän takana minusta pahaa. Annan hänelle anteeksi sen. Minkä hän sille itsekään voi, koska on samalla tavalla aivopesty uskon nimissä noin ajattelemaan. Herra häntäkin armahtakoon ja vapauttakoon aivopesun tuloksista. En vain uskalla edes kuvitella, mihin se johtaa, että kokonaisia sukupolvia kasvatetaan tällaiseen automaattiseen pakkoajatteluun. Hitlerin natsisaksa on ääriesimerkki siitä, mihin tavoitehakuinen kasvattaminen voi johtaa. Islamin kulttuurista löytyy myös ihan samanlaisia esimerkkejä. Sielläkin tehdään asioita uskonnon nimissä.
Tässä muutamia ajatuksia. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi aloittaja.
minne menet?
"Meiltä ei ole ensisijaisesti kysytty uskoa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, vaan lojaalisutta "seurakunnan yhteisiä päätöksiä" kohtaan."
-Jos usko on vain sitä, että toimii toisia miellyttääkseen niin se on kuollutta uskoa. Sillä ei ole väliä, millaista uskoa 'kysytään', vaan ainoastaan sydämen usko pelastaa.
Näinpä on seurakunnan taholta kuitenkin odotettu. Ei riitä, että sisälläsi on voimallinen usko. Sen lisäksi täytyy noudattaa tiettyä tapakulttuuria saadaksesi kulkea jumalan lasten joukossa.
sinun on omaksuttava ja hyväksyttävä kaikki lestadiolaisen käyttäytymiskulttuurin tavat
vasta sen jälkeen uskosi on "oikeanlaista", olet yksi meistä, joten saat uskoa syntisi anteeksi
muussa tapauksessa olet häirikkö, kovakorvainen, syntinen, ja sinä olet "teoillasi kieltänyt uskosi"
vaikka muuta väitetään, järjestys ja käytäntö on tällainen
"Jos me olemme tottelemattomia seurakunnan äänelle, niin Jumala rankaisee meitä" (Pms 48/1978).
"Tärkeintä on se, että olemme Jumalan seurakuntaäidin äänelle kuuliaiset ja tottelevaiset" (SS 1977).
Nämä istutukset on vielä repimättä juurineen.
Raamattu opettaa, että "kuulkaa mitä HENKI sanoo seurakunnalle...". Eli kuulkaa Henkeä! Ja Henki "opettaa teille ja palauttaa mieliinne kaiken mitä minä (=Jeesus) olen sanonut".
Palatkaamme siis takaisin Jerusalemiin. Siellä me näimme Jeesuksen.
Allekirjoitan.
on syytä heittää uskomiseen täysin liittymätön runsas ja painava sääntötaakka pois harteiltaan ja viskata roskakoriin "vain me" ja muut harhaopit.
Tämän jälkeen on kevyt lähteä kulkemaan taivaan tietä mieli keveänä ja Raamattu kompassina.
Jos oikeasti olisit VL. kannattaa tarkistaa kyllä
missä joukossa seisot kun tuollaisella asenteella olet kulkemassa. Jos noin ahdistaa, ei tussa joukossa ole pakko olla.
Sinun määritelmiesi mukaanhan ei tuo liike mitenkään näyttäydy raamatullisena seurakuntana. Sinun tulee nyt etsiä vain se oikea RM :n mukainen usko ja seurakunta joka on maan päällä olemassa.
Onnea vaan etsintään. Lue vaikka tietokirjoja mahdoll. paljon niin on järjen ymmärrystä tehdä"viisaita valintoja.
Varmasti nimimerkki Maria konsultoi sinua mielellään tässä asiassa. Hänhän tuntuu asettuneen
VL- uskonouhdistajaksi ja SRK:ta vastaan taistelevan suuntauksen kärkihahmoksi.
juuri sitä vl liike tarvitsee:
uskonpuhdistusta
usko tulee puhdistaa kaikista tapakulttuurin tuomista lillukanvarsista, koska ne ovat saaneet käyttäytymisessämme aivan liian hallitsevan aseman
Aluksi yritän muistaa kaiken mitä tuossa kokouksessa tuli ilmi syntinä.
-sallitut puolueet keskusta ja kokoomus, kuuluminen kaikenlaisiin muihin järjestöihin kielletty, (metsästysseura sallittu)
-aviopareja ei voi ottaa kotiin vieraaksi, ateistin kättely syntiä, lasten leikkittävä ensisijaisesti uskovaisten kanssa, toista sukupuolta ei saa halata esim.juhlatilanteissakaan, seurakunnan kerhot ym. kielletty, ei myöskään epäuskoisen jumalanpalvelukseen.
-kaikenlainen musiikkitoiminta joka ei liity Ry:n toimintaan kielletty(mm. kuorot, konsertit, lauluesitykset ym.)
-kaikenlainen liikkuvan kuvan seuraaminen kielletty(maanviljelijäsaarnaajat eivät edes ymmärtäneet jo silloin teollisuudessa käytössä olevia prosessinvalvontamenetelmiä)
-musta pekka ja uno pelikortit kielletty ja varauksella suhtautua kaikkiin korttipeleihin
-sunnuntaina kielletty:hirvipeijaiset, ulkoliikunta(mm. hiihto, juoksu,)
-uskovainen ei käytä partaa, vaatetus yhdenmukainen
-ensisijaisesti pidäyttäydyttävä kristillisyyden kirjallisuuteen, mainintoja joistakin ei sopivista kirjoista
-sitten vielä nämä itsentäänselvyydet synnit kuten televisio, sirkus, teatteri, tanssit, alkoholi
Tässä osviittaa siitä missä mentiin. Näitä päätöksiä tehtiin lihankäsivarrella. Usemmiten päättäjinä oli näitä erittäin suppean maailmankuvan omaavia maanviljelijäsaarnaajia. Heille selkänojan ja oikellisuuden suhmuroida antoi saarnavirka ja useimmiten johtokunnan puheenjohtajuus. Kyllä penkeissä oli tuhansittain ihmisiä jotka eivät sisimmässään menoa hyväksyneet mutta mitään vaikutusmahdollisuuksia ei ollut. Jos ilmaisi mielipiteen seurasi syntiin sitominen ja lapsuuden kristityllekkin oli elämän tärkein asia olla joukossa mukana joka on taivastiellä. Elikkkä ei voinut muuta kuin alistua vahvempien edessä.
Suurin osa tällä palstalla on nuoria tai nuoria aikuisia, olette ihan oikealla asialla kun kyseenalastatte näitä asioita. Eivät ne ole kuuluneet kristillyyteen, ne on sinne tuotu. Eikä näillä säännöillä autuutta ansaita.
Käypä lukemassa tästä viestistä, mitä Raamattu opettaa uskosta ja turhista säännöistä, ennen kuin kiivailet niille, jotka aiheestakin ovat huolissaan. Onhan aihetta olla huolissaan, jos uskoon liittyy tiukkoja vaatimuksia, sillä Raamatussa vaatimususko kielletään vääränä ja epäsopivana.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013070343
paremmin harhaoppien ja isoisien perinnäissääntöjen puristuksessa kuin haluat ahtaasta avaralle.
Asia selvä.
Ylempänä lukee aviopareja, tarkoitus on tietenkin AVOPAREJA
Vl-herätysliike opettaa, että sellainen ihminen ei ole uskovainen, jolla on TV, korvakorut tai värjätyt hiukset.
Osaatko sanoa, mihin tämä opetus perustuu?
"Varmasti nimimerkki Maria konsultoi sinua mielellään tässä asiassa. Hänhän tuntuu asettuneen
VL- uskonouhdistajaksi ja SRK:ta vastaan taistelevan suuntauksen kärkihahmoksi."
Nimimerkki ma_ria on tällä palstalla osoittanut erittäin perustellusti ja rakentavasti huoltaan liikkeen nykysuunnasta Raamattuun vedoten. Olen kokenut hänen kirjoituksensa nimenomaan valvomiseksi, johon Raamattu uskovaiset velvoittaa. Koskaan en ole kokenut hänen haluavan olla "uskonpuhdistaja" tai "SRK:ta vastaan taistelevan suuntauksen kärkihahmo". En muista ainuttakaan viestiä, jossa ma_ria olisi kritisoinut SRK:ta. Lisäksi hän on tuonut moneen kertaan ilmi vakaumuksensa, jonka mukaan vl-liike on hänen henkinen kotinsa epäkohdista huolimatta. Mielestäni ma_rian henkilöön käyvä hyökkäys on sinulta erittäin halpamaista.
Yhtä ikävää on se, että kun toinen ihminen nostaa esiin asioita, joista on huolissaan, sinä toivotat hänelle pikaista menolippua "tietokirjojen pariin", ikään kuin tämän henkilön sieluntila olisi jotenkin viallinen ja hän sen sijaan luottaisi uskomisessa pelkkään järkeen. Tämä on keskustelupalsta, jonka ajatuksena on keskustella kaikista vl-liikkeeseen liittyvistä asioista. Suosittelenkin jatkossa sinulle asioihin keskittymistä - tässäkin aloituksessa olisi varmasti lukuisia kohtia, joihin sinulla olisi sanottavaa. Sen sijaan päätit käydä sekä aloittajan että nimimerkki ma_rian kimppuun todella raukkamaisesti, miksi näin?
laki ja .. ne 'isien perinnäissäännöt' on annettu niille, joita puristaa ja ahdistaa..
..että tiedäisitte hyvän Jumalan palveluksen.
Oli hyvä ja aiheellinen kommentti!
Kehottaisin Sinua nyt hetken miettimään. Esität jyrkkiä ja voimakkaan syyllistäviä kommentteja kirjoittajista, jotka ilmaisevat huolensa siionissa lisääntyneistä kireistä ja rakkaudettomista äänenpainoista. Vaikka esitetyt näkemykset perustellaan Raamatulla ja vaikka Raamatusta löytyvät ne opetuksen sanat, joista huoli nousee, tuomitset näkemykset esittäjineen tarkoitushakuisin sanakääntein.
Tarkoitushakuisin sikäli, että pyrit etsimään vl-liikkeessä mahdollisimman negatiivisen kaiun omaavan leiman ja lyöt sen siekailematta näihin keskustelijoihin, allekirjoittaneeseenkin.
Esim. että minun keskustelemiseni täällä aikaansaisi tilanteen, että olen "asettunut VL-uskonpuhdistajaksi" tai "SRK:ta vastaan taistelevan suuntauksen kärkihahmoksi". Herää kysymys, mihin oikein pyrit? Vai onko tarkoituksesi vain hutkia ympäriinsä itseäsi kookkaammalla sanansäilällä tippaakaan piittaamatta siitä, osuuko lähellekään totuutta?
Tuollaiset "uskonpuhdistajaksi asettumis"-höpötykset ovat oman mielikuvituksesi tuotetta. Minun osuuteni tulkintaasi jää siihen, että olen keskustellut avoimesti vl-liikkeen opillisista ongelmista julkisella keskustelupalstalla. Sen enempää en ole miksikään "asettunut". Lopun Sinä keksit itse.
Samoin en muista koskaan kritisoineeni Srk:tä, kuten nimim. Douloskin yllä toteaa. Miksi kritisoisinkaan, Srk ei ole omastakaan mielestään vl-liikkeen uskomisen kohde, vaan täysin maallinen ja käytännöllinen organisaatio. On lapsellinen ajatuskin, että olisi edes olemassa jokin Srk:tä "vastaan taisteleva suuntaus" ja minä sen "kärkihahmo".
Olen monta kertaa todennut edustavani täällä yhden vl-uskovaisen näkemystä. Ja esillä pitämäni asiat ovat olleet kaiken aikaa samat; on huolestuttavaa, että alun perin hyvää tarkoittavat elämäntapaohjeet ovat päässeet lipeämään vl-liikkeessä laeiksi, joita noudattamalla käytännössä ansaistaan armo. Se on yksiselitteisesti Raamatun opetuksen vastaista, Lutherin sanoin "riivaajain oppeja".
Avaaja tuo esille hyvin merkittäviä asioita joista soisi rakentavasti keskusteltavan. Kiitos siitä hänelle.
Luther:
"Onhan varmaa, ettei tämä tunnettu lause "Joka kuulee teitä, se kuulee minua" puhu perinnäissäännöistä, vaan nousee jyrkästi vastustamaan niitä. Ei se ole mikään avoin valtakirja, vaan varmistus, joka takasi apostoleille erityistehtävän; se oli heille annettu todistus, että me emme uskoisi heitä heidän omien sanojensa, vaan toisen sanojen tähden. Kristushan tahtoo antaa meille varmuuden, niin kuin tarpeen olikin, jotta tietäisimme ihmisten välittämän sanan vaikutusvoimaiseksi emmekä etsisi muuta, taivaasta kuuluvaa sanaa. Tätä sanaa "Joka kuulee teitä, se kuulee minua" ei voi käsittää perinnäissääntöjä tarkoittavaksi. Kristushan vaatii heitä opettamaan siten, että hänen äänensä kuuluu, koska hän sanoo: "se kuulee minua". Siispä hän tahtoo, että kuullaan hänen sanaansa, ei ihmisten säätämiä perinnäissääntöjä. Nuo aasit kuitenkin väkisin vääntävät tämän lausuman, joka jos mikä tukee meitä ja sisältää ihanasti lohduttavan opin, tarkoittamaan joutavanpäiväisiä asioita, ruokien, vaatetuksen ja muun sellaisen erottelemista."
"Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Yksi seurakunnan jäsen
Minäkin olen yksi jäsen
Sinäkin olet yksi jäsen
Jumalan valtakunta taas - se olemme me kaikki.
Sinä et voi sanoa että "se on täällä".
Ei, sitä ei voi nähdä vaan se on teidän keskellänne. Sen rajat kulkee sydämsetä sydämeen.
miltä sinun kriittiset avaukset ja puheet lakihengestä sekä väärästä opista Jumalan valtakunnassa tuntuvat meistä valtaosasta tavallisia riviveeällistä,jotka elämme aivan tiedostamatta ja tuntematta kuten sinä?
Jos paikkakunnallasi on ongelmia niin olisi kyllä korrektia olla suoraan yhteydessä SRK:n ja keskustella avoimesti asioista. Vai luuletko, että asiat eivät siellä selviäkään?
Minä kyllä ymmärrän, että Päivämies on SRK:n kustantama lehti ja se ilmaisee Jumalan valtakunnan samomaa ja jos kritisoi päivämiehen kirjoituksia niin nuoli osoittaa SRK:hon.
Alan ihan oikeasti ihmetellä tätä jatkuvaa hyökkäystä yhtä kirjoittajaa kohtaan. Puhutaan ma_rian "kriittisistä avauksista" ym. ikään kuin asioista ei olisi hyvä keskustella avoimesti, vaan hyvin pienessä ja suljetussa piirissä. Toisessa viestiketjussa tällä palstalla esitettiin, että mitä jos SRK:n sivuille avattaisiin keskustelupalsta, johon voisi esittää mielipiteitään omalla nimellään. Mitenköhän se mahtaisi onnistua, kun välittömästi löytyy ihmisiä, jotka suoraan tai epäsuorasti syyttävät keskustelijoita vääristä toimintatavoista tai pahimmillaan väärästä hengestä?
Ma_ria on aikaisemmissa keskusteluissa viitannut mm. omalla paikkakunnallaan pidettyyn (pidettyihin?) keskusteluiltaan, jossa pelin henki oli se, että "toista mieltä olevat" eivät kerta kaikkiaan uskaltaneet esittää näkemyksiään. Tämän tilanteen pitäisi olla itse kullekin uskovaiselle tuttu: ei keskusteluilloissa olekaan tarkoitus sinänsä keskustella, vaan saattaa ihmisten tietoisuuteen jo valmiiksi pureksittu kanta jotain asiaa koskien. Varmasti ma_rian paikkakunnalla puhutaan hänen esille nostamistaan asioista hyvin paljon, mutta anna minulle yksikin hyvä syy, mitä väärää on siinä, että asioista puhutaan yleisemmin?
Sitä ihmettelen aina, minkä takia sanalla "kriittisyys" on niin vahva negatiivinen leima, jos se koskee esim. elämäntapaohjeiden kyseenalaistamista. Toisin päin asia on aivan erilainen: kellä tahansa tuntuu olevan lupa vaatia mitä tahansa asiaa kiellettäväksi sen tähden, että asia ei ole "uskovaisille sopivaa". Mutta heti, kun joku RAAMATTUUN VEDOTEN toteaa, että on Raamatun vastaista alkaa pakottaa ihmisiä yksimielisyyteen asioista, jotka eivät liity uskomiseen millään tavalla, heitä syytetään "kriittisiksi" ja heitä kehotetaan pitämään mölyt mahassaan.
"Jos paikkakunnallasi on ongelmia niin olisi kyllä korrektia olla suoraan yhteydessä SRK:n ja keskustella avoimesti asioista. Vai luuletko, että asiat eivät siellä selviäkään?"
Korrektia? Ainakin tällä palstalla on lestadiolaiseen tapakulttuuriin liittyvä keskustelu ollut erittäin asiallista ja korrektia. Ma_rian kotipaikkakunnalla on ilmeisesti puhuttu hyvinkin paljon näistä asioista, mutta miksi täällä ei voi tehdä sitä samaa?
Kaiken kaikkiaan se, että uskovainen ihminen valvoo seurakunnan opetuksen Raamatun mukaisuutta (niin kuin Raamattu itse meitä jokaista ohjaa!) pitäisi olla ainoastaan hyvä ja kiitettävä asia.
"miltä sinun kriittiset avaukset ja puheet lakihengestä sekä väärästä opista Jumalan valtakunnassa tuntuvat meistä valtaosasta tavallisia riviveeällistä,jotka elämme aivan tiedostamatta ja tuntematta kuten sinä?"
Väärästä opista ma_ria ei kai ole puhunut koskaan? Ellet sitten käsitä tapakulttuuriasioita "opiksi", mutta silloin olet eri linjoilla Raamatun kanssa. Ja tuosta "valtaosasta riviveeällistä" en menisi takuuseen. Melkoisen vahvasti sanottu, ja ainakin oman lähipiirini huomioon ottaen, myös väärin.
Aivan asiasta Maria on huolissaan ja mikäli olen ystävieni tuntoja oikein tulkinnut, moni muu seurapenkissä hänen ja minun kanssani. Seurakunta ei ole SRK. Seurakunta tai Jumalan valtakunta koostuu kaikista meistä, jotka uskomme. Jokaisella meillä on ääni ja sitä olisi hyvä käyttää silloin, kun on jotain mielen päällä. Huoli nouseekin siitä, että kaikenlaisia äänenpainoja ja huolenilmauksia ei sallita ja siksi julkinen keskustelu ei ole vapaata.
Raamattua lukiessa huomaa, että opetuslapset ja ensimmäiset seurakunnat eivät olleet aina yksimielisiä. Liekö johtunut välimerellisestä kansanluonteesta, että asioista keskusteltiin kiivaastikin? Yksimielisyyteen Raamattu kehottaa myös, mutta ei siinä merkityksessä, että meidän pitäisi kaikissa asioissa toimia yhdenmukaisesti tai asettaa elämänvanhurskauden kysymykset uskonvanhurskauden tai uskon synnyttämän vapauden edelle.
Luulenpa, että SRK on viisastunut vanhoista kokemuksista, eikä ole halukas paikallisia "ongelmia" hämmentelemään. Ainakin toivon niin.
Tuo ei ollut fiksua. Mielestäni nimim. Mari_a toimii todella vastuullisesti ja vetoaa kirjoituksissaan juuri oikeisiin lähteisiin Raamattuun ja Lutheriin.
MinustA hän on kirjoituksissaan uskon ytimessä l. Kristuksen sovitustyössä ja sen uskomisessa omalle kohdalle.
Paavali kirjoittaa: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. (Ef 4)".
Yksimielisyys on Hengen hedelmä eli Jumalan työ! Ei Jumalan tarkoittama yksimielisyys ole meidän käsissämme.
Rauhassa me sen sijaan voimme elää kaikkien (?) kanssa - ainakin sikäli kun se meistä itsestämme riippuu.
Ymmärrän jollain tasolla kyllä tunteesi.
Näen vl-liikkeessä viime aikoina esiintyneet ilmiöt kuitenkin niin huolestuttavina, että niistä on pakko puhua. Inhimillinen ja meille kaikille tuttu vastenmielisyys itseemme kohdistuvaa kritiikkiä kohtaan ei ole riittävä syy ongelmien sivuuttamiseen.
Näen, että olemme tilanteessa jossa tarvitaan rohkeutta tarkastella asioita Raamatun opetuksen valossa, vaikka joutuisimmekin samalla kyseenalaistamaan omia rakennelmiamme. Sanoohan Raamattu asian niinkin suoraan, että "Jokainen istutus, jota minun Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt. 15:13)
Päivämiehen linjaukset historiasarjoineen, musiikkinumeroineen ym. viime aikaisine kirjoituksineen ovat olleet 70-luvun jälkeiseen ilmapiirin tasaiseen kehittymiseen nähden poikkeuksellisia. Niissä on ollut myös piirteitä opetuksesta, joka on Jumalan sanan vastaista.
Tähän liittyen kehotan Sinua lukemaan vielä tuon edellä Sinulle osoittamani vstauksen otsikolla "minä Srk:tä vastaan?" lutherin lainauksien osalta. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten ymmärrät tuollaiset kirjoitukset. Samoin kehotan lukemaan Raamatusta esim. Paavalin kirjeet. Siellä on paljon sanoja, jotka ovat yksinkertaisesti ja suoraan meille tämänkin päivän kristityille suunnattuja.
Eli jos ilmaistessani huolen Päivämiehen kirjoituksista, tulen samlla kritisoineeksi tuolla Sinun logiikallasi Srk:tä, niin ei voi mitään. Ei minkään tahon lähtökohtainen "kritiikinsuoja" voi olla syy tämän luokan ongelmien maton alle lakaisemiselle. Toivommehan kuitenkin, että myös Srk ja me kaikki vaeltaisimme totuudessa. Siihen ei kuulu "pakkovaikeneminen" huolta tuottavista asioista.
Doulokselle korjaan sen verran, jos tätä luet, että olen kyllä viitannut harhoppiinkin. Se liittyy useammalta paikkakunnalta (oman kotisiionini) lisäksi kantautuneeseen tietoon, että puhujanpöntöstä on selitetty evankeliumin sisältävän neuvon, nuhteen ja KURITUKSEN sanat. Tälle ei ole mitään perusteita missään, se on myös asiasisällöllisesti ristiriidassa luterilaisen tunnustuksen ja ainakin minun tuntemani vanhoillislestadiolaisenkin opetuksen kanssa.
Koska Ltherinkin mukaan kirkon (l.seurakunnan) tunnusmerkki on, että siellä evankeliumi PUHTAASTI julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan, kysymys on niin suuresta asiasta, että sanan harhaoppi käyttö ei liene tässä yhteydessä liioiteltua.
Lopuksi, tässäkin ketjussa moni on kokenut kanssani samoin ja monen lähiympäristö, niin kuin minunkin. Kanssapuheissa nämä kysymykset ovat eniten esillä ainakin täällä meillä päin. Minä näen sen yhtenä merkkinä elävästä ja valvovasta seurakunnasta ja Jumalan johdatuksesta.
Tämä kaikki ei tarkoita sitä, etten itse voisi esim. kärjistää ohi asian ytimen tai muutoin joutua sivuraiteelle. Siitä minua korjattakoon. On kuitenkin tärkeätä, ettei tätä korjaamista käytetä lyömäaseena siten, että heppoisin perustein kyseenalaistetaan kanssaihmisen sieluntila ja motiivit sekä pyrkimykset. Silloin lyödään vyön alle, pyritään tukkimaan suu sen sijaan, että pyrittäisiin rakentavaan ja vastavuoroiseen keskusteluun.
"Doulokselle korjaan sen verran, jos tätä luet, että olen kyllä viitannut harhoppiinkin. Se liittyy useammalta paikkakunnalta (oman kotisiionini) lisäksi kantautuneeseen tietoon, että puhujanpöntöstä on selitetty evankeliumin sisältävän neuvon, nuhteen ja KURITUKSEN sanat."
Ok, en ole tuota kirjoitustasi lukenut, mutta oikeassa olet - ei tuo ole Raamatun mukaista opetusta. Ymmärsin edellisen kirjoittajan puheen väärästä opista liittyneen nyt esillä oleviin tapakulttuuriasioihin.
Kyllä muuten sydäntä kylmää nuo sanat, joita lainasit viestissäsi.
Täsmälleen noin opetettiin ja vaadittiin uskomaan. Ei vain yhdessä kokouksessa vaan kaikkialla Suomen siionissa.
Joka nousi kyselemään perusteita, vaikka miten arasti ja nöyrästi, joutui sitomisten kurimukseen. Arka ja nöyrä kysymys saatettiin pilkaten leimata vääräksi hengeksi, milloin milläkin leimalla. Keskustelua ei sallittu. Siitä seurasi että näinkin suuri joukko hiljeni, vaikeni peloissaan.
Ettei vain nyt juuri esiintyisi samaa ilmapiiriä...
"(---)olen kyllä viitannut harhoppiinkin. Se liittyy useammalta paikkakunnalta (oman kotisiionini) lisäksi kantautuneeseen tietoon, että puhujanpöntöstä on selitetty evankeliumin sisältävän neuvon, nuhteen ja KURITUKSEN sanat."
Tämä jäi kiinnostamaan kovasti. Olen nimittäin itsekin törmännyt tähän ajatukseen evankeliumin sisältämästä "kuritus"-aspektista. Onko todella niin, että se on vääräoppinen ajatus? Itse en tunne teologiaa riittävästi, joten olisin erittäin kiinnostunut lukemaan ajatuksia tästä opillisesta kysymyksestä? Onko "kuritus"-ulottuvuus ollut laajemminkin esillä saarnoissa, vai ainoastaan tietyllä alueella/tietyn puhujan puheissa? Eikö kuristuksesta ole puhuttu ennen ts. onko tämä uusi ilmiö? Eikö Raamatussa ole minkäänlaista mainintaa siitä, että evankeliumi sisältäisi myös kurituksen sanat? Jos ei, mistä tämä ajatus vl-saarnoihin on tullut?
Oikea raamatullinen oppi on kadonnut lestadiolaisuudesta, surullista todeta. Mutta ihmisen on vaikea ottaa asioita edes puheeksi toisten, ehkä sampoin itse mielessään ajattelevien kanssa... uhka leimatuksi tulemisesta on niin kova ja pelottava.
En nyt sanoisi ihan noinkaan. Itse ainakin uskon evankeliumin armon omalle osalleni yhä ilman minkäänlaisia epäilyksiä. Valtaosan ajasta kuulen seurapuheissa ainoastaan Hyvän Paimenen lempeää ääntä. Toisinaan kuitenkin tulee esille nämä tapakulttuurin asiat, joita ei voi Raamatulla perustella. Niissä on mielestäni menty vikaan, ja hyvää tarkoittavat neuvot ovat kääntyneet itseään vastaan, kahleeksi jo kerran vapautettujen kaulaan. En koe, että "oikea raamatullinen oppi" olisi kadonnut mihinkään, mutta joitakin huolestuttavia piirteitä on kieltämättä näkyvissä. On erittäin tärkeää, että näistä asioista puhutaan niin täällä kuin ystävien ja läheisten kesken elävässä elämässä.
LAINAUS: "pelin henki oli se, että "toista mieltä olevat" eivät kerta kaikkiaan uskaltaneet esittää näkemyksiään. Tämän tilanteen pitäisi olla itse kullekin uskovaiselle tuttu: ei keskusteluilloissa olekaan tarkoitus sinänsä keskustella, vaan saattaa ihmisten tietoisuuteen jo valmiiksi pureksittu kanta jotain asiaa koskien."
Jokainen meistä varmsati ymmärtää ettei tuolalisella kovalla ja keskustelun tarpeen latistavalla otteella ja "isäntähengellä" ei saada syntymään jumalanlasten vapaatta joukkoa ja hyvää ilmapiiriä.
Kun tällaisia vaikeuksia tunnetusti on monella paikakunnalla ja PÄivämiehen asenteellisuus on herättänyt paljon kritiikkiä lukijoissa, tuntuu todella omituiselta ja epäviisaalta että näistä asioista keskusteleu ja asioiden nostaminen esiin rohkeasti ja vastuulliseti halutaan joillain tahoilla estää! Ja kieltää!
Sellainen ei rakenna seurakuntaa.
Ma-ria on toiminut todella syvällistä asiantuntemusta ja rakentavalla ja kypsällä, vastuulliselal otteella. Hän on tuonut esiin kristinopin perusteita ja muistuttanut perustellen mutta ei millään tavoin hyökkäävästi että näissä asioissa olisi meillä korjaamisen paikka.
Meidän tulee tukea rohkeaa ja avointa asioiden esiin nostamista. Sitä kautta rakennamme keskinäistä luottamusta mikä on yhteisen seurakunnan rakennukseksi.
Meitä on monia tämän palstan lukijoita jotka toivomme että Päivämiehessä voitaisiin nostaa esiin asioita siihen tapaan kuin ma-ria on tehnyt.
Sanamuoto taitaa olla mukaelma 2. kirjeestä Timoteukselle (3:16), jonka sanamuoto kuuluu Vanhan kirkkoraamatun mukaan: "Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa." Saman kirjeen 4. luvussa, 2. ja 3. jakeessa, Paavali kirjoittaa: "...rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella; sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät". Tätä on tulkittu sillä tavoin, että nämä kuuluvat evankeliumin kokonaisuuteen, koska vaikka Paavali toisaalta sanoo, että laki ei kuulu kristitylle (vaan pelkästään evankeliumi), hän kuitenkin kehottaa Timoteusta neuvomaan ja rankaisemaan.
"neuvon,opin ja nuhteen sanat" on perinteinen ilmaisu seurapuheessa.
Tuo "rankaise"-sana on peräisin Lutherilta, mutta se ei ole alkukielen mukainen.
Tässä tulee samalla hyvin esiin Vanhan Kirkkoraamatun (1776) eräs "väärä" käännös:
"Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, RANKAISE, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella (2.tim 4)."
Uudessa Kirkkoraamatussa (1992) on alkukielen mukainen käännös:
"...julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, MOITI ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen"
Englanninkielinen Raamattu käyttää sanaa "refute" = osoita vääräksi, kumoa.
Alkukielen mukaan oikea sana = moiti, nuhtele, osoita vääräksi.
Kyseessä on siis ilmeinen epätarkkuus käännöksessä.
Mutta lukekaapas vielä eteenpäin, sillä Paavali vielä jatkaa: "Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät."
Pysy järkevänä, julista evankeliumia!
"Jolla korvat on, se kuulkoot!"
Tätä seurakuntauskollisuutta pönkitettiin vielä todistusasialla:
"On tärkeää, että meistä on todistus Jumalan seurakunnassa" (Pms 28/1979)
On ilmiselvää, että tällainen opetus oli (ja on, nimittäin sitä kuulee tänäkin päivänä) epäraamatullista. "Elämän kirjat" ovat nimittäin taivassa ja meillä on vain yksi tuomari!
Sama käännösvirhe tuossa kohdassa. Alkukielinen sana = kasvatus. Tämä käännös on myös nykyisessä englannin- ja ruotsinkielisessä Raamatussa. Ja tietystiUudessa Käännöksessä (1992):
"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja KASVATUKSEKSI Jumalan tahdon mukaiseen elämään (2. tim 3)."
Tuotiinkohan tämä aspekti muuten esiin aikanaan kun käännösasiaa käsiteltiin (1992-4), ja sitten päädyttiin Bibliaan?
Epäilenpä.
Meillä on kiire palata koko kristillisyyden vauvasta vaariin suomenkielisen Raamatun ääreen. Kunpa mekin voisimme sanoa itsestämme tai toisistamme kuten Paavali sanoi Timoteuksesta: "...Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset"
Tästä on nimittäin hyötyä: "...jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen."
Kurituksesta on tässä ketjun hännillä nyt useitakin asiaa tuntevia ja valaisevia kommentteja (Munkki ym.). Nimim. Hynde muistuttaa, miten sanat ovat perinteisesti kuuluneet ja miten Lutherkin evankeliumin määrittelee.
Aihetta käsiteltiin jonkin verran ketjussa "Darwin ja Pentikäinen radiossa" ja siellä esitin toiselle keskustelijalle kysymyksen, onko hän kuullut evankeliumia näin julkisesti määriteltävän. Hänkin oli kuullut, mutta sanoi viime puhujainkokouksen alustuksessa selkeästi sanotun, että kuritus ei kuulu evankeliumiin tms.
Itse käsitin, että jonkin laajuista esiintyvyyttä tällä puheenparrella on ollut, koska moni on eri puolilla saman kuullut ja koska se myös otettiin puhujainkokouksessa esille.
Minäkään en ole teologi ja kuultuani tuon ensimmäisen kerran jäin vain itsekseni miettimään, että mistähän se tulee. En ollut koskaan ennen kuullut.
Olen jutellut asiasta sittemmin useammankin teologin kanssa ja heidän vastauksensa on ollut yhteneväinen, eli että tuo evankeliumin määritelmä on itse kehitelty ja luterilaisen tunnustuksen vastainen.
Muuten tuossa "Darwin ym" ketjussa joku tarjosi selitykseksi, että kysymyksessä olisi ollut ns. Freudian slip, eli freudilainen lipsahdus, jossa henkilö vahingossa möläyttää asian, jota ajattelee, mutta jonka julki tuloa yli kaiken pelkää... :D No, tuskinpa siitäkään on ollut kysymys, jo ilmiön jonkin asteisen laajuuden huomioon ottaen
On jokseenkin halpamaista että käyt hyökkäykseen yhtä keskustelijaa kohtaan, joka on rohkeasti ja itsensä alati likoon pannen jaksanut käydä keskustelua asiallisesti ja ketään mollaamatta mutta Raamattuun ja Tunnustuskirjoihin nojautuen.
Nimimerkki ma-ria on näissä keskusteluissa noudattanut kristillisyyden parhaita perinteitä. Eikä hän unohda huumoriakaan, joten siellä missä hän on mukana, säilyy asiallinen ja kiinnostava keskustelu.
Muuten, kun elettiin aikoja ennen ns. pappiseriseuraa - vanhat ovat kertoneet - sellaisia keskusteluja käytiin paljon vanhoillislestadiolaisuudessa, rohkeasti ja avoimesti, ja rakentavasti.
Omat vanhempani ovat kertoneet, että ennen pappisjoukon erottamista (tai eroon ajautumista, en tunne asioista kovin tarkasti) oli siionissa paljon viisaita ja kristinuskon perusteisiin meneviä keskusteluita, eikä kaihdettu nostaa esiin kysymyksiä, koskivatpa ne mitä asioita hyvänsä. Haluttiin rakentaa luottamusta ja oppia syvällisesti myös hengellisiä asioita.
Olen monesti miettinyt, saiko teologian massaerottaminen aikaan että vallan ottivat pääasiassa maallikkosaarnaajat, joista kaikille ie ollut kovin laajaa käsitystä asioista.
Tosin tiedämme myös sellaisia maallikoita, joille Jumala oli antanut laajan ja syvällisen uskon ja elämän ymmärryksen.
Minä olen maininnut SRK:n ja viitannut kriittisesti siihen suuntaan. Elämän realiteetit jo oppineena tiedän että näillä nettikeskusteluilla ei saavuteta paljoakaan. Ihmisten mielipiteet kyllä karttuvat kun saavat tietoa ja näkemystä, se kyllä ajan kanssa vaikuttaa.
Srk:n mainitseminen on siinä mielessä tärkeää että sieltä käsin vl uskoa "hallitaan". Tämä on realiteetti. Srk ei paljon tarvitsisi sanoa niin moni asia uskovaisten kesken selvenisi.
Esim. Tämä dvd. Voitaisiin julkaista kannanotto että tietoteknisten laitteiden ja videoiden osalta käytettävän materiaalin sisältö ratkaisee onko sisältö turmelevaa. Lisäksi voitaisiin mainita että uskovainen voi olla kirkkokuorossa. Tässä olisi hyvä alku. Katsottaisiin seuraukset ja otettaisiin seuraava askel. Se voisi olla anteeksi pyyntö -70 luvun tapahtumista ja niiden tosiasiallinen tunnustaminen. Siinä sitä jo olisi ja pulinat pois sen jälkeen.
Srk on maalisen organisaation keskus. Käytännössä myös hengellisen vallan keskus. Vallasta seuraa aina vastuu, nyt olisi valtaa ja vastuuta käytettävä, ainakin siitä kuhinasta päätellen mikä täällä foorumilla on käynnissä. Näillä jutuilla on kymmeniätuhansia lukijoita.
ja on siten meille tarpeellinen.
--> http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1136843400441&search=kuritus&rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=&mod3=
Ainakin noissa heprealaiskirjeen kohdissa kyse näyttää olevan aika selvästi Jumalan ihmiselle sallimista vastoinkäymisistä elämässä. Jumala voi kurittaa ihmistä esim. sairauden, läheisen menettämisen, avioeron ym. ym. muodossa. Kyse on tällöin aivan eri asiasta kuin siitä, että evankeliumi yhdistetään jollain tavalla kuritukseen.
Samassa jakeessa todetaan:
"Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua -- [12:5,6: Sananl. 3:11,12 : Job 5:17]
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa." (Hepr.12:5-6)
Kirjeen kirjoittaja rohkaisee uskomaan vaikeinakin aikoina - en näe, millä tavalla tämä liittyy mitenkään evankeliumiin, jonka pitäisi olla meidän ainoa toivomme ja suurin lohdun tuoja.
Timoteuksella ja Herralla on vissi ero.
Jätetään kuritus ja rangaistus ja tuomio Jumalalle. Silloin toteutuu oikeudenmukaisuus!
Minä käsitän, että ongelmallisinta tässä kuritus kohdassa on sen liittäminen evankeliumiin. Se on kuitenkin selkeästi määritelty, evankeliumin tulee olla tarjolla yksin armosta, ilman omaa ansiota. Tämä on kristinuskon suloinen ja keskeinen, sanoma, luovuttamaton ydin.
Ja evankeliumin saarnaaminen PUHTAASTI taas on oikeaa oppia opettavan seurakunnan tunnusmerkki. Puhdas evankeliumisaarna tarkoittanee, että pysytään Raamatun ilmoituksessa, eikä lisätä evakeliumiin mitään omaa.
Kun itse kuulin seuroissa puhuttavan tästä evankeliumiin sisältyvästä kurituksesta, niin se koplattiin yhteen seurakunnan neuvon ja nuhteen sanojen kanssa ja tarkennettiin vielä video ja konserttinäkökulmilla. Eli käytännössä tarkoittaa sitä, että esim. jos käyt kuuntelemassa klassista musiikkia livenä tai seuraat urheilukilpailuja katsomosta käsin (etkä esim. aidan raosta), niin seurakunta neuvoo ja nuhtelee ja ellet tottele, seuraa kuritus, eli evankeliumin pidättäminen. Mitä muutakaan se voisi olla kun fyysinen väkivaltakin on kiellettyä?
Raamatussahan puhutaan kyllä kurituksesta, mutta ymmärrän asian samoin kuin Doulos, eli että tarkoitetaan Jumalan ihmiselle sallimia vastoinkäymisiä.
Myös puhujainkokouksessa oltiin sanottu, että kuritus ei ole ihmisen asia vaan Jumalan.
Minua ihmetyttää erityisesti se, että mistä tällainen evankeliumiin liitetty kuritus yhtäkkiä ilmestyi? Ja useammallakin paikkakunnalla. Täälläkin jo moni on sanonut sen kuulleensa, emme kai me kaikki nyt samassa siionissa asustele.
Nämä Päivämieheen ilmestyneet uudet linjaukset ovat olleet sen verran silmäänpistäviä ja poikkeuksellisia ja samanaikaisesti on saarnattu useammastakin pöntöstä "kurituksen evankeliumia", niin onko tällaisen takana jokin tietty taho? Kanssapuheissa kukaan ei esitä vastaavaa.
mahdolliset väärät opit, kieroilut ja ihmisten aiheeton rasittaminen turhilla säännöillä on nostettava päivänvaloon ja otettava keskustelun kohteeksi.
mitä tarkoitat kieroilulla???
Annan Hengelle mielelläni suurenkin roolin, olenhan sen luomasta yksimielisyydestä ja yhteydestä päässyt itsekin nauttimaan.
Kirjoitit, ettei "Jumalan tarkoittama yksimielisyys ole meidän käsissämme." Tällainen Hengen luoma yksimielisyys on vapauden ja rakkauden sävyttämää, siinä ei ole pakkoa eikä tarvetta toisen kahlitsemiseen. Se on toisenlaista kuin ihmisten näennäiset konsensusratkaisut. Ymmärrän, että Hengen sytyttämä rakkaus jaksaa myös odottaa, jos jostakin asiasta ei ole selvyyttä.
Varmasti haluamme elää rauhassa kaikkien kanssa. Miten siinä tapauksessa, kun rauha ei ole enää itsestäni kiinni?
Kieroilua on esim. se, että sanotaan erehtyväisten ihmisten olevankin erehtymättömiä. Korotetaan tällä opilla itsensä jumalalliseen erehtymättömään asemaan ja sitten erehtymättömyyden jalustalta alistetaan ja kiusataan muita ihmisiä.
Vl-herätysliike opettaa, että sen alaiset seurakunnat ovat erehtymättömiä. Tämän opin satoa niitettiin 70-luvulla.
Ja mitään ei ole opittu.
jota kososlaiset väittivät pappiseriseuraiseksi.
"En koe, että "oikea raamatullinen oppi" olisi kadonnut mihinkään, mutta joitakin huolestuttavia piirteitä on kieltämättä näkyvissä."
Minäkään en suinkaan ajattele, että koko vl-liike tarpoisi heresian yössä.
Mutta huolestuttavia merkkejä vääristä painotuksista on viime aikoina ollut siinä määrin, että asioista on syytä keskustella.
Kirjoitat: "...jota kososlaiset väittivät pappiseriseuraiseksi"
HS:n (kai tiedät hänet?) hengelliset lapset.
..että tämän henkilön "hengelliseksi lapseksi" kääntyi miltei jokainen tuon ajan uskovainen.
Mutta mitä yhteyttä on tai oli jo aiemmin kuolleella ja kunnian taivaaseen päässeeksi uskotulla Kososella myöhempiin erimielisyyksiin?
Tuonkaltainen nimittely on mielestäni vainajan tuomitsemista ja häpäisyä? Miten sinä ajattelet?
Kososlaisuus lähti viipurista.
Helsingin erimielisyydet olivat aluksi suoraan yhteydessä Kososen kodissa vierailleiden ja viipurista muuttaneitten kososen tukijoiden kanssa. Nämä kososlaiset toivat kalinat ja riidat.
Kosonen teki parannuksen mutta entisen opetuksen henki jäi vaikuttamaan toisissa ihmisissä.
H.S veti omaa huoneenhallitus linjaa.
Oli myös kososlaisuuden tiukka vastustaja.
Sanoi töröläläisille:
"Tehän olette samanlaisia kuin kososlaiset" (Pietilä)
On vähän vahinko että tuosta vaietaan niin ettei koskaan kerrota SRK.n kirjoituksissa nimeltä vaikka monet tietävät.
[..että tämän henkilön "hengelliseksi lapseksi" kääntyi miltei jokainen tuon ajan uskovainen.]
Ei menty tuon vedätykseen- kerrotaan H.Sn tehneen parannusta.
Huhhuh mikä sotku!
Aiemmissa kirjoituksissani olen jo kertonut, että olin Ry:stä irti kun tuo mainittu (katkera) kososlainen henki oli "keksitty".
Siis kysynkin, miten se "näkyi", mitä tekoja tai tekemättäjättämisiä pantiin tuon hengen piikkiin? Onko vastaavanlaisista asioista päästy ja mikä synti on väärähenkisynti ja mikä tavallinen ?
Näitä henkijuttuja miettiessä meni monilta tipllpon järki. Oikeaa vastausta kun ei ole ja koko väärähenkioppi oli ja on suuri eriseura ja eksytys. Piste.
Viimeinen kappale: Näitä henkijuttuja miettiessä meni monilta tuolloin järki...
Vanhoillislestadiolaisuudessa vallitsevaa tilannetta kuvaa osuvasti Hans Christian Andersenin satu Keisarin uudet vaatteet.
Siinähän kaikki keisarin alamaiset ja hoviväki teeskentelivät olevansa samaa mieltä niiden kanssa joilla oli valta, ja olivat näkevinään kauniit vaatteet keisarin yllä (=oikean, Raamattuun perustuvan opin) vaikkei siitä ollut tietokaan). Kaikki vakuuttivat myös näkevänsä valheellisten kankurien kutomat ihmeellisen ihanat kankaat kangaspuissa. Näitä kankaita ei lainkaan ollut olemassa, mutta kankurit olivat vakuutelleet, että se joka ei näitä kanaita näe, on kyvytön ja täysin kepaamaton virkaansa (epäilevä ja jumalan valtakunnan päätöksiä arvostelevalla mielellä, väärällä kyselevällä mielellä jne.) Logiikka on pettämätön ja vastaansanomaton.
Vasta kun asiat selvästi ja kirkkaasti näkevä, viaton lapsi sanoi suoraan, että keisarilta puuttuvat kokonaan vaatteet, alkoivat pelkurimaiset aikuiset ihmiset kuiskutella keskenään - ja lopulta tunnustivat, että kas vain, ei todellakaan, keisarilla ei ole vaatteita. Keisari on alasti!
Keisarilla ei ole vaatteita, eli: SRK:ssa ei ole raamatullista oppia; rauhanyhdistyksissä ei tunneta kristillisyyden perusteita eikä luterilaisuutta, vaan on harhauduttu tekojen vanhurskauteen, aivan samoin kuten katolinen kirkko aikoinaan.
Missä on se lapsi joka tämän sanoo ääneen?
Missä on se foorumi jossa tämä ilmaistaan, paljstateaan alaston totuus rohkeasti - onko se tämä arvoton ja kyseenalainen netti-keskustelupalsta jota kukaan ei vl-liikkeessä arvosta, johon kukaan ei voi luottaa, jossa ei ole tietoa mielipiteen esittäjän asemasta liikkeessä... ja jota kukaan ei ystävilleenkään tunnusta seuraavansa!
SRK on sangen uusi ilmiö, sehän on perustettukin vasta 1900-luvulla (en muista tarkalleen). SRK on organisaatio, jonka toiminnan tulee olla yhdistyslain mukaista ja se on perustettu organisoimaan ja mahdollistamaan TEKNISESTI evankeliumin työtä. Ohi menee luoti, jos SRK:ta aletaan ampumaan. Kristinuskoa sellaisena kun me sen hahmotamme on nimittäin ollut jo yli 2000 vuotta!
Samalla ymmärräme, että Jumalan valtakunnassa tai seurakunnassa ei ole hengellisessä mielessä erillistä "hallitusta" tai "vanhimmistoa". 70-luvullahan oli itse asiassa sellainen väärä käsitys, että Rauhanyhdistysten johtokunnat puhujat = "Jumalan huoneen hallitus". Ja isoesikoisilla on tänäkin päivänä "Lapin vanhimmisto", joka on korotettu erikoisasemaan.
Jumalan valtakunnassa on vain yksi "hallitus" ja sen kuningas on Jeesus. Me KAIKKI uskovaiset olemme tämän hallituksen tasavertaisia ja äänioikeutettuja jäseniä, "veljiä", kuten Jeesus asian ilmaisi.
Joillakin on erityinen armolahja toimia "seurakunnan vanhimpana", eli rohkaista, neuvoa ja ohjata toisia kristittyjä. Tämä on erityislahja, eikä se ole sidottu mihinkään ulkoiseen asemaan (johtokunta, puhuja yms.).
"Minä olen tie". "Minä olen totuus". "Minä olen elämä". Siinä kaikki.
Miksi puhut "ME"-muodossa. Kerroit oman näkemyksesi ja on sinun päätettävissäsi miten toimit jatkossa. Ei siis mitään Me -juttuja. Katsos, uskonasiat on mitä henkilökohtaisempia. ei uskominen ole muiden mukana tallustamista, vaan henkilökohtaista kilvoittelua ainoastaan. Kanssa uskovaiset on suuri lahja ja uskonelämää vahvistavaa on elellä uskovaisten joukossa. Kuitenkin jokainen ratkaisee loppujen lopuksi itse miten toimii. Eli jos joku tuntuu kovin huonolta niin ei siitä tule syyttää muita vaan kääntää silloin omaa kelkkaa eri suuntaan. Se voi mennä parempaan tai huonompaan...
Miksi nyt sitten tässä yhteydessä ei voi kirjoittaa me-muodossa? Eikö siis kollektiivinen itsekritiikki ole mielestäsi sallittua? Vl-uslovaiselle kilvoituksessa uskonveljet ja -sisaret ovat välttämättömiä, vaikka ristiriitaisesti omakohtaisesta uskosta puhutaankin.
Ja lopuksi: niin kauniisti yritit taas verhoilla tuon ilkeilevän kadotukseen toivotuksen:"Se voi mennä parempaan tai huonompaan..."
Mielestäni aloittajan kirjoitus on hyvä, vilpitön, rakastava ja rakentava. Ei pidä olla uskossa niin mustavalkoinen, että kuuntelee vain seurakunnan johtajien ajatuksia. Ihan hyviä ajatuksia tulee myös kanssamatkaajilta.
http://www.kerrolisaa.com/kuvat/omaeditti3.jpg
Vl-nykynuoriso haluaa seurata Jumalaa eikä SRK:ta.
jos Jumalan kanssa kahdestaan, ei hyvä seuraa. Lampaat seuraavat Hyvää Paimenta.
ja Jeesus ovat yhtä. Heillä on samat opit, jotka löytyvät Raamatusta.
SRK ja vl-saarnaajat opettavat samoja Raamatun vastaisia harhaoppeja.
Totta puhut; vl on merkillinen yhdistelma uskontoa, tapakulttuuria ja sosiaalista elämää.