Anteeksi Moppaajasefu, että otin taas tämän sinua jo varmaan kyllästyttävän aiheen.
Jos tahdot, ettei tästä aiheesta enää keskustella, niin ilmoita, niin tiedämme lopettaa.
Mutta nyt kummiskin vielä asiaa tupakasta, joka kuuluu osanan uskovaisen elämään.
TUPAKKA on hitaasti vaikuttava, salakavala ja mitä pahaluonteisinta myrkkyä. Se käy ruumiin voimille käytettiinpä sitä missä muodossa tahansa.
Ja se on sitäkin vaarallisempaa, koska sen vaikutukset ilmenevät hitaasti, alussa niitä tuskin huomaakaan.
Ensin se kiihdyttää ja sitten lamauttaa hermostoa.
Se heikentää ja sumentaa aivoja.
Se vaikuttaa usein hermoihin voimakkaammin kuin päihdyttävät juomat. Se on niitä salakavalampi, ja sen vaikutuksia on vaikea kitkeä elimistöstä pois.
Tupakankäyttö herättää juomahimon ja useissa tapauksissa laskee pohjan väkijuomien käytölle.
Tupakoiminen on rasittava, tulee käyttäjälleen kalliksi, on siivotonta ja tahraavaa ja muille inhottavaa.
Tupakan innokkaita käyttäjiä tapaa kaikkialla. Harvoin pääset ihmisjoukon läpi tupakkamiesten tupruttamatta myrkyllistä hengitystään kasvoillesi.
Vastenmielistä ja suorastaan epäterveellistä on oleskella huoneessa, missä ilma on tupakan höyryjen kyllästämää.
Vaikka tupakkamiehet itsepintaisesti käyttävätkin näitä myrkkyjään, niin millä oikeudella he saastuttavat sen ilman, jota muidenkin ihmisten on hengitettävä?
Lapsien ja nuorien keskuudessa tupakankäyttö saa aikaan arvaamatonta vahinkoa. Menneiden sukupolvien epäterveelliset elämäntavat rasittavat nykyisen ajan lapsia ja nuorisoa.
Henkinen kykenemättömyys, ruumiillinen heikkous, huonokuntoiset hermot ja luonnottomat, hillittömät himot ovat siirtyneet perintönä vanhemmilta lapsille.
Lasten jatkamina nämä samat elintavat vain enentyvät ja varmistavat ikävät seurauksensa.
Tätä asiaa saadaan suuressa määrin kiittää siitä ruumiin, hengen ja siveellisyyden rappeutumisesta, joka nykyään alkaa käydä yhä levottomuutta herättävämmäksi.
Pojat alkavat tupakoida jo hyvin varhaisessa iässä. Tämä tapa, joka on näin muodostunut aikana, jolloin ruumis ja sielu ovat erikoisen alttiina sen vaikutuksille, riuduttaa ja surkastuttaa ruumiin voimat, huumaa mielen, ja turmelee siveellisyyden.
Mutta mitä voidaan tehdä, jotta lapsemme ja nuoremme saataisiin käsittämään sellaisen tavan turmiolliset ominaisuudet, jonka noudattamisessa vanhemmat, opettajat ja saarnamiehetkin ovat heille huonoina esimerkkeinä?
Saattaahan nähdä aivan pienien poikien, jotka tuskin ovat päässeet pikkulasten kirjoista, vetelevän sauhuja savukkeistaan.
Jos joku huomauttaa heille siitä, he sanovat:"Isänikin tupakoi." He viittaavat saarnamieheen tai pyhäkoulun opettajaan ja sanovat: "Hänkin tupakoi. Mitä vahinkoa siitä voisi sitten minulle olla?" Vetoan kaikkiin uskovaisiin, jotka sanovat uskovansa Jumalan Sanaan ja tottelevansa sitä:
Voitteko todellisina kristityinä suosia tapaa, joka lamauttaa hengenvoimanne ja riistää teiltä voiman arvioida oikein iankaikkisia todellisuuksia?
Voitteko suostua päivittäin ryöstämään Jumalalta sen palveluksen, mikä Hänelle kuuluu, ja lähimmäisiltänne sen palveluksen, minkä voisitte heille antaa, sekä esimerkin voiman?
Oletteko miettineet vastuutanne Jumalan teidän käsiinne uskomien varojen taloudenhoitajina?
Kuinka paljon Jumalan varoja tuhlaatte tupakkaan?
Laskekaa miten paljon olette eläessänne siten tuhlanneet rahaa. Kuinka paljon tämä saastainen himo on hävittänyt varoja verrattuna siihen, mitä olette antaneet köyhien avustamiseen ja evankeliumin levittämiseen?
Kukaan ihminen ei tarvitse tupakkaa, mutta hyvin monet nääntyvät nälkään varojen puutteesta, jotka on pahemmin kuin haaskattu. Ettekö ole anastaneet Jumalan varoja? Ettekö ole syyllistyneet Jumalalta ja lähimmäisiltänne ryöstämiseen?
Ettekö tiedä, ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ja hengessänne, mitkä ovat Jumalan -
1 Kor. 6:19, 20.
Jos tahdot, ettei tästä aiheesta enää keskustella, niin ilmoita, niin tiedämme lopettaa.
Mutta nyt kummiskin vielä asiaa tupakasta, joka kuuluu osanan uskovaisen elämään.
TUPAKKA on hitaasti vaikuttava, salakavala ja mitä pahaluonteisinta myrkkyä. Se käy ruumiin voimille käytettiinpä sitä missä muodossa tahansa.
Ja se on sitäkin vaarallisempaa, koska sen vaikutukset ilmenevät hitaasti, alussa niitä tuskin huomaakaan.
Ensin se kiihdyttää ja sitten lamauttaa hermostoa.
Se heikentää ja sumentaa aivoja.
Se vaikuttaa usein hermoihin voimakkaammin kuin päihdyttävät juomat. Se on niitä salakavalampi, ja sen vaikutuksia on vaikea kitkeä elimistöstä pois.
Tupakankäyttö herättää juomahimon ja useissa tapauksissa laskee pohjan väkijuomien käytölle.
Tupakoiminen on rasittava, tulee käyttäjälleen kalliksi, on siivotonta ja tahraavaa ja muille inhottavaa.
Tupakan innokkaita käyttäjiä tapaa kaikkialla. Harvoin pääset ihmisjoukon läpi tupakkamiesten tupruttamatta myrkyllistä hengitystään kasvoillesi.
Vastenmielistä ja suorastaan epäterveellistä on oleskella huoneessa, missä ilma on tupakan höyryjen kyllästämää.
Vaikka tupakkamiehet itsepintaisesti käyttävätkin näitä myrkkyjään, niin millä oikeudella he saastuttavat sen ilman, jota muidenkin ihmisten on hengitettävä?
Lapsien ja nuorien keskuudessa tupakankäyttö saa aikaan arvaamatonta vahinkoa. Menneiden sukupolvien epäterveelliset elämäntavat rasittavat nykyisen ajan lapsia ja nuorisoa.
Henkinen kykenemättömyys, ruumiillinen heikkous, huonokuntoiset hermot ja luonnottomat, hillittömät himot ovat siirtyneet perintönä vanhemmilta lapsille.
Lasten jatkamina nämä samat elintavat vain enentyvät ja varmistavat ikävät seurauksensa.
Tätä asiaa saadaan suuressa määrin kiittää siitä ruumiin, hengen ja siveellisyyden rappeutumisesta, joka nykyään alkaa käydä yhä levottomuutta herättävämmäksi.
Pojat alkavat tupakoida jo hyvin varhaisessa iässä. Tämä tapa, joka on näin muodostunut aikana, jolloin ruumis ja sielu ovat erikoisen alttiina sen vaikutuksille, riuduttaa ja surkastuttaa ruumiin voimat, huumaa mielen, ja turmelee siveellisyyden.
Mutta mitä voidaan tehdä, jotta lapsemme ja nuoremme saataisiin käsittämään sellaisen tavan turmiolliset ominaisuudet, jonka noudattamisessa vanhemmat, opettajat ja saarnamiehetkin ovat heille huonoina esimerkkeinä?
Saattaahan nähdä aivan pienien poikien, jotka tuskin ovat päässeet pikkulasten kirjoista, vetelevän sauhuja savukkeistaan.
Jos joku huomauttaa heille siitä, he sanovat:"Isänikin tupakoi." He viittaavat saarnamieheen tai pyhäkoulun opettajaan ja sanovat: "Hänkin tupakoi. Mitä vahinkoa siitä voisi sitten minulle olla?" Vetoan kaikkiin uskovaisiin, jotka sanovat uskovansa Jumalan Sanaan ja tottelevansa sitä:
Voitteko todellisina kristityinä suosia tapaa, joka lamauttaa hengenvoimanne ja riistää teiltä voiman arvioida oikein iankaikkisia todellisuuksia?
Voitteko suostua päivittäin ryöstämään Jumalalta sen palveluksen, mikä Hänelle kuuluu, ja lähimmäisiltänne sen palveluksen, minkä voisitte heille antaa, sekä esimerkin voiman?
Oletteko miettineet vastuutanne Jumalan teidän käsiinne uskomien varojen taloudenhoitajina?
Kuinka paljon Jumalan varoja tuhlaatte tupakkaan?
Laskekaa miten paljon olette eläessänne siten tuhlanneet rahaa. Kuinka paljon tämä saastainen himo on hävittänyt varoja verrattuna siihen, mitä olette antaneet köyhien avustamiseen ja evankeliumin levittämiseen?
Kukaan ihminen ei tarvitse tupakkaa, mutta hyvin monet nääntyvät nälkään varojen puutteesta, jotka on pahemmin kuin haaskattu. Ettekö ole anastaneet Jumalan varoja? Ettekö ole syyllistyneet Jumalalta ja lähimmäisiltänne ryöstämiseen?
Ettekö tiedä, ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ja hengessänne, mitkä ovat Jumalan -
1 Kor. 6:19, 20.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kristityn elämään ei kuulu tupakka ihan jo Raamatun opetuksen perusteella.
”Miksi annatte rahan siitä, joka ei leipää ole, ja työnne siitä, joka ei ravintoa ole?(Jes. 55:2)”
Toisessa kohtaa Raamattua taas sanotaan Kristukselle mieluisasta tuoksusta, Olisikohan se tupakka?? Olkaamme siis Kristukselle mieluisa tuoksu.
Älä kehtaa, vai mieluisaa Kristukselle tupakan tuoksu! Ei ikinä. Ne, jotka näin suitsuttavat, suitsuttavat Saatanalle tuoksujaan, eivät Kristukselle. Tätä mieltä oli aijemmin myös nimim. Acimlainen. Jeesus voideltiin hyvänhajuisilla yrteillä. Jo lapsena hänelle tuotiin lahjaksi itämaan tietäjiltä kaikkea kallisarvoista, kultaa mirhamia..
Tupakointia voisi verrata vaikkapa suitsuttamiseen. Pyhää savua suitsutetaan. Tietäjätkin veivät Jeesukselle lahjaksi suitsukkeita. Raamatussa ei kielletä tupakointia. Tupakointi ei ole synti, vaan huono tapa. Tupakointi siirtää mm. ajatuksia pois seksistä. Lisäksi tupakointi helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Ja tupakka piristää ja auttaa pysymään hereillä.
Sitäpaitsi tupakointi aiheuttaa toimimattoman elimen, ja se jos mikä säästää muilta paheilta!!!
Niin ja intiaanitkin poltteli rauhanpiippua.
Ooppiumia taisi olla heidän rauhanpiipuissaan.
Tupakkaahan suitsutettiin ennen kaikkialla, seurapirteissäkin.
Pyhä tuoksu täytti seurapirtin ja se oli ihan luonnollista.
Nykyään tupakointi kielletään ja sitä rajoitetaan yhä enenevässä määrin. Tupakoitsijat joutuvat yhä ahtaammalle. Uskovain piirissä tupakoitsijoita ei olla vielä pantu ahtaalle ja sen käyttö on vapaata ulkoilmatapahtumissa, kuten kesäseuroissa..
Tupakoinnissa tämä joukko tulee kaukana jälkijunassa. Se tarkoittaa, ettei tupakointia ole rajoitettu ja sitä on vapaasti saatavissa.
Alaikäiset saa helposti, kun täysikäiset ostaa ja välittää. Koska tupakointi ei ole syntiä, ei synniksi ole katsottu myöskään alaikäisen tupakointia eikä täysikäisen ostamista alaikäiselle.
Tupakan "piristävä" vaikutus on ainoastaan ns. tupakantuskan helpottumista. Riippuvuus on jo muodostunut, ja tupakatta pärjääminen käynyt vaikeaksi.
Savuttomana pysyttelevää ihmistä se ensimmäinen savuke ei piristäisi yhtään.
Kirjoitus nimenomaan sanoi, ettei kristityn tarpeisiin tupakka kuulu. Siksi se kyseenalaisti sen, että onko Kristukselle muka mieluisa tuoksu tupakka. Kirjoituksessahan sanottiin, ettei pidä maksaa rahaa tai tehdä töitä moisen hömpän eteen ja opetus perustuu Raamatun tekstiin. Luepa uudelleen.
Onko pahempaa tapaa turmella Kristuksen temppeli, eli ihmisen ruumis kuin tupakkaa polttamalla. Tupakka aiheuttaa syöpää. Olettekos koskaan nähneet röntgenkuvia tupakkaa polttaneen ihmisen keuhkoista tai syöpäpotilaan tupakkakeuhkoista? Hirveä näky!
Pyhä Henki ei asetu savupiippuun. Oikea uskovainen ei näin ollen tupakoi.
koska se on verrattavissa vain lapsen tuttiin!!!
Jotain pitää imeskellä kun on äitiä ikävä!!!
Mutta ei taida olla kaikki ihan tallella sinulla raukka parka !
myrkkyä vedät sisääsi ja vielä ajattelet tuollaista - tästä vain näkee että sinua on taittu höynäyttää tässä tupakka-asiassa
Kuka sinä olet (tai joku muu hyvänsä on ) määrittelemään mikä on hyvä tuoksu ja mikä ei? Miten se sanontakin niin sattuvasti sanoo: "jokainen tykkää oman pierunsa hajusta"... ihan vain esimerkkinä =)
Tupakoinnin kielto saa yhä enemmän mittasuhteita.
Seuraavaksi mietitään parveketupakoinnin kieltämistä.
Kukaan (ei tupakoitsija) ei pidä tupakan lemusta ja siksi tupakain lemuja eliminoidaan paikasta kuin paikasta.
Oma kehu haisee hyvältä, mutta kun se satuttaa muitakin, siloin se on väärin.
Ei dödöjenkään yletön tuoksu täpötäydessä ruuhkabussissa ole mieltä ylentävää.
Tämä ajatus, "minä oon minä ja muut ei oo mittää," ei sovi yhteishenkeen. Tupakointi on aikoinaan häirinnyt raittiita kanssaihmisiä niin ylettömän paljon, että siitä olis jo viimein tehtävä kertakaikkinen loppu.
Toinen paljon keskustelua aiheuttava asia on tupakanpoltto:Nuori ei haluaisi erottua porukasta. Tovereilta saattaa saada ihailua rennosta elämäntyylistä.
Tupakan hyväksyjien keskuudessa on usein muitakin maailmallisuuden piirteitä. Puheenparsi voi olla sopimaton ja käytös uhmaava, varsinkin jos nuoren elämäntapaan puututaan.
Nuori saattaa haluta, että hänet hyväksytään sellaisenaan, eikä synnistä kehoitettaisi parannukseen. Turmeltuneessa sydämessä Siionin laulujen rinnalle tulevat helposti rock ja muu huono musiikki. Alkoholin käyttöäkään ei koeta tällaisellä sydämentilalla synniksi.
Maailmanrakkauteen kiintyneen sydämessä valtakuntien välinen raja hämärtyy.
Jumalan lapsen uskonkilvoitus onkin siinä, että hän varjeltuisi kaikesta pahasta ja siitä, mikä on kiinnittämässä tähän mailmaan.
Seison muiden mukana ringissä seurapaikan metsikössä. Juttu luistaa hyvin. Huomaan, että vastapäätä seisova kaveri kaivelee taskuja ja ottaa esiin sätkävehkeet.
Mitä tämä meinaa, ajattelen ja yritän olla niinkuin en huomaisi mitään.
Mistähän tuokin on nuo hankkinut, kaikkihan olemme alaikäisiä? Monet kysymykset nousevat mieleeni.
Seuraan pojan tottuneita käsiä, kun hän käärii sätkän ja sytyttää sen. Poika imaisee pitkän imun ja laittaa tupakan kiertoon.
Hätäännyn hieman. Pitäisikö minunkin ottaa, uskallanko kieltäytyä? Kysymykset risteilevät päässäni.
Seuraan toisten odottavia ilmeitä, kun heidän vuoronsa lähestyy. Enää ei ole kuin pari kaveria ennen minua. Ratkaisu on tehtävä nopeasti.
Jos maistaisin vain? En sen enempää. Ei varmastikaan ole pahaksi? Tuo on muuten aika kovan näköistä. Vain pitäisikö sittenkään!?
Vieressäni seisova kaveri imaisee pitkän imun ja ojentaa tupakan minulle. Otan tupakan käteeni ja huomaan, että käteni hieman tärisevät.
Pyöritän tupakkaa käsissäni ja huomaan toisten katseet. Laitan tupakan huulille ja imaisen.
Savu kutittaa kurkkua ja tekisi mieli yskiä, mutta pidätän yskän, että muut eivät huomaisi minun maistelevan ensimmäistä kertaa.
Ei se ollut kummempaa. Itse asiassa aika siistiä, ajattelen ja ojennan tupakan vieressäni seisovalle Artulle. Onnistun hymyilemään hieman.
Kun tupakka tulee toisen kerran minulle, otan sen jo rennommin vastaan ja vetäisen oikein pitkän imun. Tupakan savu tunkeutuu keuhkoihin ja huomaan sen onnistuneen paremmin mitä ensimmäisellä kerralla.
Silloin tämä kaikki sai alkunsa, muistelen nojatessani kellarin seinään ja katsellessani ympärillä mekastavaa porukkaa.
Mieleeni muistuu, miten ennen olin ollut aina turvallisesti seurapenkissä siionin lauluja laulamassa ja nyt täällä syntien teillä.
Jospa olisin silloin sanonut heti "EI" ja eronnut siitä porukasta, joka vei pois uskosta.
Silloin tuntui, että oli kovis, kun poltti.
Pikkuhiljaa alettiin kulkea kaupungilla muissa porukoissa ja siellä tapasi yhä rankempaa väkeä.
Aina piti sulautua massaan, muuten ei olis hyväksytty mukaan. Tupakat vaihtuivat aste asteelta väkevämpiin ja lopulta kaikki ryöstäytyi käsistä. Jos rahaa ei ollut, sitä otettiin kotoa äidiltä ja isältä tai sitten kaupassa tavarat reppuun ja mentiin kassojen ohi maksamatta.
Nostan pullon huulilleni ja otan kulauksen. Enää ei omatunto kolkuttele. Alussa litku ei maistunut hyvälle, mutta pikkuhiljaa siihen tottuu.
Sitten otan kovan kännin ja en pysy enää tolpillani.Lattia huojuu jalkojeni alla ja otan seinästä tukea. Tunnen päässäni jomotusta. Musiikki soi kovalla ja tuntuu, että pääni halkeaa. Lähden ulos huojuvin askelin vaeltamaan poispäin talosta, kun samassa kurkkuun nousee oksennuksen maku. Pakko oksentaa, ajattelen ja hoippuroin puiston reunaan.
Olo tuntuu heti hieman paremmalta, mutta kuitenkin kaikki vielä hieman vilisee silmissä.
Makaan selälläni lumihangessa puiston reunassa ja katson kuuta, joka paistaa melkein pilvettömältä taivaalta.
Tämä saa loppua tähän, ajattelen ja nousen istumaan. Enää en pilaa elämääni millään päihteillä.
Päästyäni kotia, rojahdan sängylle ja vilkaisen kelloa. Puoli kaksitoista. Aamulla kerron vanhemmilleni, kuinka haluan palata uudestaan elävään uskoon. Tupakasta se kaikki alkoi, toteamme kaikki yksissä tuumin.
Uskovaiselle ei sovi tupakka, sillä se johtaa uskon kieltämiseen ja maailmallisen pahan orjaksi, jolloin ei alkoholikaan tunnu miltään.
Elätkö sinä tuon kirjoituksen mukaisesti, eli oletko ns. täydellinen ihminen. Syyllistät tupakoitsijat tällä kirjoituksella. en puolla tupakoitia, voisi tuon syyttelyn seuraaville sukupolville jättää pois. Jokainen tupakoitsija päättää itse laittaako tupakin suuhun vai ei.
Oletko uskovainen, joka tupakoi. Silloin tämä avaus on sinulle mitä tärkein.
Elän tämän kirjoituksen mukaisesti,sillä en tupakoi. Olen täydellinen tupakoimaton ihminen.
Uskovainen toki päättää itse, tekeekö hän syntiä vai ei, panemalla turmiota tuottavan syöpäkääryleen suuhunsa.
Jos on täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin ei pane. Ellei ole, niin panee, koska on himojensa riivaama ja sielunvihollisen vanki.
Mietippä sinä vielä kerran, joka sauhuttelet päivästä toiseen, mitä se tupakointi hyödyttää, ei kerrassaan mitään.
olet tupakka-nimisen huumeen aiheuttaman nikotiininhimon orja.
Jos olet uskovainen, niin kysy itseltäsi: Onkohan huumeet Jumalan tarkoittamia aineita uskovaisille ihmisille?
Milloin tupskointi on saarnattu synniksi? Kerro minulle kiitos. Minä päätän milloin lopetan tupakoinnin
Tupakointi on synti, jos esimerkiksi näytät huonoa esimerkkiä penemmille, eli alaikäisille. Kenties olet joskus erehtynyt tarjoamaankin jollekin 15-kesäiselle tupakkia, tai ostanut sitä alaikäisille. Olet silloin toiminut väärin, pahentanut pienempäsi, ja se on synti.
Lisäksi itsekkäästi pilaat terveytesi, ja joudut ennen pitkää keuhkosyöpäpotilaiden joukkoon, joiden hoito on kallista, ja jotka rahat olisi parempi käyttää vaikka syöpälasten hoitoon.
Sen lisäksi vielä tuhlaat rahojasi n 1500 euroa vuodessa sellaiseen joka ei hyödytä ketään muuta kuin kyseenalaisesti itseäsi. Nekin rahat voisi sijoittaa orpolapsille tai nälkää kärsiville.
Ja vieläkin, aiheutat sen, että joudutaan säätämään uusia lakeja, jotka rajoittavat tupakointia sisätiloissa, koska tupakansavun leviämisen estäminen teknisesti on erittäin kallista. Tupakointi kyllä loppuu sisätiloissa vuonna 2007. Hyvä niin.
Ja lopuksi, kaikki rippuvuus on riippuvuutta tähän maailmaan. Jos olet eri mieltä, kerro mihin riippuvuuteen Jeesus kehotti ihmisiä. Ruoka ja lämpö ovat ainoat ihmisen fyysisesti tarvitsemat asiat.
Mitkä kohdat itse katsoisit olevan siunaukseksi sinulle tai jollekin lähimmäisellesi?
..päättää itse tekeekö syntiä vai ei. Silti synti on syntiä.
Luuletko itse sitten olevasi täydellinen. Ei tupakointi ole syntiä, korkeintaan pikku pahe. Ei sillä, että kenenkään kannattaisi tupakoida, mutta joillekin se voi olla välttämätöntä, jos on hermot kireällä.
"Ei sillä, että kenenkään kannattaisi tupakoida, mutta joillekin se voi olla välttämätöntä, jos on hermot kireällä."
ei ole kenellekään välttämätöntä. Niin saattaa luulla, jos on ajautunut tupakka-nimisen huumeen aiheuttaman nikotiininhimon orjaksi.
Se on pelkkää luulottelua ja itsensä pettämistä.
Joo, pikku pahe tosiaan: vaarannat oman ja tupakkasi savua haistelevien terveyden!
Sanon näin:"Olen täydellisen vapaa tupakoinnin orjuudesta!" Jokaisella meistä on joskus hermot kireällä, mutta ei ole tarvinnut silti tupakkaa avuksi helpottamaan.
Olis mukava tietää, oletko uskovainen tupakoitsija ja miten puolustat sen sopivuutta kristitylle sopivana elämäntapana?
Tunnen erään vanhoillislestadiolaisen lääkärin, joka polttaa. Hän oli yhden kauden kansanedustajanakin.
Hän ei puolustele tupakoinnin orjuuttaan millään tavalla, vaan pilke silmäkulmassaan sanoo.
Minä en suosittele tätä inhottavaa saastaa kenellekkään, en itsellenikään.Tästä pirun paheesta ei vaan pääse millään irti, vaikka kuinka tahtois. Tähän myrkkyyn sitä tulee kuolemaan ennen pitkää, ainut toivo vaan on, että kuolis äkkiä, eikä jäis kitumaan vuosikausiksi.
Alkoholista on helpompi päästä eroon kuin tupakan kiroista.
Ei pidä laskea leikkiä vakavilla asiolla, niinkuin sinä näyt tekevän.
Et voi alkaa tupakoimaan vain sillä perusteella, ettei sitä ole saarnattu synniksi.
Koska virallista syntiluetteloa ei ole tehty,mitään ei saarnata synniksi sanomalla, tuo tai tuo on syntiä ja tuo ei ole.
Paha, turmiollinen ja sairas elämäntapa vaan ei ole oikean tosi uskovaisen elämää, vaan ennemminkin se on Saatanalle suitsuttavaa kunniaa.
Elävästi uskossa oleva kunnioittaa elämää myös hyvien ja terveellisten elämäntapojen kautta, ei ainoastaan suun tunnustuksella.
"Se kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven"
Raamatulla kikkailua harrastaa tämä savupönttö ja nikotiinin orja.
Oksettaa!
Teet tässä rinnastuksen oman tupakointisi, ja Jeesuksen sanojen välille. "Se kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven."
Ensinnäkin, kenelläkään synnillisellä ihmisellä ei ole oikeutta sanoa, kuten synnitön vapahtaja sanoi, koska ainoastaan Jeesus näkee heittäjän sydämeen, syntinen ihminen ei.
Toiseksi, jos olisit katuvan naisen sijalla, voisi Jeesus tulla sinua puolustamaan, mutta päinvastoin otatkin hänen sanansa kirveeksi käteesi, ja huitaiset sillä kohti Pyhää Henkeä, joka muistuttaa ehkä jonkun lähimmäisen muodossa sinulle, ettei ole hyvä saastuttaa itseään.
Polta minun puolestani niin paljon, että pääset leikkausjonoon, mutta älä tule tänne mainostamaan sitä. Minäkin osallistun keuhkonpoistosi rahoitukseen. Mutta toisellakin keuhkolla pärjää aika hyvin, tunnen yhden. Hän ei polta enää.
Oksenna pois paha olosi, ystäväni =)
Sitaattini tarkoitus oli vain herättää (teitä?) uskovaisia: osoittelette täällä sormella toisianne ja muita niin kovasti, ettette taatusti huomaa omia pikku paheitanne/vikojanne. Tarkoitus oli siis vain heijastaa peilikuva itseenne, jotta näkisitte ettette tekään uskossanne (tai epäuskossanne) täydellisiä ihmisiä ole.
Minä myönnän kernaasti, että tupakointini on tyhmää, ällöttävää ja vaikka mitä... Olen jäänyt siihen koukkuun ja ajattelemattomana teininä aloitettuja ja sittemmin vakiintuneita tapoja ei aikuisiässä enää hetkessä muuteta. Te ehkä luulette, että tupakoinnin voi tuosta noin vain lopettaa - senkun stumppaa ja heittää askin roskikseen. Eipä ole niin yksinkertaista.
Ja mitä tulee kommenttiisi "minäkin kustannan sinun keuhkonpoistosi"... Minäkin puolestani kustannan monen alkoholistin ja narkomaanin hoitoja ynnä muita ynnä muita. Siksi meidän yhteisöämme kutsutaan sivistyneeksi yhteiskunnaksi, jossa verovaroin kustannetaan monenmoisia juttuja, jotka muutoin kävisivät aivan liian kalliiksi yksilöille! Kannamme siis kaikki kortemme kekoon yhteisen hyvän nimissä. Mutta en olisi iki päivänä kokenut tarpeelliseksi tuoda tätä asiaa esille tässä yhteydessä. Se oli naurettava ja halpamainen veto sinänsä...
Turha melperiä on toisten kommenteista syyttää.
Minä kirjoitin tuon sitaatin ja kokonaisuudessaan se kuuluun näin:
"Polta minun puolestani niin paljon, että pääset leikkausjonoon, mutta älä tule tänne mainostamaan sitä. Minäkin osallistun keuhkonpoistosi rahoitukseen. Mutta toisellakin keuhkolla pärjää aika hyvin, tunnen yhden. Hän ei polta enää."
Tässä on selkeä syy-seuraussuhde. Jos poltat, päädyt ennemmin tai myöhemmin siihen leikkausjonoon. Leikkausjonossa olevien hoitoon osallistuvat veronmaksajat. Lisäksi laitoin esimerkin, että tunnen tupakoineen henkilön, jolta on toinen keuhko poistettu. Jos joku puolustaa alkoholin tai huumeiden käyttöä tällä palstalla, vastaan taatusti hänelle samalla lailla kuin sinulle, joten tuohon verukkeeseen ei voi myöskään nojata.
Käänsit takkisi heti, ja myönnät nyt, että tupakointi on tyhmää, turhaa ja ällöttävää. Ja keksit nyt tekosyitä, miksi jatkaa tuota tapaa. "Ei ole niin helppoa lopettaa". Jossain vaiheessa voipi olla pakko.
Tupakointi on itsekkyyttä, ja sitä kautta pääsemme käsittelemään tupakoinnin synnillisyyttä. Tupakoitsija ei tuota mitään hyvää kenellekään muulle kuin itselleen tupakoidessaan, ja sekin itselle tuotettu hyvä on silmänlumetta. Tupakoitsija käyttää merkittävän summan rahaa vuodessa itseensä, jonka voisi käyttää tarpeelliseenkin. Ovatko nämä jollain tavalla mielestäsi siunauksellisia asioita?
Näkemykseni on, että kulttuurisilla asioilla on liian suuri merkitys kristittyjen tupakoinnissa. Sitä on lähes mahdoton kitkeä, koska "täytyyhän kristityilläkin jotain paheita olla". Se on hiljaa hyväksytty, mutta sen seurauksena tupakointi onkin paisunut kuin pullataikina, ja nyt siitä on muodostunut oikein tavaramerkki.
En vedä tästä sen isompaa hernettä nenään kuin tupakkimiehetkään. Minut saa kirjoittamaan se seikka, että joku erehtyy puolustamaan tupakointia. Jos polttaa niin polttaa, mutta älköön sitä millään tavalla mainostettako tai puolusteltako.
Hyvin sanottu, sinulla on tuota sanan säilää.
Eräs jo elämänsä ehtollaan oleva, tupakoiva poikamies, tuumasi jokin aika sitten, että haluaisi tehdä testamentin omaisuudestaan.
Ehdotin, että hän tekisi sen Vanhoillislestadiolaiselle lähetysyhdistykselle raittiustyön hyväksi.
Pähkäilimme siinä, mahtaisiko testamentti kelvata rauhanyhdistyksen keskusyhdistykselle, jos sen ehtoishin kirjataan, että SRK.n on lopetettava tupakkatuotteiden myynti kaikissa seuratilaisuuksissaan, joka sinällään olisi jo merkittävää raittiuden edistämistä.
Asiasta mies oli erittäin innostunut, sillä hän katuu katkerasti tupakointiaan, joka on vienyt häneltä terveyden pysyvästi ja haluaisi kovasti, että uskovaiset alkaisivat totiseen terveysvalistukseen keskuudessaan tupakan kiroja vastaan.
itselleni kiitoksia, jotka eivät minulle kuulu. Ohjataan ne oikealle henkilölle eli nimimerkille "sectori".
Toki olemme samassa veneessä tässä asiassa. Tupakka hampaissa notkuva henkilö on todellinen uskovaisen ihmisen IRVIKUVA.
Ensinnäkin pyydän anteeksi pientä sekaannustani, kun yhdistin kaksi viestiä mielessäni yhdeksi ja samaksi (Melperi ja Sectori). Vastasin tavallaan yhdellä viestillä molemmille. Sorry...
Toiseksi haluan sanoa tämän: en ole uskovainen. Olen vain mielenkiinnolla seurannut näitä uskovien foorumeja, sillä täällä näyttäisi jostain syystä olevan kärkkäimmät kommentit, viisaista viisaimmat sanan miekan heiluttajat, jotka ovat viimeiseen hengenvetoonsa aina ja iänkaikkisesti oikeassa. =)
Minua kiehtoo tämä uskovien ihmisten toisten syyllistäminen ja aliarvioiminen. Se ei jotenkin mielestäni istu oikean uskovan kuvaan. Vai mitä olette mieltä? Oikea uskovainen ei mielestäni sano pahaa sanaa toisesta (väärää todistusta). Ainakin hänen uskoisi välttävän tätä.
Kolmanneksi: vaikka tupakoisin koko ikäni, sanotaanko vaikkapa 80-vuotiaaksi (vaarini eli näin vanhaksi tupakoiden savukkeita ja piippua melkoisen runsaasti) se ei suinkaan tarkoita sitä, että sairastuisin mihinkään. Se ei siis ole syy-seuraus-suhde, kuten väitit. Sen voisi sanoa olevan eräänlaista elämän lottoa, jossa on se riski sairastua tupakasta aiheutuviin sairauksiin. Vaarini nukkui pois täysin normaalisti - sydän vain yhtenä aamuna pysähtyi.
Sitten: en suinkaan kääntänyt takkiani tässä ja nyt, vaan olen aikuisiällä miettinyt useinkin tätä tupakointiani, pinttynyttä tapaani, ja todennut sen tosiaankin täysin turhaksi ja hölmöksi jutuksi. Kallistakin se tosiaan nykyisin on.
Mitä tulee sanomaani "ei ole niin helppo lopettaa", siinä ei ollut suinkaan kyse mistään tekosyystä jatkaa tupakointia. Se vain on silkka tosiasia. Sinä et tiedä siitä mitään koska et ole tupakoinut kahtakymmentä vuotta. Tuossa ajassa elimistö on jo niin tottunut saamaan myrkkyannoksensa, että ellei se sitä saa, se reagoi ja reagoi voimakkaasti, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
En silti menisi koskaan haukkumaan ketään tupakoitsijaa tyhmäksi. Se on toisen aliarvioimista ja epäkunnioittavaa. Ei-uskovaisena voisin yhtä hyvin ajatella uskovaisista, että ovatpa he tyhmää sakkia, kun uskovat johonkin ikivanhaan tarinaan ja johonkin korkeampaan voimaan, josta ei ole mitään konkreettisia todisteita. He nielevät mukisematta tarinat Nooasta ja rankkasateesta, joka muka 40:ssä vuorokaudessa peitti koko Maan, sekä arkista, vaikka tiede on kyennyt todistamaan, ettei moinen paatti olisi ikipäivänä ollut mahdollista olla olemassa. Jne, jne, jne... Mutta minä en ajattele näin, sillä se, että Raamattu on vain yksiin kansiin koottuja tarinoita sekä varmasti faktaakin, ei poista sitä mahdollisuutta, että jonkinlainen luoja voisi olla olemassa. Minä myös yritän olla asettumatta muiden yläpuolelle, toimivat ja ajattelivat he miten hyvänsä.
"Tupakointi on itsekkyyttä", sanoit. Varmasti se on sitä, mutta mitä sitten? Jokainen ihminen on itsekäs, muuten hän ei olisi ihminen, vaan jokin korkeampi olento. Et kai sinä väitä, että sinä pyrit kaikessa tekemisessäsi tuottamaan myös muille jotakin? Taatusti hellittelet myös vain itseäsi, vai mitä?
Et ole uskovainen, siis mikä olet? Jos tarkemmin ja rehellisemmin sisimpääsi tutkit, uskot kyllä johonkin. Perinteisesti ihmisen taipumus on uskoa Jumalaan, jotkin uskonnot ovat ottaneet käyttöön monijumalaisuuden, jotkut uskovat Jumalan vastavoimaan saatanaan, ja uusin suuntaus on uskoa kaikenlaiseen ihmismieltä kehittävään, uskontoon rinnastettavaan toimintaan. Uskollahan tarkoitetaan asiaa, jota ei voi millään tavalla perustella tai konkreettisesti tietää. Muutenhan se olisi tietoa tai aistimista, esim. näkemistä jne, ei kuitenkaan uskoa.
Arvelenkin, että olet joko joskus kuulunut vl-porukkaan, koska viihdyt täällä, tai sitten etsit omaa uskoasi, mutta väite ettet ole uskovainen ei ole kovin "uskottava." Ei tänne ihan sattumalta eksy tai ainakaan jää väittelemään.
Itse tupakkiasiaa. Et vastauksessasi kumonnut yhtään perustelemaani väitettä. Sen sijaan teit tällaisia tyypillisiä yleistyksiä ja väitteitä, että olen aina oikeassa viimeiseen hegenvetooni, annat ymmärtää että olen sanonut väärän todistuksen lähimmäisestäni, ja vielä haukkunut lähimmäistäni tyhmäksi.
Olen näitä kaikkia asioita tehnyt elämäni aikana, ja vastaan toki omista tekemisistäni Jumalan edessä. Mutta tähän keskusteluun on turha tuoda noita asioita. Olen mahdollisimman selkeästi tuonut esiin ainoastaan sen, että tupakoinnin puolustamiselle ei ole mitään perusteita. Valtaosa keuhkolääkäreistä olisi valmis näyttämään toteen syy-seuraussuhteen tupakoinnin ja keuhkosairauksien välille, vaikka toisin väität.
Ihminen pyrkii luonnostaan kaikessa tekemisessään tuottamaan itselleen tyydytystä, joten Raamattu antaa tähän hyvän neuvon: Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Jos näin olisi, meillä ei olisi mitään hätää.
Ei ole väärin varoittaa ihmistä vaarallisista asioista. Ihmisten suhtautuminen on kahdenlaista: Lapsenomainen suhtautuminen lähtee kyseenalaistuksesta ja protestoinnista, "miks ei saa, mitä pahaa tässä on, jos et sano, en lopeta. Aikuismainen suhtautuminen lähtee pinttyneestä tavasta, joka tiedostaa ongelman, mutta ei ole voimaa tai halua muuttaa tapoja. Asia jää korvakäytävään. Molempia näkee.
Varoittaminen on samantapaista kuin sanoisi: Älä mene heikoille jäille. Toinen joko uskoo, että toisella on varmuus jäiden pettämisestä, tai sitten ei usko. Yleisin suhtautumistapa on, että kokeilen tästä vähän matkaa, ei se vielä tässä petä.
Näitä vertauksia on joskus käytetty myös uskon asioissa. Älä mene tekemään syntiä, jottet huku siihen. Jos olet todellakin sitä mieltä, että et ole uskovainen, koen velvollisuudekseni sinulle näin sanoa. Minä en voi lähimmäisenä muuta tehdä kuin osoittaa sinulle tietä. Usko jää sinulle omalle kohdallesi.
Onko sinusta synnin myöntäminen synniksi syyllistämistä siinä mielessä että sitä ei pitäisi tehdä?
Tupakka on saatanan porsaanreikä jolla se pitää joitakin vanhoillislestadiolaisia otteessaan. Tästä ei näköjään saisi enää edes puhua.
Juuri sen takia että tupakointia ei ole helppo lopettaa on välttämätöntä kääntyä itsensä Jumalan puoleen. Raamatussa sanotaan että kamelinkin on helpompi päästä neulan silmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Silti se on Jumalalle mahdollista.
Osuitpa naulan kantaan! Minä OLEN harvinainen tapaus =)
Olen kyllä tarkasti ja huolellisesti, sekä rehellisesti tutkiskellut sisimpääni, ja silti minun täytyy sanoa, etten ole uskovainen. En usko jumalaan, ja vielä vähemmän saatanaan. Toki minä haluaisin uskoa, mutta se taas ei ole minun tahdostani kiinni, sillä en vain voi alkaa uskoa sillä perustein, että tahtoisin. Minusta usko vaatii jotain paljon voimakkaampaa - jonkin sysäyksen, kokemuksen, kutsun tai jotain. Muutoin se jää kovin valjuksi (kuten niin monilla). Tapauskovaisiahan tässä maailmassa on enemmistö - "todellisen" herätyksen kokeneita on taas pieni osa minun käsitykseni mukaan.
Toki uskoaan voi perustella, muttei todistella. Siinä se juju.
Olen miettinyt tätäkin, että varmasti jokin meitä korkeampi voima täytyy olla olemassa, koska ihmisellä on tosiaankin tuo luontainen taipumus turvautua todellisen hädän hetkellä tähän oljenkorteen. Mutta en silti menisi uskomaan näitä höpöjuttuja esim. raamatusta. Siellä jumala kuvataan aivan liian ristiriitaisena hahmona, eräänlaisena on-off-jumalana, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ikään kuin tässä jumalassa itsessään asuisi rakastava luoja sekä itse saatana, joka kurittaa ja kiduttaa. Minun jumalani olisi (jos jonain päivänä olisi) pelkästään rakastava ja reilu. Ihmiset ovat muokanneet raamatun jumalan tarkoituksellisesti myös pelottavaksi - "herran pelko". Sen yksinomainen tarkoitus on aina ollut valta, vallankäyttö, alistaminen, kurissa ja nuhteessa pysyminen, sekä tietenkin tämän naurettava helvetillä, ikuisella kadotuksella ja tuskalla pelotteleminen. Oikea jumala ei minun mielestäni ikipäivänä olisi sellainen.
Mitä tulee viihtymiseeni täällä... tällä foorumilla, syy löytyy yksinkertaisesti uteliaisuudesta. Minua kiehtoo uskovien kovin kiihkeä ja kiivas maailmankatsomus, usein kovin ahdas ja rajoitteinen elämäntapa ja se miten he uskossaan kuvittelevat tietävänsä "totuuden" ja julistavat "sanaa" meille "pakanoille" sormea (kuvainnollisesti useimmiten) heristäen.
Kumosinhan minä heti yhden väitteesi: "ennen pitkää sinäkin olet tuossa leikkausjonossa", kuten tuo itsevarmasti kirjoitettu lauseen osa kuului. Se ei välttämättä pidä paikkansa - kaikki eivät elämänsä aikana sairastu tupakasta aiheutuviin sairauksiin, se on ihan silkka fakta. Tupakka ainoastaan suurentaa riskejä, moninkymmenkertaisesti.
Osio, jossa tein yleistyksen (aivan oikein, sitä se juuri olikin) oli tarkoitettu yleisesti kaikille niille, joille se kuuluikin. Tupakoitsijoita haukutaan usein tyhmiksi, aina sitä ei ääneen vain lausuta. Uskovaiset ovat tässäkin asiassa niitä kiihkeimpiä sormenheristäjiä. Uskovilla on tapana olla näkemättä sitä malkaa omassa silmässään. He ovat kovia arvostelemaan ja syyttämään muita, vaikka se ei istu oikean uskovan luonteeseen - tai siis ei pitäisi oppien mukaan.
Ymmärsit näköjään väärin syy-seuraus-suhteen kumoamiseni. Tietysti on osoitettavissa selkeä syy-seuraus-suhde tupakan ja esim. keuhkosyövän välillä silloin kun tupakoitsija sairastuu. Tarkoitin vain sitä, että AINA tupakoitsija EI sairastu tupakkasairauksiin. Eli syy-seuraus-suhde ei ole aina tämä: kun tupakoit, sairastut 100 %:n varmuudella.
Tietenkään varoittaminen ei ole väärin. Väärin voi olla vain se tapa, jolla se sanotaan.
Kyllä tässä on mielenkiintoinen keskustelun paikka. Tupakka ja sen myötä terveyden pilaaminen hyväksytään VL:ien keskuudessa mukisematta, en tiedä onko ketään koskaan puhuteltu asian tiimoilta. Sen sijaan urheilun harrastamiseen tai seuraamiseen liittyy monenelaisia varauksia ja painostusta. Maratonin juoksemisestakin on sanottu että se ei ole hyvä malli uskovaiselle... Mutta tupakka on! Herranpieksut tätä touhua välillä! Tuolla jossakin palstalla kysyttiin että on Jeesus hukkunut seuramatkalla, tässä on jotakin muutakin jo pielessä. Hei, kaveri, pistetään savuksi.
Tiedän kavereita jotka ovat käyneet juoksemassa maratonin, tai muun juoksutapahtuman. Massahiihdoissa on myös käynyt väkeä. Se on sellanen juttu et millä mielellä sinne, kuntoileen vai muuten pällisteleen.
Pistetään palamaan ja mennään sitten lukemaan Raamattua.
Oletko nyt vaihtanut 'reinhardin' pysyvästi 'Kirstinäksi'? On aina mukavampi jos joku kirjoittaa vakituisella nikillä.
Tupakasta olen paljon samaa mieltä. Ei sitä ole elävälle olennolle tarkoitettu. Turmelee elimistön herkkyyden, oletteko nähneet tupakoivaa eläintä?
Joskus harvoin kun olen kirjoitellut, käytän mitä milloinkin, kun en muista, mikä oli aikaisempi.
Renhardia en ole käyttänyt.
Kirstinästä ei tule vakituista, miksi pitäis.
Tupakointi on suitsutusta Saatanalle.
Tupakoidessaan ihminen palvoo nikotiininhimon epäjumalaa Elävän Jumalan tilalla. Tupakan himon hän on itse hankkinut keinotekoisesti vastoin oman ruumiinsa varoittavia oireita joita hän alkuun sai tuntea. Synti toimii juuri tällä tavoin että ensin turrutetaan oma tunto tieten tahtoen ja sitten synti ei enää tunnukaan synniltä vaan ainoastaan "paheelta".
Minusta on oikein pahaa mennä taas ensi kesänä sinne suviseuroihin, kun silmieni eteen levähtää taas se suuri tupakoitsijain joukko.
Ja jos taas se samainen tupakkikoppi on entiseen tapaan paikallaan tarjoamassa näille pirun orjille myrkkyään.
Voin todella pahoin jo viime kesänä ja mietin, mitä voisin tehdä.
Toki puhuttelin joitain tupakoivia, mutta he suhtautuivat puhutteluuni hyvin agressiivisesti.
Tuo virsivärssy olis hyvä kirjoittaa sinne tupakkakioskin seinään, se voisi herättää hilpeyttä ja ajattelemaan.
On hyvin vaikeaa olla tässä uskossa, kun tietää sen toimivan vastoin Jumalan sanaa.
Tuo ikivanha liturgia, se on vain pahe, ottaa minua sydämestä asti.
Pitää varautua suviseuroihin nitroilla ja rauhoittavilla lääkkeillä, sillä niin pahaa tekee se kaiken epäpyhän näkeminen siellä.
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä kessu lahjoittaa.
..siihen sydämen virteen jota nikotiinin orjuudessa oleva vanhoillislestadiolainen veisaa:
"En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, norttisavukkeen.
Näinhän se menee, eikö totta? Kun tupakan himo iskee niin mitä siihen lääkkeeksi otetaan muuta kuin sytytetään tupakka? Jeesus jää nikotiininorjilla toiseksi kun tehokkainta tuskan lievittäjää haetaan vieläpä suviseuroissa.
Sen sijasta että sieltä rintataskusta tai käsilaukun pohjalta kaivettaisiin Raamattu oppaaksi synnin viettelyksissä ja himon tuskissa niin sieltä löydetäänkin ihan toisenlainen "aarre": tupakka-aski!