Tuli vain mieleen, että eikö tällä palstalla voitaisi jo vaihtaa puheenaihe johonkin muuhun kuin Reductiiliin? Siitä on nyt kirjoitettu varmaan viikkotolkulla ja kaipaisin uudenlaisia näkökulmia lihavuuteen kuin pelkästään laihtumisen.
Meistä varmaan moni on elämänsä aikana laihduttanut ja lihonnut kymmeniä kiloja. Kuinka se hoikempi olotila on vaikuttanut? Ollaanko oltu onnellisimpia? Onko elämä maistunut paremmalta vähemmillä kiloilla? Siis tietenkin liikkuminen on helpompaa, mutta luuletteko, että ihmiset oikeasti pitävät meitä parempina ihmisinä laihduttuamme?
Miksi useimmiten pudonneet kilot tulevat takaisin, usein tuovat muutaman lisäkilon tullessaan. Jos laihduttaminen tekee meistä "nuoria, kauniita, rikkaita ja onnellisia, luulisi olevan helppo pitää pudonneet kilot lopullisesti poissa. Mutta näin ei ole useinkaan.
Oletteko oikeasti huomanneet, että ihmiset kohtelevat teitä jotenkin paremmin, kun olette laihtuneet? Miksi lihavaa ihmistä ei voi kohdella ihmismäisesti? Ja vielä lopuksi, miksi jotkut valopäät, jotka eivät osaa edes kirjoittaa kunnolla, tulevat tälle palstalle aukomaan sitä tyhjää päätään. Tiedän syyllistyväni nyt samanlaiseen idiotismiin kuin mainitsemani valopäät, mutta eikö heillä ole tosiaan muuta tekemistä kuin kirjoitella asiattomuuksia tänne? Hekö ovat niitä "fiksuja ja filmaattisia" persoonia vai missä heillä viiraa? Tietysti on niin, että tyydytystä voi saada monenlaisista asioista, mutta sanokaa sitten päin naamaa, jos jossain tavataan. Kyllä minäkin osaan pitää puoleni ja antaa samalla mitalla takaisin tai vielä parempi on katsoa sellaisia raukkiksia säälivästi. Luulisi em. henkilöillä olevan muuta tekemistä, hehän ovat kai sitten niitä "suosittuja".
Meistä varmaan moni on elämänsä aikana laihduttanut ja lihonnut kymmeniä kiloja. Kuinka se hoikempi olotila on vaikuttanut? Ollaanko oltu onnellisimpia? Onko elämä maistunut paremmalta vähemmillä kiloilla? Siis tietenkin liikkuminen on helpompaa, mutta luuletteko, että ihmiset oikeasti pitävät meitä parempina ihmisinä laihduttuamme?
Miksi useimmiten pudonneet kilot tulevat takaisin, usein tuovat muutaman lisäkilon tullessaan. Jos laihduttaminen tekee meistä "nuoria, kauniita, rikkaita ja onnellisia, luulisi olevan helppo pitää pudonneet kilot lopullisesti poissa. Mutta näin ei ole useinkaan.
Oletteko oikeasti huomanneet, että ihmiset kohtelevat teitä jotenkin paremmin, kun olette laihtuneet? Miksi lihavaa ihmistä ei voi kohdella ihmismäisesti? Ja vielä lopuksi, miksi jotkut valopäät, jotka eivät osaa edes kirjoittaa kunnolla, tulevat tälle palstalle aukomaan sitä tyhjää päätään. Tiedän syyllistyväni nyt samanlaiseen idiotismiin kuin mainitsemani valopäät, mutta eikö heillä ole tosiaan muuta tekemistä kuin kirjoitella asiattomuuksia tänne? Hekö ovat niitä "fiksuja ja filmaattisia" persoonia vai missä heillä viiraa? Tietysti on niin, että tyydytystä voi saada monenlaisista asioista, mutta sanokaa sitten päin naamaa, jos jossain tavataan. Kyllä minäkin osaan pitää puoleni ja antaa samalla mitalla takaisin tai vielä parempi on katsoa sellaisia raukkiksia säälivästi. Luulisi em. henkilöillä olevan muuta tekemistä, hehän ovat kai sitten niitä "suosittuja".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minua ainakin on kohdeltu paremmin laihduttuani 30kg ja elämä on muutenkin sen myötä parempaa. Sain upean miehen, mahdun kokoon 38 ja sain kauniit kasvoni takaisin, jotka olivat yilpainon vuoksi muodottomaksi paisuneet. Turha sanoa, että kilot tulevat takaisin. Olen näissä mitoissa pysynyt yli vuoden ja uusi upea ulkomuotoni kannustaa minua välttämään herkkuja. Menetin vuosia lihavuuteni vuoksi. Miksi etsit hyväksyttäviä syitä olla lihava? Ihmisen pitää syödä elääkseen, ei elää syödäkseen. Otathan huomioon, että tämä on vain minun mielipiteeni ja mielipiteistä ei kannata alkaa kiistelemään.
Vasta kun olet ollut kaksi, tai kolme vuotta niissä mitoissasi mihin itsesi laihdutit, voit sanoa onnistuneesi, eikä sekään vielä takaa, että et lihoisi takaisin.
Siksi tämä pessimistinen tyylini, tai oikeammin ei ihasteleva ja kehuva, kun vaikutit aika ylimieliseltä.
Olehan tyttö nöyrä, ettei ylpeys käy lankeemuksen edellä!
Ja miksihän minun pitäisi nöyristellä? Vietin pari vuotta elämästäni reilusti ylipainoisena, ennen sitä olin ollut aina normaalipainoinen. Ei lihominen tule yllätyksenä/vahinkona, ainakaan suuret määrät. Siksi epäilen hyvin vahvasti, että lihoisin ylipainoisiin mittoihini takaisin.
Hienoa ja onnea onnistumisesi johdosta! Toivotan sinulle voimia pysyä uudessa olotilassa.
Itseasiassa, jos luit tekstini oikein, en etsi hyväksyttyjä syitä olla lihava tai laiha tai minkälainen tahansa. Etsin syitä olla ihminen ihmisten joukossa, kohteliaaseen, ystävälliseen kohteluun. Ihmisiähän me kaikki ollaan. Erilaisia monessa suhteessa, mutta ei sekoiteta ulkonäköä ja ihmisen persoona eli sitä oikeaa minuutta.
Hoikkana aikakautenani sain enemmän miesten viheltelyjä, siinä suurin piirtein kaikki ero nykyiseen lihavaan elämään. Nyt ei viheltelyjä kuulu vaan enpä niitä kyllä kaipaakaan. Hoikkana oli tietty kevyempi olla, mutta sama ihminen siellä sisällä asui silloin kun nytkin. Vaateita oli kanssa ihana ostella, kun oikeasti pystyi valitsemaan sen mikä näytti hyvältä päällä eikä sen, mikä mahtui päälle. Onneksi nykyään on lihavillekin mallistoja muuallakin kuin Lorellassa.
Iän myötä on tullut itsevarmemmaksi ja sitä myöten on taas tullut uusia, ihania ystäviä ja miehiä vieraillut elämässä ihastumisen kohteina. Ja kohteena olemisena. Nyt kun 4kymppiä alkaa häämöttää, olen ajatellut muuttaa elämäntyyliä ja pudottaa painoa terveyden vuoksi. Ja niiden vaateiden.
Olen onnellinen näin, olen varmaankin hoikempana yhtä lailla onnellinen.Olen rakastettu ystävien toimesta, elän aktiivista elämää ja olen nuorekas, lihavuudesta huolimatta. Taustalla on 12 vuotiaana alkanut ja ahmiminen, joten tämä "tervehtyminen" mitä on tapahtunut saa minut vieläkin onnellisemmaksi.
T. Leskiäiti yhdelle 13 vuotiaalle.
Niin siis takana 12-vuotiaana alkanut bulimia ja ahmiminen.