Tässä on 22 syytä vastustaa suomalaista adoptiota, Sekä kotimaista että kansainvälistä. Laittakaa lisää syitä, niin saadaan näitä kerättyä tälläkin palstalla.
Tämä lista on tallessa ja sitä tullaan päivittämään. Viestin poistaminen ei siis tuhoa tätä listaa.
SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:
1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.
2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.
3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.
4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla reilusti yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.
9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan joskus käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.
10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.
11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.
13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.
17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajan kohtaista/kove
21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
22. Adoptio on lastensuojelua. Yhteiskunnan tulisi valvoa lastensuojelun avulla perheisiin tai laitoksiin sijoitettujen lasten elämää. Myös alaikäisillä adoptoiduilla tulisi olla yhteyshenkilö, joka olisi puolueeton (ei esimerkiksi adoptiovanhempi) ja hän seuraisi adoptiolasten elämää koko alaikäisyyden ajan. Nykyään adoptiossa olevien lasten sopeutumista adoptioperheeseen seurataan vain muutamia kertoja ensimmäisen parin vuoden aikana. Tällöin perheen adoptioprosessissa mukana ollut sosiaalityöntekijä käy kirjaimellisesti perheen luona kahvilla ja kirjoittaa tästä raportin. Adoptoitujen lasten elämää olisi hyvä seurata koko alaikäisyyden ajan lapsen ehdoilla. Valvoja voisi pitää lapseen yhteyttä noin kerran vuodessa ja kysellä kuulumisia. Lapsi tietäisi keneen hän voi ottaa yhteyttä, jos ongelmia ilmenee.
Katso myös aiemmin tästä aiheesta käyty keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012313929
Tämä lista on tallessa ja sitä tullaan päivittämään. Viestin poistaminen ei siis tuhoa tätä listaa.
SYITÄ VASTUSTAA SUOMALAISTA ADOPTIOTA:
1. Biovanhemmat eivät ole aina luovuttaneet lastaan vapaaehtoisesti. Tästä on thaimaalainen esimerkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000011539009 Kotimainen esimerkki löytyy kirjasta Vastasyntyneen lapsen luovutus adoptioon : äitien kokemuksia saamastaan tuesta, joka on Jyväskylän AMK:n opinnäytetyö.
2. Adoptiohakijoiden psyykkistä terveyttä ja voimavaroja ei arvioida. Meillä olisi käytössä psykologiset arviointimeneltelmät ja ammattitaitoisia henkilöitä tämän tekemiseen, mutta adoptiohakijöiden kyvykkyyden arvioi vain yksi sosiaalityöntekijä ja kansainvälisen adoption yhteydessä vielä muodollisesti papereiden perusteella adoptiolautakunta.
3. Adoptiokuraattori on adoptioäiti. Hän ei siis ole puolueeton ammattilainen. Adoptiolapsilla ja -nuorilla sekä adoptoiduilla aikuisilla pitäisi olla kuulijana ihminen, joka ei ole adoptiovanhempi.
4. Suomessa pidetään ihan luonnollisena sitä, että adoptiovanhemmat vaihtavat lapsella jo olevan etunimen toiseksi.
5. Lapsen alkuperäistä kieltä ei kaikissa tapauksissa edes haluta ylläpitää. Jossain maaseudulla harvinaisen kielen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa, mutta ei Helsingissä. Venäjää, espanjan ja thain kieltä voi ylläpitää suuressa osassa maata.
6. Jos adoptiolapsi haluaa aikuisena etsiä juuriaan, niin vanhemmat saattavat estää tässä tai ainakin paheksua sitä.
7. Adoptoidut jäävät aikuisina yleensä täysin yksin maksamaan juurimatkoja, mahdollisia biosukulaisten etsimisiä, kieliopintoja sekä mahdollisia dna-testejä.
8. Adoptiotahot Suomessa eivät ole ottaneet kantaa esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikkaa vastaan. Hakemalla reilusti yli sata tyttöä vuodessa Kiinasta, he pikemmin antavat toiminnalle hiljaisen siunauksensa.
9. Adoption yhteydessä maksetaan lastenkodeille ns. hoitokuluja. Nämä kulut maksetaan joskus käteisenä rahana lastenkodin työntekijälle. Adoptiotahot tuskin ovat selvillä siitä, mihin nämä rahat tosellisuudessa menevät.
10. Kotimaassa lapsen adoptioon antamista harkitseville äideille ei anneta kunnollista adoptioneuvontaa, eikä heitä tueta lapsen pitämisessä. Biologisten vanhempien adoptioneuvontaan ei ole edes kunnollisia ohjeita. Joissakin tapauksissa bioäiti on suostuteltu luopumaan lapsestaan vastoin tahtoaan. Biologisista vanhemmista laaditut asiakirjat adoptioarkistoissa ovat osoittuneet asenteellisiksi ja puutteellisiksi.
11. Adoptioneuvontaa antavilta sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita erityistä koulutusta, ei psykologista osaamista eikä omaa soveltuvuutta alalle.
12. Adoptoiduille lapsille, nuorille ja aikuisille, adoptioperheille ja bioperheille ei ole Suomessa edes kohtuullisia jälkipalveluita.
13. Suomessa myönnetään adoptiolupia liian iäkkäille vanhemmille. Ikärajat ovat tulkinnanvaraisia. Vaikeita asioita elämässään kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös murrosiässä ja aikuisina. Kuitenkin Suomessa noin 50-vuotiaat ovat voineet adoptoida pikkulapsia.
14. Periaatteessa adoptiohakijat eivät saisi tehdä lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana, mutta tätä periaatetta rikotaan jatkuvasti ja räikeästi. Kaikki eivät myöskään halua käyttää ehkäisyä, mitä vaaditaan. Tämä tulee nähdä niin, että perhe todellisuudessa toivoo viimeiseen asti biologista lasta ja pitää adoptiolasta vain varavaihtoehtona. Adoption peruuntuminen raskauden takia, voi vaikeuttaa perheelle suunnitellun lapsen elämää huomattavasti.
15. Suomeen adoptoidaan muita maita vähemmän yli 2-vuotiaita ja sairaita lapsia. Kuitenkin juuri nämä lapset hyötyisivät länsimaisesta terveydenhuollosta.
16. On tiedossa tapauksia, joissa suomalaiset adoptiovanhemmat ovat laiminlyöneet yhteydenpidon ulkomaiseen tai kotimaiseen biovanhempaan, vaikka sitä on painotettu adoption yhteydessä.
17. Adoption yhteydessä annetaan lastenkodin työntekijöille ja virkamiehille tuliaisia ja lahjuksia. Heille annetaan joskus myös rahaa ns. pimeästi. (Lue tästä esim. Nurmela, Kari Sateenvarjorattaat.) Joskus lahjat voivat olla niin arvokkaita, että kohdemaan ihmiset hyötyvät niistä esim. myymällä ne. Tämä voi edistää ihmisten halukkuutta antaa lapsia kansainväliseen adoptioon ja adoptioon voi päätyä lapsia, joiden tausta syntymämaassa on epäselvä.
18. Monet adoptiovanhemmat ovat korkeissa tehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Heissä on kansanedustajia, ministereitä, toimittajia, johtajia ja päättäjiä. Näin he voivat auttaa pelkästään adoptiomyönteisten asioiden leviämistä ja estää adoptiokriittisen asian julkisuuteen pääsyä.
19. Vähätuloisuus voi olla este adoptiolle, vaikka perheellä olisi kuinka suuri sydän ja psyykkinen soveltuvuus adoptiolasten kasvattamiselle.
20. Adoptoitujen ongelmia vähätellään. Adoptiovanhemmat haluavat usein pitää ongelmat piilossa. Adoptoitujen ongelmien syyksi väitetään usein myös ennen adoptiota tapahtuneita asioita tai "huonoja geenejä"! Onneksi muutamia tarinoita on päässyt julkisuuteen. Tässä niistä yksi: http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-02-04/ajan kohtaista/kove
21. Adoptioperheet ry. mainostaa itseään suomalaiseksi adoptiojärjestöksi ja lasten etujen puolustajaksi. Todellisuudessa se puolustaa vain adoptiohakijoiden ja -vanhempien etuja silloin, kun ne ovat ristiriidassa lasten etujen kanssa.
22. Adoptio on lastensuojelua. Yhteiskunnan tulisi valvoa lastensuojelun avulla perheisiin tai laitoksiin sijoitettujen lasten elämää. Myös alaikäisillä adoptoiduilla tulisi olla yhteyshenkilö, joka olisi puolueeton (ei esimerkiksi adoptiovanhempi) ja hän seuraisi adoptiolasten elämää koko alaikäisyyden ajan. Nykyään adoptiossa olevien lasten sopeutumista adoptioperheeseen seurataan vain muutamia kertoja ensimmäisen parin vuoden aikana. Tällöin perheen adoptioprosessissa mukana ollut sosiaalityöntekijä käy kirjaimellisesti perheen luona kahvilla ja kirjoittaa tästä raportin. Adoptoitujen lasten elämää olisi hyvä seurata koko alaikäisyyden ajan lapsen ehdoilla. Valvoja voisi pitää lapseen yhteyttä noin kerran vuodessa ja kysellä kuulumisia. Lapsi tietäisi keneen hän voi ottaa yhteyttä, jos ongelmia ilmenee.
Katso myös aiemmin tästä aiheesta käyty keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012313929
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ylläolevin syin lapset on siis parempi jättää makaamaan lastenkoteihin. MOT.
Aina tätä samaa.
Ei adoption ainoa vaihtoehto ole lastenkoti - ei varsinkaan terveiden 0-2-vuotiaiden lasten, joita länsimaiset ihmiset mieluiten haluavat adoptoida.
Vaihtoehtoja ovat mm:
- Laadukasta kasvatusta tarjoavat lastenkodit, pienryhmäkodit ja muut lastensijaishoitopaikat
- sijaishoito syntymämaassa
- sos-lapsikylät
- adoptio kotimaahan tai naapurialueille
Osaa lapsista ei ehkä olisi olemassa ilman hyvin vetävää länsimaista adoptiota (vrt. Kiinan köyhät naiset lapsikoneina alemmassa keskustelussa). Osa lapsista voisi kasvaa biologisissa perheissään tai suvuissaan, jos perheille olisi tarjota taloudellista tukea.
Länsimaiden tulisi tukea kehitysmaiden laadukkaita lastensuojelumenetelmiä sekä perheiden tukemista eri tavoin. Sen lisäksi tulisi levittää tietoa mm. ehkäisystä, mahdollisuuksista sosiaaliapuun ja lapsen hylkäämisen tai adoptioon antamisen seurauksista lapselle. Vastustan täydellisesti kansainvälistä adoptiota, mutta tiedän, etten voi sitä täysin lopettaa.
Suomessa kansainvälinen adoptio tulisi kohdentaa nykyistä vanhempiin ja enenevässä määrin erityistarpeisiin lapsiin (mm. suulakihalkiot, joihin liittyy joissain maissa lapsen elämää vaikeuttavia uskomuksia). Suomeen pitäisi kaukomaita mieluummin adoptoida enemmän lapsia Venäjältä sekä entisen Neuvostoliiton maista. Jokaista ulkomailta adoptoitua lasta kohti yhteiskunnan tulisi korvata syntymämaalle parin lapsen laadukas kasvatus (esim. sos-lapsikylässä) ja tukea näitä lapsia tarpeeksi pitkään eli kunnes ovat päässeet kunnolla kiinni aikuisen elämään.
Adoptoitujen lasten alkuperää pitää kunnioittaa ja siitä pitäisi olla nykyistä enemmän tietoa. Adoptoiduilla tulisi olla mahdollisuudet opetella syntymämaansa kieltä jo lapsena, säilyttää oma nimensä, vierailla syntymämaassa, etsiä juuriaan jo alaikäisenä ja saada sekä henkistä että taloudellista tukea juurtensa etsimiseen.
Ne adoptiokontaktit, joista lapsia adoptoidaan pitäisi olla todella tarkasti valittuja. Kyseisessä maassa tulisi olla monenlaisia vaihtoehtoja lastensuojeluun tai maan tulisi ainakin sovitulla tavalla kehittää järjestelmiään. Adoption lisäksi Suomen tulisi sitoutua tukemaan ko. maan lastensuojelua ja perhesuunnittelun politiikkaa. Suomeen adoptoitavat lapset tulisi valita todella tarkkaan ja adoptiovanhemmat vielä tarkemmin.
Kansainvälinen adoptio ei ole tällä hetkellä lähelläkään lastensuojelua. Se on lapsikauppaa, jossa länsimaisten ihmisten yläluokka ja ylempi keskiluokka ottaa itselleen kasvattilapsen joko lapsettomuuden, maailmanparannushalujen tai kansainvälisyysinnostuksen takia. Länsimaissakin alemmalle keskiluokalle ja köyhille jää kotimaisten perhettä tarvitsevien lasten sijaishoito. Lastensuojelu on siis rahasta kiinni. Adoptio on eliitin harrastus, eikä se todellakaan hyötytä niitä köyhiä maita, joista lapset adoptoidaan.
Mielestäni Intian FFC on tällä hetkellä tuntemistani adoptiokontakteista _ehkä_ kaikkein eettisin.
(Kuten tapana on ollut muistuttaa, niin tästäkin viestistä on olemassa kopioita. Tämä viesti ei myöskään sisällä mitään sääntöjen vastaista, sillä lapsikaupasta on saatava puhua tällä hetkellä myös kansainvälisen adoption yhteydessä.)
Nykyisin kv-adoptiolapsen realistiset vaihtoehdot ovat lastenkoti tai adoptio. Lapsille pyritään ensin löytämään adoptioperhe heidän synnynmaastaan, jollei perhettä löydy, lapsi annetaan adoptioon ulkomaille.
Miten naapurimaahan adoptointi on eri asia kuin Suomeen adoptointi ?
On muitakin realistisia mahdollisuuksia, haloo. Naapurimaahan adoptoidessa lapsi voi yleensä kasvaa itsensä näköisten ihmisten seurassa ja jopa säilyttää alkuperäisen kielensä sekä kulttuurinsa. Hän voi mahdollisesti helpommin ja halvemmin vierailla synnyinmaassaan sekä etsiä sieltä sukulaisiaan. Myöhemmin hänen on usein helpompi palata halutessaan synnyinmaahansa naapurimaasta kuin toiselta puolelta maapalloa. Rasismia tapahtuu maiden rajojen sisäpuolellakin, mutta naapurimaahan adoptoitu lapsi välttyy _yleensä_ ylenmääräiseltä tuijottelulta sekä elintason merkittävästä tasoerosta. Naapurimaat eivät yleensä edusta rikkaita länsimaisia siirtomaaherroja. Venäjä ja Viro ovat tässä mielessä meille parhaat adoptiokohteet.
No miksiköhän Kiinan, Thaimaan, Kolumbian, Intian, Etelä-Afrikan naapurimaat eivät sitten adoptoi kaikkia adoptiovapaita lapsia edellä mainituista maista jos se kerran on realistinen vaihtoehto ?
Miksi erilainen ulkonäkö on niin pelottava ? Ja kulttuuri muuten ei ole geeneissä periytyvää vaan opittua.
Ja 'minä olen minä' kielestä huolimatta.
Minä en todellakaan tarkoita, että kansainvälisen adoption pitäisi loppua täysin. Sitä tulisi kuitenkin tehdä nykyistä eettisemmillä keinoilla. Esimerkiksi Kiinasta adoptoiminen ei mielestäni tällä hetkellä ole eettistä, kunnes asiat toisin todistetaan. Kansainvälinen adoptio voi nimittäin ruokkia myös korruptiota ja sosiaalisia ongelmia.
Ajattele niitä äitejä ja isiä, jotka hankkivat lapsia myydäkseen heidät saadakseen elantonsa. Ei kai se voi olla vaikuttamatta heidän loppuelämäänsä. Ajattele tällä tavoin syntynyttä lasta.
Minä en todellakaan kirjoittele näitä kirjoituksia erinäköisen ulkonäön tai kulttuuriasioiden pelossa. Jos näkisit minut nenäkkäin, niin ymmärtäisit varmasti. Kulttuuri on tietysti opittua, mutta monia kiinnostaa alkuperäiskulttuurinsa. Sitä paitsi ulkopuolinen yhteisö on elämäsi loppuun asti utelias erinäköisten ihmisten alkuperän suhteen ja usein meitä kohdellaan ulkomaalaisina. Niin nopeasti ja paljon Suomi ei tule muuttumaan, että tämä asia olisi sinunkaan lastesi kohdalla toisin. Tietenkin perheenne ja lastenne oma suhtautuminen ja valinnat vaikuttavat asioihin.
Mutta tärkeintä. Kansainvälisen adoption tulisi olla lastensuojelukeino ja sen ohella tulisi koko ajan kehittää kohdemaiden omia käytäntöjä sekä politiikkaa. Minä olen aina onnellinen, kun joku maa saa asiansa kuntoon ja kykenee lopettamaan kansainväliset adoption. Näin on käynyt esimerkiksi Suomelle ja näin käy kohta Virolle. Tämän tulisi olla kehityssuunta muissakin maissa, mutta nykyinen kv-adoption tyyli ei tue sitä. Esimerkiksi pelkään rajusti Kiina-adoptioin alta löytyvän paljon ikävyyksiä.
Teidän valitsemaa adoptiomaata tulisi myös tukea ja painostaa mm. lastensuojelun kehittämisessä. Miksi ihmeessä Thaimaassa on niin heikkoja lastenkoteja? Miksi siellä on niin vähän sos-lapsikyliä? Thaimaassa toimii sijaisperhetoiminta, mutta sen tulisi olla paljon nykyistä laajempaa ja paremmin tuettua. Tämmöisiin asioihin me voisimme yhdessä vaikuttaa. Kummilapsi on ihan hyvä juttu, mutta enemmän suuntaisin apuani erilaisten projektien ja yhteisöjen tukemiseen. Sos-lapsikylien perustamista köyhille alueelle kannattaisi ehdottaa ja tukea. Thaimaa ei ole enää rutiköyhä maa, mutta varallisuus on jakautunut hyvin epätasaisesti ja sosiaaliturva on olematon. Miten näihin sitten voisi vaikuttaa? Miettikää minkälaisia kestävän kehityksen valintoja voisitte tehdä seuraavalla Thaimaan matkallanne. Ehtisittekö vierailla jossain neljästä sos-lapsikylästä ja kertoa siitä sitten meille muille - vaikka kirjoittaa pienen jutun sos-lapsikylien lehteen. Voisitteko edistää lähipiirissänne Thaimaan sos-lapsikylien tukemista ja uusien perustamista? Teidänkin lähipiiristä voisi löytyä uusia kummeja. Miettikää Thaimaassa, mitä ostatte, missä syötte, keneltä ostatte, millä matkustatte, missä yövytte, kenelle annatte vippiä jne. Valintoja on niin paljon.
Adoptioharrastuksen lisäksi kannattaa harrastaa perheen kohdemaata ja sen kulttuuria laajemminkin.
ps. Tuolla yhdessä kaukaisessa viestissä kerroit, ettei Thai-kerhon järjestäminen lapsille onnistunut. Kannattaisi pohtia, mitkä olivat todellisia syitä hankkeen kaatumiseen. Miten adoptioperheiden Thai-piiriä on saatu pyöritettyä vuosien ajan ilman ongelmia? Siksikö, että Thai-piirissä aiheena on adoptio ja vanhempien vertaistuki toisilleen?
Valitettavasti tässä on nyt aikaa kommentoida vain lyhyesti, joten teksti saattaa vaikuttaa siksi töksähtelevältä.
* Adoptioharrastuksen lisäksi kannattaa harrastaa perheen kohdemaata ja sen kulttuuria laajemminkin.--> Näin me teemmekin.
* Sitä paitsi ulkopuolinen yhteisö on elämäsi loppuun asti utelias erinäköisten ihmisten alkuperän suhteen ja usein meitä kohdellaan ulkomaalaisina. --> Riippuu osin yhteisöstä/kaupungista missä asuu.
* Tietenkin perheenne ja lastenne oma suhtautuminen ja valinnat vaikuttavat asioihin.
--> Kyllä. Yksi (monien muiden asioiden rinnalla) asia mitä yritämme lapsillemme opettaa on se että ei ole mitään vikaa siinä että näyttää erilaiselta, ei tarvitse olla samanlainen, näyttää samanlaiselta. Asiaa helpottaa se että tuttaviimme kuuluun paljon eri maista tulleita ihmisiä, ei siis pelkästään adoption kautta ulkomailta tulleita.
Lisäksi olemme puhneet siitä että mitä sitten jos joku luulee sinun olevan ulkomaalainen, ei luulo tapa, asian voi oikaista, erhe on sen toisen eikä sekään erhe ole mikään maata mullistava. Aina on ihmisiä jotka lokeroi ulkonäön perusteella, ne ihmiset voi ohittaa.
* Minä olen aina onnellinen, kun joku maa saa asiansa kuntoon ja kykenee lopettamaan kansainväliset adoption. --> Samaa mieltä, olisi onnellista jos (kv-)adoptioille ei olisi tarvetta lainkaan vaan kaikki lapset sijoittuisivat syntymämaassaan adoptioperheisiin tai sos-lapsikyliin tai vastaaviin perhemuotoihin. Realistista ? Ei lähimainkaan, ei sataan vuoteen.
* Miksi ihmeessä Thaimaassa on niin heikkoja lastenkoteja? --> Thaimaa oli taloudellisessa lamassa pitkään, sen vaikutukset näkyvät vielä. Lastenkodit eivät ole viellä varmastikaan prioriteetillä yksi.
_ Teidänkin lähipiiristä voisi löytyä uusia kummeja. Miettikää Thaimaassa, mitä ostatte, missä syötte, keneltä ostatte, millä matkustatte, missä yövytte, kenelle annatte vippiä jne. Valintoja on niin paljon.
--> Meillä on kummilapsi Thaimaassa, ja olemme kertoneet kummiudesta ystävillemme. Ketään ei voi pakottaa ottamaan kummilasta.
Thaimaassa olessamme syömme yleensä paikallisten omistamissa pienissä ravintoloissa, käytämme paikallisia kulkuneuvoja ja palveluita (ei hotellin palveluita) jätämme tippiä, ostamme katukauppiailta....jotenkin tämä on niin itsestään selvää etten sitä koe 'tukemiseksi'.
* Tuolla yhdessä kaukaisessa viestissä kerroit, ettei Thai-kerhon järjestäminen lapsille onnistunut. Kannattaisi pohtia, mitkä olivat todellisia syitä hankkeen kaatumiseen.--> Meillä syy oli erittäin huono kellonaika, samoin muutamalla tutulla perheellä. Kuten kirjoitin aikaisemmin.
Thai-piiri kokoontuu käsittääkseni aina viikonloppuisin juuri siksi että mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Thai-piiri toimii, kyllä, tukiverkkona adoptiovanhemmille, mutta huom! adoptiovanhempien keskinäinen tuki toimii aina lastenkin hyväksi. Miksei Thai-piiristä voi lasten kasvaessa tulla heillekin paikka jossa oikeasti tavata omaa, yhtä vertaisryhmäänsä, muita Thaimaaasta adoptoituja.
Kiitos rakentavasta keskustelusta !
En nyt täysin ymmärrä miksi nämä kohdat ovat syitä vastustaa adoptiota? Jos sosiaalityöntekijöille vaaditaan erikoistunutta ammattitaitoa ja näin tapahtuu niin silloinhan se ei ole enää syy vastustaa. Moni prosessissa itsekin oleva toivoo tarkempaa ja useamman henkilön tekemää arviointia sopivuudesta vanhemmaksi.
Jos listan tarkoitus on listata epäkohtia niin sinne voisi lisätä myös sen ettei se jakso jota nykyään kutsutaan adoptioneuvonnaksi sitä juurikaan ole. Kyse on oman kokemuksen perusteella pelkästään arvioinnista. Neuvonta tulisi kuulua adoptioprosessiin tämän arvioinnin jälkeen (kv-adoptiossa).
Voin joka kohtaan omasta adoptio kokemuksestani sanoa täysin toisin.
Kaikkeen en tässä ehdi kommentoida, mutta tässä nämä jotka hyppi silmilleni:
Olen tavannut sekä ulkomailla että Suomessa useita biovanhempia, joille adoptio on paras vaihtoehto, en yhtään sellaista joka olisi luovuttanut lapsen vastentahtoaan. Adoptioperheiden voimavaroja tutkitaan, et ilmeisesti ole perillä asiasta, kun väität toisin. Voi olla että joku sos.työntekijä ei ole niin tarkkaan toiminut, mutta minun kohdalla tutkittiin tarkkaan, myös ystävien ja eri lääkärien lausuntojen kera.
Suomessa tunnen paljon enemmän lapsia, joiden nimeä ei ole vaihdettu.
Kieltä halutaan ylläpitää, minä ainakin ylläpidän lapseni alkuperäistä kieltä ja hän pystyy kommunikoimaan alkuperäisellä kielellään yhtä hyvin kuin suomeksi.
Kyllä minä tuen lapsen juurimatkoja ja olen siitä itse asiassa enemmän kiinostunut kuin lapseni. Minähän maksan kaikki lapsen kulut muutenkin.
Lapsen ja vanhemman suurin sallittu ikäero on 45 vuotta. Ehkä joku poikkeus on mennyt adoptiolautakunnassa läpi (jonka haluat tähän tuoda esille).
Vähätuloisuus ei todellakaan ole este adoptiolle, kaikkein tärkeintä on että on soveltuva adoptiovanhemmaksi.
Ilmeisesti haluat vaan kaivaa kaikki harvinaiset poikkeustapaukset esille ja vastustat jostain syystä (katkeruus?) adoptiota.
p-aa oli toi sunkin juttus. luitko edes alkuperäistä loppuun asti? en viitsi kommentoida tyhmää viestiäsi, missä et edes perustele. eilen tossa just joku valitti adoptioneuvonnasta ja nyt sää kehut. sekavaa? toisekseen mitä tiedät kotimaan adoptiosta? onko adoptiokuraattorijuttukin sust p-aa? entä miten suomi haluaa vaikuttaa kiinan tilanteeseen? kysypä köyhiltä lapsettomilta et miten ne on aikoneet adoptoida ulkomailta. sun adoptiolapsi on varmasti niin vauva ettet vielä ymmärrä näitä. tervetuloo todellisuuteen 10w päästä. olet sitä paitsi ihan varmasti semmoinen sinkku uranainen kun kirjotat koko ajan minäminä.
En nyt tieda mika se meteli oli mita tama nainen tassa heratti ! Meilla on tytar joka on Adoptoitu
ja meilla ei ole ollut mitaan ongelmia.Han on hyvin laheinen ollut meidan kanssa ihan pienesta lahtien.
Emme ole salanneet hanen lahtotekojoitaan ja han ei ole yhtaan katkera etta hanella on toiset vanhemmat.
Joten..nimen muutos ei ole suuri asia.Se on osa elamaa.Jokainen Adoptio Aiti ja Isa...saa sen asian
itse paattaa.MIka on ihan oikeen.
Joskus lapset tahtoo tietaa omasta kulttuuristaan ja joskus ei.Sita ei voi pakottaa.
Jos joku sanooo....asua Lastenkodissa ja Ryhmakodissa on SAMA asia kuin etta on oma Aiti ja Isa ....sellanen immeinen puhuu ihan tyhjia.
Olen tuntenut monia jotka kasvoi ryhmakodissa ja ei se niin LAADUKASTA ollut ! Eika he sita suosittele.Kaikki he toivoi ja rukoili,he saisi oman perheen,etta JOKU tulisi ja adoptoisi heidat.
Etta paljon melua tyhjasta.Ideologiaa joka ei kohtaa todellisuutta.Ehka taman naisen pitas menna asuu lastenkotiin ja sitten han tietais..ei se koskaan ole sama kuin etta ois Aiti ja Isa joka sua rakastaa !
LAADUKASTA ???? HOLYN POLYA.