Opiskelen yliopistossa, ja pelkään luennoille menoa. Jätän luentoja jatkuvasti väliin, koska pelkään hirveästi että joudun huomion keskipisteeksi, että joudun sanomaan jotain, ja vielä pahempaa, että joudun vastaamaan kysymykseen johon en tiedä vastausta. Kun olen luennolla olen kokoajan pienessä paniikissa kun pelkään että luennoitsija sanoo jotain että "nyt kaikki joutuu puhumaan jotain.." Luentojen jälkeen on sitten todella väsynyt olo kun on jännittänyt monta tuntia.
Pystyisin kyllä suorittamaan tentit ilman luennoilla käymistä, mutta sitten istuisin vaan kokoajan yksin kotona nenä kirjassa (asun yksiössä). Minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla, ja luennoilta saisi edes jonkinlaista normaalielämän tuntua..
Saatan pukea ulkovaatteet päälle ja juuri kun olen avaamassa oven niin päätän etten menekään vaan "luen nyt kahta kauheammin kotona", ettei tule huono omatunto. Tai saatan koulun porteilla kääntyä takaisin.
Minulla on Propral 40mg-resepti, mutta en saa siitä oikein mitään apua..Fyysiset oireet eivät ole varsinaisesti ongelma, en juurikaan punastele tai änkytä, jännitän vaan niin järjettömän paljon. Propralista tulee myös väsynyt ja masentunut olo ja se tekee myös kummallisen poltteen kurkun kohdalle.
Pitäisikö minun hakea jotain muuta lääkettä? Vai mitä pitäisi tehdä? Pelkään kuollakseni tulevia seminaareja..En varmaan valmistu ikinä kun en uskalla mennä niihin.
Propral-reseptin hakeminenkin vaati minulta aivan hirveitä ponnistuksia, joten en usko että pystyisin menemään terapiaan.
Vaikuttaisiko asiaan jos ottaisin kaksi Propral 40 mg -tablettia kerralla?
Pystyisin kyllä suorittamaan tentit ilman luennoilla käymistä, mutta sitten istuisin vaan kokoajan yksin kotona nenä kirjassa (asun yksiössä). Minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla, ja luennoilta saisi edes jonkinlaista normaalielämän tuntua..
Saatan pukea ulkovaatteet päälle ja juuri kun olen avaamassa oven niin päätän etten menekään vaan "luen nyt kahta kauheammin kotona", ettei tule huono omatunto. Tai saatan koulun porteilla kääntyä takaisin.
Minulla on Propral 40mg-resepti, mutta en saa siitä oikein mitään apua..Fyysiset oireet eivät ole varsinaisesti ongelma, en juurikaan punastele tai änkytä, jännitän vaan niin järjettömän paljon. Propralista tulee myös väsynyt ja masentunut olo ja se tekee myös kummallisen poltteen kurkun kohdalle.
Pitäisikö minun hakea jotain muuta lääkettä? Vai mitä pitäisi tehdä? Pelkään kuollakseni tulevia seminaareja..En varmaan valmistu ikinä kun en uskalla mennä niihin.
Propral-reseptin hakeminenkin vaati minulta aivan hirveitä ponnistuksia, joten en usko että pystyisin menemään terapiaan.
Vaikuttaisiko asiaan jos ottaisin kaksi Propral 40 mg -tablettia kerralla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen jännittänyt itsekin. Se on todela ikävä tunne. Parhaimmillaan on tuntunut että taju lähtee.
Lääkkeet ovat pelkkä oireiden poistaja. Ne eivät poista syytä. Sinulla taitaa olla suuria häpeän tunteita. Teet kaikkesi jotta olisit muitten silmissä mieleinen. Kuulostaa paradoksaaliselta, mutta minun tapauksessani kyse oli pitkälti itsekkyydestä. Heti kun unohdan itseni ja väärät ihanteeni enkä välitä mitä muut ajattelevat en jännitä. Ylpeys saa minut jännittämään. Jos teen itselleni titteleitä kuten hyvä ja viisas joudun jännittämään niitä. Kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, en stressaa. Ihmisiin takertuminen tekee haavoittuvaksi myös. On suuri vapautus vapautua muitten ajatuksien ajattelemisestas.
Sinulla täytyy olla jotain alitajuisia pelkoja, joista et välttämättä ole itsekään tietoinen. Kehottaisin hakeutumaan ammattiauttajalle. Kun syyt löytyvät niin helpotuskin vaivoihin löytyy.
Toivotan jaksamista.
Sydäntä särki lukiessani sun jutun. Tiiätkö, vaikka se tuntuisi kuinka ylitsepääsemättömältä hakea apua, niin vaikuttaisi siltä ettei sulla ole muuta vaihtoehtoa. Eristäytymällä vain lykkäät ongelmasi kohtaamista ja jännittäminen pääsee helposti riistäytymään käsistä, mikä taitaa olla jo tapahtunut. Ethän voi nimittäin koko loppuelämääsi piiloutua.. Ansaitset olla onnellinen, joten hae apua.
Mäkin jännitän. En noin pahasti kuin sinä mutta kuitenkin ihan liikaa. Opiskelen myös yliopistossa ja mahdolliset esiintymiset muiden edessä yms. ovat ihan hirveitä. En ole vielä hakenut apua mistään, mutta olen tehnyt kuitenkin jo vakaan päätöksen, että hankin itselleni propral-reseptin. toivon että mun kohdallani ko. lääkkeestä olisi apua. Ei vain todellakaan ole helppoa toteuttaa käytännössä tätä avun hankkimista, sillä se on hirveän iso kynnys varata tällaisen asian takia lääkäriltä aika. Mutta oon ajatellut, että pahempaa kuin lääkärillemeno, ois jättää asiat näin kuin ne ovat nyt, joten on pakko vaan uskaltaa.. Varmasti sunkin kohdalla sama juttu, joten päätetään, että molemmat haetaan apua..? ehkä sitten alkaa helpottaan:) voimia sulle!
Hyvä! sulla on oikea asenne! Kyllä se siitä ja propali ihan varmasti auttaa noin lievään jännitykseen. Se auttaa minunkin jännittämiseen niin etten menee panikkiin, että vahvoja oireet on, Lykköä!
Kiitos jekku:) Ja tsemppii sullekin:) Sulla on myös positiivisia ja rakentavia kommentteja, joita mun mielestä tarvittaisi tällä palstalla enemmänkin.. Uskon, että juuri oikealla asenteella ja toisiamme kannustamalla pystymme helpottamaan meidän jokaisen oloa:)
Saat varmasti apua ongelmaasi kunhan uskaltaudut lääkäriin uudestaan. Hyvä että tiedostat ongelmasi, siitä on hyvä jatkaa. Itse olen kärsinyt samasta ongelmasta.
Propral 40 mg- lääkettä ei saa ottaa kahta tablettia kerralla. Lue pakkausseloste kunnolla.
Sinä voit tehdä ensimmäisen "siirron" paranemisesi suhteen. Tiedän ettei tällaisista asioista ole helppoa mennä juttelemaan lääkäriin tai muuallekaan, mutta sinun takiasi toivon, että teet niin. Toivottavasti paniikkioireesi lievittyvät. Parhaimmassa tapauksessa voit päästä niistä eroon.
Toivon sinulle kaikkea hyvää:) Muista ettet todellakaan ole ainut jolla on paniikkioireita. Loppujen lopuksi monet kärsivät niistä, mutta välttämättä kaikkien ongelmia ei huomaa ulkoapäin.
Itse kärsin samanlaisesta ongelmasta, mutta onneksi meidän luennoilla ei joudu puhumaan. Opiskelujen alussa istuin yksin luennoilla , päivät tuntuivat tosi pitkiltä, kun ei koulupäivän aikana sanonut sanaakaan. Mutta sitten aloin puhumaan vieressä istuville tai menin jonkun viereen ja aloitin keskustelun. Näin sain aluksi pari kaveria ja nyt niitä on noin 10 ja tuttujakin yli 20. Luennot eivät enään tunnu kauheilta (tosin tämä ei ole poistanut pelkoja ja jännittämistä suuressa ryhmässä, mutta tuonut enemmän sisältöä elämään ja saa tavata ihmisiä eikä tarvitse olla vain kotona). Itse alan harjoittelemaan esittämistä pienemmissä ryhmissä ja yritän olla enemmän äänessä ja vähitellen siirtyä isompiin ryhmiin. Jospa se jännittäminenkin alkaisi vähitellen loppua. Minullakin ne seminaarit uhkaavasti lähestyvät enkä voi tällaisena pelkäävänä ajatellakaan esiintyä suurille ryhmille. Mutta kaikkea hyvää sinulle ja toivon että onnistut voittamaan pelkosi :)
Tunnistan itteäni sun kertomuksesta. Opiskelen myöskin, ja se on rankkaa kun jännittää. Sun täytyy kuitenkin hakea apua koska tolla menolla taatusti masennut. Ei ole mitään hävettävää. Ota yhteyttä sun yliopistoon terveyspalveluihin ja varaa aikaa psykologille tai psykiatrille. Sun täytyy alkaa elämään, eihän toi on elämää!Meillä on vaan yksi elämä ja ei voidaan olla piillossa siltä. Kun saat oikeat lääkkeet voit pikkuhiljaa rakenttaa uutta itsetuntoa. Tiedän että pystyt siihen!
ja toivon että sinäkin perhonen haet apua. Mäkin opiskelen ja jännittäjä olen ja pahimmasta päästä. Olen jo kuukausia miettinyt että jotain pitää tehdä ja viime perjantaina sitten sain varattua ajan lääkärille. Soitin paikkakuntamme terveyskeskukseen ja lähes itkin aikaa varatessani ja jutellessani hoitajan kanssa. Itkin kait sitä, että olin niin helpottunut siitä, että sain soitettua ja tää hoitaja oli todella ihana, sanoi vain, että on normaalia itkeä ja antoi vielä psykologillekin ajan. Nyt odotan vain huomista ja sitä, että pääsen juttelemaan lääkärin kanssa ja ehkä jotain lääkitystäkin kokeilemaan. Meitä todellakin on paljon ja itse olen käynyt pelokkaat.netissä lueskelemassa keskustelupalstaa ja saanut helpotusta sieltäkin.