Kannattaa miettiä tarkasti, ennenkuin otat kissan itsellesi.
Kissa on aika usein alussa hääräämässä kaikkien/kaiken kimpussa, viherkasvien, mattojen, tapettien, sohvien, pöytien, ruokien ym. kimpussa.
Kissan hankinnasta tulee seurauksia ennemmin tai myöhemmin, sekä hyviä että huonoja. Jollet ole pannut ylös kaikkia tärkeitä seikkoja kissan käyttäytymisestä, sen luonnonmukaisista vieteistä ja tavoista, et luultavasti kykene hallitsemaan tilannetta tarpeeksi. Kannattaa olla kiinnostunut pentujen elinympäristöstä, ennekuin otat sen omaan kotiisi.
Kissat ovat kaikki yksilöiltään erilaisia, sinulla voi olla riehuva pentu ja naapurillasi rauhallinen. Niiden käytös ja luonne syntyy jo aivan pikkuruisena vauvana. Jos kasvattikodissa on saatu riehua (syystä tai toisesta kasvatuskodissa ei välttämättä ole pidetty arvoesineitä kissojen ulottuvilla)ja leikkiä vapaasti ilman mitään kummempia kieltoja (usein olen tavannut kasvattajia jotka pitävät pentuja erillisissä huoneissa ja päästävät ne silloin tällöin vierailulle koko taloon, ja näin estävät arvoesineiden tuhoutumisen valvonnan alla).
Emo onneksi näyttää, miten hiekkalaatikolla käydään.
Mutta pissaaminen eri paikkoihin voi merkitä montaakin eri asiaa. Tällöin meidän on taas syytäkin syventyä ajattelemaan.
Alussa kannattaakin olla tiukka pelisääntöjen suhteen, pöydille ei hypitä, tapetteja ei revitä, sohvia ei raadella ja kasveja ei syödä.
Tämä vaatii kovaa työtä, ja edelleen, riippuu täysin yksilöstä.
Onhan se välillä rankkaa, alussa varsinkin, mutta tulos voi olla antoisampi kuin koskaan osasit odottaakaan.
Jaksamisia hulivilien omistajille!
T. 2:n hulabaloon omistaja
P.S on meilläkin kukut lentäneet ja tapetit tippuneet, aikojen alussa.
Kissa on aika usein alussa hääräämässä kaikkien/kaiken kimpussa, viherkasvien, mattojen, tapettien, sohvien, pöytien, ruokien ym. kimpussa.
Kissan hankinnasta tulee seurauksia ennemmin tai myöhemmin, sekä hyviä että huonoja. Jollet ole pannut ylös kaikkia tärkeitä seikkoja kissan käyttäytymisestä, sen luonnonmukaisista vieteistä ja tavoista, et luultavasti kykene hallitsemaan tilannetta tarpeeksi. Kannattaa olla kiinnostunut pentujen elinympäristöstä, ennekuin otat sen omaan kotiisi.
Kissat ovat kaikki yksilöiltään erilaisia, sinulla voi olla riehuva pentu ja naapurillasi rauhallinen. Niiden käytös ja luonne syntyy jo aivan pikkuruisena vauvana. Jos kasvattikodissa on saatu riehua (syystä tai toisesta kasvatuskodissa ei välttämättä ole pidetty arvoesineitä kissojen ulottuvilla)ja leikkiä vapaasti ilman mitään kummempia kieltoja (usein olen tavannut kasvattajia jotka pitävät pentuja erillisissä huoneissa ja päästävät ne silloin tällöin vierailulle koko taloon, ja näin estävät arvoesineiden tuhoutumisen valvonnan alla).
Emo onneksi näyttää, miten hiekkalaatikolla käydään.
Mutta pissaaminen eri paikkoihin voi merkitä montaakin eri asiaa. Tällöin meidän on taas syytäkin syventyä ajattelemaan.
Alussa kannattaakin olla tiukka pelisääntöjen suhteen, pöydille ei hypitä, tapetteja ei revitä, sohvia ei raadella ja kasveja ei syödä.
Tämä vaatii kovaa työtä, ja edelleen, riippuu täysin yksilöstä.
Onhan se välillä rankkaa, alussa varsinkin, mutta tulos voi olla antoisampi kuin koskaan osasit odottaakaan.
Jaksamisia hulivilien omistajille!
T. 2:n hulabaloon omistaja
P.S on meilläkin kukut lentäneet ja tapetit tippuneet, aikojen alussa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on tuo vanhempi kissa ollut uhmaiässä suoraan sanottuna mahdoton. Kaikkea piti tehdä mikä kiellettiin, eli kirjahyllystä pudotettiin pienoismallit. Ratkaisu oli helppo: kuukauden ajan nukuttiin olohuoneen ovi kiinni (kissa ei päässyt yöllä olohuoneeseen, sen sijaan muihin huoneisiin, keittiöön ja kylpyhuoneeseen pääsi normaalisti). Kissa nukkui tyytyväisenä välissämme ja kuukauden kuluttua se pienoismallien pudottelu oli unohtunut. Tuo on sellainen fiksumman puoleinen kissa, joka vaatii erilaisia uusia virikkeitä viikoittain - muuten keksitään itse kaikenlaista kivaa :D
Vanhempi kissa rauhoittui kun sai oman leikkikaverin. On oikein ihmisrakas edelleen, mutta tuhoamisvietti hävisi kokonaan. Nuorempi taas ei koskaan ole ollutkaan mikään termiitti, rikkoo tosin kaikki kissanlelut mitä tassuihinsa saa :)
Kumpikaan kissa ei syö kasveja, vaikkei niitä ole sen kummemmin opetettu olemaan koskematta niihin. Mulla on olohuoneessa iso kukkapöytä, jolla on runsaasti erilaisia kasveja jotka kukoistavat. Ainoastaan jukkapalmun lehtiä on hieman rokotettu, se kun sattuu olemaan ikkunalaudan vieressä ;) Kissoilla on aina saatavilla omaa ruohoa, ehkä se on yksi syy siihen, ettei kukkia syödä. Kerran ovat kyllä pudottaneet yhden kukan riehuessaan, mutta tulipa ainakin mullat vaihdettua :D
Mattoihin näillä ei ole kiinnostusta negatiivisessa mielessä, Laku rakastaa räsymattoja ja ovimattoja ja makoilee ja kierii niiden päällä mielellään. Meillä on olohuoneessa iso räsymatto, johon Peku terottaa kyntensä ihan luvan kanssa. Tosin tuossa matossa ei kynsien terottamisen jäljet näy ollenkaan ;) Matto ja kissa ovat olleet meillä pian neljä vuotta.
Tapetit on Lakun pahe silloin, kun niitä on edellinen asukas turmellut. Valmiiksi repsottava tapetti houkuttaa repimään lisää, siistiä tapettia ei revitä. Peku ei tajua tapettien repimisestä tuon taivaallista, joskin Peku on ylipäätään kiltimpi ja sellainen mamman vässykkäpoika :)
Sohvia kumpikaan ei ole koskaan repinyt, sen sijaan entiset ovat TV-tuolimme :D Ollaan leikitetty kissoja niin, että kissat ovat hyppineet tuolien selkänojille ja siitä on sitten jäänyt nahkaan aika kivat jäljet. Eivät kyllä teroita kynsiään tuoleihin, meillä on kiipeily- ja raapimapuut sitä varten ;) TV-tuolit ollaan saatu käytettyinä ja ovat alusta asti olleet roisin näköiset ja kamalan väriset, mutta muuten hyvät. Tarkoitus on verhoilla tuolit uudestaan jollakin muulla kuin nahalla kun on aikaa. Nuo tuolit ovat varmaankin ainoa asia, mitä kissat ovat saaneet tuhottua.
Pöydillä meillä onkin lupa oleskella. Jos se jotakin häiritsee, ei tarvitse tulla meille :) Kummasti on vierailijoita kuitenkin riittänyt. Ja tokihan meillä pöydät pyyhitään ennen kattamista eivätkä kissat saa oleskella pöydillä silloin kun pöytä on katettu.
Eli ei se kaikkien kissojen kohdalla niin vaikeaa olekaan :) Mulla on sellainen käsitys, että vaikeus johtuu usein siitä, että omistaja tekee kaikeasta niin kovin vaikeaa :)
Miten saat kissojen oman ruohon pysymään elossa? Mä oon yrittäny monta kertaa, mutta aina vaan se kuolee. Ensin se kasvaa hyvin ja komeesti kymmenisen senttiä pitkäks ja sitten parin päivän päästä se on jo kuollu ja on alotettava alusta. Kastelen sitä kyllä:)
Joo eipä se kovin pitkään tunnu tuoreena pysyvän :( Meillä säilyy tunnistettavassa muodossa noin viikon, sen jälkeen siitä tulee lähinnä kuivaa heinää vaikka miten kastelisi. Kissat kyllä syövät tuota kuivaa heinääkin (söivät myös marsujen heinää silloin kun meillä oli marsuja), mutta pääsääntöisesti olen pitänyt tuoretta ruohoa tarjolla. Olen tosin sen verran laiska, etten jaksa aina itse kasvattaa vaan ostan kaupasta vehnänorasruukun ;) Silloin kun itse kasvatan, kasvatan maissia. Se tuntuu olevan meidän kisujen mieleen :)
Kesällä ruoho säilyy kauemmin, viime kesänä vissiinkin neljä viikkoa säilyi kun piti lasitetulla parvekkeella :)
kissanruohon kasvattaa:) Täytynee siis jatkaa puurtamista. Mä kasvatan kauraa, sitä saa halvalla ja paljon kerralla kun täytyy kuitenkin uusia istutus niin usein. Missi vaan tykkää syödä multaakin ni täytyy pitää alussa ruohoruukku poissa sen ulottuvilta:) Kiitos kuitenkin vastauksesta. Taidanpa kokeilla maissia seuraavaks.
Maissista tulee vähän jämäkämpää ruohoa kuin vehnästä tai kaurasta :) Kestää hieman paremmin meidän isojen otusten käsittelyssä :D Pekulla on kiva tyyliä nykiä ruohoa yksi korsi kerrallaan, Laku sentään pureskelee korret poikki.