Miten saan nuoren 16 v hoitoon esim. terapiaan tai toistuviin testeihin kun epäilen huumeiden käyttöä. Miten pitäisi hoitaa kotona ja minkälainen kuri pitäisi olla, miten pitäisi suhtautua retkahduksiin, miksi ei halua lopettaa?, miksi kaverit ovat liian tärkeitä?,miksi vihaa vanhempiansa?.
Pitäisikö tässä vain odottaa, että murrosikä menee ohi?
Pitäisikö tässä vain odottaa, että murrosikä menee ohi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En kyllä ole paras lapsiasiantuntija enkä mikään
Dr. Phil, mutta sanoisin, että liian nuori on lapsesi siihen hommaan jos se on totta.
Kerroppa vielä mitä luulet hänen käyttävän..polttaako ehkä pilveä vai jotain kovempaa?
Vaikka puolustankin käytön vapauttamista haluan kuitenkin pitää lapset erossa niin kauan, että heillä kehittyy oma kanta ja ajattelutapa asiaan.
Ikärajana ehkä 20 vuotta.
Olen kuullut lapsen kasvatuksessa kiristys/uhkailu/lahjonta periaattesta ja jos olet jo uhkaillut niin siirry nyt seuraavaan vaiheeseen eli kiristys tai lahjonta.
Kotiaresti ja niin, että kaveritkin tietää ja lapsesi häpeää sitä varmasti. Jos olet heikompi kuin hän, etkä usko onnistuvasi niin sitten pyydä, joku vaikka kaveriksi.
Jos se ei auta niin lahjonta seuraavaksi.
Kaverithan on tärkeitä ja ne on tärkeitä vielä aikuisenakin ja vanhempia vihataan just tuon murrosiän takia tai ainakin näin minusta tuntuu.
Pyydä neuvoa natsisialta (natsisika05)...se laittaa sun lapsukaisen häkkiin, putkaan ja vankilaan ja antaa pamppua päälle.
täytyy olla tämän jälkeen:
"Pyydä neuvoa natsisialta (natsisika05)...se laittaa sun lapsukaisen häkkiin, putkaan ja vankilaan ja antaa pamppua päälle. "
Niinhän me juuri tehdään ;), mutta eipä tuo sinun Dr.Phil menetelmä taida olla yhtään sen parempi?
Huumorin kukka kukkikoon, mutta sativa kuihtukoon!!
Voi myös tehdä niin että vasikoi oman lapsensa kytille narkomaanipaskaksi niin tottakai valtionkoneisto hoitaa lapsen!
"Huumorin kukka kukkikoon, mutta sativa kuihtukoon!! "
Joo sitten sadonkorjauksen jälkeen, eihän se märkänä pala...
riippuu mitä vetää.
jos subutexia tai muuta vahvaa.ei ole enää toivoa käytännössä.nisti kun on yleensä aina nisti.
palkkaa pari korstoa jotka vahtii sitä muutaman kuukauden,voipi olla monelle ainoa toivo.laitoksissa tulee vaan pahempia narkkareita,kun ne on kimpassa siellä.
sillä kun vie vaan. Ota yhteys alueesi päihdeyksikön psykologiin, niin homma etenee. Älä anna alaikäisen hyppiä silmille, hän tarvitsee auktoriteetin. Päihdepalveluyksikössä tekevät huumeseulan, jolloin asia selviää. Toivottavasti ajatuksesi on väärä, mutta jos ei, hoitoon päästävä heti.
En tiedä voi kuulostaa oudolta, muttä itse löysäisin otettani. Antaisin läheisyyden ja kodin turvan, mutta myös vapauden ja vastuun päättää omista asioista. Koska jos yrittää liikaa sitoa murrosiässä se aiheuttaa vain kapinointia ja johtaa paheneviin ongelmiin. Ei mitään pakotusta testeihin, enemmänkin kannustusta ja luottamusta. tasa-arvoista keskustelua, jonka pohjalta voi johdatella ajatuksia ja keskustelua, niin , että nuori itse tajuaa ja oivaltaa oikean tien, eikä sitten mitään hehkutuksia ja itsensä korottamisia tyyliin, "että minähän sanoin usko minua"
ei missään tapauksessa ylhäältä paasattua elämän viisautta.
Hyviä neuvoja..
Tässä alkuperäiselle kirjoittajalle:
Todennäköisesti kyseessä on nuori joka polttaa pilveä. Jos näin on, niin ei hoitoon.
Ai miksi? No siksi, että siellä se tapaa ihan OIKEITA narkkareita. Testejä otetaan usein joten kannabista ei voi enää käyttää. Mukaan tulee kovemmat aineet, jotka näkyvät vain pari päivää jos sitäkään. Sieltä jos jostain saa kontaktit koviin huumeisiin.
Muistan nuoruudestani tytön joka polteli pikkusen pilveä. Äiti sai tietää asiasta ja laittoi tytön hoitoon. Mukaan tuli LSD, koska se ei näy perus testeissä. Loput voitte arvata.. Ajatelkaa vanhemmat järjellä, ei tunteella. Kyseessä on kuitenkin teidän lapsi!!
Sitten nämä vanhemmat vielä syyttävät kannabista tyyliin "Sillä pilven polttelulla se alkoi.." vaikka itse heittivät nuoren lapsen narkkareiden sekaan.
Vinkki: Koita hoitaa asia itse. Selvitä onko hänellä OIKEA huumeongelma, vai onko huumeongelma sinulla. Ymmärrätkö? Nuorten ei pitäisi käyttää päihteitä, mutta niinhän me kaikki teininä tehtiin. Juttele hänen kanssaan. Totuus on ettei ketään voi estää käyttämästä huumeita, jos hän itse haluaa niitä käyttää.
Pidä poliisi erossa, säilytä luottamus. Rankaiseminen aiheuttaa vain sen ettei nuori uskalla pyytää apua jos hän sitä tarvitsee. Hoito ja vankila ovat viimeisiä vaihtoehtoja joita täytyy välttää jos mahdollista.
Niin nuo vinkin toimivat ennaltaehkäisten, ei enää kun vahinko on tapahtunut. Ns. normaaliin aikuistumiseen ei kuulu huumekokeilut, joten tuossa tilanteessa on jo peruuttamattomasti suunta väärä. Siinä ei enää auta turvan antaminen, kun perusteet sille on menetetty.
Huumeseuloissa näkyy myös ns. nopeasti poistuvat aineet, seulat tehdään sekä verestä että virtsasta, koviin aineisiin se ei siis yllytä siirtymään. Tutkimukstuloksia nimenomaan on niin päin, että ajoissa puuttuminen vähentää huomattavasti kovempiin aineisiin siirtymisen riskiä. Kun on ottanut sen ensimmäisen askeleen siihen kannabikseen, seuraava on huomattavasti helpompi ottaa. Puuttuminen on rakastamista. Ollaan vanhempia, ei kavereita, niin lapsella on huomattavasti parempi olla.
Kävi aikanaan niin, että mun pikkusysteri jäi mulle nalkkiin 14 vuotiaana pilvestä.
Mähän olin todella huonossa välikädessä koska siinä oli vastakkain nää vastuukuviot ja sit toisaalta oman siskon luottamus muhun.
Mä toimin niin, että mä tein sille selväks että sen kuvioihin tullaan puuttumaan, jos hommat karkaa käsistä. Se oli sellanen sisarussopimus puolin ja toisin. (ite kun en sylje lasiin nimittäin)
Siitä tytöstä kasvoi hyvin tasapainoinen nuori nainen, koulussa ja muutenkin elämä mallillaan. Ei huumeita. Ei koukkuja.
Tääkin on mahdollista
Kyseessä on nuori mieli, joka kuitenkin tietää suunnan olevan väärä sisällään. Vaan elämässä mättää joku muu, mistä tämä kapinahenkinen "suunnan muutos" on lähtenyt. Ei pidä tuijottaa ongelmaa vaan ongelman syytä. Ongelma ei poistu pakottamalla hoitoon vaan nuoren omasta tahdosta lopulta. Täytyy löytää se tahto ensin, jos sille nyt on edes perusteita. voihan olla ettei kaveri ole edes missään huumekoukussa, kokeilee vaan siipiään.
Ongelma voi olla hyvinkin pelkästään vanhemmissa, ovat kasvaneet liian kauas lapsistaan, eivätkä tunne enää näitä eikä heidän ajatusmaailmaansa. Lapset ovat erkaantuneet ja kokeneet turvattomuutta, kun yhteys vanhempin on poikki. Ehkäpä kyseessä onkin vain hätähuuto vanhemille, että "haloo huomatkaa mut". Ja nyt vanhemmat sysäävät nuoren pakkohoitoon "ammattiauttajille" ja edelleen kauemmaksi itsestään ja voivat siten taas onnellisesti paeta omaan viinanhuuruiseen kaappijuoppous elämäänsä. Jeesustella lähiyhteisölleen, että nuori on hoidossa, kyllä me hänestä välitetään ja rakastetaan. Nuori käsittää asian vain niin, että hänestä halutaan eroon.
Vanhempana oleminen on myös ystävyyttä eikä pelkkää teennäistä auktoriteettiä, tyyliin minä omistan tämän talon ja täällä määrään minä niin kauan kuin olet 18 vuotta ja muutat omaan kämppään.
Auktoriteettiä vanhemmilla pitää toki olla. Se auktoriteetti vain pitää ansaita ei sitä voi määrätä.
Mikäli nuori pitää vanhempiaan kalkkiksina ja taukkeina, vika on tuolloin vanhemmissa, koska he ovat asiat laskeneet siihen pisteeseen. He todellakin ovat taukkeja, eivät osaa laajentaa ajatusmaailmaansa samalle tasolle ja sitä kautta järkevällä keskustelulla ohjata nuorta oikeaan suuntaan.
vain ääritapauksissa lyhyt osastojakso tulee kyseeseen. On siis eri asia hoitaa ja ohjata hoitoon kuin laittaa pakkohoitoon.
Itselläni on vuosien ajan kokemuksia siitä, että nuorten huumekokeilut ovat sellaisia, että itse asiassa he haluavatkin, että siihen puututaan. Se on juuri tuota huomionhakua. Okei, jos sitten luulo on aiheeton, saattaa käydä niin, että nuori ajattelee, että häneen ei luoteta jne. Siksi onkin tärkeää toki ensin keskustella asiasta nuoren itsensä kanssa, mutta, jos siitä ei ole tulosta ja epäilys on edelleen vahva, hoitoonohjaus on ainut keino luoda turvaa.
Hoito on keskustelua ja säännölliset seulat. Nuori pääsee näin kertomaan täysin ulkopuoliselle mietteitään ja aukomaan solmujaan. Nuorilla, jotka huumeisiin "sortuvat" on nimen omaan turvaton olo usein. Tämä on sitä, että vanhemmilleen asioista ei ole voinut puhua (syystä tai toisesta). Vanhemman ensimmäinen "toverillinen" teko voikin siis olla hoitoonohjaus.
Ei mielestäni ole kyse vain auktoriteetista, mutta tostuus on se, että nuori ei itse hoitoon hakeudu, siinä kohtaa pitää olosuhteet siihen luoda vanhempana.
Sanoit, että on toki keskusteltava mutta jos ei auta niin hoitoonohjaus on ainut keino luoda turvaa. Hoitoonohjaus on kaunis sana, mutta pakottamista se lopulta olisi kuitenkin. Olen toki samaa mieltä, jos muu ei auta.
Korostaisin kuitenkin sitä, että sitä tulisi käyttää äärimmäisenä keinona. Perheen sisäiselle keskustelulle ja sitä kautta nuoren saaminen itse haluamaan muutosta on paras alku. Koska lopulta jos nuori "pakotetaan" ohjataan hoitoon se tarkoittaa sitä, että perheen sisäinen ongelma eli se huomion hakeminen on edelleen ratkaisematta. Eli todellinen ongelma jää edelleen ratkaisematta parannetaan vain oireita ei ongelmaa. Vanhempien ja nuoren välinen kuilu jää ylittämättä.
Olet kuitenkin oikeassa siinä, että hoitoonohjaus on tehtävä jos vanhemmilta loppuu oma kapasiteetti hoitaa näitä ongelmia. Se on vain karu tappio vanhemmille ja nuorelle ja jättää molemmille traumoja selvitettäväksi sitten tulevaisuudessa.
Onneksi asioilla on tapana järjestyä, kun vain annetaan aikaa.
"Niin nuo vinkin toimivat ennaltaehkäisten, ei enää kun vahinko on tapahtunut."
Jos lapsi tekee virheen, sitä ei tarvitse enää rakastaa. Sen jälkeen ammattiapua vain. Eikö se siinä lapsen lisenssisopimuksessa niin lue?
"Ns. normaaliin aikuistumiseen ei kuulu huumekokeilut, joten tuossa tilanteessa on jo peruuttamattomasti suunta väärä. Siinä ei enää auta turvan antaminen, kun perusteet sille on menetetty."
Alaikäinen ei saa juoda. Jos jää kiinni oluesta, AA-kerhoonko? Lapsi ollaan jo menetetty viinanpirulle jos se sitä ilman lupia kokeilee? Kannabiskokeilut eivät ole edes niin vaarallisia kuin viinakokeilut. Ainoa ero mikä siinä tulee on se lakipuoli. No näpistely on laitonta, joten muutetaan tätä edellistä:
Sysäätkö oluen näpistäneen lapsen AA-kerhoon, vai otatko vastuun omasta lapsestasi?
"Huumeseuloissa näkyy myös ns. nopeasti poistuvat aineet, seulat tehdään sekä verestä että virtsasta, koviin aineisiin se ei siis yllytä siirtymään."
Vaikka kokaiini muuttaa mm. hiuksen koostumusta siten, että siitä pystytään todentamaan onko ihminen koskaan käyttänyt kokaiinia elämässään, ei silti parin kolmen päivän jälkeen käytöstä pystytä verestä näkemään eikä aikaa määrittelemään. Kannabis näkyy jopa viikkoja.
kyllä kyse siitä, että kysyjä oli huolissaan käytöstä, ei kokeilusta, josta luultavasti ei edes jää kiinni. Ja kyllä, mikäli alkoholinkäytöstä olisin huolissani lapseni kohdalla, yrittäisin siihen avun saada. AA-kerho nyt ei olisi ensimmäinen reittini, mutta...
Kuka puhui samassa yhteydessä auttamisesta ja rakastamisesta siihen sävyyn, että ne olisivat vastakkaiset? En minä ainakaan, minusta päinvastoin, se on rakastamista, että ottaa osaa lapsensa elämään ja haluaa auttaa. Tässä tulee nyt sitten esiin se, että onko todella yhteys lapseen vain sitä, että toimitaan ilkeyttään selän takana vai sitä, että huomaa lapsensa käyttäytymisessä jotakin, johon haluaa puuttua. En ole väittänyt, että keskusteluja ei kannattaisi käydä, otin kantaa siihen, mitä tehdä, jos huoli on, mutta keinoja ei.
Huumeseulat juuri tuon vuoksi tehdään usein ja toistuvasti, kiinni jää varmasti. Enpä ole tavannut yhtään sellaista, joka olisi hoidossa ollessaan huijannut seuloja. Nyt kuitenkin puhutaan todellisesta avuntarpeesta, ei silloin tällöin kokeilusta.
Jos kyseessä on kannabis, ei se hoito oikein ole se oikea paikka. Jos kyseessä on kovemmat aineet, niin en tiedä miten pitkään epäilyt on epäilyitä. Jos ongelmia tulee, tulee se esiin kyllä. Ja naamasta näkee aika paljon. Kannabiksenkin alkuvaiheissa, mutta kokemus muuttaa tämän.
Se, että epäilee käyttöä, muttei ole edes ilmoittanut minkä tyyppistä käyttöä epäilee (emme tiedä minkälaista se käyttäytyminen on ollut) joten ei se ainakaan kovin vakavaa vielä ole.
Tämmöisessä tapauksessa hoitoonohjaus on mielestäni ehdottoman väärä ensiratkaisu.
Olen nuori jolle on sattunut asioita ja vaivaavat alitajunnassa. Puolitoista vuotta sitten kiinnostuin hampusta, joka sitten johti siihen että sitä oli testattava. En tiennyt että äitini luki tekstiviestejäni. Joten äitini tietämättäni tiesi kokeilustani.Äiti otti asian puheeksi ja kysyi tekstiviesteistä. Reaktiona valehtelin että olen koittanut hamppua vain yhden kerran enkä koita toiste. Äitini säikähti tästä ja ehkä huomasi minun valehtelevan tästäkin. Tunsin sen kuinka erkanin äidistäni ja kuukauden kuluttua hän joutui masennuksen takia osastolle. Hänelle annettiin sähköshokkihoitoa joka auttoi väliaikaisesti. Joulun tienoihin hän yritti yliannostaa lääkkeitä, joka huononti tilannetta entisestään. Aikaa meni ja hän pääsi pois sairaalasta mutta joutui sinne takaisin ahdistusten uusiutuessa. Nyt tilanne on se että minulla on sukulaisten luottamus, joka mahdollistaa minun elämiseni yksin kotona. He eivät tiedä että äitini ehkä juuri sen takia masentui kun sai tietää kokeiluistani. En uskalla kertoa sukulaisilleni asiasta.
Nyt poltan hamppua joka päivä. Tykkään siitä ja se lievittää syyllisyyden tuskaani. Olen kuitenkin moneen kertaan harkinnut hamppuilun lopettamista.
Mutta pelkään menettäväni ystäväpiirin, josta valtaosa pössyttelee.
Voin vain kuvitella aiheuttamani surun sukulaisilleni ja ympärillä oleville ihmisille.
Hamppuilu jatkuu, elämä jatkuu, tämä paska jatkuu.
Jelppikää vähän ;/ kiitos välittämisistä.
Jos äitisi on niin herkkä, että joutuu hakeutumaan hoitoon pojan hamppukokeilusta, niin en ehkä suosittelisi polttamaan kannabista, jos kerran suvussa esiintyy mielenterveysongelmia.