vauvakuume

Itse olin 20v. kun aloin odottamaan esikoistani. Ei se nuoruus siitä mihinkään katoa, mutta rajoittaa elämää tosi paljon. Ei enää baari iltoja ku todella harvoin, lapsen ehdoilla elettävä. Itse oisin lykännyt lapsen tekoa vielä, mutta raskaus oli vahinko enkä aborttiin pystynyt. Rakastan lastani tietysti eniten maailmassa! :) Kesä on pahinta aikaa kun kaverit lähtevät käymään terassilla yhellä ja itse ei pääse mukaan...mutta jos tästä kaikesta pystyt luopumaan (ei tietenkään kokonaan!), lapsi on tervetullut. Mutta ainahan lapsen voi viedä mummolaan hoitoon, niin saa sitten itse hengähtää. Lapsen hoito on yllättävän rankkaa mutta kyllä se paljon myöskin antaa! Tsemppiä teille ja tehkää yhdessä päätös mikä tuntuu parhaimmalta!

Niin, sinun ikäisenäsi minä myös olin jo yhden äiti ja odotin toista =) eli mitään järkeviä vinkkejä olla yrittämättä lasta en kyllä keksi =) Minä taas ajattelen niinpäin että kaikista parasta on jos suhde lasten tulevaan isään on mahdollisimman hyvä. Eli isot perusjutut on kunnossa (arvot, kiinnostuksen kohteet, elämänkatsomus yms) jotta lapsella olisi sitten aina molemmat vanhemmat (ja vielä mielellään yhdessä)Toisinaan on kyse myös tuurista, itse olin aika nuori ja pöhkö kun löysin tämän elämäni miehen ja sain sitten jo parin vuoden sisään lapsen (ja vietettiin häitä). Onnea matkassa siis sikäli että mies todella oli elämäni mies (nyt yli 10v yhdessä)ja lapsi oli terve jne (kun sekin mahdollisuus on aina on ettei kaikki olekaan ok, vaikka kuinka itse tekisi kaiken minkä voi sen eteen)

Mistäköhän olen luopunut mitä olen katunut tai haluisin tehdä...hmm no ehkä mun piti liftata ympäri suomen (mutta eipä sitä enää uskaltais tehdä muutenkaan) hih, mutta teitynlaista vakiintumista se lapsensaanti edellyttää. Jos biletys on numero elämässä niin ehkä sitten odottaisin tai jos on sellaisia unelmia mihin lapsi ei sovi ja ne haluaa toteuttaa.

Ihanaa silti että teillä on miehen kanssa yhteinen haave, usein lukee siitä että nainen haluaa lasta ja mies ei.

Lähtisin ajatteleen siltä kantilta, että onko lapsen hyvä tulla meille. Siltä vaikuttaisi siellä; molemmat haaveilee kovasti lapsesta, talous vakaa, opinnot suoritettu ja parisuhde kunnossa. (Tiedän, että lapsen voi olla hyvä vaikka esim. taloudellinen tilanne ei olisi niin hyvä. Mutta helpottaahan se kun ei tarvitse laskea onko tänään varaa vaippoihin..)

Itse olin "jo" 25 kun sain esikoisen ja aviomieheni kanssa oltiin silloin oltu yhdessä jo melkein 10v. Nuorena onnistuin minäkin löytämään elämäni miehen. :o)
Niin kuin tuolla toisessa ketjussa kirjoitin, eniten pelotti se, että onko meillä kahden keskistä aikaa enää ollenkaan lapsen jälkeen. Noh, eihän sitä juurikaan ole. Varsinkin kun olen imettänyt molemmat lapset yli 1v ja suku asuu 100km päässä.. Illan tunnit (kun lapset nukkumassa) ovat olleet tehokkaassa käytössä! Mutta ei se sellainen paha ollut, mitä maalailin etukäteen. Oli ja on, hienoa yhdessä hoivata vauvaa/lapsia. Meidän esikoinen sattui olemaan sillä tavoin "helppo", että käytiin jonkin verran esim. ravintoloissa vauvan nukkuessa vaunuissa ja autoistuimessa.
Suosittelen silti tekemään paljon sellaisia juttuja (matka, elokuvat, ravintolaillat tai mistä tykkäätte), joita ei vauvan kanssa tehdä. Se lujittaa parisuhdettakin, mikä on tuiki tärkeää kun yhteistä vauvaa kaavaillaan!
Kannattaa myös jutella kaikesta mahdollisesta mitä vauva tuo tullessaan. Kaikkea ei todellakaan pysty etukäteen kuvittelemaan ja arvaamaan, mutta silti kannattaa pohtia asioita!

Hyviä puolia nuorena lapsensa saaneilla on ainakin se, että kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa, eivät äiti ja isäkään ole ikäloppuja! Silloin on siis vielä aikaa toteuttaa kahdenkeskisiä haaveita.

Onnea sille mitä ikinä päätättekään! (Ja tietysti ainakin minä olen utelias kuulemaan mikä päätöksenne on! :o))

kiitti oikein paljon teille vastanneille ja kirjoituksista oli paljon apua. vielä en tiedä mitä tehdään mutta enköhän kohta johonkin päätökseen tule. mutta ilmoittelen kuhan tiedän mitä teen.