Huomenna koittaa tämän bulimikon lähtö nuorisopsykiatrian suljetulle osastolle...:( Älkää ihmeessä päästäkö itteänne samaan tilanteeseen kuin minä!
Terve...
Kukkaistyttö
4629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olen ollut (suljetulla pakkohoidossa, tosin en nuoriso - vaan huomattavasti pahemmalla osastolla) anoreksian takia. Mutta lopulta pääsin jaloilleni ja elämä alkoi taas kiinnostaa. Kuulostaa tietysti masentavalta, mutta ota tämä mahdollisuutena! Mahdollisuutena palata takaisin elämään. Se nimittäin on mahdollista - ja muutaman vuoden jälkeen koko sairaus voi olla kuin pahaa unta. Voimia!
Minne sairaalaan olet menossa suljetulle osastolle?
Niin siis olin Lapinlahdessa, mutta siitä on jo useampi vuosi. En suostunut vapaaehtoisesti hoitoon, joten en päässyt sille varsinaiselle syömishäiriöosastolle (joka on siis avo-osasto), vaan suljetulle. Minne sinä olet menossa?
Koetahan jaksella! Päivä kerrallaan. :)
Itsekin olen ollut osastolla(erään suurehkon kaupungin keskussairaalan psykiatrisella osastolla)bulimian vuoksi.Olin silloin 19-vuotias ja siitä on reilut viisi vuotta aikaa.Olin osastolla kolmisen viikkoa(viikonlippuisin pääsi kotiin,paitsi ensimmäisenä viikonloppuna)ja yhden viikon olin ns.päiväpotilaana,eli menin yöksi kotiin.Kun menin sairaalaan,jännitti kovasti:pelkäsin että osasto on täynnä "hulluja",siis sanan perinteisessä muodossa..Mutta osastolla huomasin,että kaikki ovat täysin "normaaleja",suurin osa masennuspotilaita,burnouteja,raskauden jälkeistä masennusta,ym.Kukaan ei käyttätynyt mietenkään erityisen "kummallisesti".Kokemus oli myönteinen;omahoitajan kanssa keskusteltiin tulevaisuudesta,jatkohoidosta ja kaikesta mahdollisesta...Lisäksi oli fysioterapiaa,toimintaterapiaa,taideterapiaa,kirjoittamista...
Nyt on kulunut siitä jo aikaa..Syömishäiriö on edelleen osa minua jollakin tavalla,mutta tilanne ei ole akuutti ja pystyn hallitsemaan elämääni..Kuinka ollakaan,opiskelen sairaanhoitajaksi ja haaveissa olisi tulevaisuudessa tehdä mielenterveystyötä ja olla toisten tukena..