Moikka!
Taidan olla aspergeri tyyppiä.Tein testin ja sain 131 pistettä??!!
No,se selittää miksi kaikki takkuaa,elämä on niin sekavaa ja kaoottista välillä. Olen usein miettinyt että mikähän mussa on vialla ku on jotenki niin erilainen olo.Silti,kun on kuullu muitten diagnooseista ajattelee,että ne on jotain ufo tyyppejä!Taidan itekin olla sellainen ufo tyyppi jota ei ole helppo ymmärtää.Usein tulee kommunikointivaikeuksia ihmisten kanssa ja juutun sanoihin,ilmaisuihin enkä tahdo päästä niiden yli.Se on tosi raastavaa.Onx muita heimolaisia paikalla kenen kanssa vois jutella,kirjoitella.Miltä tuntuu olla aspergeri tyyppi.?
Taidan olla aspergeri tyyppiä.Tein testin ja sain 131 pistettä??!!
No,se selittää miksi kaikki takkuaa,elämä on niin sekavaa ja kaoottista välillä. Olen usein miettinyt että mikähän mussa on vialla ku on jotenki niin erilainen olo.Silti,kun on kuullu muitten diagnooseista ajattelee,että ne on jotain ufo tyyppejä!Taidan itekin olla sellainen ufo tyyppi jota ei ole helppo ymmärtää.Usein tulee kommunikointivaikeuksia ihmisten kanssa ja juutun sanoihin,ilmaisuihin enkä tahdo päästä niiden yli.Se on tosi raastavaa.Onx muita heimolaisia paikalla kenen kanssa vois jutella,kirjoitella.Miltä tuntuu olla aspergeri tyyppi.?
Vastaukset 40
Vanhimmat
myrskyjä - sellaista on elää elämänsä tietämättä nimeä erilaisuudelleen.
Niin falskia sanoa; dg antoi mahdollisuuden kuin toiseen elämään.
Se mitään uutta elämää ole, ystäviä yhden käden sormin.
Kun sisäiset, tuskaiset; miksi kysymykset voivat nyt laantua, hyväksyy itsensä.
Antaa niiden hauraiden,(oletettujen) vahvuuksien versoa kuin kevätkukkien lumen alta.
Yhtenä päivänä; pois täältä joutaisi - toisena huonomminkin voisi olla...katsellaan vielä.
Mulla ei ole diagnoosia, mutta AS:ään perehtyminen ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten oli uskomattoman hieno juttu. Oli ihmeellistä, että tätä outoutta oli muillakin.
Tämä aspergertyyppisyys voi selittää sen, että mulla ei ole ihmissuhteita. Olisiko se sitten tuosta ymmärtämisestä kiinni.
Kavereitakaan ei ole. Nuorempana kukaan ei tainnut olla kiinnostunut mun jutuista, joten kaverit jäivät saamatta. En kai mäkään ollut kiinnostunut toisten jutuista. Näin vanhana kavereita ei enää voi saada.
En koskaan käy missään, enkä tapaa ihmisiä. Näin ongelmat minimoituvat. Töissä ja pakollisia asioita hoitaessa yritän esittää normaalia. Aina se ei onnistu, vaan tuloksena on ihmettelyä. Itsestä on vaikea pitää silloin.
Nuorempana ei tuntunut kovin yksinäiseltä. Nyt tuntuu.
löydy? Olihan täällä rohkeita rokansyöjijä jo aspergeryhdistystä luomassa. Mutta ei ensimmäistäkään ilmottautunut perustavaan kokoukseen - ei edes idean esittäjää ole enää näkynyt missään. Miten me Assit ystäviä saamme jos olemme niin ujoja?
Itsellänikin on uskoakseni as. Internet-testistä en ole saanut kuin n. 120p, mutta aivojen magneettitutkimuksessa kesällä todettiin aspergeriin viittaava löydös, jossa oikeassa ohimolohkossa oli jossain kohtaa liikaa ja sakeana jotain nestettä. Tätä löydöstä melko nuori ja nähtävästikin kokematon lääkäri kuvaili sanoin aivojen laaja-alainen kehityshäiriö!
Minunkin elämäni on takkuillut, erityisesti on ottanut päähän se, kun usein tuntuu siltä, että sanomani jopa tahallaan ymmärretään väärin ja aletaan syyttää asioista, joita en ole sanonut. Minun kanssani voit ainakin jutella ja kirjoitella,varsinkin kun tämänhetkinen kaveripiiri käsittää vaivaiset 3 henkilöä...juuri sosiaalisten vaikeuksien takia..
Hei as-nainen,
oli kiva kuulla sinusta. Ei mullakaan ole ystäviä kuin muutama hassu. Ja mies. Ja 3 lasta.Elämä on vuoristorataa ja aina välillä kaaosta. Minun on vaikea ymmärtää rivien välistä joskus ja mua ärsyttää kun ihmiset ei voi sanoa asioita suoraan,muttei töykeästi. Ironiaa on vaikea ymmärtää ja tietyntyyppistä huumoria. Tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi usein.
Kun olen usean ihmisen kanssa yhtäaikaa tekemisissä,tunnen oloni epämukavaksi.Nautin yksinolosta ja siitä että saan uppoutua omaan maailmaani-kirjojen pariin-tai tv:n tai tietokoneen pariin. Minä olen masentunut ja se varmaan johtuu siitä että on niin paljon ihmissuhdevaikeuksia.Miten sinä koet,kerro lisää....
Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia. Lapsia tosin ei ole vielä (olen 22v opiskelija). Tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi suuressa porukassa ja nautin yksin olosta, joka kuitenkaan harvemmin on yksin kotona olemista, vaan yksikseni kaupungilla liikkumista. Tämä tosin johtuu suurelta osin siitä, että paikat, joissa käyn, lähinnä, uskokaa tai älkää, museot ja rahaliikkeet ym. historiaan liittyvä, ei pahemmin ainakaan ikätovereitani kiinnosta.
Hulluinta omassa tapauksessani on kuitenkin se, etteivät vanhempani tunnu ymmärtävän minua millään. Eivät siitäkään huolimatta, että asuivat kanssani yli 21 vuotta ja isällänikin on as (häneltä olen sairauteni perinytkin). Onko muuten kaikilla lapsillasi as ja onko miehelläsi. Meillä kotona on sekä minulla että kihlatullani, minkä vuoksi myös kaikilla lapsillamme ilmeisesti tulee olemaan.
liian usein kuvitellaan masennuksen aiheutuvan yksinäisyydestä ja annetaan depressiohoitoa yksinäisyyteen. Mutta masennus johtuu monasti univaikeuksista. Ja univaikeudet ovat assille tyypillisiä. Joten pyri saamaan riittävästi unta - ja elämänlaatukin parantuu - saatpa jopa lisää uniystäviä!
No en tiedä lapsistani vielä,he ovat kyllä olleet tutkimuksissa mutta ne on vielä kesken.Tutkijat ovat aika varovaisia.Diagnoosi kun sitten on ja pysyy.Eihän minuakaan ole diagnostisoitu,vaan itse epäilen. Täähän on niin uusi juttu.Mistä tiedät että sun isällä on. tulevista Lapsistasi varmaan todennäköisyys on suuri että he saavat sen jos sulla on se.kannattaa ajatella se tarkkaan.No,mutta lapset on ihania joka tapauksessa,mutta on se rankempaa assujen kanssa.
t.A
Sen, että isälläni on ja että hänen äidillään oli, tiedän vain oireiden perusteella, mutta eikös as olekin perinnöllistä.
Heippa,
Joo kyllähän se usein periytyy. Oireiden perusteellahan minäkin tässä itseäni ajattelen. Olis varmaan hyvä mennä tutkimuksiin että sais varmuuden. Taidan pyytää sitä lääkäriltäni ensi kerralla.
Aniuska
Mulla on vähän samanlainen tilanne, kun olen ilman diagnoosia, mutta tosi assimainen. Testistä sain vain 115 pistettä, mutta se saattaa antaa väärän kuvan. Sosiaalisella puolella siitä assista on haittaa, ja on suoranainen pelko sosiaalisiin tilanteisiin. Aika järkytys oli mulle, kun huomasin, että olisin as.
Oon yrittäny juttuseuraa täältä hakeakin, olis kiva jutella.
Moi,
Kiva kuulla sinustakin,
Joo ei se testi ihan luotettava ole mutta kuitenkin aika hätkähdyttävä.Miksi valitsit nimimerkiksi ritalin-adhd-lääkkeen?
Mulla on ihmispelko ihan selvästi kehittynyt,pelkään vihaisia ihmisiä ja konflikteja. Ulospäin kukaan ei kuitenkaan luule että mulla vois olla as-ei edes ammatti-ihmiset.Kummallista.Mutta eihän ne tiedä mitä mun päässä liikkuu.
Onx sulle sanat tärkeitä? Luetko textejä,kylteissä,y.m ihan pakosta.Jääkö sanat soimaan päähän.Mitä tapahtuu kun suutut?Kerro lisää,ois kiva jutella.
Moi!
Niin, en tainnut tietää, että ritalin on ADHD-lääke, kun aloin sillä nimellä kirjoitella. Olin juuri lueskellut assiin käytettävistä lääkkeistä, ja ritalinia pidettiin monesti assiin sopivana. Näin vissiin jotain humoristista, kun valitsen sellaisen nikin. Tosin myöhemmin nikki on ruvennut ärsyttämään itseäni.
Mulla ihmispelko tuli varmaan murrosiän alussa hallitsevaksi. Vaikka sellaista on ollut alusta lähtien, niin vasta murrosiässä tuli hallitsemattomaksi. Kun olen kehittynyt sosiaalisesti, niin olen hiljalleen päässyt pelosta.
En ole lääkärissä käynyt...
Taitaa olla sanat tärkeitä, ja kun otit puheeksi, niin on totta, että kyltit ja muut on pakko lukea. Se on ajoittain jopa ärsyttävä pakko.
Jotkut sanat jää kyllä mieleen, kuin jotenkin "soimaan".
Mä en välttämättä suutu oikein millään, mutta joskus suutun ihan mitättömistä asioista. Usein sellaisista, mistä muut eivät suutu. Suuttumisessa on paljon persoonallisuushäiriömäistä.
Jos suutun, niin suutun kunnolla, enkä säästele kiukkua. Usein tulee kiukussa tehtyä jotain typerää.
Moi,
Mitä tarkoitat sillä että kun suutu se on kuin persoonallisuushäiriöisellä? kerrotko tarkemmin?En oikein saa selvää kuvaa? ei oo pakko jos et haluu
t.aniuska
Niin, tarkoitin vaan sitä, että mä voin suuttua, jos joku vaikka tekee jotain, mikä on yleisesti hyväksyttyä, mutta mun omien arvojen vastaista. Siis mulla on vähän, kuin omat elämän säännöt. Myöskin mä voin suuttua jotenkin oudon häiriintyneellä tavalla, kuten haukkua toista kohtuuttomasti.
Miten sun on laita? Mitä tapahtuu, kun sä suutut?
Moi,
joo mä suutun,tosiaan kun mä suutun mut ennen sitä on pitkä pinna.Mut sitten kun se piste tulee etten enää kestä ärsytystä,niin olen tosi vihainen.Huudan,syyttelen varmaan ja pelkään varmaan eniten sitä että mitä nyt tapahtuu tän ihmisen kanssa kun tulee konflikti.Siis mä todella olen alkanut pelätä konflikteja ja hätäännyn ja ahdistun kun ne tulee nykyään.
En oikein osaa jäsennellä asioita rauhallisesti,tulee sellainen kaaoksen tunne sisimpään ja ahdistaa kun ei juttu suju.
Ymmärrän väärin tai minua ei ymmärretä.Ja sitten jos koen jonkun ihmisen uhaksi itselleni niin se on inhottava tunne. Haluan silloin pois tilanteesta,mieluiten heti.
Pelkäätkö yksinoloa,siis,en tarkoita sitä kun nauttii olla yksin ja tehdä sitä mistä tykkää vaan siitä yksinäisyydestä kun ei ole samanlainen kun muut ja pelkää että tulee hylätyksi.
Aniuska
Moi!
Joo, mullakin tosiaan on pitkä pinna, enkä suutu yleensä oikein millään. Kai se on niin, että jos sattuu olemaan sopivalla päällä, niin suuttuu herkemmin, ja suuttuu sitten sellaisista asioista, mistä ei ole oman maineen kannalta viisasta suuttua.
Ja tuo asioiden jäsentely on vaikeaa, kun sitten suutun, ja ymmärryksen kanssa on yleensä aina ongelmia. Mä kyllä yleensä mielestäni ymmärrän toisia, mutta mua harvemmin ymmärretään. Jos osaisin jäsennellä paremmin, niin varmaan auttaisi.
Luulen, että se on vähän sama juttu nauramisen kanssa kuin suuttumisen. Mä harvemmin alan oikein nauramaan, mutta kun kunnolla nauran, niin en meinaa millään saada sitä loppumaan.
Mä pelkään yksin jäämistä...
Eli ilmeisesti Nt:t ei pelkää hylätyksi tulemista, ja ne nauttii seurasta. Mä kyllä yleensä viihdyn seurassa, mutta se on raskasta, ja voimia vievää, varsinkin, kun pelkää sosiaalisia tilanteita.
Välillä täytyy saada yksin miettiä asioita.
Ja aina, jo pikkulapsesta lähtien on tuntunut jotenkin ulkopuoliselle. Ja siinä on koko ajan ollut vaara jäädä yksin. Vaikka olis ollut paljonkin kavereita, niin ne on olleet aika helposti katoavaisia. Joku on sellainen asia tuossa sosiaalisuudessa, että sitä en voi koskaan saada tai ymmärtää. Kun ei ymmärrä jotain, niin jää helposti ulkopuoliseksi.
No hei,
Joo mäkään en oikein saa selvää mistä se ulkopuolissuden tunne tulee se vaan on ja muistan sen jo lapsuudesta.Mutta on vaikeaa sanoa mitä se tarkalleen on.Oli mulla nuorena kavereita ja on vieläkin mutta en mielellään tapaa kuin yhtä kerrallaa.
Yksinnäisyyden pelko on.En sitäkään ymmärrä kun toisaalta nauttii yksinolosta.Mutta haluaa että ympärillä on muita turvallisia ihmisiä mutta niiten kanssa ei tarvii koko ajan olla vuorovaikutuksessa.Riittää kun ne on.
Mua pelottaa jos jäisin yksinhuoltrajaksi. Jospa se on sitä että pelkää ettei pysty yksin pyörittämään kaikkea.En tiedä? oli mulla kyllä se tunne jo silloin kun olin sinkku ja lapsenakin.
Vaikea asia......
Onko sinulla pakkomielteitä? tai ollut oppimisvaikeuksia koulussa?
t.aniuska
Itselläni on aina ollut juuri tuo sama. Nuorena kavereita oli hieman enemmän ja heihin tuli enemmän oltua yhteydessä. Olen aina viihtynyt paremmin kaksin jonkun kaverini kanssa, kuin esim. kolmisteen. Vaikka nautin yksinolosta, ei totaalinen yksinäisyys kuitenkaan ole mukavaa, esim. kun asuin yksin n. puoli vuotta, niin itkin yksinäisyyttä päivittäin, vaikka toisaalta taas nautinkin yksinolosta. Lisäksi yksinhuoltajuus on aina ollut yksi pahimmista peloistani.
Koulussa minulla on ollut oppimisvaikeuksia, mutta lähinnä niissä aineissa, joista en ole ollut kiinnostunut. Lääkärinkin mukaan syy huonoihin arvosanoihin peruskoulussa oli vain yksinkertaisesti kiinnostuksen puute. Itselleni ei-kiinnostavan asian oppiminen on äärimmäisen vaikeaa. Se, että pidän jonkun asian oppimista tärkeänä, ei useinkaan riitä, ellei aihe kiinnosta lainkaan.
Heipä hei! : )
Niin, totta! Mä tykkään kans olla ihmisten kanssa, mutta mieluummin olisin kuitenkin vaan niiden kanssa samassa paikassa. En tykkää olla yksin ja on todella lohduttavaa, että voi vaikka asua jonkun kanssa samassa asunnossa, vaikka eläisikin muuten ihan omissa oloissaan. Pelkotiloissa muuten tulee sellainen selittämätön kauhu, että on pakko olla jonkun lähellä.
Mulla oli lapsena niin, että olisin halunnut olla aina vain yhden kaverin kanssa kerrallaan, mutta olen kehittynyt siitä. Silti on helpompi olla pienemmässä porukassa.
Olen kyllä ainakin ollut pakkomielteinen, ja taidan olla yhä. Nyt mulla ei taida olla oikein mitään vakavaa riippuvuutta, vaikka joskus aiemmin tuntui, että nettiin kirjoittelu oli pakkomielle. : ) Ja ne harrastuksethan tulevat helposti pakkomielteiksi. Ja sitten ehkä jotkut asiat on täytynyt tehdä tietyllä tavalla.
Mulla on ollut ajoittain oppimisvaikeuksia. Mun koulunkäynti meni niin, että saatoin olla jonkin aikaa hyvä koulussa, ja sitten saatoin olla taas jonkin aikaa vaikeuksissa. Joskus oli ehkä matematiikassa vaikeuksia ja myös kielissä. Mutta luulen, että vaikeuksia on ollut jokaisessa aineessa jossain vaiheessa.
Mua alkoi kummastuttaa tää, että mulla on voimakkaita mielialojen vaihteluita, ja en tiedä, että liittyvätkö ne Aspergerin syndroomaan. Onko sulla tai teillä muilla samaa ongelmaa?
Mielialan vaihtelua on todellakin ollut. Sitä on monesti viikossa, saattaa olla jopa muutamia kertoja päivässä. Täysin hiljaisen ja rauhallisen hetken ollessa, saatan yht'äkkiä "räjähtää", vanhastakin asiasta. Raivoan muutamasta minuutista pariin tuntiin, kunnes hiljenen. Uudelleen saatan raivostua jopa samana iltana.
Mulla on myös sellaista, että voin olla joku päivä kovin surullinen ja itkeä ihan ilman painavaa syytä.
Sitten voin olla seuraavana päivänä todella iloinen ja toimelias. Hullua, mutta totta. Tunteet on kivoja, mutta tää on jo rasittavaa.
Toi vanhoista asioista raivoaminenkin on tuttua.
tehdä. Kun on tosi kysymyksessä toverit alkaa vältellä kohtaamista. Keksikää nyt hyvä tapa vaihtaa osotteita. Ei täällä julkisella areenalla kehtaa. Hirveesti ujostuttaa, ja pelkää että nauretaan.
Jos laitat osoitteesi julkiselle palstalle, muista ettet saa sitä sieltä pois.
Valitse sellainen osoite, jota et käytä muuten. Esim. tee Suomi24:lle uusi osoite tätä varten.
Täällä - siis suomi24:n foorumeissa - pyörii kaikenlaisia häiriköitä, joiden motiiveista ei voi ikinä tietää.
Olen 33-vuotias. Terapeutti "diagnosoi" pari vuotta sitten: vaikea sosiaalisten tilanteiden fobia. Vasta kuukausi sitten käsiini osui Nero, nörtti vai normaali -kirja, joka vastasi tyhjentävästi ongelmiini.
Voimakas ulkopuolisuuden tunne on vaivannut pikkupojasta lähtien. Suuria vaikeuksia kouluissa ja erityisesti työpaikoissa. Lukuisia työttömyysjaksoja, psykologi-, psykiatri- ja erilaisia terapiakäyntejä. Serotoniinilääkitystä moneen otteeseen, joka helpottanut masennusta.
Juhlat ja esiintymiset kidutusta, kuten uudet ja yllättävät tilanteetkin (koulujen ja työpaikkojen alkuvaiheet).
Intensiivisen harrastamisen kautta saavuttamistani taidoista saan tyydytystä joka kompensoi sitä mielipahaa jota työttömyyteni aiheuttaa.
Pitkän suhteen jälkeen avoero häämöttää nyt lähempänä kuin koskaan. Johtuu rahattomuudesta.
No moi,
Kurjaa että suhde on päättymässä rahan takia. Se minusta ei pitäisi olla eron syy. Ihmiset eroaa nykyään liian helposti.Jos on tiukkaa siitä selvitään yhdessä on minun mielipiteeni.
Mitkä ovat harrastuksesi?
Minä harrastan lukemista ja ennen kaikkea tietopohjaista,elämään,uskoon tuonpuoleiseen ja astronomiaan liittyvää.Olen myös kiinnostunut psykologiasta.
Nautin siitä kun saan mennä omaan maailmaani ja pohdiskella tai olla sellaisten ihmisten kanssa jotka jakavat harrastukseni.
Mutta asiat jotka eivät minua kiinnosta tekevät olon rauhattomaksi enkä oikein jaksa kuunnella vaikka näyttelen että kuuntelen.
Assuna muuten oppii näyttelemään kun on pakko opetella toimimmaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Tuleeko sulle tilanteita missä et tiedä mitä tarkoitetaan.Esim: Haluatko jotain? pitäiskö ajatella että ihminen todella haluaa tarjota jotain vai onko se vaan kohteliaisuuskysymys johon tulee vastata ei kiitos vai?????
Onko sulla lapsia?
T.Aniuska
Moi
Avopuolison kanssa käymät keskustelut ja riidat tyrehtyvät, kun en aspergerina pysty käsittelemään rönsyileviä ajatuskulkuja.
Harrastan kirjoittamista, piirtämistä, pianon- ja kitaransoittoa, ulkoilua sekä astanga-joogaa. Lukemisen puolella kiinnostaa kaikenlainen kaunokirjallisuus, neuroosipainotteinen psykologia, astronomia myös. Kaikenlaiset ääri- ja ylinormaalit asiat kiinnostavat. Taiteen teoriat ja teosten rakenteet.
Millaisia kirjoja luet aiheesta tuonpuoleisen usko?
"Nautin siitä kun saan mennä omaan maailmaani ja pohdiskella tai olla sellaisten ihmisten kanssa jotka jakavat harrastukseni."
Jaan täysin tuon ajatuksen. Samoin epäkiinnostavista asioista tekisi mieli kääntää volume nollille. Monesti ihmisten parissa huomaan istuvani hiljaa katsellen ikkunasta jonnekin kaukaisuuteen ja ihmettelen että miten ne jaksaa jaaritella.
Harrastan näyttelyä usein sosiaalisissa tilanteissa erityisesti epämiellyttävien henkilöiden läsnäollessa.
Kohteliaisuuskysymykset ovat ongelma. Ruokatilanteissa yleensä myönnyn (tiettyyn rajaan asti), hyväksyn siten kysyjän vieraanvaraisuuden. Yleensä vaikea hahmottaa kysyjien tarkoitusperät.
Mulla ei ole tarvetta lukea kylttejä. Sensijaan on usein tarve saada jokin biisi päähän soimaan ja sitten ruveta muokkailemaan sitä erilaiseksi.
Yksi lapsi. Lähitulevaisuus näyttää asumistilanteemme.
Tuolla aiemmin sanoit että ulospäin kukaan ei näe ongelmiasi, sama minulla. Koen että minua luullaan työtävieroksuvaksi laiskuriksi.
Miten asperger vaikuttaa sulla elämän suurissa asioissa (opinnot, työ, vanhemmat, parisuhde)?
Joo hei,
Kysyit että miten as vaikuttaa työhön,ihmissuhteisiin(parisuhteeseen)vanhempiin.
No,parisuhde on tällä hetkellä tosi hankala. Ymmärrän häntä huonosti,siis en oikein osaa lukea rivien välistä,käsitän väärin tai luulen jotain mitä ei ole sanottu.Tämä tietysti aiheuttaa kitkaa.Se että kaipaan omaa aikaa ei aina ole helppoa toisen ymmärtää...joka haluaa seuraa...ja sitten se että samat asiat ei kiinnosta,siis puheenaiheena.Ja sitten kun hän alkaa puhua jotain mikä mua ei kiinnosta,hän huomaa,kun tuntee mut hyvin etten kuuntele.Ja sitten siitä myös seuraa etten välttämättä tiedä mitä on sovittu jos en ole kunnolla kuunnellut.
Äitinä olo on aika rankkaa kun pitäis noudattaa lasten rutiineja ja aikatauluja kun haluais noudattaa omia.Joutuu väkisin tekemään sellaista mitä ei haluais,ja se vie voimia.
Työstä olen sairaslomalla nyt,siellä oli sama ongelma.Ihmissuhteet.En jaksanut.
Mun vanhemmat ei ymmärrä tätä as juttua,ne sanoo että se on ihan huuhaa juttu-ettei,semmoista olekkaan.Ne sanoo että se on yhden ihmisen päähänpisto vailla mitään varmaa pohjaa.En tiedä.Musta ainakin tuntuu että tässä asiassa löytyy kahta eri mielipidettä.
Luen esim.nyt sellaista kirjaa joka kertoo miehestä joka kuoli auto-onnettomuudessa ja oli kuolleena 90 min.Hänen tuonpuoleiset kokemukset kiinnostaa.
Olen lukenut useita sellaisia kirjoja.Tosi jännittäviä ja mielenkiintoisia. Olen yleensäkin kiinnostunut uskonnosta y.m.
Minkä ikäinen lapsi sulla on? Tyttö vai poika?
Kirjoittele lisää,on kiva jutskailla.
terkkuja Aniuska
Moi
Asperger-syndrooman hankaluutena on oirekokonaisuuden epämääräisyys. As-henkilöillä on erilaisia oireita ja hankaluuksia. Lääkäritkin tekevät vääriä diagnooseja, mikä on aika uskomatonta mutta ymmärrettävää sillä, että asperger on vielä huonosti tunnettu ammattilaistenkin keskuudessa.
Isäni pitää koko psykologian alaa huuhaana. En keskustele aiheesta hänen kanssaan. Broidi kuittasi sille aika pahasti kerran viittaamalla Pavlovin koirakokeisiin: Koirillakin on psyyke. Asperger-syndroomasta on kuitenkin jo niin paljon tutkittua ja kirjoitettua materiaalia ettei sitä enää voi kiistää.
Vanhempani ovat olleet huolissaan kun jatkuvasti olen hakenut syitä epämääräiselle epäsosiaalisuudelleni. He haluaisivat että menestyn elämässä ja minä sen sijaan olen juossut kaikenlaisilla psykologeilla.
Ulospäin olen täysin normaali ja terve. He eivät pysty käsittämään kun keskeytän kaikki opinnot ja työsuhteet. Aikaisemmin en ole pystynyt selittämäänkään muuta kuin voimakkaalla jännittämisellä. Nyt, kun olen perehtynyt Aspergeriin, olen huojentunut.
Avopuolisoni on joskus moittinut minua, etten ymmärrä vihjeistä. Moitetta olen saanut myös "poissaolostani". Jostain luin että Aspergereille pitää puhua konkreettisesti. Arjessa olen huomannut että tarkasti määritellyt rutiinit saavat arjen sujumaan. Jos jää paljon ylimääräistä aikaa yksinoloon niin muutamat rutiinit ei haittaa. Kyllähän mä silti kelloa vihaan. Parasta olisi jos saisi tehdä ihan mitä vaan ihan milloin vaan. Se olisi hienoa. Jos perisi amerikan serkunkaimalta kymmenenmiljoonaa euroa niin voisi palkata ulkopuoliset tekemään kotityöt eikä tarvitsisi miettiä työhönpakottautumista.
Edellinen työpaikkani oli tehtäviltään mukava. Tein työni huolellisesti ja sain toisilta hyvää palautetta ja se oli mukavaa. Yksi pomo ei pitänyt minusta ja valehteli johtotasolle perättömiä juttuja selkäni takana todella ikävin seurauksin.
Mä luen Grishamin dekkaria Valamiehet, mutta se on aika huono. Munsta Dostojevskin Idiootin päähenkilö oli Asperger, vaikkakin epilepsiakohtaukset hämärtävät diagnoosia.
Tarkoititko sä astronomialla nimenomaan tähtitiedettä? Kun sä olet uskonnosta kiinnostunut niin oletko sä uskova?
Mä jaan ihmisen psyykkeen henkiseen ja spiritualiseen. Tiede ulottuu henkiseen asti. Ihmiskunnalla on varmaan ollut kyky spirituaalisiin kokemuksiin jo satatuhatta vuotta, voi olla että miljoona vuotta. En yritä kieltää itseltäni tällaisia taipumuksia.
Buddhalaisuus ja kristinusko Jeesuksen mukaan kiinnostavat. Kirkkouruilla soitettu barokkimusiikki tai kirkkomusiikki vaikuttavat voimakkaasti tunteisiini. Onko sulla joskus ylivoimakkaita tunnetiloja? Eräs Jorge Luis Borgesin novelli, "Jumalan kirjoitus" vaikutti erittäin väkevästi. Suosittelen Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha- novellikokoelmaa, jos ylimaallisuus kiinnostaa.
Tytär on 4. Entä sun lapset? Täällä on tosin vähän arkaluonteista ruveta liian tarkasti kuvailemaan kaikkia asioita. Mä saisin ehkä sähköpostin avattua suomi24:ään. En viitsi omaa osoitetta antaa tähän. Entäs sinä?
Terv.139.
No heippa,
Joo niin varmaan on että juttuja vois jatkaa jollain toisella paikalla,mutta missä?
Miten toi suomi 24 toimii.Voiko sinne avata jonkun oman e-postin.?
Mun poika on myös 4v.mun tytöt 12v.
Mun on helppo ymmärtää sua ja siksi ois kiva jatkaa ajatustenvaihtoa.
Munkin vanhemmat ihmettelee miks aina kaikki asiat menee solmuun mun elämässä. Ne ei ymmärrä ollenkaan.Mut ne on sitä sukupolvea jotka ei tiedä tästä diagnoosista ja liian vanhoja jo 60 v asennoitumaan uusiin asioihin,ainakaan tämmöisiin uudella tavalla luulen.
Jos keksit jonkun toiset paikan missä jatkaa jutustelua niin kerro.
Terkkuja Aniuska
olen 60-vuotias, ja sain as-diagnoosin muutama vuosi sitten omasta aloitteestani. Luin jutun lehdestä ja tiesin heti että tuossa se on, syy kaikkiin ongelmiini.
Varmaan jommaltakummalta vanhemmistasi löytyy as-piirteitä, kun rupeat miettimään. Minä olen keksinyt niitä molemmilta edesmenneiltä vanhemmiltani. Mutta hyvin pärjäsivät elämässä. Lapset vain jäivät vähän vaille lämpöä ja hellyyttä. Sitä tässä vieläkin joskus itketään - 60-vuotiaana.
Hei,
Kiitos vastauksestasi.
miten se meni se tutkimus,saitko sen heti pyydettyäsi.oliko se monivaiheinen.Vaikea.raskas?oliko siinä monta ihmistä mukana?
Minä haluan myös tutkimuksen.
Onko olemassa vaaraa että saa diagnoosin vaikkei oliskaan aspergeriä?Vai onko tutkimukset varmoja ja tarkkoja?
Kun puhuin äidin kanssa,60v.asiasta että luulen että mulla on se niin hän kyllä tunnisti piirteitä itsestään mutta sanoi että monissa asioissa on kehittynyt ja että ne on lieventynyt kun on opetellut esim.just sosiaalista käyttäytymistä ja miten ihmisten kanssa ollaan.Usein olen itse sitä mieltä että hän yliampuu ystävällisyydessä,yrittäessään olla ystävällinen ettäse vaikuttaa teennäiseltä.Mutta parempi sekin kuin että ei yrittäis,ihmiset vain joskus vähän ihmettelee......että olipas erikoisen kohtelias tai ystävällinen.
Mutta hänellä on niinkuin mullakin erikoiskiinnostuksen kohteita muutama johon paneudummeja haemme koko ajan lisää tietoa ja meillä on vielä sama aihepiiri.
Olen miettinyt sitä että olenko joutunut kärsimään samaa kylmyyttä lapsena kuin sinäkin.Varmaan asia on näin.Mun mielestä äiti oli usein "poissaoleva"henkisesti,touhusi omia juttuja ja me lapset oltiin aika paljon omillamme. Hän hermostui ja suuttui helposti.
Onko sinulla lapsia?Tiedätkö miten he kokevat sinut?
Onko sinulla jokin erityinen kiinnostuksen kohde?
Miten selviät arkirutiineista?kodinhoidosta y.m?oletko vielä töissä?
t.aniuska
Tämä voisi toimia.
Saatko avattua
http://www.aspalsta.net/
Rekisteröidytään sinne.
Siellä voi lähettää yksityisviestejä.
Aspalstan yläreunamilla on käyttäjälista.
Sieltä voidaan klikata toistemme nikit yksityisviestejä=(yv) varten.
Jooko?
Mä rekisteröidyin jo aspalstalle.
Mä oon nykyään Ludwig.
Siellä on käyttäjälistassa about 2300 käyttäjänimeä, että selaa se lista loppuun.
Mun nimi on siellä ihan lopussa.
Nähdään siellä?
Osuin ottamaan yhteyttä lääkäriin kun hän teki väitöskirjaa, joten tutkimukset tehtiin osana sitä. Ei ne olleet mitenkään vaikeita eikä hankalia. Muistaakseni lääkärin tapasin muutaman kerran ja sitten psykologin, ja sitten kuvattiin aivot. Mutta ehkei normaalisti noin perusteellista työtä tehdä.
Muistikuvat tutkimuksista on aika hämärät, kun oli samaan aikaan toinen sairaus päällä, joka sitten paljastui vasta myöhemmin.
En usko että tulee diagnoosia jos aspergeriä ei ole, varsinkin jos menet asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Minun lääkärini oli Taina Nieminen-von Wendt mutta muitakin varmasti on. Joku voi kertoa joka tietää.
Äitisi on näköjään käynyt läpi saman kuin minä, opetellut olemaan ihmisten kanssa. Mutta samaa on myös siinä että minunkin käyttäytymiseni on varmasti joskus yliampuvaa, koska olen joutunut opettelemaan monia asioita tietoisesti.
Minulla on lapsia ja hyvä suhde heihin. Ehkä olen omistautunut henkisesti vähän liikaakin (juuri sitä yliampumista) kun muistan oman yksinäisen ja kolkon lapsuuteni. Mutta elän yksin kuten näköjään monet Aspergerit. Parisuhteista ei tahdo tulla mitään.
Ei ole mitään hirveän spesifiä kiinnostuksen kohdetta, mutta kun kiinnostun jostain, rupean kyllä selvittämään kovasti, pohjia myöten.
Olen työelämässä. Välillä oli kriittinen vaihe, jonka syitä olen kovasti pohtinut. Nyt olen omimmalla alallani, ammatissa jossa ei tarvitse päivittäin olla muiden kanssa tekemisissä. Saan toteuttaa lahjakkuuttani mielin määrin, mutta sen löytäminen ei ollut helppoa. Asperger-sisulla olen päässyt tähän missä olen.
Arkirutiinit, kodinhoito? En selviä niistä:) Työtä ja tuskaa. Mieluiten antaisin ne sihteerille, jos saisin lottovoiton.
Hei,
hienoa että sinä olet löytänyt oman alasi-minäkin haluaisin.Olen jo kaks ammattia hankkinut ja ollut niissä töissä mutta kumpikin on tuottanut ongelmia varmaan just siks että ne on niin sosiaalisia aloja.Niissä tulee normaalistikin helposti konflikteja.Sairaala ja koulu maailma.
Mikähän siinä parisuhteen onnistumisessa on?Miksköhän se on niin vaikeaa.
Minä olen myös omia lapsiani kohtaan ylihuolehtiva ja ylirakastava. Juuri samasta syystä kuin sinä luulisin.
t.aniuska
hei,
kokeilen jos onnistuu. Käytän siis samaa nimimerkkiä.Menen nyt sinne. moi.
Moi,
menin sinne palstalle.kirjauduin,rekisteröidyin.Löysin sinut.klikkasin sun nimimerkin kohdalta yv ja kirjoitin sulle viestin. Kuitenkin se näyttää siltä että et olis sannut viestiä??en tiedä teenkö jotain väärin.Mä oon siellä kans omalla aniuska nimimerkillä.Kirjoita sä vaikka mulle ekaks.
Jos se vaikka toimii.
katselen huomenna,sunnuntaina.HUOM!Vaalit.
t.aniuska
Täältä saa paljon vertaiskokemuksia.
http://www.aspalsta.net/
Muut houmasi mun erilaisuuden vasta murrosiässä. Kyllä mä olen aina tuntenut olevani erilainen, mutta en ollut edes kuullut Aspergeristä. Olen sairastanut masennusta ja syömishäiriötä ja olen ollut sen takia psykiatrisella osastolla. Mun tapoihin kuuluu kirjotella musalistoja ja kun olen masentunut pakenen omaan maailmaani.Mielummin eläisin ilman tätä, mutta ei voi valita ottaako tämän vai ei. Joskus saatan ehkä vähän hävetä tätä.