Anteeksi, en nyt yksinkertaisesti ehdi selata koko palstaa läpi, mutta olen lukiolainen joka harkitsee uraa sairaanhoitajana, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Siis millainen on sairaanhoitajan työpäivä, millaisia tilanteita tulee vastaan, pitääkö olla vahva psyyke? Kannattaako sairaanhoitajaksi pyrkiä, jos on itsellä psyykkisiä häiriöitä? Kuulemani mukaan työ on raskasta, mutta siis mitä sairaanhoitajat tekevät kaiket päivät? Eikö sairaanhoitajista ole pula? Työ hyvinkään sairaalan lastenpoliklinikalla kuullostaisi aika kivalta.
Sairaanhoitajaksi?
Lissu 123
152147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanoisin, että psyyke tulis olla kunnossa ja etenkin lasten kanssa, miksei toki muidenkin. Kestätkö lasten polilla varmasti? Ei ole kaikkein helpoimpia työpaikkoja ja eteen voi tulla todella ikäviä juttuja. Neuvoisin miettimään vielä, vai mitä muut ovat mieltä?
Siis tarkoitetaanko näillä ikävillä tilanteilla esm. kuolintapauksia? Itselläni on masennusta ja ehkä juuri sen takia olisi kiva auttaa muita ihmisiä voimaan hyvin. Mutta se työpäivä, mitä sairaanhoitaja varsinaisesti tekee? Hoitaa tiettyjä potilaita/kaikkia potilaita, ottaa verikokeita, entä kuuluuko työhön mitään kirjallisia tehtäviä? Hoitoala kyllä kiinnostaisi, etenkin lasten puolella.
Oletko miettinyt opiskella terveydenhoitajaksi? Neuvolassa saa työskennellä (useimmiten) terveiden lasten parissa mikä monen mielestä on kiinnostavampaa ja kivempaa kuin työskennellä sairaiden lasten parissa. Lapset rokotetaan, mitataan pituus, paino, päänympärys jne. Keskustellaan vanhempien kanssa lasten kehittymisestä jne.
Terveydenhoitajille kuuluu tietenkin myös äitiys-ja ehkäisyneuvola riippuen hieman missä on töissä. Maalla terveydenhoitajien työhön kuuluu joskus myös kotisairaanhoito.
Työ lastenosastolla on varmaankin myös kiinnostavaa ja palkitsevaa, mutta se riippuu ehkä hieman hoitajien luonteesta. Toivottavasti löydät itsellesi kiinnostavan ammatin ja työn!
Kiitoksia vinkistä, en ole tullut ajatelleksikaan terveydenhoitajan ammattia. Lastenneuvola kuullostaisi itse asiassa aika varteenotettavalta vaihtoehdolta. Vaikea on päättää kun tässä nyt pitäisi valita, että mitä sitä haluaa tehdä seuraavat 30-vuotta ja kun useat sairaanhoitajat löytävät työstään niin paljon negatiivisiakin puolia...
Terveydenhoitaja voi myös työskennellä sairaalassa tai lääkärinvastaanotolla sairaanhoitajan hommissa, mutta ei toisinpäin. Mutta mietipä vielä tuota asiaa!
Itse olen sairaanhoitaja ja työskentelen lääkärinvastaanotolla. Työ siellä on hyvin vaihtelevaa, tapaa kaikenikäisiä ihmisiä ja joka päivä on eri tehtäviä.
Terveysalalla tietenkin on aika huonot palkat, minä saan nettona n. 1300 euroa (meidän työpaikalla ei ole paljon iltoja tai viikonloppuja). Mutta jos ihmisten parissa tykkää olla, niin kyllä se on palkitsevaakin!
MOI!
Tosiaan, sairaanhoitaja voi tehdä niin monenlaista työtä ja aloja on vaikka huru mycket, esim. päivystyspolit,akuuttipaikat,tehot,leikkuri,sisätaudit,kirurgia,kaikki erikoisalat,kotihoito,palvelutalot... Loputtomiin siis vaihtoehtoja. Vahva psyyke tulee olla kyllä ja Kiinnostusta työhön.
Myös työajat tietenkin vaihtelevat työn mukaan, voi olla kolmivuorotyö (eli myös yöt) tai sitten ihan päivätyö..
Sairaanhoitajista on kova pula ja tietenkin suosittelen tätä alaa, koska itse pidän siitä ja olen siihen ryhtynyt. Mielestäni työ on haastavaa ja vastuullista, mutta samalla erittäin mielenkiintoista koska uutta oppii lähes joka päivä.
-suosittelen
Juu kiitoksia kaikille vinkeistä! Eiköhän se ole sitten se sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan ammatti, jota tämä tyttö lähtee opiskelemaan!
En tosiaankaan suosittele sairaan- enkä lähihoitajankaan työtä pahimmalle vihamiehellenikään. Minulla on molemmat ammatit ja kokemusta yli 25 v ,joten tiedän mistä puhun. Se on kuin elinkautiseen pakkotyöleiriin joutuisit. Jos olet järkevä, valitset aivan jotain muuta. Kannattaa uskoa.
Mitä tahansa muuta, mutta ei sh.
Juuri niin, suuri osa sairaanhoitajista vihaa työtään. Äh, mieli heittelee sinne tänne, ihan mahdotonta päättää mihin haluan kuluttaa suuren osan elämästäni!! Kärsivällisyyttä minulta kyllä löytyy, se lienee avuksi sairaanhoitajan työssä... vaikeaa.
Älä anna mielesi heitellä muiden mielipiteiden tahtiin. Jokaikisellä alalla on ihmisiä, jotka vihaavat työtään,eivätkä siksi voi ymmärtää ketään joka ei kokisi samoin, mutta se ei tarkoita että se kuitenkaan olisi ainoa totuus.
Olen ollut alalla 20 vuotta ja sekaan mahtuu lukuisia todella upeita päiviä ja myös päiviä, jolloin olisin mieluummin ollut kuollut. Mutta sellaisia päiviä on tradenomeilla, insinööreillä, kampaajilla, siistijöillä,loka-auton kuljettajilla ym. ym. joten valitset alaksesi minkä tahansa, tulet tasan tarkkaan kokemaan huonojakin päiviä.
Mielestäni ammatinvalinnassa tärkeintä on valita ala, joka edes jollakin tasolla kiinnostaa itseään. Muita perusteluja voi tietysti olla hyvä palkka, mutta jos pidät perusteena "työtä jossa ei ole huonoja päiviä", niin sellaista ei ole!
Moi Lissu
Jokainen on sopiva eri hommiin mutta ei omia ongelmia voi töissä hoitaa,paineet on kovat ja pärjäämiseen vaikuttaa omat voimavarat.Hoitoalalla on yleistä työpaikka kiusaus,helposti ongelmainen ihminen joutuu niiden kohteeksi.Aina siellä on vanhoja kantturoita jotka ei kestä katella sievää ja kivaa hoitsua,niillä on ongelmana ikä kun sitä on liikaa ja tunne ettei miehet enää himoitse se on monelle vaikea paikka.Palkka surkea työskentelet ohksten ongelmienn kanssa harvemmin kuulee mitään iloista aina vain vaivoja.
Vaikka psyykkisiä ongelmia löytyykin, niin ei minua muiden mielipiteet itsestäni kaada. Kiitos kaikille kannustuksesta, vaikea on edelleen päättää, vaikka ei minulla muita unelma ammatteja ole kuin jonkinlainen hoitotyö missä saan auttaa ihmisiä ja hoitotöistä sairaanhoitaja kuullosta houkuttelevimmalta. Vanhustyö saattaisi olla jo liian raskasta ja esimerkiksi psygologin ammattiin on kamalan pitkä koulutus. No, minä jatkan tätä tuskaista pähkäilyä.
Onnea kuitenkin ammatinvalinnassa! Muista, että jos koulutuksen aikana huomaat että tämä ala ei sovikaan sinulle, voi aina vaihtaa alaa. Se on aika tavallista ja niinhän sen pitää ollakin. Pitää olla mahdollisuus vaihtaa alaa jos haluaa. Onnea :)
Itse olen jättäytynyt kotiin. Alan vaihto vaikeaa, on vaikeeta saada opiskelupaikkaa tai päästä kurssille kolmekymppisenä. vaihda ajoissa, jos tuntuu, ettet halua olla sh.
Mä odottelen täällä kotona, että mihinköhän joudun meneen ja koska ja kuinka pitkäksi aikaa.