Ihmeellisiä käsityksiä:eron sattuessa pitäisi jatkaa elämistä ilman parisuhdetta-lapsen ehdoilla.Ja mieluummin se mies puolinen vielä elää vain lapsille ja entiselleen.Elämä haisee ja on eron jälkeenkin elämää.Puolin ja toisin.
Lapsista tehdään kynnys kysymys:kaikessa vedotaan että lapset kärsivät.Kyllä ne lapset kärsivät jos joutuvat elämään perhe helvetissä jossa vanhemmat riitelevät.Mielummin reilu ero ja asiat vivat selvitytä jopa lasten päässä-musta tuntuu että lapsia aliarvioidaan ymmärryksessä.
Lapsista tehdään kynnys kysymys:kaikessa vedotaan että lapset kärsivät.Kyllä ne lapset kärsivät jos joutuvat elämään perhe helvetissä jossa vanhemmat riitelevät.Mielummin reilu ero ja asiat vivat selvitytä jopa lasten päässä-musta tuntuu että lapsia aliarvioidaan ymmärryksessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta puhut ja asiaa. kaiken sen kokenut.
Lapset käyttävät vielä tilannetta hyväkseen, ellei ymmärrä ottaa ohjia käsiinsä.
Mistä sä tollasta oot päähäs saanu? Usein tulee mietittyä kuinka usein juuri _lapsen ehdoilla_ elävät vanhemmat eroavat. Ei kenenkään ehdoilla voi elää! Lasten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja "blaa-blaa-blaa" vanhemmat ovat tietenkin velvollisia huolehtimaan niin avioliitossa kuin eronneinakin. Se ei onnistu minkään/kenenkään ehdoilla.
Minkälaisesta riitelystä kirjoitit? Perheissä riidellään, ei se helvetiksi elämää muuta. Eri asia on jos dokaillaan, tapellaan ja käyttäydytään kuin idiootit eikä huolehdita tenavista. Tuskinpa niiden lasten elämä yhtään siitä parenee että erotaan ja jatketaan sekoilua sitte kumpikin tahoillaan.
Missä lapset oppivat reilusti riitelemään ja sopimaan ellei kotona? Edellyttäen tietenkin että vanhemmat ovat sen verran aikuisia itse että kykenevät näyttämään tervettä mallia.
Kyse onkin siitä että yhdessä pyritään pysymään kaikin keinoin.En tajua miksi.Jos kerta kaikkiaan se eläminen yhdessä ei aikuisilta onnistu-eikö ole kaikille parempaa että se elämä jatkuu tahoillaan.
Se perhe"helvetti" voi olla muutakin kuin dokailemista,fyysista tappelemista ja sekoilemista.
Olen elänyt itse kumpaakin:erolapsi ja elän uusperheessä.
Elämäni paras asia on varmaan ollut se että vanhemmat erosivat-oikeasti.Muistan lapsuudesta sen ilmapiirin mikä kotona oli,kotona ei juotu mutta se henkinen ahdistus kahden aikuisen ihmisen välillää-jotka eivät vaan sittenkään sopineet toisilleen.
Musta jokainen lapsi kokee eron sellaisena kun sen aikuiset sen luovat.
Jos täällä olisi "tervettä " mallia ei olisi erojakaan.
samoilla linjoilla ollaan. Uskon kyllä että vanhempien ero voi tuntua lapsesta helpotukselta jos perheessä on hyvin ahdistava ilmapiiri, mikäli mörkö eron myötä poistuu. Aikuisempana erillään asuvista vanhemmista saattaa syntyä jonkinsorttista vaivaa. Varsinkin jos eivät ole saaneet välejänsä edes siedettävään kuntoon.
Siihen taas en usko että henkinen ahdistus perheessä johtuisi siitä että kaksi ihmistä eivät sittenkään sopineet toisilleen. Ei sovita toisille -tunne on mielestäni oire jostakin syvemmällä olevasta syystä. Se syy voi sitten olla kuinka vaikea tahansa, tai sitten vain että ei olla viitsitty/osattu huolehtia liitosta.
Jotenkin tuntuu siltä että pienemmät lapset kärsivät aina eron yhteydessä, vaikka kuinka fiksusti asia hoidettasiin ja selitettäisiin syitä. Lapsi syyllistää itsensä kuitenkin. Toki se voi olla pienempi paha, pitkällä aikavälillä, kuin se "perhehelvetissä" eläminen.
Puhut järkeviä!
Itse olen aika kyllästynyt, kun vähän väliä kuulee eron syyksi sen, että "kasvoimme erillemme". Mielestäni se on yhtä "pätevä" syy kuin "kyllästyimme toisiimme". Kuten kirjoitit, tuollaisen eron todelliset syyt voivat olla ihmisen psyykessä, johtua lapsuuden traumoista jne. Ahdistus voi olla sellaista, että toinen (=puoliso) ahdistuu itsekin...kierre on valmis. Monessa tapauksessa terapia ja niiden oikeiden syvällä olevien syiden selvittäminen olisi paikallaan. Helpompana ratkaisuna monet pitävät eroamista. Oman ahdistuksensa ja masennuksensa tonkiminen on usein paljon vaikeampaa!
Pitäisi vaan muistaa, että lapsethan erossa kärsivät eniten. Niin - itsekin olen avoliitosta eronnut. Oman eroni syynä oli miehen vaikea alkoholismi sekä henkinen ja fyysinen väkivalta. Kun elämä kotona yhteisten seinien sisällä muodostui vaaralliseksi lapsille ja minulle - oli pakko lähteä... Surullista, mutta joskus se ero vain on pakkoratkaisu.
Sulle ja kaikille hyvää jatkoa, pidetään lapsistamme huolta! Ja samalla itsestämme ja rakkaistamme, kenellä sellainen on!