(Tai saa muutkii neuvoa, Millalta vaan tulee yleensä tosi hyviä vinkkejä eli kiitos jo etukäteen)
Ollaan nyt 4 iltana annettu vauvan (7,5kk) yrittää nukahtaa itekseen iltatoimien ja tisuttelun jälkeen. Itkuahan ja sängyssä meuhkaamistahan se on mut joka ilta vaan alle puolituntia. Onko tää metsään menossa kun ajat ei vielä oo lyhentyny vai kuulostaako ihan normaalilta? Onkohan laitettu vauva liian aikaisin sänkyyn? On kyllä aina ollu unisen oloinen. No, onneks ei kauempaa mene kun vauva jo nukkuu, monesti saa käydä tutittamassa ja hyssyttämässä vähän mut sinne se sit asettuu.
Mut mikä on voitettu iltaitkuissa on siirtyny sit yöhön: 1-2 maissa vauva itkee kauheesti. Imetän yleensä kerran yössä, joskus 4-5 maissa. Mielestäni vauvan ei pitäis vielä yheltä nälkäinen olla joten viime yönä kokeiltiin et mies hyssytteli vauvaa, tarjos tuttia ja yritti saada rauh omaan sänkyy. Puolistuntisen vauva itki enemmän, sitten pientä kitinää ja levottomuutta vielä saman verran. Jaksoi sitten nukkua jopa puol kaheksaan (vika imetys 8 maissa) eli ei se kai yheltä vielä nälkäänsä itkeny. Eli voisko tästä vetää sellasen johtopäätöksen et yösyönti on tapa, voisko siihen tarjota ihan vaan vesipulloa jos sillä itku laantus vai tuleeko siitä toinen kierre josta "itketään" sit jokusen kuukauden päästä eroon? Osaisko joku antaa vinkkejä. Ehkä tässä ollaan tavallaan voitonpuolella kun illat on rauhottunu, vielä kun yöt rauhottus, sais koko perhe (äitikin ekaa kertaa yli vuoteen!!!) nukkua pitkät yöunet. Päivällä vauva nukkuu yteensä nelisen tuntia kahessa osassa ja osaa vaunuunkin jo itekseen iltakoulun ansiosta nukahtaa.
Ollaan nyt 4 iltana annettu vauvan (7,5kk) yrittää nukahtaa itekseen iltatoimien ja tisuttelun jälkeen. Itkuahan ja sängyssä meuhkaamistahan se on mut joka ilta vaan alle puolituntia. Onko tää metsään menossa kun ajat ei vielä oo lyhentyny vai kuulostaako ihan normaalilta? Onkohan laitettu vauva liian aikaisin sänkyyn? On kyllä aina ollu unisen oloinen. No, onneks ei kauempaa mene kun vauva jo nukkuu, monesti saa käydä tutittamassa ja hyssyttämässä vähän mut sinne se sit asettuu.
Mut mikä on voitettu iltaitkuissa on siirtyny sit yöhön: 1-2 maissa vauva itkee kauheesti. Imetän yleensä kerran yössä, joskus 4-5 maissa. Mielestäni vauvan ei pitäis vielä yheltä nälkäinen olla joten viime yönä kokeiltiin et mies hyssytteli vauvaa, tarjos tuttia ja yritti saada rauh omaan sänkyy. Puolistuntisen vauva itki enemmän, sitten pientä kitinää ja levottomuutta vielä saman verran. Jaksoi sitten nukkua jopa puol kaheksaan (vika imetys 8 maissa) eli ei se kai yheltä vielä nälkäänsä itkeny. Eli voisko tästä vetää sellasen johtopäätöksen et yösyönti on tapa, voisko siihen tarjota ihan vaan vesipulloa jos sillä itku laantus vai tuleeko siitä toinen kierre josta "itketään" sit jokusen kuukauden päästä eroon? Osaisko joku antaa vinkkejä. Ehkä tässä ollaan tavallaan voitonpuolella kun illat on rauhottunu, vielä kun yöt rauhottus, sais koko perhe (äitikin ekaa kertaa yli vuoteen!!!) nukkua pitkät yöunet. Päivällä vauva nukkuu yteensä nelisen tuntia kahessa osassa ja osaa vaunuunkin jo itekseen iltakoulun ansiosta nukahtaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja kiitos kiitoksista :)
Ei tuo ole ainakaan minun mielestäni yhtään metsikköön menossa jos vasta neljänä iltana olette "koulineet" vauvaa nukkumaan itsekseen, saattaahan siihen hyvässä lykyssä mennä viikko jos toinenkin ennenkuin meuhkaaminen loppuu jos loppuu sittenkään.
Sisuahan se vaatii ja kärsivällisyyttä, mutta onhan tuo jo hienosti jos alle puolen tunnin öykkäröinnin jälkeen nukutaan. En usko että laitatte vauvan liian aikaisinkaan sänkyyn jos on kerran unisen oloinen, huonompi juttu olisi jos menisi yliväsyneeksi, silloin saisi hyssytellä ja tehdä jos sun mitä että vaavelo nukahtaa.
Ei muuten kannata juosta heti välittömästi sinne vauvan luo kun vähänkin parkuu, oppii muuten pian siihen että aina kun vähänkin älähtää niin joku saapuu :) kuulostelee vähän aikaa ja jos huuto kovenee ihan parkumiseksi eikä rauhoitu niin sitten tuttia suuhun, eikä kannata hirveästi hyssytelläkään ei totu taas siihen.
Kyllä se on ihan normaalia että vauva protestoi sänkyyn jääntiä vaikka toinen silmä olisi jo unten mailla, tuo 7kk ja siitä ylöspäin osaa olla sitä aikaa kehityksessä että yöunet seilaavat häränpyllyä vielä monta kertaa ja juuri kun sitä huokaisee helpotuksesta että no nyt se taapero nukkui koko yön heräämättä...
Nuo yöherätykset osaavat olla ihan sitä ikään kuuluvaa, kaikki uudet opitut asiat häiritsevät sitä yöuntakin. Kyllä meilläkin on öitä että tuttia saa juosta muutaman kerran laittamaan, välillä sitten nukkuu illasta aamuun heräämättä.
Kyse ei ehkä ole nälästä joten tuttia tai vesipulloa vaan tarjolle.
Meillä vastikään oli tämä omaan sänkyyn vierotuskurssi, äijä kun tottui nukkumaan isin ja äipän keskessä hyvinkin äkkiä sairaana ollessaan.
Yksi ilta kuunneltiin huutoa, murinaa ja karjumista pitkälti toista tuntia ennenkuin nukahti, seuraavana yönä nukahti ilman ääntelyjä mutta seuraavana piti taas vähän taistella. Taas nukuttiin hyvin ja sitten taas taisteltiin..ei se hetkessä onnistu :)Siinä tuntee itsensäkin ihan konnaksi ja hirviöksi kun lasta joutuu huudattamaan, mutta niin se menee, väkisin ja väsyttämällä homma toimii. Periksi ei kannata antaa, osaavat nuo juukelit olla niin ovelia että käyttävät vanhempien heikkouksia hyväkseen " Tässä kun aikani kiljun niin tulevat varmasti hakemaan" :D Tsemppiä teille!
Olet hyvä "kuuntelija", kiitos neuvoista ja tuesta!
ole hyvä vain :))
Itse en kylläkään kannata tuota huudatusunikoulua (jos se sinun kohdalla sitä edes oli), koska on pehmeämpiäkin vaihtoehtoja.Vauva kyllä oppii nukahtamaan huutoonsa, mutta oppii samalla, ettei hänen tarpeillaan ole väliä, joka taas vaikuttaa mahd. kiintymyskäyttäytymiseen.Mutta tapoja on monia.
en kannata minäkään hirveää huudattamista, varsinkaan sellaista että lapsi jätetään yksin pitkäksi aikaa huutamaan. Jotkut tosiaankin tekevät niin että lapsi omaan sänkyyn, valot pois ja antaa huutaa niin pitkään että väsyy ja nukahtaa. Eihän sellainen ole oikein!
Se on vaan tehtävä niin että muutaman minuutin voi antaa lapsen olla ja vähän huutaakin ennenkuin mennään käymään luona, tätä aikaa pikkuhiljaa sitten pidennetään kunnes lapsi osaa nukuttaa itsensä ja nukahtaa. Turvattomuuden ja hylkäämisen tunnetta ei saa lapselle tuottaa.
Meillä tuo ukkeli nyt huusi vaikka olisi vieressäkin ollut, tajusi että nyt ei päästäkään enää mamman ja iskän viereen köllimään.
vauvan pitäisi osata nukahtaa yksinään? Kyllä ne ajat vielä koittaa kun lapsi ei enää vanhempia huoli paijaamaan...
Kyllähän meistä aikuisistakin on mukavampi olla, kun on joku lähellä.
Vanhemmat tarvitsevat omaakin aikaa ja lepoa jaksaakseen olla pirteämpiä lapsen kanssa ja näin myös samalla jaksavat olla lapselleen parempia vanhempia. Silloin kun vauva nukkuu, siihen ei tarvita ketään paijailemaan tai pitelemään lapsesta kiinni, vaan lasta pidetään lähellä ja sylissä valvokkiaikaan. Yksinkertaista mutta totta.
vanhempien levon ja oman ajan tarpeeseen.Mites se vauvan varsinkin vastasyntyneen ja vanhemmankin vauvan unentarpeen tyydyttäminen? Vanhempien on vaikeaa pitää "näppejään" erossa vauvasta joka on juuri syönyt ja nukahtanut.Silitellään ja nostellaan peittoa ja taputellaan ym. Eihän vauva pääse kunnon uneen kun kokoajan häiritään. Väittaisin myös, että se jatkuva tissitys ja sylistä syliin meno tekevät vauvasta rauhattomia,jolloin tulee noita nukahtamisvaikeuksia, tai väärä termi ,ongelmia nukkumaan rauhoittumisen kanssa. Jos minua kokoajan yrittäessäni nukkua hiplattaisiin ja nypittäisiin, niin kyllä hermot menisi. Olisiko mitään tekemistä millään esim. ylivilkkaiden lasten lisääntymisen syihin???
Kyllä veikkaan, että ylivilkkauden suuurimmat syyt ovat ihan jossain muualla kun lapsen nukuttamiskäytännöissä (ruokavalio, elämäntavat/kulttuuri, ym.). Ettei kukaan nyt vaan ajattele, et ei passaa lasta nukkumaan mennessä silitellä, ettei vaan tule ylivilkasta. JOkainen lapsi on yksilö ja yksi nukahtaa yhdellä tavalla ja toinen toisella. Jotkut vaan tarvitsevat hieman enemmän paijaamista kuin toiset.
Itse en jaksa uskoa, että kovinkaan moni ihan muuten vaan kävisi koko ajan vauvaa silittelemässä, taputtelemassa, peittoa nostelemassa... tai voihan olla:) en tiedä.
Tuosta "jatkuvasta" tissittelystäkin voidaan olla montaa eri mieltä. Joidenkin mielestä vauvalle on täysin luonnollista kuulua syödä useasti, ei vain ensimmäisten viikkojen aikana. Se on tärkeä osa lapsen perusturvallisuuden kehittymisessä. Kenen elämään tiheät tissittelyt sopivat, niin ei niistä kannata poiskaan yrittää väkisin. Kyllä lapsi vieroittaa itse itsensä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Harvalla äidillä tällaiseen kuitenkaan on mahdollista.
Mutta, eipä tuon enempää tuosta tissittelystä.
...osoittaa edelliselle kirjoittajalle jolle vastasin. Hänhän oli ja on sitä mieltä, että lasta ei pitäisi laittaa yksin nukkumaan kun myöhemminkin ehtii. Onhan tuo nyt ihan itsestäänselvää että lapsi tarvitsee myös lepo-ja unirauhaa ilman jatkuvaa hiplaamista ja häirintää, eipä tullut sen vuoksi edes kirjoitettua asiasta mitään...
sen realistisen tiedon tähn keskusteluun, josta Milla M:llä on suurempi kokemus kuin minulla (minulla 2 lasta ja Milla M.llä muistaakseni 3kpl) eli sen että se on todella tärkeää että lastaan opettaa nukkumaan itsekseen varsinkin siinä tapauksessa kun lapsia on useampia kuin yksi. Tätä asiaa en edes viitsi selittää tarkemmin. Ja vanhemmat tarvitsevat myös omaa aikaa keskenään. Hyvä parisuhde on perheen tärkein perusta.
Kaksi viimeistä kirjoittamaasi lausetta kiteyttivät juuri sen mitä itsekin asiasta ajattelen :)
sillä mä en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä yli neljään vuoteen!! Esikoinen (kohta 4v)kun ei vieläkään nuku öitään läpi ja vauva (9kk) kuukauden kestäneestä unikoulusta huolimatta saattaa vieläkin herätä jopa kahdeksan kertaa yössä. Ja pahimmillaan itkee keskellä yötä kaksi tuntia. Olen aktiivisesti yhteydessä neuvolaan unikoulun etenemisestä, joten uskon, etten pahasti ole sivuraiteella toimissani. Tämä poika se vaan on aika hankala tapaus. Ajattelin vaan kertoa vertailun vuoksi, että ei teillä kuulosta vielä kauhean pahalta tuo tilanne... Jaksamisia!