anna valo pimeään.... Katri-Helenan hitin sanat sopivat hyvin minulle, kun olen nyt taas noita sukutauluja, näyttelytuloksia, terveystuloksia lälkeläis seurantaa jne. taas silmät ristissä tänäänkin katsellut, löytääkseni Lillille sulhasen.
Onneksi on nyt tuo jalostusnetti, helpoittaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi.
Miten te toiset kasvattajat löydätte sen uroksen jota haluatte käyttää.
Onneksi on nyt tuo jalostusnetti, helpoittaa jonkin verran, mutta ei tarpeeksi.
Miten te toiset kasvattajat löydätte sen uroksen jota haluatte käyttää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onnea vaan,Good Luck!
kaivamalla, etsimällä, reissaamalla, tulkkausapua ruinaamalla ja tuskan hikeä vuodattamalla, noin niinkuin lyhyesti ilmaisten.
Sama homma on täällä edessä piakkoin, kun tuon meidän parivuotiaan ensimmäisiä pentulaisia pikkuhiljaa aletaan miettimään.
sitä tässä pyydetään joka aamu ja ilta. Minuutti kerrallaan se toivo toteutuukin.
Noita sinun huoliasi ei onneksi ole. Sulhasia ei kaivata.
Morsiammia sensijaan kaivattaisiin, tolle omalle jälkikasvulle.
lähestymistapoja asiaan,vanhana kasvattajana voisit kokeilla luottaa intuitioon ja luottaa täysin vaistoosi.Tämä oli vaan ehdotus!
ja silloin kun apua kyselevät soittelevat pitkin yötä niin taitaa Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu...
Meilläkään ei onneksi tarvii noita sulhoja etsiskellä ja yötkin saa yleensä nukkua rauhallisesti...
Onko lemmikkikoiraroduilla jalostusneuvojaa?
Metsästyskoiraroduilla on jalostusneuvoja jonka puoleen voi kääntyä.
täytyy itse pystyä löytämään se sopivin uros sille nartulleen. Onhan jalostustoimikunta eri yhdistyksillä, mutta yleensä niissä ne jäsenet useimmiten pakkaavat olemaan sen verran nuoria kokemuksiltaan ja taidoiltaanja, ennenkaikkea meillä ainakin jalostustoimikunta on sitä varten lähinnä,että hyväksyy tai sitten ei hyväksy kasvattajan valitseman yhdistelmän, ja se hyväksyminenkin on sitä täyttääkö uros ja narttu jalostusohjesäännön vähimmäisvaatimukset.
Miksi sitten kyselet täältä neuvoja?
en todella tajua, mutta kukin tyylillään.
en ollut ainakaan minä joka vastasi ilkeästi.Me otimme yhteyttä Ruotsiin jalostusneuvojaan kun Suomesta ei tuntunut löytyvän sopivaa kaveria koirallemme
aika helppoa..kun on alusta asti rotua seurannut ja nähnyt joka ainoan sukuhaaran koiria ja tietää tulokset ja luonteen ja ominaisuudet...niin Dollynkin sulho on ollut aika selvillä siitä asti kun se on ostettu,ainoastaan uroksen omistajalle ei ole vielä kerrottu ;)Mutta kyllä sen kerkiää.
ennen oli vaan ei enää. Vanhat koirat ovat siirtyneet sateenkaari sillalle. Sitten on noita paljon käytettyjä uroksia joita en halua. uusia joiden taustat eivät ole ihan niin selviä kuin Turkulainen haluaisi.
Vaikeeta tuntuu olevan tällä kertaa, mutta kyllä se sitten taas on selvillä hyvissä ajoin, kuten aina ennenkin.
niin helppoa olekkaan,mutta lähden siltä pohjalta tässä,että suunnittelemani uros on vähän käytetty,mutta sillä on oikein hyviä ja osa jo terveiksi kuvattuja jälkeläisiä ne pari isoa pentuetta mitä nyt on,nartut ovat niissä olleet hyvin samaa sukua ja samantyyppisiä kuin omani,joten sitten loput toivotaan :)
Siitos matadoreihin en näin pienessä kannassa halua koskea,niitäkin muutama on.Uros toki myös vastaa ihannekuvaani rodun edustajasta ja on isoksi aika "terve" C/C,0/0...
oli aika kriittisiä mutta helpotti etsintää.Uroksen piti olla sekä MVA että KVA ja lonkat A ja luonnetesti 2. Ja piti olla myös jälkeläisnäyttöä. Olihan se aikamoista paperiseulontaa kun siihen aikaan ei ollut nettiäkään edes. Piti vaan juosta kisoissa ja näyttelyissä että näki millanen uros on luonnossa.
Onnea etsintään :)