Mitä mieltä tästä?

Siskopuoleni sai lapsen aikoinaan ja pyysi minua kummiksi, ei sylikummiksi. Siihen virkaan kelpasi toinen sisarpuoli. Kumpikaan meistä ei olla läheisiä hänellä, minä kyllä enemmän. En myöskään tiennyt luterilaisen kirkon velvoitetta, että lapsella pitää olla kaksi kummia, jotta lapsen voi kastaa.

Tämä toinen kelpasi kummiksi minua paremmin kun oli rikkaampi kuin minä. Hän ei ole lapsen elämässä millään tavalla mukana. Ei soittele, käy kerran vuodessa ainoastaan kylässä jne. Lahjat ovat toki kalliita. Mutta aikaa hän ei anna lapselle yhtään.

Loukkaanuin verisesti. Nyt lapsi tarvitsee minua. Ikä 3v. Miksi nyt yhtäkkiä minut halutaan lapsen elämään mukaan kun alun alkajaan oli liian köyhä kummiksi (siis lapsen vanhempien mielipide). Eikö nuo retket ja lapselle ajan antaminen ole tärkeintä? Kyllähän minä siitä huolimatta muistan lasta lahjoilla, vaikka sisarpuoleni kanssa ollekkaan väleissä.

Loppupeleissä oli kysymys siitä että lapselle haluttiin rikas kummitäti ja rakastavalla, välittävällä ihmisellä ei niin väliä. Kaikenko saa rahalla? Minun rakkauttani ei voi ostaa se pitää ansaita.
51744
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

sinähän oot kummi. onko sillä jotain väliä onko sylikummi vai ns "toinen" kummi. sinulla on yhtälailla "kummikirja". jos sua olis pyydetty sylikummix ja tätä siskoos toisex, ja se siskos ostelis kalliita lahjoja,ni kai sä loukkaantuisit siitäki ja päättelisit, että se toinen on paree, vaikka sä oisitki virallisesti sylikummi.

lakkaa jo.

Äänestä
  • Jos sua noin häiritsee, että ristiäiskuvissa siskosi pitää vauvaa sylissä, niin ei voi mitään. Teillä molemmilla on täsmälleen samanlainen kummikirja ja muut kummiuden mukanaan tuomat "paineet". Ois ehkä kannattanut alunperinkin jo kieltäytyä koko hommasta, kun on noin raskasta.

    Äänestä

sisarkateus taas arvossaan.

Äänestä

Mitä helkutin merkitystä sillä on kuka on mikäkin ja missä järjestyksessä? Kumma kun jo puolikkaatkin tappelee arvojärjestyksestä.

Sisarkateuden vielä ymmärrän mutten joidenkin puolikkaiden tappeluista. Seuraavaksi ette halua kukaan olla enään mikään pummattava kummi vaan tappelette siitä kenenkä ei tarvitse olla pummattava kummi.

Miksi lapsi sinua tarvii jos vanhemmat hänestä huolehtivat ja vaikkei huolehtisi niin sinulla eikä muillakaan kummeilla ei ole mitään oikeuksia lapseen. Ala elään omaa elämääsi, äläkä suotta riipu jossain puolikkaissa!

Eikö teillä puolikkailla ole kohta jo perintöriidoissakin ihan tarpeeksi? Kun ihan seka perheistä sikiätte.

Äänestä

Meillä on tämmöinen tilanne.
Kun olin raskaana kysyin "kummeilta
" siis tosiaan lainausmerkeissä, tulisivatko kummeiki??
Vastaus oli totta ihmeessä.
No koko loppuraskauden ajan olin kummeilla lasten-vahtina kun menivät ulos.
Tytär syntyi toki tulivat kastajaisiin, mutta paine oli nupissani mieletön.
Heidän tytär oli jatkuvasti minulla hoidossaa viikolla ja viikon loppuisin.
Joka torstai loppuvaiheesa soitti tyttö ja kysyi saako tulla yö-kylään.
Vastasin että käy.
Tietävät että en itse pubita eli olen koti-ihmisiä.
Mitä nyt koiran kanssa käyn joka aamu n.tunnen lenkillä.
No tuli tilanne 2v.sitten.
Kummitytöllä kun on pikkusiskokin, kysyin SEN YHDEN KERRAN heitä lapsen vahdiksi.
Vastaus tuli heti;
Nuorempaa ei missään nimessä oteta koska ei olla sen kummeja??
Kukaan ihminen ei vähään aikaan pystynyt pitämään mua niin idioottina kuin he.
No turha sanoakkin että suutuin ja kunnolla, olin toki ukolle valittanut tilannetta pidemmän aikaa.
Nyt tuntuu ilkeeltä kun tytär kyselee kummien perään, kun kavereillakin on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmettelijä kirjoitti:

Siskopuoleni sai lapsen aikoinaan ja pyysi minua kummiksi, ei sylikummiksi. Siihen virkaan kelpasi toinen sisarpuoli. Kumpikaan meistä ei olla läheisiä hänellä, minä kyllä enemmän. En myöskään tiennyt luterilaisen kirkon velvoitetta, että lapsella pitää olla kaksi kummia, jotta lapsen voi kastaa.

Tämä toinen kelpasi kummiksi minua paremmin kun oli rikkaampi kuin minä. Hän ei ole lapsen elämässä millään tavalla mukana. Ei soittele, käy kerran vuodessa ainoastaan kylässä jne. Lahjat ovat toki kalliita. Mutta aikaa hän ei anna lapselle yhtään.

Loukkaanuin verisesti. Nyt lapsi tarvitsee minua. Ikä 3v. Miksi nyt yhtäkkiä minut halutaan lapsen elämään mukaan kun alun alkajaan oli liian köyhä kummiksi (siis lapsen vanhempien mielipide). Eikö nuo retket ja lapselle ajan antaminen ole tärkeintä? Kyllähän minä siitä huolimatta muistan lasta lahjoilla, vaikka sisarpuoleni kanssa ollekkaan väleissä.

Loppupeleissä oli kysymys siitä että lapselle haluttiin rikas kummitäti ja rakastavalla, välittävällä ihmisellä ei niin väliä. Kaikenko saa rahalla? Minun rakkauttani ei voi ostaa se pitää ansaita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu